Mitäköhän on tapahtunut, kun joskus mulla oli ystäviä, vaan eipä ole enää...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja loner.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

loner.

Vieras
Olen todella ihmeissäni itsekin, en tiedä mitä vuosien varrella on oikein tapahtunut. Olen 35v nainen, eikä minulla ole yhtään ystävää. Lukiossa kavereita / ystäviä oli muutamia, opiskeluaikana paljonkin. Työelämään siirryttyäni muutama hyvä, jonka kanssa olin paljon tekemisissä. Sen jälkeen joukko pinnallisempia kavereita, nyt ei enää heitäkään - ainuttakaan. Yksi opiskeluaikainen entinen ystävä on, johon olen yrittänyt epätoivoisesti säilyttää kontaktin, mutta yhteydenpito on vain ja ainoastaan minun varassani. Hän ei koskaan tavoittele minua.

Minulla on kaksi lasta ja aviopuoliso. Olen ihan tavallinen perheenäiti, normaali nainen. En ole suuna päänä, mutten myöskään puhumaton. Osaan kuunnella ja olla läsnä ystävälle. Myös menovaihde löytyy ja olen hauskaa seuraa vapaallakin. En jauha pelkästään lapsistani, vaan mieluummin jostain muusta vaihtelun vuoksi. Totta kai lapsistakin on välillä kiva puhua.

Aikaisemmin ystävät suorastaan janosivat seuraani, minua kyseltiin usein mukaan eri paikkoihin. Nyt saan olla totaalisen yksin. Ei ollut esim. ketään ketä olisin pyytänyt kuopuksen kummiksi. Aika surkea tilanne, enkä ymmärrä miksi :(
 
Minkä ikäisiä lapsia? Mites sillon, kun olivat pieniä? Oliko silloin kausi ettet jaksanut huoltaa ystävyyssuhteita vaan vauvanhoito vei aikasi? Ehkä silloin jo erkanivat ikäänkuin vahingossa jos kokivat sun olevan liian kiireinen tai arki pyöri vauvan ympärillä(mikä kylläkin on ihan normaalia).
 
[QUOTE="jenni";30457565]Minkä ikäisiä lapsia? Mites sillon, kun olivat pieniä? Oliko silloin kausi ettet jaksanut huoltaa ystävyyssuhteita vaan vauvanhoito vei aikasi? Ehkä silloin jo erkanivat ikäänkuin vahingossa jos kokivat sun olevan liian kiireinen tai arki pyöri vauvan ympärillä(mikä kylläkin on ihan normaalia).[/QUOTE]

2+v ja vauva. Olen kyllä koko ajan yrittänyt pitää yllä kaverisuhteita, mutta ne katosivat jo ennen ekaa lasta. En voi ("ikävä kyllä") lapsia tästä syyttää :(
 
No minkälainen mies sulla on? Onko hänellä ystäviä? Minkälainen hän on ystäviäsi tai entisiä ystäviäsi kohtaan?

Mun mies on kotoisin muualta, hänen kaverit jäi sinne kotipaikkakunnalle. Täällä on tutustunut lähinnä työkavereihin ja löytänyt yhden hyvän ystävän, jonka kanssa tapaa silloin tällöin.

Miehen kautta ollaan sitte tavattu hänen työkavereita ja näiden puolisoita, muttei sieltä ole löytynyt ketään ystävää minulle :(

Ihan hirveä kaipaus siihen ystävyyteen mitä joskus opiskeluaikoina oli tiettyjen ihmisten kanssa. Kun saattoi ajatella, että aina on tuki ja ystävä tuossa toisessa. Jaettiin kaikki asiat, ilot ja surut. Silloin olin varma, että jostakusta ystävästä tulee vielä jonain päivänä lapseni kummi jne. Eipä ollut sellaista ystävää enää siinä vaiheessa, kun kummia olisi tarvittu..
 
Mulla on aivan sama tilanne, mutta ehkä jatkunut jo hiukan pidempään.

Itse erkanin vanhoista kavereistani, kun löysin pysyvän parisuhteen ja perustin perheen vasta kymmenisen vuotta myöhemmin kuin muut ystäväni. Opiskeluaikana halusin hengata vaan vanhojen kavereideni kanssa - jotka puolestaa vähitellen hylkäsivät minut (ilmeisesti sen takia ettei omassa elämässäni tapahtunut mitään kiinnostavaa ja heillä oli uuvet kuviot pariskuntina ja äiteinä).

Nyt olen vihdoin tajunnut, ettei tämä vanhojen kavereiden menettäminen haittaa. Me joudimme erillemme jo senkin vuoksi, että itse ehdin bilettää ja viettää nuoruutta ihan riittävästi jo silloin ennen perhettä - he taas paikkaavat angstilla sitä biletysvajetta joka muodostui varhaisen lasten saamisen vuoksi.

Toivon löytäväni uusia ystäviä päälle 30-vuotiaina lapsensa saaneista naisista - mahdollisesti lasten kautta se olisi mahdollista. Lisäksi aion keskittyä uraan ja kotiin koska ne ovat minulle biletystä tärkeämpiä ja eipä sitä aikaa paljon muuhun jäisikään.

Nuo muutamat pakolliset firman juhlat ja juhannukset yms. tuovat mulle ihan riittävästi sitä urkuauki bailaamista, jotak vanhat kaverini niin vimmalla nykyisin kaipaavat.

Työkavereita mulla on tietenkin, mutta ei sellaista illanviettoseuraa, kuin pari kertaa vuodessa.
 

Yhteistyössä