Mitä on valtataistelu lapsen kanssa? Mikä normaalia vaatimista, mikä pakottamista?

[terettu]

Olen täll hetkellä hyvin hämmentynyt miten lapsia kasvatetaan...? Kunnollista mallia ei ole ollut, ja ehkä osa asioista vääristynyt päässäni koska olen itse eroperheestä väsyneen yksinhuoltajan "kasvattama".

Esimerkkinä ihan tavallinen vessassa käynti ennen ulos lähtemistä. Pidin ennen itsestään selvänä että lapsi käy potalla aina ennen ulos menoa, mutta kesällä luin yhdestä ketjusta että se on pakottamista ja valtataistelua, eli vahingollista ja väärin... Onhan se kurjaa, kun lapsi väittää ettei ole pissahätä, ja minä palautan hänet 40 kertaa takas eded yrittää pissata. Ja valitettavasti kun minä kuvittelen että niin kuuluu tehdä, nii tähän mennessä aina lopulta se pissa on tehty ja housu pysyny kuivana. Neuvolasta kysyin, nii olivat samoilla linjoilla palstan kanssa. Kun kysyin, että jos lapsi olisi päiväkodissa, nii eikö hänen sieläkin pitäisi käydä - oli kuulemma eri asia. En ymmärrä.

Antakaa esimerkkejä? Antakaa hyviä vinkkejä? Vinkatkaa vaikka hyviä lapsen kehityksestä kertovia kirjoja...?

Ja saa arvostella - mutta koittakaa samalla antaa minulle uusi toimintapa? Kiitos

 

[Vierass]

Mielestäni elämiseen liittyvät (ruoka, vessa, uni yms) liittyvät perusjutut ovat niitä joissa ei saisi olla valtataisteluita vaan lapsella on oikeus päättää omista asioista.

 

["Jenis"]

Mielestäni elämiseen liittyvät (ruoka, vessa, uni yms) liittyvät perusjutut ovat niitä joissa ei saisi olla valtataisteluita vaan lapsella on oikeus päättää omista asioista.

Ja minä taas olen sitä mieltä, että pottailuikäinen ei vielä ymmärrä elämästä riittävästi päättääkseen oikeastaan mitään noista. Paitsi niin, että aikuinen antaa kaksi vaihtoehtoa - pesetkö hampaat ennen vai jälkeen iltasadun, esim.

Ja todellakaan ei ole "valtataistelua" käyttää lapsi potalla ennen ulkoilua - lapsi itse ei sitä tajua, mutta aikuinen tajuaa, että on aika tympeä lähteä takas sisälle pissalle 5 minsan ulkoilun jälkeen, ja vielä ikävämpää ulkoilla pissat housussa.

 

[LaMamanMorbid]

Mielestäni elämiseen liittyvät (ruoka, vessa, uni yms) liittyvät perusjutut ovat niitä joissa ei saisi olla valtataisteluita vaan lapsella on oikeus päättää omista asioista.

Mä olen täysin eri mieltä. Usein lapset juuri noissa tilanteissa, jostain käsittämättömästä syystä sotivat lähinnä itseään vastaan...sitäpaitsi jo elämän realiteetit pakottavat lapsen toimimaan kasvattajan asettamien rajojen mukaan.....

 

[AivanSama]

Mielestäni elämiseen liittyvät (ruoka, vessa, uni yms) liittyvät perusjutut ovat niitä joissa ei saisi olla valtataisteluita vaan lapsella on oikeus päättää omista asioista.

Nauran katketakseni. Mikäli lapseni saisivat itse päättää, he eivät söisi, kävisivät pissalla mootoritien varrella ja menisivät nukkumaan joskus puolenyön jälkeen.

 

[terettu]

.....Montako kertaa pyydän lasta ottamaan itse housut pois..? Ja saanko sitten vaan ottaa ne pois? Annanko pukea takas päälle ja ottaa ite pois, kun lapsi järkyttyy kun äiti ottikin housut pois....? Vai jatketaanko seuraavaan asiaan mikä piti tehdä...

