Nuoret äidit :)

[vierailija]

Olen 25-vuotias, 1-vuotiaan pojan äiti. Haluan omistaa tämän kaikille nuorille äideille ja äideille, jotka ovat saaneet raskausaikana ja vauvan myötä kuulla arvosteluja täysin turhaan. Saan mulkauksia ja pahoja katseita kun työnnän lasta vaunuissa. Ihmiset kääntyvät katsomaan ja tuhahtavat ja pudistelevat päätään. Kun olin 12 raskausviikolla, minulta kysyttiin, kuinka pitkällä raskaus on ja sitten kauhisteltiin päin näköä että en sitten keskeyttänyt. Muistan sen kuin eilisen päivän kun eräs täti, jota en ollut enne nähnytkään, ilmoitti minulle etten kykene tätä lasta hoitamaan niin ettei se menehtyisi. Perään minulta kysyttiin: "luuletko todella että sinusta tulee hyvä äiti tälle lapselle?" Menin niin hämilleni etten osannut kuin tuijottaa. Kuinka monelta yli 30-vuotiaalta kysytään näin? Miksi minulla ei ollut oikeutta tulla äidiksi? Onko kenellä tahansa oikeus painaa "huono äiti" leima otsaan vain sen takia, että iän ensimmäinen numero on 2? Silloin en osannut vastata kysymykseen, mutta nyt osaan. Kyllä, olen hyvä äiti lapselleni enkä kadu hetkeäkään etten raskautta keskeyttänyt (ei ollut suunnitelmissakaan). Olen hyvä äiti ja se joka rohkenee ajatella muuta, voi vilkaista peiliin ja miettiä, löytäisikö sieltä jotain korjattavaa.

Älkää antako ihmisten epäluulojen masentaa! Oikein hyvää syksyn jatkoa ja talven alkua teille kaikille.

 

[Peyote]

Omituista suhtautumista. Mä en kokenut tuollaista, mutta kerran joku tuli säälimään että kun lapsi on raskaana. Olin tuolloin odottamassa toista lastani ja olin jo kumminkin 24. Ekan sain 18 vuotiaana. En törmännyt tuollaiseen ilkeään suhtautumiseen juurikaan. Toivottavasti säkään et enää jatkossa törmää.

 

[vierailija]

Minä sain esikoisen 23-vuotiaana. Ei kukaan ole koskaan kommentoinut ikääni negatiivisesti, paitsi kun poika sai ekan korvatulehduksen enkä vienyt heti lääkäriin (poika oli hyväntuulinen, syö, nukkui, ei kuumetta, vain pieni nuha) niin lääkäri koki asiakseen todeta että kyllä elämä tuollaisia nuoria vanhempia sitten vielä opettaa. No, hälle selvästi elämä ei ollut opettanut edes alkeellisia sosiaalisia taitoja, vaikka mittarissa oli varmasti 50+....

 

[vierailija]

Hmmm... oisko sulla sitten kuitenkin hieman kasvettavaa, kun tuollainen näyttää suhun noin kovin vaikuttaneen... Itse odotin esikoistani iässäsi, enkä todellakaan kohdannut moista ainakaan negatiiviseen sävyyn. Mikäli olisin, niin olisin enemmänkin nauranut, että miten niin olen nuori äidiksi. Olen ollut myös nuoren näköinen iältäni, että tuollaisten kommenttien puute ei kyllä johtunut siitä, että olisin näyttänyt vanhemmalta. Olen vielä alueelta, jossa ensisynnyttäjien keski-ikä on korkea. Neutraaliin sävyyn minut on kyllä noteerattu nuoreksi odottajaksi, ja minusta tämä oli tosiaan vain hieman erikoista, sillä vain jokunen vuosikymmen sitten suurin osa sai ensimmäisen lapsensa siinä 20 v. tietämillä.

 

[Pin]

En minäkään ole kokenut mitään ihmeellistä, kerran tokaa odotellessa kysyi työpaikalla vanhempi rouva, mistä saan vaatteita lapselle. Siinä taitaa olla ainoa. Taisi kyllä luulla nuoremmaksi, koska olin kuitenkin jo 24v enkä siis mikään erityisen nuori äiti enää.
Ekaa odottaessa en muista kenenkään sanoneen mitään negatiivista, kaikki oli ihan hurjan onnellisia meidän puolesta.

