lapsen kasvatus,olen ihan loppu!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Hei kaikille, minulla on todella kova luonteinen 3v tyttö. Monet asiat vaikuttavat hänen uhmaamiseensa mutta yksi tietty on että ei ole oppinut viellä kunnolla puhumaan(puheterapiaan ollaan saatu lähete). läiaikoina olen ollut ihan... umpikujassa en tiedä enään miten voisin saada toivottua käytöstä tyttäreltäni, pitkään ollaan menty positiivisen kautta kuten myös päiväkodissa tehdään,eli kaikesta onnistumisesta kehutaan. olen nyt myös mennyt negatiiviselle puolelle kun positiivinenkaan ei auta. ongelmia aiheittaa nii pukemistilanteet kuin ruokapöytä tilanteet. pottailun on lopetanut täysin. saattaa myös tahallaan tehdä väärin kun tietää että saa siitä huomiota(siis esim repiä kissaa yms johon on pakko puuttua). tuntuu että mun hermo ei enään kestä mielellisesti tekisi mieli tukistaa/läymäyttää pepulle mutta en ole niin tehnyt eikä sekään auttaisi. suositelkaa mulle jotain hyviä kasvatus oppaita tai neuvoja en halua et mun lapsesta tulee hirviö lapsi jonka mukaan kaikki tanssii.... kaikki neuvot on tervetulleita!
 
Jos lapsi ei tottele, rikkoo sääntöjä tai loukkaa/käyttäytyy epäkunnioittavasti toisia kohtaan niin ensin tiukka varoitus ja jos se ei auta, niin nurkkaan seisomaan kasvot seinään päin esim. 10 minuutiksi tai niin kauaksi, kunnes rauhoittuu tai katuu tekoaan. Pitää olla johdonmukainen ja jämäkkä ja huolehtia siitä, että huonoa käytöstä ei kerta kaikkiaan katsota, ei edes tilapäisesti. Jos vanhempi esim. antaa lapsen sanoa itseään yhden kerran tyhmäksi, kakkapääksi tms. (ilman, että siitä käytöksestä tulee seurauksia ja siitä tehdään loppu) niin voi olla varma siitä, että tuo käytös toistuu ja samalla vanhemman auktoriteetti murenee.
 
Lapsellasi on monia vaikeita ongelmia, puheenkehitys, pottailu, pukeminen ja syöminen, ettei varmastikaan normaalilapsen kasvatusmenetelmät sovi. Tarvitset apua lapsesi kasvattamiseen, olen hämmästynyt jos et ole sitä saanut neuvolasta. Ota sinne reippaasti yhteyttä ja kysy neuvoa.
 
neuvolassa ollaan sanottu että eivät ole huolissaan kehityksestä,vain puheterapeutille saatiin lähete, 3v neuvolassa ei olla viellä oltu. en haluaisi laittaa lasta nurkkaan mielummin sitten viakka jäähypenkkille. lapsi kuulema kokeilee päiväkodissa kaikkia hoitajia ja tietää tasantarkkaan kuka hoitajista antaa periksi ja heidän kanssa alkaa sitten kiukkuumaan , lapsi siis todella tietää mistä naruista vetää että saa sitä mitä haluaa. lapsi sattaa myös mennä reivon partaalle kun häntä ei ymmärretäpottailu alkoi hyvin , ja siihen tuli stoppi joka kestänyt noin 1kk nyt ei kehut eikä mitkään auta.pissaa alleen antaa vaan tulla oli pikkarit vaippa tai ei mitään. olen neuvolassa sanonut että olen pulassa lapsen kanssa. onko kellään ehdotuksia oppaista yms mitä voisin lukea? mistä sais voimaan tähän tahtojen taistoon?
 
