Onko tämä mielestänne normaalia? (parisuhteesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja palstavierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

palstavierailija

Vieras
Seurustelua takana noin vuosi, mutta emme vielä asu yhdessä. Miesystävä ei sairaana ollessani kertaakaan kysy kuulumisiani, ei soita, ei tarjoudu auttamaan missään, vaikka tietää ettei minulla ole kotona lääkkeitä tai ruokaa (sanon asiasta suoraan). Mielestäni tuollaiset asiat ovat parisuhteessa normaalia toisen osapuolen huomioimista, itse ainakin haluaisin auttaa kaikin tavoin rakastamaani ihmistä. Tällaisia perushuomioimisen "puutteita" ihmenee monissa muissakin tilanteissa.

Vaadinko jotenkin liikaa, vai olenko parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vain osaa huomioida toista? Ja millaista tällaisen ihmisen kanssa asuminen sitten olisi?
 
Ihmiset ovat erilaisia.
Onko mies muuten huomaavainen ja auttavainen, jos ei ole tajunnut vain, että pitäisi auttaa sairasta.
Tai onko muutenkin itsekäs.

Oma mieheni oli jo seurusteluaikana kanaemo kun sairastuin.
Kävi apteekista hakemassa flunssalääkkeitä ja toi ruokaa ja soitteli.
Silloin kun hän sairasti minä tein saman.

Muutettuamme saman katon alle pidämme edelleen toisistamme huolta, vaikka nyt kun asutaan yhdessä ja on lapsia, niin sairaudet menee siinä lapsien kanssa touhutessa.
Yritetään antaa sairaammalle lepohetki.

Mutta jos seurustellessa on välinpitämätön, niin ei se siitä enää muutu
 
Ei miehillä välttämättä ole sellaista hoivaviettiä. Ei ehkä vaan osaa nähdä että mitä pitäisi tehdä, eikä itselleenkään kaipaisi paapomista, joten sitten ei sitä osaa muillekaan antaa.

Voisin arvella jotain tuollaista.
 
Ehkä tilannetta hankaloittaa se, että edellinen puoliso oli erittäin huomaavainen tällaisessa tilanteessa, keitti teetä, haki lääkkeitä ja laittoi ruokaa ja saman tein tietenkin hänelle hänen ollessa sairaana. Ylipäätään arjen huomioimista oli meillä paljon: mies esim. laittoi yllärinä lempiruokaani, osti kaupasta kaikkea mistä tiesi minun pitävän, hieroi kipeitä hartioita jne. Vastaavasti minä tein kaikkea, mistä toinen ilahtui (tämä suhde kaatui siis aivan muihin asioihin).

Olen tässä uudessa suhteessa pyrkinyt samanlaiseen huomioimiseen, mutta vastakaikua ei tunnu tulevan. Kun näemme, mieheltä saa paljon läheisyyttä ja viihdymme muuten hyvin yhdessä. Olen myös yrittänyt puhua suoraan tuosta toisen huomioimisesta, mutta ilmeisesti se ei vaan tule luonnostaan eli joka tilanteessa pitäisi erikseen pyytää tiettyjä asioita. Ei ole kovinkaan arvostettu ja rakastettu olo aina kun huomaa, ettei toinen yhtään ajattele.
 
Toisilta ei huomioiminen tuke luonnostaan tai ei ilmene samalla tavalla kuin sinulla. Joten ainoa keino on pyytää suoraan ja kertoa miten haluat miehen huomioivan sinua kun olet sairaana. Jos jatkossakaan ei koskaan toimi pyytämälläsi tavalla, niin sitten olisin ihmeissäni välittääkö.
 
Niin. Ilmeisesti olen vain päätynyt luonnostaan ajattelemattoman ihmisen kanssa parisuhteeseen. Kai sitä on pakko joka tilanteessa erikseen aina huomauttaa asiasta/pyytää ajattelemaan myös minua :/ Se on sitten eri asia, kuinka kauan sitä loppujen lopuksi jaksaa.

ap
 
Älä nyt sitten anna miehen olla siinä uskossa, että olet häneen tyytyväinen, kun et selvästikkää oo. Mun mielestä tommonen aihe pitää heti puhua läpi ja päättää sitten jatkosta. Tarve tulla huomioonotetuksi on kuitenki niin iso asia elämäs, että et sen puutetta kuitenkaan kestä.
 
