Asumusero, jatko eteenpäin

["juupajuu"]

Onneksi olkoon, miehesi on alkoholisti! Minnesotatyyppinen hoito ja räysraittius niin masennuskin todennäköisesti häviää...

 

[V M P]

[QUOTE="Minni";30801715]Mä tossa jo vähän laitoinkin omaa stooria. Pakko viel hiukan kommentoida. Ihan hirveä tapaus tuo miehesi. Melkein voisin sanoa, että masennus ei nyt ole ihan se pääongelma. Narsisti se on. Ihan selkeet merkit. Heti pian, kun pääset astumaan tosta ahdistavasta kuplasta, osaat itsekkin nähdä kuvion vielä selkeemmin. Usko muo. Mäkään en ois luovuttanu, koska olin koko ajan siinä uskossa, että kyllä mä vielä ton ongelmat hoidan, kun oikeen ymmärrän ja koitan vaan rakastaa. Vaan juuri sinä päivänä, kun se valkeus koitti, että tästä ei muuten oikeesti tule mitään, niin sitten tajusin, että mähän olen 15 v antanu sille pelkkiä uusia aloituksia. Silti kuvio vain paheni ja alkon määrä suureni, talous synkkeni ja valheet lisääntyi...jopa tuo flirtti toisille ja koneella istuminen ym....Niin ja uuteen suhteeseen en tod ollut halukas. Mutta, koska elämällä on meille ihan omat suunnitelmat....mikään ei ole niin kuin olisin silloin ajatellut. Hyvä niin. Joka päivä vielä monen vuoden jälkeenkin mietin, miksi annoin sen kaiken tapahtua ja jatkua niin pitkään. Kaikella on kai tarkoitus ja se oli mulle yhdenlainen koulu. Sitten kun saakin turvaa ja rauhaa elämään ja ihmisen, jossa ei hitustakaan tätä exää, niin voi että.....elämä on oikeesti ihanaa.[/QUOTE]

Narsistikortti vedetty! Palstamamojen bullshit-bingossa jännitys tiivistyy!

 

[--*]

Miksi et jo laita eropapereita vetämään? Johan itsekin sanoit, että nyt on helpompi hengittää. Mitä sä tuollaisella miehellä teet?

 

["Jepsis"]

Lapset tuosta pitää pelastaa heti. Joko itse tai sitten lasu.

 

["Realisti"]

Eli kaikista miehen käytös on normaalia? Olisin halunnut mielipiteitä kauan on yritettävä, saanko jo luovuttaa jos toivoa ei ole...

Miten voit edes kuvitella että tuollainen on normaalia? En ymmärrä miksi edes vatvot tätä asiaa, sehän on päivänselvä. Miehellä ei ole mitään kiinnostusta teidän parisuhdetta ja perhettä kohtaan. Teet lapsillesi hirveän karhunpalveluksen jos et nyt herää sumustasi ja pysy tuollaisesta ihmisestä erossa. He saavat täysin kieroutuneen perheen sekä äidin ja isän mallin tuosta touhusta jos vielä jatkat alistumista. Puhumattakaan mitä se tekisi sinulle.

Ilmeisesti mies on onnistunut aivopesemään sinut vuosien varrella ja piiloutuu masennuksen taakse - hän voi olla myös masentunut (alkoholi masentaa ja masennus ruokkii alkoholismia), mutta hän on myös alkoholisti ja erittäin itsekäs eikä rakasta sinua tai lapsianne pätkääkään. Voit joko pelastaa itsesi ja lapsesi tai sitten uhrata teidät kaikki. Mikään ratkaisu jonka sinä voisit tehdä ei pelasta miestä, se on hänen oma tehtävänsä.

 

[Väsynyt vaimo]

Miten voit edes kuvitella että tuollainen on normaalia? En ymmärrä miksi edes vatvot tätä asiaa, sehän on päivänselvä. Miehellä ei ole mitään kiinnostusta teidän parisuhdetta ja perhettä kohtaan. Teet lapsillesi hirveän karhunpalveluksen jos et nyt herää sumustasi ja pysy tuollaisesta ihmisestä erossa. He saavat täysin kieroutuneen perheen sekä äidin ja isän mallin tuosta touhusta jos vielä jatkat alistumista. Puhumattakaan mitä se tekisi sinulle.