 

[viera.s]

Minusta on yksinkertaisesti typerää tehdä vessakäynneistä taistelua. Olen seurannut jotain vanhempia, jotka ovat näin tehneet ja hirveä stressi näyttää niistä vessakäynneistä syntyvän kaikille osapuolille, jopa vielä eskari-ikäiselle lapselle, joka on ollut vuosia kuiva ja varmasti kykenevä vessakäynneistään huolehtimaan.

Meillä lapsi on saanut aina käydä vessassa omaan tahtiinsa, osasi sen jo reilusti alle 3-vuotiaana. Ei tarvi tapella ja stressailla turhista. Tietysti jos on joku erityinen syy, vaikka pitkä automatka tulossa, jonka vuoksi lapsen olisi syytä käydä vessassa ns. "varmuuden vuoksi", se onnistuu. Perustelemme vain lapselle asian. Normaali uloslähtö ei ole kuitenkaan erityinen syy, ei vessat normaalisti ole niin kaukana, etteikö niihin (tai sitten puskaan) pääsisi jos hätä yllättää.

Normaalit vaatimukset ovat järkeviä ja lapsen edun mukaisia. No toki vanhempien tärkeät edutkin saavat vaatimuksiin vaikuttaa, siis vaikkapa se, että pitää ehtiä töihin ajoissa, joten lapsen pitää nousta ja pukeutua vanhemman käskiessä arkiaamuisin. Jossain vaarattomissa asioissa lapsen voi antaa kokea kantapään kautta, miten kannattaa toimia, mutta ei tietenkään missään sellaisessa jutussa, jossa lapsen tahdon mukaan meneminen aiheuttaisi vaaraa tai kohtuutonta ikävyyttä. Tosin tuota kantapään kautta kokeilemistä en itse juuri suosi, mielestäni lapsen perusturvallisuuden kannalta on tärkeää huomata, että vanhemmat huolehtivat. Mutta lasta pitää kuunnella ja vaatimukset perustella.

 

[AivanSama]

.....Montako kertaa pyydän lasta ottamaan itse housut pois..? Ja saanko sitten vaan ottaa ne pois? Annanko pukea takas päälle ja ottaa ite pois, kun lapsi järkyttyy kun äiti ottikin housut pois....? Vai jatketaanko seuraavaan asiaan mikä piti tehdä...

Itse yleensä aloitan kysymällä, että otatko itse housut pois vai otanko minä?
Ei mun lapset järkyty, jos otan niiltä housut pois.

 

[viera.s]

Mä olen täysin eri mieltä. Usein lapset juuri noissa tilanteissa, jostain käsittämättömästä syystä sotivat lähinnä itseään vastaan....

Ei se ole mitenkään käsittämätöntä, että sellaiset lapset sotivat noita asioita vastaan, joiden vanhemmat ovat tehneet asioista taistelua.

Oikeasti kuitenkin lapset oppivat käymään vessassa, nukkuvat ja syövät riittävästi aivan omaehtoisesti, jos siihen mahdollisuus annetaan. Toki esim. illat pitää rauhoittaa ja ruoka-ajoissa noudattaa säännöllisyyttä, jotta pysytään arkielämän edellyttämissä rutiineissa. Mutta todellakaan yksikään terve lapsi ei kuole nälkään tai edes kärsi aliravitsemuksesta, vaikka vanhemmat ei pakottaisi syömään. Lapset myös nukkuvat riittävästi aivan pakottamatta, ainoastaan rytmin sääntelyyn voivat tarvita jotain tukea. Sen tuen ei tarvitse eikä mielestäni pidäkään olla jokailtainen nukuttamistaistelu.

