Niin. Minä imetin kaikkia kolmea lastani. Onnekseni tuli maitoa, yhden kanssa imetys loppui aiemmin kuin olin suunnitellut, pari kuukautta mentiin korvikkeilla.
Aina ei mene asiat niinkuin aikoo.
Nukuin perhepedissä, tai välillä mallia minä ja imetettävä lapsi. Muille perheenjäsenille oli toisenlainen nukkumaratkaisu. Kaikki voittivat, jokainen nukkui paremmin. Kukaan ei litistynyt kuoliaaksi.
Yksikään lapsi ei mennyt pilalle perhepedistä, eikä enää isoina ole viereen pyrkimässä.
Rivitalossa asumme, puolihämärää lähiötä. Vastapäätä rich bitches ja toisella puolen mamut ja narkkarit. Välissä tasapainoilemme.
Turvallisen varhasilapsuuden silti mielestäni näillä hoodeilla saivat. Tässä tasapainoillaan onko sitten turvallinen teini-ikä
Alle 3-vuotiaana en vienyt hoitoon lapsista ketään. Nuorin joutui 3-vuotiaana päiväkotiin, ei ollut ajatusta PPH, stä koska samassa ketjussa kulki 5. 5v, joka siirtyi seuraavana syksynä pk-n eskariin. Vanhin lapsista vallan vailla varhaiskasvatuksellisiä virikkeitä. Ihminen tuli, sosiaalisin lapsistani.
Enkä tiedä, teinkö näissä mainitsemissani oikein vai väärin, vai sekä että. Ja olisiko , jos jonkun olisin toisin tehnyt tullut lapsista toisenlaisia.
Lasten kanssa asiat ei mene aina suunnitelmien mukaan, itse ei olekaan se unelmoimansa ihanneäiti, vaan rajallinen ja raadollinen. Lapset eivät ole aina kilttejä ja kuuliaisia. Elämä ei ole prinsessasatua, ainoastaan totta. Elämänmakuista.
Siinä toivossa, että nuo ihmiseksi kasvavat elän, Itsensä ja toiset hyväksyviksi, suvaitsevaisiksi ja suurisydämisiksi. Riittävän vapaiksi ja itsenäisiksi ja että säästyisivät kylmältä maailmassa.
( tälläinen pitkästä aikaa tänne kurkistavan kirjoitus )