Jospa oletkin pätynyt tämän miehen kanssa seurustelemaan juuri sen vuoksi, että hän poikkeaa niin paljon edellisestä miehestäsi.

Mitä mies sanoo, jos pyydät häntä käymään kaupassa tai apteekissa ollessasi sairaana. Jos pyynnöstä huolimatta ei tule apua, niin silloin on ikävä tapaus. Sitä en pidä pahana, ettei oma-aloitteisesti tarjoudu.
 
Ei miehillä välttämättä ole sellaista hoivaviettiä. Ei ehkä vaan osaa nähdä että mitä pitäisi tehdä, eikä itselleenkään kaipaisi paapomista, joten sitten ei sitä osaa muillekaan antaa.

Voisin arvella jotain tuollaista.

Toisaaltaan, mullakaan ei ole minkäänlaista hoivaviettiä aikuisia ihmisiä kohtaan, mutta koen ihan inhimillisenä jeesata, jos joku läheiseni on himassa sairaana ilman lääkkeitä tai ruokaa.
 
Höpö höpö. Toisaaltaan on virheellinen muoto sanasta toisaalta. Vaikka tuota muotoa jotkut käyttäisivätkin, se ei silti ole oikea sana suomen kielessä. Ja kuulostaa todella ärsyttävältä.
 
[QUOTE="Kira";30295273]Höpö höpö. Toisaaltaan on virheellinen muoto sanasta toisaalta. Vaikka tuota muotoa jotkut käyttäisivätkin, se ei silti ole oikea sana suomen kielessä. Ja kuulostaa todella ärsyttävältä.[/QUOTE]

En väittänytkään sen olevan sanan oikea muoto suomen kielessä. Sanoin, että meilläpäin se on näin ja TOISAALTAAN olen sitä mieltä, että sinulla on oikeus ärsyyntyä siitä, TOISAALTAAN taas, mä tykkään sanasta, joten ajattelin käyttää sitä oikein paljon jatkossakin.

Mikäli luet mieluiten oikein kirjoitettua ja käytettyä suomenkieltä, kannattaa lukea jotakin muuta, kuin mielipidepalstaa.
 
En väittänytkään sen olevan sanan oikea muoto suomen kielessä. Sanoin, että meilläpäin se on näin ja TOISAALTAAN olen sitä mieltä, että sinulla on oikeus ärsyyntyä siitä, TOISAALTAAN taas, mä tykkään sanasta, joten ajattelin käyttää sitä oikein paljon jatkossakin.

Mikäli luet mieluiten oikein kirjoitettua ja käytettyä suomenkieltä, kannattaa lukea jotakin muuta, kuin mielipidepalstaa.

puhe on ymäretty :) jostain yhestä sanasta tai niin tuohan se iloa toisille
 
En väittänytkään sen olevan sanan oikea muoto suomen kielessä. Sanoin, että meilläpäin se on näin ja TOISAALTAAN olen sitä mieltä, että sinulla on oikeus ärsyyntyä siitä, TOISAALTAAN taas, mä tykkään sanasta, joten ajattelin käyttää sitä oikein paljon jatkossakin.

Mikäli luet mieluiten oikein kirjoitettua ja käytettyä suomenkieltä, kannattaa lukea jotakin muuta, kuin mielipidepalstaa.

Onhan se huolestuttavaa ja sääli, etteivät suomalaiset enää osaa suomeakaan kunnolla. Kirjoitustaito rappeutuu koko ajan.

Puhekielen käyttämisessä ei ole mitään vikaa, selkeät virheet taas ovat asia erikseen. Tuohon toisaaltaan-sanaan en ole tainnut (onneksi) edes törmätä muualla kuin sinun kommenteissasi.

Meillä päin kirjoitetaan muuten oikeaoppisesti erikseen, samoin suomen kieli. Eikä kuin-sanan edelle tule pilkkua vertailua tarkoittavissa ilmauksissa.
 
