Toggle sidebar

ihmisestä taitaa kasvaa parempi ihminen, jos se ei kasva ns."täydellisessä perheessä"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuummm
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tuummm

Vieras
Tää on ihan mutua, mutta jos ihminen kasvaa sellasessa ulospäin virheettömässä keskiluokkaisessa tylsässä perheessä, jossa vain harrastetaan, tehdään rahaa, ollaan täydellisiä ja "normaaleita", musta tuntuu että sellaset ihmiset ovat jääneet jotenkin vajaiksi. Eikä niillä useinkaan ole ymmärrystä muille ihmisille. Ne on jotenkin sellasia kuoria, kuten se koko perhe missä ne on kasvaneet. Jollainlailla sieluttomia.
Sitten taas jos lapsi on tottunut että elämässä ei kaikki mene kuin strömsöössä, jos esim sen äiti on sairas tai mitä tahansa mikä poikkeaa täydellisestä, sellasista lapsista jotenkin huokuu viisaus ja niistä tulee isoinakin sellasia ihmisiä, joita voi sanoa hyviksi ja sielukkaiksi.. Ned näkevät enemmän kuin ne status quossa kasvatetut ihmisenkuoret.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan, toivottavasti.
Ei kannata pelätä epätäydellisyyttä, se on se mikä tekee ihmisistä timantteja.
 
  • Tykkää
Reactions: Jotuska
Alkuperäinen kirjoittaja tuummm:
Tää on ihan mutua, mutta jos ihminen kasvaa sellasessa ulospäin virheettömässä keskiluokkaisessa tylsässä perheessä, jossa vain harrastetaan, tehdään rahaa, ollaan täydellisiä ja "normaaleita", musta tuntuu että sellaset ihmiset ovat jääneet jotenkin vajaiksi. Eikä niillä useinkaan ole ymmärrystä muille ihmisille. Ne on jotenkin sellasia kuoria, kuten se koko perhe missä ne on kasvaneet. Jollainlailla sieluttomia.
Sitten taas jos lapsi on tottunut että elämässä ei kaikki mene kuin strömsöössä, jos esim sen äiti on sairas tai mitä tahansa mikä poikkeaa täydellisestä, sellasista lapsista jotenkin huokuu viisaus ja niistä tulee isoinakin sellasia ihmisiä, joita voi sanoa hyviksi ja sielukkaiksi.. Ned näkevät enemmän kuin ne status quossa kasvatetut ihmisenkuoret.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan, toivottavasti.
Ei kannata pelätä epätäydellisyyttä, se on se mikä tekee ihmisistä timantteja.
Click to expand...

Riippuu vähän.Kaikki mikä ei tapa, ei välttämättä vahvista. Ei kaikista hajalla olevista ihmisistä tule timantteja. Ei todellakaan.
 
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä! Pumpulissa kasvatetuilla/kasvaneilla ei ole näkemystä, eikä kokemusta.

Toki he kokevat tuttujen ja läheisiensä kautta erinäisiä asioita, mutta se ei ole niin syvällistä kuin se, että tapahtuu omalle kohdalle.

En osaa sanoa onko tämä edes huono juttu. Kunhan se kumppani valitaan samanlaisesta pumpuliväestä niin parisuhdekin onnistuu helpommin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä! Pumpulissa kasvatetuilla/kasvaneilla ei ole näkemystä, eikä kokemusta.

Toki he kokevat tuttujen ja läheisiensä kautta erinäisiä asioita, mutta se ei ole niin syvällistä kuin se, että tapahtuu omalle kohdalle.

En osaa sanoa onko tämä edes huono juttu. Kunhan se kumppani valitaan samanlaisesta pumpuliväestä niin parisuhdekin onnistuu helpommin.
Click to expand...
Ja tämän näkee näistä ihmisistä oikeastaan heti kun he avaavat suunsa tai ottavat johonkin kantaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä! Pumpulissa kasvatetuilla/kasvaneilla ei ole näkemystä, eikä kokemusta.

Toki he kokevat tuttujen ja läheisiensä kautta erinäisiä asioita, mutta se ei ole niin syvällistä kuin se, että tapahtuu omalle kohdalle.