neuvolassa ollaan sanottu että eivät ole huolissaan kehityksestä,vain puheterapeutille saatiin lähete, 3v neuvolassa ei olla viellä oltu. en haluaisi laittaa lasta nurkkaan mielummin sitten viakka jäähypenkkille. lapsi kuulema kokeilee päiväkodissa kaikkia hoitajia ja tietää tasantarkkaan kuka hoitajista antaa periksi ja heidän kanssa alkaa sitten kiukkuumaan , lapsi siis todella tietää mistä naruista vetää että saa sitä mitä haluaa. lapsi sattaa myös mennä reivon partaalle kun häntä ei ymmärretäpottailu alkoi hyvin , ja siihen tuli stoppi joka kestänyt noin 1kk nyt ei kehut eikä mitkään auta.pissaa alleen antaa vaan tulla oli pikkarit vaippa tai ei mitään. olen neuvolassa sanonut että olen pulassa lapsen kanssa. onko kellään ehdotuksia oppaista yms mitä voisin lukea? mistä sais voimaan tähän tahtojen taistoon?
ap viellä pahoittelee kirjoitusvirheitä,ollaan oltu johdonmukaisia ja myös päiväkodissa on hyvät hoitajat. syömisestä,syö itsenäisesti hyvin ei välttämättä kauhean sisitisti, muta nyt tullut kiukkuilu ja tuittuilu ruokapöytään, haluaa ei halua haluaa...
 
Perheneuvolat ovat nimenomaan kasvatuksellisiin ym. haasteisiin, ota yhteyttä oman paikkakuntasi perheneuvolaan huomenna! Voimia haasteelliseen arkeen! Yritä ajatella, että olette lapsen kanssa samalla puolella uhman iskiessä, ei hän aina tahallaan tee pahaa, mutta voi hakea huomiota väärällä tavalla, jos ei osaa muuta. Meillä toimii jäähypenkki hyvin, mutta johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttähän sekin vaatii, eikä ole mukavaa aikuisellekaan aina komentaa. Tärkeää olisi, että päivässä on enemmän rakkauden hetkiä (silitys, syli, nauru yhdessä), kuin niitä komenteluhetkiä, silloin lapsi selviää niistäkin.
 
Lapsellasi on monia vaikeita ongelmia, puheenkehitys, pottailu, pukeminen ja syöminen, ettei varmastikaan normaalilapsen kasvatusmenetelmät sovi. Tarvitset apua lapsesi kasvattamiseen, olen hämmästynyt jos et ole sitä saanut neuvolasta. Ota sinne reippaasti yhteyttä ja kysy neuvoa.

Minusta nyt kyllä ihan turhaan (nykyaikana valitettavan suosittuun tyyliin) yrität leimata ap:n lasta joksikin erityislapseksi. Ja vaikka lapsi olisikin erityislapsi eli saanut jonkin diagnoosin niin ei se silti tarkoita, että lasta ei voisi ja pitäisi kasvattaa niin kuin normaalia lasta muulta kuin sen diagnoosin rajaamalta osa-alueelta (eli siltä osin kuin niin on pakko tehdä).
 
Jos lapsi ei tottele, rikkoo sääntöjä tai loukkaa/käyttäytyy epäkunnioittavasti toisia kohtaan niin ensin tiukka varoitus ja jos se ei auta, niin nurkkaan seisomaan kasvot seinään päin esim. 10 minuutiksi tai niin kauaksi, kunnes rauhoittuu tai katuu tekoaan. Pitää olla johdonmukainen ja jämäkkä ja huolehtia siitä, että huonoa käytöstä ei kerta kaikkiaan katsota, ei edes tilapäisesti. Jos vanhempi esim. antaa lapsen sanoa itseään yhden kerran tyhmäksi, kakkapääksi tms. (ilman, että siitä käytöksestä tulee seurauksia ja siitä tehdään loppu) niin voi olla varma siitä, että tuo käytös toistuu ja samalla vanhemman auktoriteetti murenee.
Olet todella sairas ihminen. Lapsella mahdollisesti kielellinen kehityshäitiö ja haluat parantaa kehityshäiriön seisottamalla seinää vasten.
 
neuvolassa ollaan sanottu että eivät ole huolissaan kehityksestä,vain puheterapeutille saatiin lähete, 3v neuvolassa ei olla viellä oltu. en haluaisi laittaa lasta nurkkaan mielummin sitten viakka jäähypenkkille. lapsi kuulema kokeilee päiväkodissa kaikkia hoitajia ja tietää tasantarkkaan kuka hoitajista antaa periksi ja heidän kanssa alkaa sitten kiukkuumaan , lapsi siis todella tietää mistä naruista vetää että saa sitä mitä haluaa. lapsi sattaa myös mennä reivon partaalle kun häntä ei ymmärretäpottailu alkoi hyvin , ja siihen tuli stoppi joka kestänyt noin 1kk nyt ei kehut eikä mitkään auta.pissaa alleen antaa vaan tulla oli pikkarit vaippa tai ei mitään. olen neuvolassa sanonut että olen pulassa lapsen kanssa. onko kellään ehdotuksia oppaista yms mitä voisin lukea? mistä sais voimaan tähän tahtojen taistoon?