Onko sillä väliä onko jokin "normaalia" vai ei, jos siitä kerran tulee sulle paha mieli. Jos suhteessa tulee paha mieli, ei se ole sulle hyvä suhde. Et tarvitse "normaaliuden" määritelmää tietääksesi miltä susta tuntuu.
 
[QUOTE="Kira";30295304]Onhan se huolestuttavaa ja sääli, etteivät suomalaiset enää osaa suomeakaan kunnolla. Kirjoitustaito rappeutuu koko ajan.

Puhekielen käyttämisessä ei ole mitään vikaa, selkeät virheet taas ovat asia erikseen. Tuohon toisaaltaan-sanaan en ole tainnut (onneksi) edes törmätä muualla kuin sinun kommenteissasi.

Meillä päin kirjoitetaan muuten oikeaoppisesti erikseen, samoin suomen kieli. Eikä kuin-sanan edelle tule pilkkua vertailua tarkoittavissa ilmauksissa.[/QUOTE]

Kauheen kiva, että sulla on aikaa jakaa kieliopillisia neuvoja. Voisit vaikka väsätä tänne palstalle ihan oman aloituksen siitä joka aamu, mikä on päivän kielioppiaihe? Yhdyssanat? Pisteet ja pilkut? Lauseen rakenne? Onko sopivaa käyttää murretta ainoastaan puhekielessä?

Mun mielestä jokseenkin huvittavaa, että sä jaksat päteä mielipidepalstalla kieliopin kanssa.

Vieläkin huvittavampaa on se, miten joku väittää kirjoitustaidon rappeutuvan ja suomenkielen taidon huononevan? Veikkaanpa, että 50 vuotta sitten, kirjoitustaito oli huomattavasti nykyistä heikompaa. Kuten myös murteet olivat huomattavasti voimakkaampia ja tulivat enemmän esiin arkipäivässä, kuin nykyään.
Ihmettelen myös suuresti jankutusta siitä, miten suomea ei osata kunnolla? Ihan samaa mieltä oltiin varmaan 300 vuotta sitten... Asia nyt kuitenkin on niin, että kieli muuttuu jatkuvasti.

Uskon, että sinunkin on vaikea ymmärtää 300 vuotta sitten kirjoitettua suomea. Onko niin, että sillon käytetty suomenkieli oli sitä oikeaoppista suomenkieltä, vai onko nykyinen oikeaoppista suomea?

Palstalle kirjoittaessani en ole järin kiinnostunut kirjoitukseni oikeaoppisuudesta, vaan lähinnä siitä, että asiani tulee esiin. Se, että sinä keskityt kieliopillisiin seikkoihin enemmän, kuin asiaan, on varmasti enemmän sinun ristisi, kuin minun.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Goldie
[QUOTE="Kira";30295304]Onhan se huolestuttavaa ja sääli, etteivät suomalaiset enää osaa suomeakaan kunnolla. Kirjoitustaito rappeutuu koko ajan.

Puhekielen käyttämisessä ei ole mitään vikaa, selkeät virheet taas ovat asia erikseen. Tuohon toisaaltaan-sanaan en ole tainnut (onneksi) edes törmätä muualla kuin sinun kommenteissasi.

Meillä päin kirjoitetaan muuten oikeaoppisesti erikseen, samoin suomen kieli. Eikä kuin-sanan edelle tule pilkkua vertailua tarkoittavissa ilmauksissa.[/QUOTE]

Tarkoitatko, että yleispuhekieltä saa käyttää, mutta murteita ei? Yleispuhekieli on käytössä etenkin Etelä-Suomessa, maakunnissa puhutaan enemmän murteita. Et sinäkään voi tosissasi uskoa, että niin yleinen sana kuin "toisaalta" olisi kenellekään niin vieras, että sen kirjoittaisi väärin ilman, että kyse on jostain murresanasta. Murresanoihin törmää palstoilla harvemmin, koska ihmiset kai pyrkivät yleensä kirjoittamaan yleispuhekieltä. Poikkeuksena pääkaupunkiseutulaiset, jotka voivat juuri kenenkään huomauttamatta livauttaa tekstiinsa slangisanoja.
 