 

["Tuuti"]

Meillä 3v tinttailee välillä vessakäyntien kanssa...tyyliin ei ole ollenkaan pissahätä, ja just kun ehditään bussipysäkille ja bussi tulee, iskeekin se hillitön pissahätä ja pahimmassa tapauksessa tulee siinä vielä pissat housuun...Eli todellakin hän käy vessassa ennen lähtöä ja jos ei käy, niin vaihtoehtona on sitten vaippa, jolloin itsekin toteaa, että hän on iso tyttö ja osaa käydä vessassa, ja menee sitten kiltisti potalle.

Ruokailusta tein sitten vissiin juuri äsken valtataistelun, kun neiti ilmoitti ettei syö tarjottua ruokaa ja lähti kesken ruokailun pöydästä leikkimään. Huikkasin perään, että muistathan sitten että jos ei syö ruokaa, ei saa jälkkäriäkään ja seuraavaan ruokaan on vielä pitkä aika. "Juu, juu" kuului vastaus. No eipä mennyt aikaakaan kun jälkkäriä syötiin muu porukka, niin eikös sieltä tulla itku kurkussa vaatimaan jälkkäriä myös. Ei tippunut jälkkäriä, ei.

 

["kahden äiti"]

Mäkään en ole mikään ihmeellinen kasvattaja ja mulla on kolmevuotias ja vauva. Mun kasvatusmetodi on "viiden lapsen äiti".

Hankalissa tilanteissa yritän miettiä, mitä se viiden lapsen äiti tekis. Ajattelen, että se varmasti osaa jo kasvattaa ne nuorimmat hyvin. Yleensä päädyn siihen, että sillä viiden lapsen äidillä ei ole aikaa hirveesti vängätä tai vääntää niitten nuorimpien kanssa. Se sanoo kerran nätisti ja kerran pari jämäkästi ja sit tehdään pakolla ne mitä on tehtävä.

Meillä määrään minä ja uskon että niin se viiden lapsen äitikin määrää. Eihän muuten mistään tulis niillä mitään, viiden lapsen kanssa.

Yritän vaan luovia silleen, että meillä kaikilla on mukava olla. Potalla käymisestä kysyn yleensä vaan kerran. Jos ei käy niin ei käy. Ruokapöytään tullaan ja siellä ei pelleillä. Jos pelleilee niin pois pöydästä. Kun pöydässä istutaan niin jutellaan mukavia ja huomioidaan lapset. Kaikki syödään yhtä aikaa. Eihän siitä tulis mitään jos viisi lasta kaikki haluaisi syödä eri aikaan.

Pukeminen on meillä hankalaa. Sanon siitä pari kertaa ja kun lapsi ei tottele niin sit mä puen hänet (ja yritän olla suuttumatta) ja pipot ja hanskat laitetaan pihalla kun alkaa tulla kylmä.

Sänkyyn voi ottaa lelun tai kirjan ja sohvalla saa hyppiä. Ei oo pakko nukkua päikkäreitä mutta levätä pitää, ihan sängyssä. Sisällä ei saa huutaa. Ja pitää osata leikkiä myös ilman äitiä. En ole lapseni viihdyttäjä koko aikaa, sillä viiden lapsen äidillä on neljä muutakin lasta ja normi kotityöt kaupan päälle

 

[terettu]

Itse yleensä aloitan kysymällä, että otatko itse housut pois vai otanko minä?
Ei mun lapset järkyty, jos otan niiltä housut pois.

Nii... Kun tuo meidän järkyttyy
Tänää oltiin sinne vessaan menossa siis ihan iloisin mielin, ja sanoin ett "ville ottaa housut pois". Menin tekemään sen virheliikkeen että kävin heittää tyhjän vessapaperirullan keittiöön, nii lapsi karkas juoksentelee ympäri olohuonetta. Talutin takas vessaan, ja kehotin villeä ottaa taas ne housut pois. Viiminen mahdollisuus meillä on kans tuo, että kysyn ottaako ville itse housut pois vai ottaako äiti. Ei ottanut. Seuraavat 20minuuttia lapsi itkee hervottomana, että Ville ottaa itse housut pois. Eikä mitkää laululeikitkää auta, aina.

