Miten päästä eroon nalkuttamisesta ja saada mies ottamaan itse vastuuta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikävä vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ikävä vaimo

Vieras
Mun on pakko myöntää ikävä tosiasia, musta on tullut nalkuttaja. Sellainen vaimo joka jatkuvasti muistuttelee miestä asioista mitä tämän pitäisi tehdä ja lopulta vielä kiukuttelee jos ja kun ne kuitenkin jäävät tekemättä.

Mä en tajua miten me ollaan päädytty tähän kuvioon kun aiemmin kuvittelin että meillä hommat hoituu muutenkin. Mutta siis kun kuvio on nyt tämä niin miten minun pitäisi alkaa toimia että mies oikeasti hoitaisi nuo velvollisuutensa?
 
Velvollisuudet. Mitä ne velvollisuudet nyt sitten on? Kirjaappa vaikka ylös. Sitten mietit mitkä niistä velvollisuuksista on sellaisia jotka on ehkä sinun rakentamia. Sellaisia jotka on velvollisuuksia sinulle, mutta ei välttämättä velvollisuus noin yleisesti. Tyyliin laskujen maksaminen vs pedin petaaminen. Toinen noista on selkeäsi pakollisia velvollisuuksia, toinen voi olla parisuhteen toisen osapuolen "tapa" toimia.

It takes two to tango. Eli mieit nyt ensin että onko osa nalkutuksen aiheista vaan sinulle itselle merkityksellisiä juttuja. Sitten kissa pöydälle ja sanot miehelle ette tahdo olla nalkuttaja.
 
Itse teen samaa, mies vaan ilmoittaa että ei ole aikaa kun priorisoi lapset ja onat lepohetkensä. Mikäs siinä, ihan hyvät perustelut sitten jää tekemättä enkä viitsi enää muistutella.
 
Jätät nalkuttamatta, huomatkoon mies jos jää tekemättä?

Laitat muistilapun jääkaapin oveen tms paikkaan ja mies ottaa pois kun on homma tehty?

Teet itse ja lopetat nalkuttamisen?
 
No kuule, siihen ei auta muu, kuin lakkaa nalkuttamasta ja samalla lakkaa ottamasta vasuu. Kyllä se mies alkaa jossain vaiheessa ottaa vastuuta, kun kukaan muu ei sitä enää tee.
Miesten kanssa ei kannata turhia koittaa jutella.
 
Minä sorrun ihan samaan ja mies valittaa, että auttaa kyllä ilman erillistä pyyntöä ja kokee nalkuttamiseni/ jatkuvat pyynnöt ärsyttävinä. Tästä riidellään nykyään usein.

Mutta meillä ei ainakaan ole toiminut se, että jätän esim. jotain asioita miehen vastuulle enkä huomauta vaikka ko. asian hoitamiseen menisi kuinka kauan. Esim. Sovime, että mies huolehtii kylppärin (jossa myös vessa) pesusta ja minä en sihen puutu enkä nalkuta. No mies on siivonnut sen edellisen kerran reilu vuosi sitten ja minä pesin sen salaa kesällä kun alkoi olla niin törkeässä kunnossa. Lika on pinttynyt moniin paikkoihin niin tiukasti etten saanut enää puhtaaksi. Kesän jälkeen siellä ei ole taas siivottu ollenkaan kun mies ei ole vielä kokenut siivousta tarpeelliseksi.

Lisäksi olemme sopineet, että yhdessä putsataan keittiö joka ilta ettei se päädy ihan kaoottiseen pisteeseen. Sain kuitenkin aina patistella miestä auttamaan ja hän sanoi, että auttaa kyllä ilman pyyntöä/ nalkutustakin. Nyt olen siivonnut pari viikkoa keittiön joka ilta yksin kun mies ei ole huomannut (on istunut sohvalla josta näköyhteys keittiöön), että minä siivoan tai ei enää jaksa kun on aikeissa mennä nukkumaan ja minä jätin siivouksen aloittamisen niin myöhään.
 
