loppuun palamassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uupunut äiti86
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

uupunut äiti86

Vieras
Meillä mies ei auta missään vauvaan liittyvässä hoidossa, vaihtanut puolen vuoden aikana kerran tai kaksi kertaa vaipan sen jälkeen kun kotiuduttiin sairaalasta, ei nukuta lasta, ei leiki, ei pidä sylissä koskaan ellen melkei pakota ( sekin kestää 10-15 sekuntia se sylittely kun aina keksii "vitsi, ota tää ku mua kutittaa nenää/ tää painaa/ sattuu päähän ku itkee kokoajan.." tekosyitä vaa. Hysteerinen vauvan puklailusta, alkaa raivoo jos puklaa sen sylissä, vauva ei sais olla lähellä sen juomia tai mitää ku pelkää että puklaa niihin. Ei vietä aikaa ollenkaan perheensä kanssa, ostaa vaan tavaroita mitä haluaa ja pelaa konsoliaan jatkuvasti, sit jos vauva itkee nin "mikä sulla on ku kokoajan pitää huutaa". mä olen koko tämän ajan hoitanut lasta ja tykännyt leikkiä olla lapsen kanssa mutta joskus olen uupunut ja väsynyt koska yksin hoidan kotihommat ja lapsen hoidon. yöheräämiset ja kaiken, mies valvoo niin myöhään kun haluaa koneella ollen/pelejä pelaillen. Sanoo vaan mulle" vauvalle pitää antaa hellyyttä". itse on todella harvoin samassa huoneessa meidän kanssa. ei käy ulkona meidän kanssa, jättää ruuat, astiat pyykit mihin sattuu. Itse pesen pyykit, tiskaan, siivoan ja kerään hänen sotkut, omat ja lapsen vielä. Hän käy vaan töissä ja sen jälkeen hänellä on muka oikeus olla vaan. Lapsi ei taida edes tunnistaa isäänsä ku niin harvoin isä on lähellä. isyysloman vaan lepäili ja nukkui ja pelasi, itse hoidin lasta ja toivuin sektiosta. kesälomalla oli 4 viikkoo ja pari kertaaa piti just sen 10sek sylissä ja se oli siinä. valvoo aamuyöhön ja herää 12-13, kauhee raivoominen jos lapsi pitää ääntä ja herää 10 siihen ääneen,vauva nukkuu hyvin yöt 12-13h ja muuraman kerran herää. Tuntuu että tulee vaan lisää työtä kun mies saman katon alla,olen vakavissani miettinyt eroa, parempi ja helpompi olla lapsen kanssa kahden ku itse ahertaa 24/7 ja toinen vaan makoilee ja loikoilee tekemättä yhtään mitään. mä aina kuulemma valitan kaikesta, mutta ei vain muuta tapojaan. rahankäyttökin sairaalloista, ostaa kokoajan itselleen kaikkea luotolla ja lainalla vaikka aina lupaa että nyt en pitkään aikaa osta mitään niin jo se seuraavana päivänä ostaa jotain. oon niin onneton ja uupunut. Olen kuin joku palvelija, ei mies osaa edes ruokaa tehä. makoillu koko päivän ja kehtaa tulla mulle sanoo kun oon kokopäivän huhkinu että "joko on ruoka tehty". Mitä te tekisitte?
 
  • Tykkää
Reactions: Hilpuri Tilli
Mitkä ovat miehen plussat? Onko olemassa jokin syy, miksi jatkaisit yhdessä hänen kanssaan. Kirjoituksesi perusteella ero tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta, jos muutosta ei ole luvassa.
 
Mitkä ovat miehen plussat? Onko olemassa jokin syy, miksi jatkaisit yhdessä hänen kanssaan. Kirjoituksesi perusteella ero tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta, jos muutosta ei ole luvassa.
No olisiko vaikka se, että mies käy siellä töissä=tuo rahat huusholliin?

Mä en käsitä tuota miten jonku puolvuotiaan kanssa uupuu? Ja joo. Mulla on neljä lasta, joiden kans on ollu yhtä ja toista eli mitenkään erityisen helppoja ei oo olleet, mutta en mä uupunut. Mä osasin odottaa että vauvaikiä voi olla huonoja öitä ja kaaosta välillä.

Oota ap murrosikää, se vasta haastavaa on. Yks vinkki... Älä tee enempää lapsia.
 
Tuollaisen käytöksen ymmärtäis jos mies ois 18-20v mutta niMimerkistäsi päätellen olette melkeen kolmekymppisiä..

Aina sanotaan että vauvavuonna ei kannata erota, se on sen verran raskasta aikaa kaikille että riitoja tulee väistämättä. IsäLlä on aika usein vaikea saada kontaktia vauvaan, tilanne helpottuu kun lapsi osaa puhua ja leikkiä vastavuoroisesti esim pelata palloa.

Se tietysti ihmetyttää minkälainen teidän suhde on ollut ennen lapsia kun kuulostaa että mies ei ole sinustakaan yhtään kiinnostsunut. Jos teillä on hyvä suhde niin sen eteen kannattaa ehkä vähän tehdä töitä. Jos jo ennen lastakin asuitye vaan saman katon alla ilman mitään yhteistä niin lähde kävelemään. Z
 
No olisiko vaikka se, että mies käy siellä töissä=tuo rahat huusholliin?

Mä en käsitä tuota miten jonku puolvuotiaan kanssa uupuu? Ja joo. Mulla on neljä lasta, joiden kans on ollu yhtä ja toista eli mitenkään erityisen helppoja ei oo olleet, mutta en mä uupunut. Mä osasin odottaa että vauvaikiä voi olla huonoja öitä ja kaaosta välillä.