Se jäähypenkki kannattaa ilman muuta kokeilla (jos siis ei ole tähän asti kokeiltu). Toisaalta jos se ei tepsi, niin ei kannata tehdä sitä virhettä, että silloin heittäisi hanskat naulaan, vaan sitten keksiä sellainen menetelmä/sanktio joka toimii. Omaan lapseen ei esim. jäähypenkillä istuminen tepsi, vaan lähinnä neuraa siellä ollessaan ja yrittää provosoida entistä enemmän. Sen sijaan se tepsii, että otan lapsen ranteista kiinni, nostan lapsen kädet suoriksi ylös ja pitelen häntä tuossa asennossa seisomassa jokusen hetken (lapsi ei tykkää tuosta asennosta yhtään ja tottelee yleensä jos vaan uhkaankin sillä).

Jos lapselle ei ole ennen kovin tiukasti pidetty kuria niin alku on toki hankala ja melkoista tahtojen taistelua. Mutta yleensä se helpottuu aika pian, kun lapselle alkaa hahmottua, että hän ei todellakaan voi tehdä niin kuin mieli tekee, vaan pitää tosissaan olla kunnolla ja totella.
 
Meillä oli samanlaista, vissiin.

Pukemistilanteet ratkaisin niin että ipana syliin ja puin hänet. Huusi, rimpuili, itki ja läimi mutta mä pidin pintani ja pistin ne vaatteet päälle. Kyllä siitä aika äkkiä oppi, että kiukuttelu ei auta.

Ruokapöydästä poistin jos meno meni mahdottomaksi.

Ja periksi en antanut mistään. Ja hoitopaikan kanssa sovittiin yhteiset pelisäännöt kiukkutilateiden varalle.

Kissaa jos härkki niin vein tytön omaan huoneeseensa jäähylle. Ja jos kissa joskus raapaisi, niin en ihmeemmin noteerannut, kerroin että kissa suuttui kun kiusasit. Toki puhdistin naarmun jos oli aiheellista mutta kummemmin en lohduttanut.

Ihan normaali 8v tuo nyt on.
 
Olet todella sairas ihminen. Lapsella mahdollisesti kielellinen kehityshäitiö ja haluat parantaa kehityshäiriön seisottamalla seinää vasten.

Meinaat siis, että lapsen kielellinen viivästymä pahenee, jos tälle pidetään kuri? Aika erikoinen teoria, enkä kyllä ymmärrä, mikä mekanismi tuollaisen voisi aiheuttaa... Sen sijaan asia on niin, että jos tahtojen taistelussa lapsi on se, jolla on kovemmat aseet käytössä niin hän myös hyvin herkästi sen taistelun voittaa. Lapsella kun ei ole psyykkisiä esteitä laittaa hyvin kovaakin painetta vanhempaansa saadakseen tahtonsa läpi.
 
Meinaat siis, että lapsen kielellinen viivästymä pahenee, jos tälle pidetään kuri? Aika erikoinen teoria, enkä kyllä ymmärrä, mikä mekanismi tuollaisen voisi aiheuttaa... Sen sijaan asia on niin, että jos tahtojen taistelussa lapsi on se, jolla on kovemmat aseet käytössä niin hän myös hyvin herkästi sen taistelun voittaa. Lapsella kun ei ole psyykkisiä esteitä laittaa hyvin kovaakin painetta vanhempaansa saadakseen tahtonsa läpi.
Kielellinen kehityshäiriö on diagnoosi, joka vaatii hoitoa. En jaksa tuhlata aikaani kaltaiseesi henkilöön, joka ei ymmärrä eroa kurittoman lapsen ja kehityshäiriön välillä. Aloittajaa kehotan tukeutumaan ammattiapuun. Tällä palstalla sitä ei saa. Esim puheterapia säännöllisenä, toimintaterapia ja muutama muu tukikeino auttavat. Lisäksi saatte ymmärrystä lapsen näkökulmaan.
 