 

[Pin]

Musta tuntuu, että on ennemminkin tehty positiivisia oletuksia. "sä ainakin jaksat tosi hyvin kun oot noin nuorikin" ja "Ihana nuori perhe!"
Kiinnostaisi tietää miltä näytät, siis pakko jotenkin näyttää erityisen nuorelta. Jos näytät joltain 15v:ltä?

 

[Peyote]

Muistan kyllä semmoisen, että minun mies koki että häntä on katsottu pahasti kun olen ollut raskaana ja kuljetaan aina käsikkäin. Olen aika lyhyt, jotkut erehtyy iästä ja silloin olinkin tietysti paljon nuorempi.

 

[vierailija]

Mun mielestä 25v. ei ole nuori äiti, vaan ihan tavallinen ikä tulla äidiksi. Kuvittelin otsikon perusteella, että kyse olisi ollut alle 20-vuotiaista. Sain esikoisen saman ikäisenä kuin aloittaja, enkä ole juurikaan törmännyt iän puolesta äitiyden kyseenalaistamiseen. Muutama on tölväissyt jonkin typerän kommentin, mutta enemmän typeriä ja alentavia kommentteja on tullut muilta osa-alueilta kuin ikään liittyen.

 

[Peyote]

Minulla tuli myös mieleen että ehkä ap on nuoremman näköinen, koska ei 24 vuotias niin erityisen nuori ole saamaan lapsia.

 

[mimmi92]

En mäkään kyllä ole muualta kun esikoista 21 vuotiaana odottaessa ensimmäiseltä neuvolakäynniltä saanut negatiivista palautetta. Täti kysyi mikä ehkäisy petti ja siitä otin itseeni kun yli 2v oltiin raskautta yrittämällä yritetty ja naimisissakin olin. Muuten kaikki suhtautuneet todella hyvin, vaikka taidan ikäisiäni nuoremmalta näyttää

 

[vierailija]

Mä ehdin täyttää 17 kun mä sain mun ekan. Muhun suhtauduttiin aika vittumaisesti vähän kaikkialla. Jossain vaiheessa oli kauhee viha päällä joillain mua kohtaan ja mä vaan yritin välttää niitä. Asenne oli se että mä en tiedä mistään mitään enkä osaa mitään. Mä luulen että mua vihattiin sen takia kun mä en alistunut niitten tahtoon enkä tehnyt niinkun ne sanoi. Sitten on aina vielä niitä paljon vanhempia jotka vittuili ihan koko ajan ja aina tuli avautumaan. Kaikki oli aina liian myöhään ja kun mä tulin takasin jostain niin joka kerta meiän kerroksen ovi oli auki ja siinä sen ämmän naama välillä se vittuili jotain ja välillä se tuijotti. Joskus mä potkin sen oveen kun meni hermot siihen ja poliisit kävi että mitä mä riehun. Sitten oli pakko vaan sietää ja laittaa porkkanat korviin. Joillain on sellanen kyky että ne osaa sanoa tosi ärsyttävästi joka kerta. Sä et heti tajua että mitä se tarkotti mutta se jää häiritsemään.

 

[ap kirjoittaa]

Mukava kuulla, ettei ihan kaikille ole tullut huonoja kommentteja raskauden tai äitiyden suhteen.

Itse koen kommentoinnin niin että kyllä sillä kommentoijalla itsellään olisi paikallaan pienen kasvun paikka. En tiedä saanko sitten erityisen paljon huomiota ulkonäön takia vai onko minulla käynyt vain huono tuuri. Mielestäni en edes itse kovin nuorelta näytä, toki jotkut muut voivat ajatella toisin.

Ymmärtäisin myös nuo kommentit jos minulla olisi elämänhallintaongelmia tai jotain selvää vaikeutta huolehtia lapsesta, mutta kun siitäkään ei ole kyse.

Ulkonäöllisestikään en koe olevani mitenkään huomiota herättävä. Minulla on myös muutama vuosia nuorempia ystäviä, joilla on pieniä lapsia, eivätkä hekään ole niin paljon kritiikkiä saaneet kuin minä. Kävin erään heistä kanssa kaupassa ja puolessa välissä matkaa hän totesi että kummallista kun nyt kun hän on minun seurassani, kaikki kääntyvät katsomaan pitkään, ennen näin ei ollut tapahtunut.