Sama meillä on mikä tahansa asia, maailma kaatuu jos hän ei saa laittaa valoja, sammuttaa valoja, pestä itse käsiä, avata itse hanaa, nostaa itse hihoja, sulkea itse hanaa, jne. Kuullostaa periaatteessa simppeliltä, mutta kun joka asiaan kuuluu kaiken muunkin asian haahuilua ja esim vedellä pärskimistä, ja sit jos menet sen hanan sammuttaa, nii kohtaus on taattu...ja se kestää, nii kauan kunnes hän saa sulkea uudestaan hanan, tai lohduttautua 10minuuttia sylissä, tai iskä alkaa hassuttelee ja suunnillee seisoo päällään.

Toiset sanoo että tuo on vaan taas se kuuluisa joku vaihe, mutta kun tällästä meillä on ollut aina.

 

["kahden äiti"]

No mä en kyllä jaksaisi mennä lapsen ehdoilla joka ikisessä asiassa. Jos hän saa valita että sammuttaako hanan vai sammuttaako äiti ja jos jonkun järjellisen ajan sisällä ei sammuttais, niin sit mun mielestä itkukohtaus on ihan turha. Ja olen ehkä julma mut mun mielestä lasta ei tarvitse aina hyvitellä jos turhasta saa itkukohtauksen.

Mutta aika pieneltähän tuo lapsi vielä kuulostaa ja sinä vaikutat oikein hyvältä äidiltä, kun näin perusteellisesti mietit mikä olisi kasvatuksellisesti fiksuinta Harva äiti kai nykyään enää on liian jämäkkä.

 

["..."]

[QUOTE="Jenis";30346784]Ja minä taas olen sitä mieltä, että pottailuikäinen ei vielä ymmärrä elämästä riittävästi päättääkseen oikeastaan mitään noista. Paitsi niin, että aikuinen antaa kaksi vaihtoehtoa - pesetkö hampaat ennen vai jälkeen iltasadun, esim.

Ja todellakaan ei ole "valtataistelua" käyttää lapsi potalla ennen ulkoilua - lapsi itse ei sitä tajua, mutta aikuinen tajuaa, että on aika tympeä lähteä takas sisälle pissalle 5 minsan ulkoilun jälkeen, ja vielä ikävämpää ulkoilla pissat housussa.[/QUOTE]

Mielestäni tuo pottaesimerkki on huono, sillä juuri siihen ei kannata tuota valtataistelua ja pakottamista mielestäni soveltaa. Kaiken uuden oppiminen kannattaa tehdä mahdollisimman hauskaksi, jolloin motivaatio sen oppimiseen on suuri, ja taidon oppii nopeasti.
Jos vessassakäymisestä tehdään kamala pakko, jonne äiti väkisin pakottaa lapsen 40 kertaa putkeen, niin siitä on hauskuus kaukana. Eikä lapsi tuolla menetelmällä opi mitään muuta, kun tottelemaan äitiä.
Jos sen sijaan haluaa opettaa lapsen oikeasti tunnistamaan tarpeensa ja käymään myös etukäteen tarpeillaan, kannattaa siitä vessareissusta tehdä mahdollisimman hauska ja houkutteleva, ei pakkopulla.

 

[qsd]

Aloituksen esimerkkiin, normaalia kasvattamista ja vaatimista on vaatia lasta käymään wc:ssä ennen ulkoilua. Pakottamiseksi se muutuu kun vaaditaan että pissa on tultava ennen ulos menemistä.

 

[qsd]

.....Montako kertaa pyydän lasta ottamaan itse housut pois..? Ja saanko sitten vaan ottaa ne pois? Annanko pukea takas päälle ja ottaa ite pois, kun lapsi järkyttyy kun äiti ottikin housut pois....? Vai jatketaanko seuraavaan asiaan mikä piti tehdä...

