Meidän nuorimmainen oli vaippaan kakkaaja (alta kolmen vanhana). Potta ei kelvannut muuhun tarkoitukseen kuin pissalla käymiseen. Tiesi kyllä minne kakka oikeesti tehtiin, monta kertaakin saattoi käydä vessassa pottaa osoittamassa ja pupattamassa että "..kakka tonne, kakka menee pottaan.."...mutta vaippaanhan se oikeesti meni

. Ja vaivattomammin. Kerran näytti kynnyskysymyksenä olevan se potalla käyminen (pytylläkin kokeiltu mutta eieiei, ei onnistunut).
Mä annoin kaikessa rauhassa tehdä vaippaan. Koska meille meinasi tulla sitä pienoista ahdistustakin lapselle siitä kakkaamisesta eli meinas mennä panttaamisen puolelle. Mutta - koska sallin toisen kiskoa vaippoja jalkaansa ja hakeutua omaan rauhaansa ähisemään, siitä selvittiin (lapsi oli päiväkuiva jo). Ja - sitten tulikin se päivä kun lapsi kipittää kauhealla kiireellä vessaan, kiskoi housuja jalasta ja....kohta huutaa kovaa ja korkeelta että ..."...äitiii...äää...siellä se on!!!"
Ja mikä lahja se olikaan

! Iso riemuvoitto lapselle itselleen...ja siitä se pikkuhiljaa lähti sinne potan suuntaan menemään.
Eli - älä stressaa äläkä huolehdi. Kaikki aikanaan. Ei kaikki lapset ole kypsiä ja valmiita tekemään kakkaa pottaan/pyttyyn vaan etsivät sen oman väylänsä mikä siihen hätään toimii. Mutta se muuttuu kyllä kun siihen suhtaudutaan neutraalisti, asiallisesti. Kuuntele lasta, tarkkaile ja puhu potalla käymisestä kannustavasti mutta älä kuitenkaan syyllistä, kun vaippaan tekee. Kyllä teillekin koitaa se suuri juhlapäivä kun potalle meno onnistuu hienosti

!