 

[vierailija]

Ap:n kirjoituksessa saa sellaisen kuvan, että ei tässä alunperinkään ole lähdetty voivottelemaan että "nuori äiti", vaan enemmänkin "huono äiti" jo ennen kuin vauva on syntynytkään tai ulkonäön perusteella. Sellaista tosiaan tapahtuu. Miten tämä "täti" sinulle tuli sanomaan, että tuleekohan sinusta nyt hyvä äiti?
Itse sain esikoiseni 25 vuotiaana, ihan suunniteltu vauva ja opiskelut opiskeltu, töitäkin tehty ja kaikin puolin hyvä elämäntilanne vauvaa varten. Mies oli sitten kertonut entiselle psykiatrilleen raskaudestani (oikein mukava ihminen siihen asti), ja yhtäkkiä tämä nainen soitti jollekin sosiaalityöntekijälle että nyt pitää lähteä keskustelemaan meidän kanssa ja he tulivat meille kotiin. Minua alettiin sättiä ihan puskan takaa siitä että minulla ei ole mitään annettavaa vauvalle saatuja mitään mahdollisuuksia hoitaa sitä. Meille ehdotettiin ensikotia että saadaan "vauva pelastettua ajoissa". Minä siinä mahani kanssa vain katsoin silmät suurina että mitä. Kerroin heille että ei meillä mitään tarvetta moiselle ole ja sanoin että toiste ei meille tarvitse tulla tuollaista puppua puhumaan. Minulle soitettiin vähän sen jälkeen että kyseiset tädit olivat tehneet lastensuojeluilmoituksen ja sinne,oli jo selitetty että olen alkoholisti, minulla on anoreksia ja olen myös erittäin arvaamaton ja väkivaltainen ja en luultavastikaan pysty vauvastani huolehtimaan...
Ilmoitus todettiin aiheettomaksi enkä ole heitä sen jälkeen nähnyt. Ja hyvin ollaan lapsen kanssa selvitty.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Ei 25 vuotias oo oikeesti enää nuori äiti. Nuori äiti on mun mielestä alle 20.

 

[vierailija]

25-vuotias nuori äiti? No ei kyllä mun mielestäni.
Niin kuin joku aikasemmin mainitsikin, mielestäni alle 20-vuotias on nuori äiti.

 

[vierailija]

25v. ei ole liian nuori näiti. Onko sua luultu teiniksi? Jotkut näyttävät nuoremmalta mitä on.

 

[vierailija]

Ei 25 vuotias oo oikeesti enää nuori äiti. Nuori äiti on mun mielestä alle 20.

peesi

 

[vierailija]

Olin tulossa vuodattamaan omaa kokemusta nuorien äitien kohtelusta, koska sain itse esikoisen 16 -vuotiaana. Ja kyllähän niitä ennakkoluuloja kohtasi.
Mutta ei kyllä 25-vuotias enää ole hirveän nuori äidiksi...

Vaikka voihan sitä kohdata ennakkoluuloja minkä ikäisenä tahansa! Eihän siinä auta kuin luottaa itseensä. Niin minäkin tein ja oikein mahtavan pojan olen kasvattanut jo teini-ikään.

 

[vierailija]

kuulostaa kyllä tosi oudolta! ap:n habituksessa on pakko olla jotain "vikaa" joka herättää ihmisissä ennakkoluuloja. oletko kalju, onki sinulla isoja lävistyksiä naamassa, oletko tosi lyhyt..?

 

[ap vastaa]

kuulostaa kyllä tosi oudolta! ap:n habituksessa on pakko olla jotain "vikaa" joka herättää ihmisissä ennakkoluuloja. oletko kalju, onki sinulla isoja lävistyksiä naamassa, oletko tosi lyhyt..?

En ole kalju eikä ole lävistyksiä enkä ulkoisesti eroa millään tavalla muista edes vaatetuksessa. Suhtautumisen ymmärtäisin jos näin olisi enkä olisi koko keskustelua tehnytkään jos ihmisillä olisi "syytäkin" epäillä äitiyttäni. Ihan normaalin näköinen olen, enkä edes minkään teinin näköinen.

 

[nnnnm n]

En ole kalju eikä ole lävistyksiä enkä ulkoisesti eroa millään tavalla muista edes vaatetuksessa. Suhtautumisen ymmärtäisin jos näin olisi enkä olisi koko keskustelua tehnytkään jos ihmisillä olisi "syytäkin" epäillä äitiyttäni. Ihan normaalin näköinen olen, enkä edes minkään teinin näköinen.