Ilmeisesti mies on onnistunut aivopesemään sinut vuosien varrella ja piiloutuu masennuksen taakse - hän voi olla myös masentunut (alkoholi masentaa ja masennus ruokkii alkoholismia), mutta hän on myös alkoholisti ja erittäin itsekäs eikä rakasta sinua tai lapsianne pätkääkään. Voit joko pelastaa itsesi ja lapsesi tai sitten uhrata teidät kaikki. Mikään ratkaisu jonka sinä voisit tehdä ei pelasta miestä, se on hänen oma tehtävänsä.

Koska tällaista se on aina hänen kanssaan ollut. Aloitimme seurustelun aikaalailla samaan aikaan kun erosin edellisestä suhteestani enkä ehtinyt läpikäydä eron ja entiseen suhteeseen liittyviä asioita rauhassa. Olin epävarma, tulevaisuus pienen lapsen kanssa kaksin pelotti. Mieheni sai minut tuntemaan että olin jotakin, että olin rakastettava ja kaunis hänen silmissään.

Asuin 1,5 vuotta lapseni kanssa kaksin ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen. Olin epävarma ja halusin aikaa mieheni kanssa kaksin silloin kun lapsi oli isällään, mieheni mielestä ripustauduin. Täytyy myöntää että olin epävarma ja jossain määrin takertuva, kunnes sain edellisen suhteen sotkut selvitettyä mielessäni ja siirryttyä niistä yli. En koskaan saanut häneltä ehdotonta rakkautta, lähti riitojen tullessa kävelemään, yleensä baariin. Koskaan emme selvitelleet asioita loppuun vaan ne jäivät aina auki. Minulla oli alkuun huonot riitelytavat, joihin jossain vaiheessa heräsin kun ne tarttuivat mieheenikin ja sovimme, ettemme enää hauku toista riidellessämme.

Itse pyrin pitämään tästä kiinni, mies otti sen tavan, että loukkaa minua heti niin verisesti kuin osaa ja murtaa minut (näin on itse sen määritellyt), jotta riita loppuisi nopeammin. On monesti ilmoittanut ettei rakasta minua niin kuin haluaisin, en ole hänen rakkautensa arvoinen, ei koskaan tulisi perääni jne... Silti nyt "rakastaa ja ikävöi", en ymmärrä mitä, sillä emme puhu oikeastaan kuin pakolliset lasten asiat kun lapset ovat toisinaan hänen luonaan yötä. En tiedä mitä hän tekee vapaa ajallaan ja kenen kanssa, alkoholiin hänellä kaikesta päätellen on kuitenkin varaa, vaikka juominen on ehkä vähäisempää kuin kotona asuessa. On työtön, silti omien sanojensa mukaan työskentelee kotonaan, lähinnä puuhastelee harrastustensa kanssa, näin ainakin minun silmissäni.

Mitä kauemmin olemme erosssa, sitä helpompaa se on. Välillä on kova ikävä, mutta siihen auttaa kun avaa vanhat päiväkirjat. Oli meillä myös hyviä aikoja, usein hän puhui kauniisti niin että halusin uskoa ennemmin hänen sanoihinsa kuin tekoihinsa. Halusin uskoa rakkauteen jota hän vakuutti sanoissaan. Hän maalaili ihanaa onnen täyttämää tulevaisuutta, silloin oli positiivisella päällä. Masentuneena kaikki oli vain paskaa. Mitä vähemmän huomiota/rakkautta häneltä sain, sen paremmalta se tuntui kun sitä sai... hullua oikeastaan.

Nyt, kun mietin miestä, näen vain lattialle sammuneen miehen joka on jäänyt siihen kenkiään riisuessaan, tai hänet sammuneena vessaan tai sohvalle jne... Sitä se oli kun hän kävi ulkona, kotona saattoi sammua/nukahtaa sohvalle, silti mitään ongelmaa ei hänen mukaansa alkoholin kanssa ole. En ymmärrä miten jaksoin niin kauan, yksinään on niin paljon helpompaa. Ei tarvitse miettiä meneekö perheen rahat hukkaan tai mikä tällä kertaa laukaisee masennuksen.