Oota ap murrosikää, se vasta haastavaa on. Yks vinkki... Älä tee enempää lapsia.

Voi että kun sä olet mahtava! Ole hyvä, tässä sulle liina niin saa kiillottaa sitä kruunuasi!
 
No olisiko vaikka se, että mies käy siellä töissä=tuo rahat huusholliin?

Mä en käsitä tuota miten jonku puolvuotiaan kanssa uupuu? Ja joo. Mulla on neljä lasta, joiden kans on ollu yhtä ja toista eli mitenkään erityisen helppoja ei oo olleet, mutta en mä uupunut. Mä osasin odottaa että vauvaikiä voi olla huonoja öitä ja kaaosta välillä.

Oota ap murrosikää, se vasta haastavaa on. Yks vinkki... Älä tee enempää lapsia.


Mullaki on neljä lasta, osa ollu helppoja ja osa vaikeita. Ja kaikkien kans on ollu enempi ja vähempi väsyneitä aikoja. Ja vaikka vauva ois kuinka helppo, niin kyllä siihen väsyy jos joutuu täysin yksin olla vastuussa vauvasta koko ajan.

Jos sun mies on milläänlailla osallistunu lasten/kodin hoitoon niin ehkä sulla ei sit oo mitään rääpyä tulla aukomaan päätäs ap:lle.

Ap:n miehen käytös kuulostaa kyllä siltä että ehkä ois helpompaa ilman miestä. Käykö mies edes kaupas? Kattooko lasta jos sulla on joku meno (tosin jos ei pidä edes sylis niin tuskinpa)?
 
Tilanteesta/miehestä johtuva ahdistus on joka tässä uuvuttaa. Siksi YH:na olisi helpompaa kuin hoitaa samalla "aikuista" lasta.

Menkää terapiaan ja jos mies ei lähde tai muutu, niin suosittelee eroa oman ja lapsesi hyvinvoinnin takia.
 
  • Tykkää
Reactions: Hilpuri Tilli
Miten miehesi mahtaisi reagoida, jos näyttäisit hänelle kirjoituksesi? Avaisiko se silmiä? Vai suuttuisiko vaan. Jos haluat erota, tarvitseeko sen olla lopullista? Väliaikainenkin asumusero voi olla hyvä vaihtoehto. Molemmat voivat rauhassa miettiä tilannetta ja ehkä muistaa toisen hyviä puolia jne, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Tsemppiä sulle! :)
 
No olisiko vaikka se, että mies käy siellä töissä=tuo rahat huusholliin?

Mä en käsitä tuota miten jonku puolvuotiaan kanssa uupuu? Ja joo. Mulla on neljä lasta, joiden kans on ollu yhtä ja toista eli mitenkään erityisen helppoja ei oo olleet, mutta en mä uupunut. Mä osasin odottaa että vauvaikiä voi olla huonoja öitä ja kaaosta välillä.

Oota ap murrosikää, se vasta haastavaa on. Yks vinkki... Älä tee enempää lapsia.

Kylläpä oli todella ärsyttävä palstaämmän vastaus taas. Kun SÄ et oo uupunut puolivuotiaan kanssa niin ei kukaan muukaan voi. Tai ainakaan SÄ et voi käsittää sitä.

Katsopas kun vauvat, elämäntilanteet, elämänhistoriat ja siitä johtuvat voimavarat voi olla erilaisia eri ihmisillä. Mut turhaa sulle on sitä selostaa kun käsityskyky on rajallinen.
 
Miten miehesi mahtaisi reagoida, jos näyttäisit hänelle kirjoituksesi? Avaisiko se silmiä? Vai suuttuisiko vaan. Jos haluat erota, tarvitseeko sen olla lopullista? Väliaikainenkin asumusero voi olla hyvä vaihtoehto. Molemmat voivat rauhassa miettiä tilannetta ja ehkä muistaa toisen hyviä puolia jne, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Tsemppiä sulle! :)

Samoilla linjoilla olisin.

Yhdessä te olette perheen perustaneet, ja yhdessä siitä perheestä pitää huolta pitää - kaikista jäsenistänsä. Nythän sä olet siellä tavallaan kahden lapsen kanssa elämässä... Onko teillä mimmoset puhevälit, puhutteko yhdessä asioista? Läheisyyttä? Tässä on kyllä iso kissa nostettavaksi pöydälle mutta se olisi nyt pakko tehdä - teidän kahden on puhuttava tilanne selväksi. Perheeseenne kuuluu kaksi vanhempaa, eikä se, että toinen käy töissä ole mikään syy sille, että voi unohtaa läsnäolonsa kokonaan sille omalle lapselleen ja että kaikki muu oheistoiminta menee heittämällä ohi.

Olisko sulla siinä mahdollisuutta lähteä vaikka toviksi pienen kanssa - vaikka vanhemmillesi tai ystäväsi tykö - ottamaan etäisyyttä, mikäli avautuminen tästä asiasta ei tuota tulosta. Olet kaksin lapsesi kanssa ja tutkailet tilannetta, että kumpi onkaan parempaa suuntaa - se että elät lapsesi kanssa kahden vai löytyiskö etäisyyden tuomasta rauhasta kuitenkin sitä kipinää ja viisautta lähteä yhdessä ohjaamaan toimintaa kohti sitä yhteistä perhettä. Samalla miehesi saa myös tehdä ajatustoimintaa siitä, mitä oikeasti haluaa ja mikä hänen elämässään on tärkeää.

Tsemppiä ja jaksamista sekä tilanteeseen rauhan ja selvyyden saavuttamista. Pidä huoli itsestäsi :)
 

Yhteistyössä