Tarpeeksi monta kertaa, mutta muutaman kerran jälkeen auttaisin housut pois jalasta. Anntaisin pukea takaisin päälle kun pissalla on käyty (ellei pissa tule korkeintaan n. 1-2 parin odottaminen). Sen jälkeen jatketaan seuraavaan asiaan.

 

[vierasss]

Ei se ole mitenkään käsittämätöntä, että sellaiset lapset sotivat noita asioita vastaan, joiden vanhemmat ovat tehneet asioista taistelua.

Oikeasti kuitenkin lapset oppivat käymään vessassa, nukkuvat ja syövät riittävästi aivan omaehtoisesti, jos siihen mahdollisuus annetaan.

Joo. Meillä olisi mennyt muutama vuosi siihen kun lapsi omatoimisesti olisi oppinut noita perusjuttuja säätelemään. Olisihan se tosin ollut hirveän kivaa lapsen kannalta elää jälkiruuilla ja nukkua vasta silloin, kun kaatuu juoksevilta jaloiltaan.

Vessakäynneistä ei tosin ole kauheasti tarvinnut tapella, koska on ihan ongelmitta käynyt pissillä ennen ulos lähtöä. Ihan samoin teen muuten itsekin, ja hyvin on toiminut niin aikuisella kuin lapsellakin rakon tyhjentäminen ennen ulkoilua.

 

[terettu]

[QUOTE="...";30347015]Mielestäni tuo pottaesimerkki on huono, sillä juuri siihen ei kannata tuota valtataistelua ja pakottamista mielestäni soveltaa. Kaiken uuden oppiminen kannattaa tehdä mahdollisimman hauskaksi, jolloin motivaatio sen oppimiseen on suuri, ja taidon oppii nopeasti.
Jos vessassakäymisestä tehdään kamala pakko, jonne äiti väkisin pakottaa lapsen 40 kertaa putkeen, niin siitä on hauskuus kaukana. Eikä lapsi tuolla menetelmällä opi mitään muuta, kun tottelemaan äitiä.
Jos sen sijaan haluaa opettaa lapsen oikeasti tunnistamaan tarpeensa ja käymään myös etukäteen tarpeillaan, kannattaa siitä vessareissusta tehdä mahdollisimman hauska ja houkutteleva, ei pakkopulla.[/QUOTE]

Meillä, kuten ehkä lainaamassasi tekstissäkin, laps on kyllä jo oppinut tunnistamaan tarpeensa, mutta se uutuuden viehätys siitä meillä ainakin on jo kadonnut, joten sielä ei käydä enää aploodien ja tarrojen vuoksi..toisaalta lapsi on meillä vielä niin pieni ettei pysty ymmärtämään että varmuuden vuoksi tehdään jotain...
Tai vastaavat tilanteet kun on hauska leikki menossa eikä malta lähteä vessaan. Esim ulkona saattaa spontaanisti "vahingossa" todeta että pissahätä, mutta muistaa sitten kivan leikin.. Tai päiväunilta herättyään haluaisi mennä suoraa leikkimään...

Kiitos noista ruokailuesimerkeistä. Ne ehkä auttoi itsellä hieman ymmärtämään, meilläkään ei ruokailu ole pakottamista.. Ruokailun kohdalla uskallan enempi luottaa siihen lapsen omaan säätelyyn.. Välillä on enempi nälkä, välillä vähempi.
Ja tuo kuulosti kans hyvälle, että voi vaatia käymää pissalla, mutta pakottamista se on jos pissaa on PAKKO tulla.
Meidän pojalta vaan näkee hyvin millon hän oikeesti edes yrittää ponnistaa pissaa...

Jotenkin vaan tuntuu, ettei toi lapsi kykene toimimaan mitenkään ilman tosi järjestelmällisiä rutiineja, sillon saattaa ne vaatteet vaihtua ongelmitta, toimet hoidettua ihan vahingossa mukavia jutustellen. Mutta sitten taas se maailma kaatuu jossei joka kerta saakaan tehdä niin kuin on yleensä tehty...