[QUOTE="rrr";30505282]Velvollisuudet. Mitä ne velvollisuudet nyt sitten on? Kirjaappa vaikka ylös. Sitten mietit mitkä niistä velvollisuuksista on sellaisia jotka on ehkä sinun rakentamia. Sellaisia jotka on velvollisuuksia sinulle, mutta ei välttämättä velvollisuus noin yleisesti. Tyyliin laskujen maksaminen vs pedin petaaminen. Toinen noista on selkeäsi pakollisia velvollisuuksia, toinen voi olla parisuhteen toisen osapuolen "tapa" toimia.

It takes two to tango. Eli mieit nyt ensin että onko osa nalkutuksen aiheista vaan sinulle itselle merkityksellisiä juttuja. Sitten kissa pöydälle ja sanot miehelle ette tahdo olla nalkuttaja.[/QUOTE]

Meillä on kouluikäinen erityislapsi jolla on vammansa ja sairauksiensa takia paljon lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä, kotitreeniä, lääkityksiä ja hoidollisia asioita jotka on hyvä hoitaa kunnolla ettei lapsi joudu turhaan sairaalahoitoon. Tämän päälle 3v ja 5v lapset päiväkodissa.

Ennen mies teki täyttä työaikaa ja satunnaisesti ylitöitä, mä hoidin kaikki lasten asiat + kodin ja tein 50% työaikaa. Mies oli sitä mieltä että hänelläkin pitäisi joskus olla oikeus vajaaseen työaikaan ja omaan vapaaseen. Selitin kyllä ettei tuossa niin paljoa omaa aikaa jää, mutta mies ei uskonut. Kun sitten tilanne meni sellaiseksi että miehellä oli mahdollisuus tehdä puolikasta työaikaa ja mä pystyin siirtymään täyteen työaikaan ja samalla opiskelemaan eteenpäin mikä helpottaa työtilannetta tulevaisuudessa me lähdettiin siihen.

Nyt kuitenkin syksy on mennyt niin ettei mies ole vieläkään ottanut päävastuuta lapsista. Ensisijaisesti täyttää tuon työajanlyhennyksen omilla menoillaan ja päiväunilla. Tosi harvoin tekee mitään kodin eteen. En mä vaadi että sängyt olisi just tietyllä tapaa pedattu tai ruoka laitettu mun reseptin mukaan mutta olis kiva jos mies edes välillä siivoaisi tai antaisi lapsille jotain muutakin syötävää kuin leipää ja jogurttia niinä iltoina kun mä kotiudun nukutusaikaan.

Mut se pahin on noi erityislapsen jutut mitkä mies miltei järjestelmällisesti unohtaa. Mä olen yrittänyt olla muistuttelematta mutta silloin ne jää vaan tekemättä ja monia aikoja on vaikea saada jne. Muistutteluun mies vastaa ärtyneenä että tottakai hän hoitaa mutta seuraavassa hetkessä saatan kuulla hänen sopivan omia menojaan juuri sen lapsen lääkärin ajalle. Useaan otteeseen mä olen joutunut kesken työpäivän lähtemään lapsen asiaa hoitamaan kun tarkistussoitto miehelle kertoo tämän olevan jossain ihan muualla.
 
Nalkuttamisesta pääsee eroon vain lopettamalla se.

Saako miestä kantamaan omaa vastuutaan onkin sitten toinen asia, nalkuttamalla se ainakaan tuskin tapahtuu. Kai miehen on lähinnä itse löydettävä perusteet miksi vastuunottaminen on tärkeää. Siihen tietenkin voi vaikuttaa keskustelu ja perustelut siitä miksi asia on tärkeä hoitaa... tai sitten ei.
 
Tuossa tapauksessa vakava keskustelu, että joko mies ihan tosissaan hoitaa ne lapsen menot ekana tai siirrty takaisin 50% työaikaan, koska ne nyt vaan ON HOIDETTAVA. Tai aamulla kalentereiden päivitys ja jos mies on sopinut jotain omaa, peruu sen. piste.
 
