1
"1980"
Vieras
Meillä on 5-vuotias esikoistytär ja nyt 3,5 kk vanha poikavauva. Toinen lapsi odotutti meitä n. kaksi vuotta, mutta sai alkunsa kuitenkin luomusti. Raskaudet ja synnytykset ovat sujuneet hyvin, ei ole ollut keskenmenoja tms. Enkä ole pitänyt melua tuosta "sekundäärisestä lapsettomuudesta". Senpä takia minua hämmästyttää, miten jotkut lähipiiristä ovat suhtautuneet kuopuksen odotukseen ja syntymään. On suoraan kommentoitu, että lapset olisi pitänyt tehdä nuorempana tai ainakin pienemmällä ikäerolla. Olen nyt siis 34-vuotias. Mieheltäni on suoraan kysytty, onko kuopus vahinko? Muutama ns. kaveri ei ole edes onnitellut vauvasta. Jopa asuntoamme on kommentoitu liian pieneksi, "kun teille vielä syntyi tuo vauva". Mistä lähtien kolmen makkarin omakotitaloon ei mahdu nelihenkinen perhe? Olemme miehen kanssa olleet naimisissa kohta 8 vuotta ja molemmilla on vakituiset työpaikat, siis aivan vakaa elämäntilanne, johon mielestäni vauvan oli hyvä tulla. Vauvakin on ollut helppo, ettei minulla ole jaksamisen kanssa ollut ongelmia. Saan itseasiassa enemmän unta kuin työssä ollessa ( kolmivuorotyö ). Olemme onnellisia kun meille vielä tuollainen ihme suotiin, mutta en voi kieltää ettenkö olisi närkästynyt joidenkin lähipiirin ihmisten kommenteista ja suhtautumisesta. Onko muilla tällaista?