Mää varmaan soitan jolleki perhetyön psykologille joka vois vähä selvittää tän äidin sekavaa päätä.
Missä muuten järjestetään "Näin kasvatat lapsesi -perusteet kursseja??

 

[muuten]

Minkä ikäinen sun lapsi ap on?

 

[leijona76]

Meillä, kuten ehkä lainaamassasi tekstissäkin, laps on kyllä jo oppinut tunnistamaan tarpeensa, mutta se uutuuden viehätys siitä meillä ainakin on jo kadonnut, joten sielä ei käydä enää aploodien ja tarrojen vuoksi..toisaalta lapsi on meillä vielä niin pieni ettei pysty ymmärtämään että varmuuden vuoksi tehdään jotain...
Tai vastaavat tilanteet kun on hauska leikki menossa eikä malta lähteä vessaan. Esim ulkona saattaa spontaanisti "vahingossa" todeta että pissahätä, mutta muistaa sitten kivan leikin.. Tai päiväunilta herättyään haluaisi mennä suoraa leikkimään...

Kiitos noista ruokailuesimerkeistä. Ne ehkä auttoi itsellä hieman ymmärtämään, meilläkään ei ruokailu ole pakottamista.. Ruokailun kohdalla uskallan enempi luottaa siihen lapsen omaan säätelyyn.. Välillä on enempi nälkä, välillä vähempi.
Ja tuo kuulosti kans hyvälle, että voi vaatia käymää pissalla, mutta pakottamista se on jos pissaa on PAKKO tulla.
Meidän pojalta vaan näkee hyvin millon hän oikeesti edes yrittää ponnistaa pissaa...

Jotenkin vaan tuntuu, ettei toi lapsi kykene toimimaan mitenkään ilman tosi järjestelmällisiä rutiineja, sillon saattaa ne vaatteet vaihtua ongelmitta, toimet hoidettua ihan vahingossa mukavia jutustellen. Mutta sitten taas se maailma kaatuu jossei joka kerta saakaan tehdä niin kuin on yleensä tehty...

Mää varmaan soitan jolleki perhetyön psykologille joka vois vähä selvittää tän äidin sekavaa päätä.
Missä muuten järjestetään "Näin kasvatat lapsesi -perusteet kursseja??

Ihan vaikka perheneuvolaan voi olla yhteydessä. Kasvattaminen ei ole mikään yksinkertainen ja mutkaton juttu. Moni äiti ja isä joutuu etsimään ja miettimään ja kokeilemaan sitä ja tätä ja tuota matkan varrella.

 

[leijona76]

Mielestäni elämiseen liittyvät (ruoka, vessa, uni yms) liittyvät perusjutut ovat niitä joissa ei saisi olla valtataisteluita vaan lapsella on oikeus päättää omista asioista.

Entä kun se 2v joka meinaa nukahtaa ruokapöytään ja on aivan väsy, kieltäytyy menemästä sänkyyn kun ei väsytä? Vaikka nukahtaa minuutissa sinne päädyttyään. Ei ne vaan voi päättää itse millon nukutaan ja koska syödään. Jos me töissä annettas niiden itse päättää, ne ei kävis potalla, ei nukkus, ei söis ruoka-aikaan eikä lähtis ulos ulkoiluaikaan. Ne vaa leikkis. Pissaa ei voi pakottaa tulemaan,monella se silti tulee samantien kun aikunen vie sinne vessaan ja päättää että ny käydään vessassa. Monetpa ois pissat housussa kun ei malteta mennä vaikka stepataan kintut ristissä.

 

["..."]