[QUOTE="Realisti";30505332]Miehesi kuulostaa suoraan sanottuna melkolailla itsekkäältä kusipäältä. Nyt on vakavan keskustelun paikka. Eihän tuo noin voi jatkua.[/QUOTE]

Ei munkaan mielestä voi jatkua näin, mies taas ei tunnu vieläkään näkevän ongelmaa. Hänen mielestään unohduksia sattuu eikä kaikesta tarvi nipottaa. Välissä jo ehdotin että vaihdettaisiin roolit takaisin mutta mies ei suostu koska hän on nyt huomannut kuinka rentoa mulla on ollut kotona kaikki nämä vuodet ja hän haluaa nyt nauttia tästä.

Toisaalta positiivista tässä uudessa järjestelyssä on se että tästä stressistäni huolimatta olen löytänyt taas ammatillisen minäni ja etenemismahdollisuudet joiden myötä työnkuvani vapautuu niin että vastaisuudessa olisi enemmän joustoa lasten asioille ja huomattavasti parempi palkka. En oikeastaan edes halua luopua tästä mahdollisuudesta. Yhtenä vaihtoehtona mietin jo että mies palaisi tekemään täyttä työaikaa ja palkattaisiin ulkopuolista apua lastenhoitoon. Mies ei suostu siihenkään.

Ennen lapsia me jaettiin kotityöt luontevasti eikä mies ollut laiska. Samoin esikoisen ollessa pieni hän osallistui vielä paljon kodin- ja lapsenhoitoon. Sittemmin hänen työnsä muuttui vastuullisemmaksi ja esikoisen vamman takia päädyttiin siihen että mä tein vain osa-aikaista työtä, silloin oli luonnollista että miehen osuus kotihommissa väheni. Välissä mä olin useamman vuoden kotonakin kun noi nuoremmat lapset syntyi, täyttä työaikaa en ole tehnyt lasten syntymän jälkeen ennen tätä syksyä.
 
Ei munkaan mielestä voi jatkua näin, mies taas ei tunnu vieläkään näkevän ongelmaa. Hänen mielestään unohduksia sattuu eikä kaikesta tarvi nipottaa. Välissä jo ehdotin että vaihdettaisiin roolit takaisin mutta mies ei suostu koska hän on nyt huomannut kuinka rentoa mulla on ollut kotona kaikki nämä vuodet ja hän haluaa nyt nauttia tästä.

.. ja tän mielestä käytin sitä "itsekäs kusipää" määritelmää :/. Miten voi olla, ettei miehen mielestä lapsen hoitoajat ole tärkeitä? Millainen ihminen pitää niitä vähemmän tärkeinä kuin jotain omia menoja tai päiväunia? Millainen ihminen makaa tyytyväisenä sohvalla ilta toisensa jälkeen kun puoliso tekee nenän edessä yksin yhteisiksi sovittuja hommia?

Nyt tosiaan hemmetin vakava keskustelu, ja miehelle ukaasit eteen. Ei ole todellakaan nipottamista odottaa että mies hoitaa ne sairaan lapsen asiat, tai sovitut kotityöt. Nipottajaksi haukkuminen on vain manipulointia - joka tuntuu tehoavan.
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
[QUOTE="harmaa";30505375]Tämä on totta kun puhutaan vaikka imuroinnista, pyykin pesusta tms. Mutta lapsen terveys ei ole sellainen asia jonka kustannuksella saa unohduksia tapahtua.[/QUOTE]

Lisäksi on aika avutonta vedota unohdukseen, jos "unohtaa" kylppärin pesun vuoden ajaksi, tai "unohtaa" että itsekin pitäisi siivota keittiötä katsellessaan kun vaimo tekee sitä paraikaa... Ei silloin ole kyseessä "unohdus", on kyseessä ihan puhdas valinta.
 
Meillä ei ole vielä lapsia, mutta ensi vuonna olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois.

Minun mies on todella mukavuudenhaluinen ja ei tee mitään, ellei ole tuhanteen kerran pyytänyt ja parit kilaritkin aiheesta vetänyt. Nyt siis puhutaan ihan vaan arkiaskareista. En ole mikään siisteysintoilija itsekään, mutta jossain se raja menee minullakin.