Jos sä sitten vaan kuvittelet koko jutun. Joskus sitä muka huomaa asioita, joita itse miettii paljon. Tulkitsee maailmaa omien henkilökohtaisten silmälasiensa läpi ja kerää koko ajan vahvistusta omille ajatuksilleen. Ihmisen mieli on sellainen.

 

[Pin]

Jos sä kuikuilet hirveästi sitä, että katsooko joku sua ja muutenkin epävarmuus huokuu? Kyllä mullekin varmaan tulis negatiivisempaa kommenttia tai sellasia tuijotuksia, tai kun nyt tulee lähinnä jotain "oi ihana nuori perhe" ja tätä nuoruutta välillä korostelee joku, mutta tosi positiivisesti, kun yleensä höpöttelenkin leuka pystyssä lapsille kivoja juttuja tuolla.. Aika vaikea kenenkään varmaan siihen tulla mitään "senkin teiniäiti, miten sulla on noin isoja lapsia ja vielä kolme!!!!!!!" jos kyselen iloisena ja kiinnostuneen oloisena lapsilta tarhapäivästä ja pussaan pikkuista poskelle, saatan lauleskella ja silitellä lasten poskia, kun ne on niin söpöjä.

Nyt kun mietin niin kyllä jotkut (aika neutraalilla ilmeellä) jää tuijottamaan ja katsoo taaksekin vielä, mutta en ole ajatellutkaan, voisko se johtua iästä. Mulle tulee mieleen, että se on joku tuttu ehkä tai joku palstamamma. En siis edes ajattele, että olisin erikoinen ja silmätikku, en siis voi mitenkään vetää sellaista puoleeni. Voi se tosiaan jollekin näyttää kummalliselta, kai? Koen kyllä olevani ihan tavallinen.

Olisko sun käytöksessä jotain tällasta? Välillä näkee jotain äitejä jotka oikein etsii sitä, katsooko heitä joku "silleen".

 

[ap kirjoittaa]

No en ainakaan kaikkia saamiani kommentteja ole voinut kuvitella. Ja juuri kuten muutamat tuossa aikaisemmin totesivatkin, 25-vuotias ei ole enää mikään nuori äiti, mutta kyllä sekin kortti on heitetty pöytään monta kertaa. "Kyllä te silti olette TOSI nuoria!" "Olisitte te nyt parinkin vuoden päästä ehtineet.." Yms.
Vaunuja työnnellessäni olen itsevarma, juttelen lapsen kanssa normaalisti enkä tee muutenkaan mitään poikkeavaa, mikä keräisi outoja katseita. En edes paljon ympärilleni katso tai vahtaa miten muut minua katsovat. Yleensä kuulen tuhahdukset kun kävelen ihmisten ohi ja käännyn katsomaan niin joku saattaa tuijottaa tosi koppavasti takaisin eikä vihaista ilmettä edes yritetä peitellä miksikään muuksi, silmiä pyöritellään päässä niin että on selvästi tarkoituskin että ihmiset haluavat minun huomaavan että he eivät ole tyytyväisiä siihen, että minulla on lapsi. Kahvilassa esimerkiksi saatan huomata lähtiessäni jonkun tuijottavan päätään pudistellen tai joskus ystäväni saattaa ilmoittaa, että minua on tarkkailtu koko ajan naapuripöydästä eikä millään hyvällä tavalla.

 

[ap kirjoittaa]

Lisään vielä, että tämä ei minua hetkauttaisi jos olisi kyse satunnaisesta asiasta, että joku silloin tällöin katsoisi pidempään, mutta kun tämä toistuu joka kerta kun ovesta ulos astutaan. Jo raskausaikana minua ja mahaa mulkoiltiin todella inhottavasti.

Voi tietysti olla, että täällä päin on vain tapana katsoa muita ihmisiä pitkin nenänvartta. Mutta toisaalta, moni itseäni nuorempi äiti ei vastaavanlaisia katseita saa, vaikka näyttävät selvästi nuoremmilta kuin minä.

 

[outoa vai kuvittelua?]

En voi kyllä kuin ihmetellä. En koskaan ole törmännyt tuonkaltaiseen käytökseen, ikinä, missään! Päinvastoin, sain aina erityisesti vanhemmilta ihmisiltä kehuja ja kannustusta, vierailtakin. Olin 21 kun esikoinen syntyi. 26-vuotiaana olin jo kolmen lapsen äiti. Kukaan ei kyseenalaistanut äitiyttäni koskaan, missään.