Entä kun se 2v joka meinaa nukahtaa ruokapöytään ja on aivan väsy, kieltäytyy menemästä sänkyyn kun ei väsytä? Vaikka nukahtaa minuutissa sinne päädyttyään. Ei ne vaan voi päättää itse millon nukutaan ja koska syödään. Jos me töissä annettas niiden itse päättää, ne ei kävis potalla, ei nukkus, ei söis ruoka-aikaan eikä lähtis ulos ulkoiluaikaan. Ne vaa leikkis. Pissaa ei voi pakottaa tulemaan,monella se silti tulee samantien kun aikunen vie sinne vessaan ja päättää että ny käydään vessassa. Monetpa ois pissat housussa kun ei malteta mennä vaikka stepataan kintut ristissä.

Jos lapsi meinaa nukahtaa ruokapöytään, on koko päivän aikataulutus jotenkin pielessä ja lapsen pitäisi jo olla nukkumassa, ei syömässä. Nukuttamisen helppouteen vaikuttaa kaikkein eniten oikea ajoitus ja säännöllinen rytmi. Lapsi ei saa olla liian väsynyt (tappelee ja riehuu), eikä toisaalta liian pirteä (leikkii ja höpöttää ym sängyssä).

 

[leijona76]

[QUOTE="...";30347391]Jos lapsi meinaa nukahtaa ruokapöytään, on koko päivän aikataulutus jotenkin pielessä ja lapsen pitäisi jo olla nukkumassa, ei syömässä. Nukuttamisen helppouteen vaikuttaa kaikkein eniten oikea ajoitus ja säännöllinen rytmi. Lapsi ei saa olla liian väsynyt (tappelee ja riehuu), eikä toisaalta liian pirteä (leikkii ja höpöttää ym sängyssä).[/QUOTE]

Ei se etenkään hoidossa onnistu että mennään kunkin omalla aikataululla. klo 11 lienee aika normi lounas aika ja sitte nukkumaan. Vai pitäskö yks syöttää klo 10, toinen klo 12,nukuttaa niitä eriaikoihin. Kyllä se monella on juuri se tahto joka määrää valvomaan vaikka ois aika mennä nukkumaan. Ylipäätään ne haluaa päättää ja määrätä itse. Olkoonkin aika mikä tahansa. Sama jatkuu joka asiassa, en haluu,en mee,en tee jne.

 

[Vierras]

Suosittelen lukemaan
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/

Mitä tohon pottahommaan tulee niin olen sitä mieltä että siellä potalla olisi hyvä käydä ennen uloslähtöä jossei ole juuri käynyt. Mut jossei sitä pissaa tuu niin en palauta neljääkymmentäkertaa potalle. Sitten käydään puskapisillä tai palataan sisään pissalle josse hätä ulkona yllättää. Ja joskus käy toki sitten vahinkokin ja haalari kastuu mutta siinähän sitä oppii.

 

["Jenis"]

[QUOTE="...";30347015]Mielestäni tuo pottaesimerkki on huono, sillä juuri siihen ei kannata tuota valtataistelua ja pakottamista mielestäni soveltaa. Kaiken uuden oppiminen kannattaa tehdä mahdollisimman hauskaksi, jolloin motivaatio sen oppimiseen on suuri, ja taidon oppii nopeasti.
Jos vessassakäymisestä tehdään kamala pakko, jonne äiti väkisin pakottaa lapsen 40 kertaa putkeen, niin siitä on hauskuus kaukana. Eikä lapsi tuolla menetelmällä opi mitään muuta, kun tottelemaan äitiä.
Jos sen sijaan haluaa opettaa lapsen oikeasti tunnistamaan tarpeensa ja käymään myös etukäteen tarpeillaan, kannattaa siitä vessareissusta tehdä mahdollisimman hauska ja houkutteleva, ei pakkopulla.[/QUOTE]

No ei meillä pakoteta eikä 40 kertaa missään potalla ole rampattu ikinä. Ei se ole mikään valtataistelu, että kaikkia koskee samat säännöt. Aikuiset ei tosin käy potalla, mutta kuitenkin Tietyt rutiinit koskee kaikkia ja piste. Asia perustellaan kerran tai kaksi, ja sillä sipuli. Sen jälkeen, kärjistäen, joko totellaan tai itketään ja totellaan.