Kielellinen kehityshäiriö on diagnoosi, joka vaatii hoitoa. En jaksa tuhlata aikaani kaltaiseesi henkilöön, joka ei ymmärrä eroa kurittoman lapsen ja kehityshäiriön välillä. Aloittajaa kehotan tukeutumaan ammattiapuun. Tällä palstalla sitä ei saa. Esim puheterapia säännöllisenä, toimintaterapia ja muutama muu tukikeino auttavat. Lisäksi saatte ymmärrystä lapsen näkökulmaan.

Hmm.. mä en nyt siltikään antais mitään diagnoosia ap.n lapselle.

Meillä suvussa lapset on aina oppineet puhumaan myöhään, serkun tyttökin vasta yli kolme vuotiaana. Eikä siinä mitään terapioita tarvittu. Puhuikin sitten heti pitkiä lauseita.
Omat lapset oppineet puhumaan hiukan alta 3v.
Eikä yhtäkään näistä ole usutettu puhe-tai muuhun terapiaan. Kun muuten normaaleja, kaiken ymmärtäviä lapsia. Vaikkakin kovia uhmailijoita.
 
Hmm.. mä en nyt siltikään antais mitään diagnoosia ap.n lapselle.

Meillä suvussa lapset on aina oppineet puhumaan myöhään, serkun tyttökin vasta yli kolme vuotiaana. Eikä siinä mitään terapioita tarvittu. Puhuikin sitten heti pitkiä lauseita.
Omat lapset oppineet puhumaan hiukan alta 3v.
Eikä yhtäkään näistä ole usutettu puhe-tai muuhun terapiaan. Kun muuten normaaleja, kaiken ymmärtäviä lapsia. Vaikkakin kovia uhmailijoita.
Kuten yllä kirjoitin, lapsella mahdollisesti kielellinen kehityshäiriö. Viittaan tällä nimenomaan lueteltuun käyttäytymiseen. Puheen tuottamiseen olivat ilmeisti saamassa jo apua, mutta olisi olennaista selvittää mahdollinen diagnoosi, jotta kaikki saatavilla oleva apu lapselle ja perheelle tulee.
 
Kielellinen kehityshäiriö on diagnoosi, joka vaatii hoitoa. En jaksa tuhlata aikaani kaltaiseesi henkilöön, joka ei ymmärrä eroa kurittoman lapsen ja kehityshäiriön välillä. Aloittajaa kehotan tukeutumaan ammattiapuun. Tällä palstalla sitä ei saa. Esim puheterapia säännöllisenä, toimintaterapia ja muutama muu tukikeino auttavat. Lisäksi saatte ymmärrystä lapsen näkökulmaan.

Kielen kehityksen viivästyminen 3-vuotiaana ei mitenkään tarkoita, että lapsi olisi sairas, vammainen tms. Tämä vaikuttaa muuten tehdyn ap:lle selväksi myös neuvolassa.

Lisäksi sillä ei edelleenkään ole mitään yhteyttä siihen, että lapsi on kuriton eli ei tottele aikuista vaikka selkeästi ymmärtää, mitä hänelle on sanottu.

Itse olen muuten ihan tarpeeksi nähnyt lapsia, joilla on jokin yksittäinen ongelma (vaikka sitten kielen kehityshäiriö tai toinen käsi epämuodostunut) ja joiden vanhemmat sen vuoksi virheellisesti kohtelevat heitä jotenkin kokonaisvaltaisesti "erityisinä". Kuten nyt vaikka eivät uskalla vaatia pyörätuolissa istuvalta lapseltaan asioita joita sen ikäiseltä lapselta selkeästi voi vaatia ja joihin se pyörätuolissa istuminen ei de facto mitenkään vaikuta. Tuohon kuoppaan ei vanhemman kannata astua, sillä siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.
 

Yhteistyössä