Kasvatusasenteiden muutos
Huumeidenkäytölle suosiollinen ilmapiiri lienee syntynyt monien tekijöiden summana. Eräs näistä tekijöistä saattaa olla vanhempien kasvatusasenteiden muutos, jota kuvaa Joensuun yliopistossa julkaistussa väitöskirjassaan Marjatta Kalliala. Hänen mukaan aikaisemman autoritäärisen kasvatuksen tilalle on tullut ns. epäröivä kasvatuskulttuuri. Lapset ja vanhemmat ovat tasavertaisia neuvottelukumppaneita, ja lasten kanssa saatetaan keskustella loputtomasti perheen pelisäännöistä. Normien puuttuessa vastuu sysätään joskus lapsille. Näin tapahtuu siitäkin syystä, että vanhemmat kuvittelevat lasten olevan itsenäisempiä kuin ovatkaan ja tietävän monista asioista enemmän kuin vanhempansa.
Kasvatuksen keskeisenä piirteenä on aikuiskeskeisyyden pelko. Kun autoritäärisyyttä vältetään, lapsikeskeisyyden nimissä lapsia ikään kuin vedetään kohti aikuisuutta. Aikuiset noudattavat omia impulssejaan kuin lapset – lasten on usein joustettava ja oltava itsenäisiä lapsekkaiden aikuisten maailmassa. Aikuisten elämä on katkelmallista sekä työelämässä että ihmissuhteissa. Jokaisella aikuisella, jokaisella perheellä on omat arvonsa ja joskus jopa arvotyhjiönsä.
Omana käsityksenäni on, että lapset ja nuoret tekevät omat ratkaisunsa pyrkiessään hahmottamaan elämäänsä epävarmassa maailmassa, jossa aikuiset eivät tarjoa selkeitä käyttäytymisnormeja. Psyykkisesti tasapainoinen lapsi oppii luovimaan erilaisten ristipaineiden aallokossa. Heikoimmin varustettu saattaa turvautua esimerkiksi anoreksiaan yrittäessään hallita edes omaa ruumistaan ja pysäyttääkseen kasvun vaikealta ja ylivoimaiselta tuntuvaan aikuisuuteen.
Huumeiden käyttö saattaa olla eräs ratkaisumalli, yritys säädellä itse oman mielihyvän tilaa, toimia itse omana sisäisen ahdinkonsa tyynnyttäjänä. Huumeet edustavat lapsille ja nuorille fantasiaa nautinnollisesta aikuisuudesta, joukkoon kuulumisesta, vapaudesta ja oman itsen hallitsemisesta. Lapsi ei ymmärrä huumeiden ja päihteiden olevan voimakkaasti vaikuttavia kemiallisia aineita, jotka vahingoittavat esimerkiksi hermokudosta ja johtavat usein peruuttamattomiin fyysisiin seuraamuksiin. Vaikka lapsi tietäisikin huumeiden olevan vaarallisia, lapsuuteen ja nuoruuteen usein liittyvät kaikkivoipainen usko omaan voimaan estää ottamasta asiaa todesta – jollekin muulle voi käydä huonosti, ei minulle. Minä pystyn hallitsemaan tilanteen, minä en jää koukkuun.