Töissä käydään molemmat ja ai että pistää vihaksi kun tulee kotiin ja näkee miehen makaamassa sohvalla ja samalla keittiössä lojuu järkyttävä tiskivuori. Yhtenä kertana kerroin miehelle, että olen loppuillan omissa menoissa. Mies tuumasi tähän oikeasti vihaisena ja järkyttyneenä, että kuka hänen pyykkinsä nyt sitten pesee. Jep jep.

Yhteisistä lemmikeistä onneksi huolehtii hyvin. Koiran lenkittää ja kissat hoitaa vuorollaan. Lapsen hoito vaan on paljon kokonaisvaltaisempaa. Parempi olisi silloin edes ne omat vaatteensa pestä jos minä pyykkään omat ja lasten vaatteet. Olen täällä varmaan parin vuoden päästä valittamassa sitten. :D
 
[QUOTE="Pelottaa";30505447]Meillä ei ole vielä lapsia, mutta ensi vuonna olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois.

Minun mies on todella mukavuudenhaluinen ja ei tee mitään...

Olen täällä varmaan parin vuoden päästä valittamassa sitten. :D[/QUOTE]

No, ainakin tiedät mitä tilaat. Ethän kuvittele että mies muuttuisi parempaan kun lapsen teette, ethän? Lapsi lisää kotitöiden määrää ihan hitosti, ja sinä hoidat jatkossakin ne kaikki. Onnea vaan hyvästä valinnasta...
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
No, ainakin tiedät mitä tilaat. Ethän kuvittele että mies muuttuisi parempaan kun lapsen teette, ethän? Lapsi lisää kotitöiden määrää ihan hitosti, ja sinä hoidat jatkossakin ne kaikki. Onnea vaan hyvästä valinnasta...

Hyvin tiedostan. Ja siihen on vain tyytyminen. Kunhan hoitaisi edes yhtä hyvin lapsenhoito-osuutensa kuin tällä hetkellä lemmikkien hoidon, niin se on ihan kelpuutettavaa. :D

Pelottaa, että miten itse sitten jaksan, mutta toisaalta apua tulen saamaan muualta, jos mies ei sitä ymmärrä antaa.
 
Lopeta se kaikki tekeminen. Meillä tehos. Alkoi miehen valitus etten minä enää tee mitään. Ei siis muka huomannut mitä minä tein yhteisen kodin eteen. No järjestin sitten niin että mies joutuu tekemään nyt todella kaiken. Katsotaan lähteekö arvostus nousuun. Ärsyttää eniten just se että ei itsestään selvänä katsota pitääkö viedä roskat jos menee ulos, onko pyykkikori täynnä- pitäiskö pestä pyykkiä, onko likaista- pitäiskö imiuroida tai siivota vaan se oma-alotteisuus tuntuu puuttuvan. Mies kuitenkin osaa tehdä kaikkea tuota siitä ei ole kiinni. Ja olemme molemmat työssä käyviä, eikä olla yrittäjiä.
 
Sovittujen asioiden unohtamiseen meillä on auttanut se että mies on hoitanut velvollisuutensa hoitamatta jättämisen seuraukset, sopinut uuden ajan ja kertonut unohtaneensa asian, selittänyt lapselle miksi hän ei päässytkään johonkin mikä oli aiemmin sovittu jne.
 
Ilmoita miehelle että sinä et enää muistuta, puutu etkä halua edes tietää unohduksista, ja mies on sitten siitäkin vastuussa jos jostain pöllähtää lastensuojelu kummittelemaan toistuvien asioiden hoitamatta jättämisten vuoksi.

Minkä jälkeen myös tunnontarkasti olet tietämättä erityislapsen asioista.
 
Ihan järkyttävä tilanne ap:llä.
Itse on todellakaan ottaisi noin rauhallisesti (kirjoituksesta päätellen) jos erityislapsen isä laiminlöisi lasta ja nuo muut laiminlyönnit siihen lisäksi.
Saisin niin jäätävät paskaraivarit ja löisin eropaperit kouraan jos ei tyyli muuttuisi ihan heti. Tuommosta menoa ei ihan oikeesti pidä sietää!
 

Yhteistyössä