Rakastavaan mieheen uskominen on kuin Jumalaan uskomista: Jotkut kertovat sellaisen kohdanneensa, mutta hankala uskoa, kun ei ole koskaan sellaista nähnyt.

kaikki miehet jotka tunnen, ajattelevat ensin itseään ja sitten ehkä autoaan tai muuta välinettä ja sitten kymmentä muuta asiaa ja sitten jossakin kaukaisella sijalla tulevat vaimot ja lapset.

tämä on joku evoluution sanelema juttu varmaankin.

surullista.

mutta silti olen naimisissa ja tehnyt 3 lastakin miehen kanssa.

tosin tämän totuuden olenkin havainnut vasta nyt aikuisiällä ja kypsyttyäni.
 
Ehkä tilannetta hankaloittaa se, että edellinen puoliso oli erittäin huomaavainen tällaisessa tilanteessa, keitti teetä, haki lääkkeitä ja laittoi ruokaa ja saman tein tietenkin hänelle hänen ollessa sairaana. Ylipäätään arjen huomioimista oli meillä paljon: mies esim. laittoi yllärinä lempiruokaani, osti kaupasta kaikkea mistä tiesi minun pitävän, hieroi kipeitä hartioita jne. Vastaavasti minä tein kaikkea, mistä toinen ilahtui (tämä suhde kaatui siis aivan muihin asioihin).

Olen tässä uudessa suhteessa pyrkinyt samanlaiseen huomioimiseen, mutta vastakaikua ei tunnu tulevan. Kun näemme, mieheltä saa paljon läheisyyttä ja viihdymme muuten hyvin yhdessä. Olen myös yrittänyt puhua suoraan tuosta toisen huomioimisesta, mutta ilmeisesti se ei vaan tule luonnostaan eli joka tilanteessa pitäisi erikseen pyytää tiettyjä asioita. Ei ole kovinkaan arvostettu ja rakastettu olo aina kun huomaa, ettei toinen yhtään ajattele.

Olet vaan tottunut johonkin, ja siksi kaipaat sitä mitä et nyt saa. Sama homma mulla, ex järjesti aina yllätyssynttärit, hieroi ja hemmotteli. Nykyinen ei virkannut syntymäpäivänä yhtään mitään, lähinnä pisti tappelun taas pystyyn kun otti nokkiinsa taas jostain mitättömästä asiasta.
Syy siihen ettei nykyinen osaa huomioida tai yllättää mitenkään, on että hänen oma isänsä oli oikein perinteinen jäyhä kivikasvo jolle vaimo on lähinnä kodinkone. Heillä ei juhlittu tai hellitelty, lähinnä löi poikiaan ja muisti aina ilmoittaa miten arvottomia ja saamattomia ihmisinä ovat.

Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla lapsena saanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30295379:
Tarkoitatko, että yleispuhekieltä saa käyttää, mutta murteita ei? Yleispuhekieli on käytössä etenkin Etelä-Suomessa, maakunnissa puhutaan enemmän murteita. Et sinäkään voi tosissasi uskoa, että niin yleinen sana kuin "toisaalta" olisi kenellekään niin vieras, että sen kirjoittaisi väärin ilman, että kyse on jostain murresanasta. Murresanoihin törmää palstoilla harvemmin, koska ihmiset kai pyrkivät yleensä kirjoittamaan yleispuhekieltä. Poikkeuksena pääkaupunkiseutulaiset, jotka voivat juuri kenenkään huomauttamatta livauttaa tekstiinsa slangisanoja.

Saa käyttää murretta ja yleispuhekieltä sekä puheessa että tekstissä, jos haluaa.

Esimerkiksi sanat "niinpä", "sisarus" ja "erilainen" ovat kovin yleisiä, mutta silti ne kirjoitetaan usein väärin, enkä todellakaan usko, että tässä on kyse mistään murre-erosta. Joten kyllä uskon, että myös sana "toisaalta" voi aiheuttaa vaikeuksia. Tuo "meillä nyt vain tehdään/sanotaan näin" -selitys ei ole kovin uskottava tässä tapauksessa.
 

Yhteistyössä