Mihin iloihin?
Faijalla tos pari vuotta sitten (vai onks siitä jo kolme
) romahti terveys: aivoinfarkti jonka jälkeen verenpainelääkitys, kolestrolilääkitys ja jotain muutaki tais olla. Sit todettiin diabetes, ei tosin vielä tarvinnu siihen pistoksia. Kaikenlaista muuta pientä. Joten faija muutti ruokavalionsa: Vaihto makkarat ja lihat kasviksiin, ei mitään herkkuja, paino putos 30 kiloa. On erittäin tarkka ruokavalionsa kans. Faija on koko aikuisikänsä ollut tuurijuoppo, pisimmät putket on ollu kuukausien mittaisia niinkuin pisimmät tauotkin. Sairastuttuaan vähensi alkoholin käyttöä reippaasti, puoleentoista vuoteen ei oo juonu yhtään. Elämäntapojen muutoksen myötä on voinut luopua monista lääkkeistä eikä oo vielä tarvinnu insuliinia.
Aivoinfarktit vei osan näkökyvystä. Koko elämän vaivannut selkävika on vienyt kävelykyvyn melkein kokonaan, pyörällä pystyy ajamaan.
Eli ei voi enää ryypätä, eikä syödä mitä haluais. Liikkuminen on hankalaa. Kaverit ei käy enää näitten elämänmuutosten myötä, parisuhdetta ei ole. Yksi ex-naisystävä sentään vielä käy ja hänen poikansa. Ei pysty enää veneilemään. Ei pysty rassaamaan autoja.
Ja faija oli muutaman viikon polttamattakin mutta sai siitä rytmihäiriöitä. Niin pahoja et yks yö oli todennut että on pakko soittaa ambulanssi. Oli kuitenkin ajatellu että vetää ny sätkän kuitenki ensi ennenku joutuu taas sairaalaan makaamaan. Sätkän jälkeen rytmihäiriöt oli loppunu. Faija oli tästä puhunu sit lääkärille ja lääkäri oli sanonu et johtu tosiaan tupakkilakosta ja et ne rytmihäiriöt voi kestää kuukausia. Faija valitsi mieluummin tupakoinnin.
Ja kun ei sillä tosiaan oo jäljellä juuri muuta hupia ku telkkari (niin kauan ku ny vielä näkee) ja tupakki. Eikä raha niitä huveja lisäis, rahattomuus poistais viimeisetkin.