En osaa sanoa onko tämä edes huono juttu. Kunhan se kumppani valitaan samanlaisesta pumpuliväestä niin parisuhdekin onnistuu helpommin.
Click to expand...

Olikohan se Jari Sinkkonen, joka totesi, että pumpulista on vaikea ponnistaa korkealle... Viisas mies!
 
onhan se selvä että lapsi joka esim joutuu jo pienenä huolehtimaan vanhemmastaan ja perheestään, on paljon fiksumpi kuin sellanen lapsi jota vain huolletaan ja käsketään tehdä läksyt, kuljetellaan harrastuksiin auton takapenkillä. Ei sellaiset lapset kohtaa elämässä erilaisia ja vaikeita tilanteita, sitten aikuisena järkyttyvät aivan naurettavistakin asioista, kun eivät voi hallita sitä että kynsi katkeaa kun kaatuvat kuntolaitteessa.
Ihminen joka lapsena näkee erilaisuutta, sairaita, kokee pahojakin kriisejä, oppii että ne kuuluu elämään ja se tekee tuollasista ihmisistä esim hyviä ammattilaisia aikuisina monille aloille, joita ne tasaisessa pumpulissa kasvaneet ei voisi edes ajatellaka, koska niiden maailmassa kaikki on hallittua ja elämässä edetään vain suorituksesta toiseen, pahoja asioita ei tapahdu ja kaikki on linjassa.
 
se_mika_ei_tapa_se_vituttaa.jpg
 
Olen näin mutuna havainnut kyllä jotain ihan muuta. Kasvoin sellaisten nuorten kanssa, jotka olivat ns. huono-osaisempia ja nuoruus meni kivuliaasti läpi lähes jokaisella. Jos nyt katselen noita aikuisiksi kasvaneina ja vertaan sitten niihin ystäviin, joilla oli turvallinen ja hyvä keskiluokkainen elämä, niin kyllä valtaosa näistä huono-osaisemmista ovat aika tampioita jos saan sanoa. Sellaisia vähän yksinkertaisia ja aina kaikesta valittavia, mutta mitään eivät oikein saa aikaiseksi eikä kyllä mitään ymmärrystä muita kohtaan kuin itsensälaisia... En sitten tiedä, ehkä joidenkin mielestä mahdollisimman tasapainoinen ihminen ei ole "hyvä ihminen", vaan pitää koko aikuisuuskin oireilla ja masennella? Sitähän vaikeudet hyvin monelle teettää. Mitään ihmeellistä ylitsepursuavaa viisautta en ole kenelläkään näistä havainnut. Se yksi fiksukin joka tulee mieleen heti, olisi tuskin yhtään sen huonompi ihminen ilman hyväksikäyttöjä ja muita henkisiä turpaanvetoja. En usko, että tuollaiset kokemukset on aiheuttaneet _mitään_ hyvää. Nyt siitä kärsii tämä aikuisenakin vielä ja siitä kärsii lähipiiri. Tämä nyt vaan on älykäs ja olisi sitä ilman surkeaa menneisyyttäkin. Kyllä mua vituttaa sellainen vaikeuksien romantisoiminen, että sitten on niin sankaria ja upeeta, aivan kuin paska elämä olisi jokin hieno ja kunnioitettava asia, suorastaan tavoiteltavaa.

Nää tietyt(tampiot siis) taitaa kyllä itsekin kuvitella olevansa jotenkin viisaampia ja hienompia, ainakin noista ryhmistä päätellen, sekä tyypillinen tapa jakaa niitä kuvia mietelauseineen Facebookissa korostaakseen sitä omaa ihmeellistä elämänviisautta.

Itselläni jokainen paska asia elämässä on aiheuttanut todellakin vain sitä paskaa. Eivät ole kasvattaneet yhtään paremmaksi ihmiseksi millään osa-alueella. Ongelmat vain rikkovat ihmistä, toivottavasti pystyn suojelemaan ainakin isommilta tuskilta lapsiani, että he saisivat mahdollisimman pumpulisen elämän ja vaikeudet olisivat lähinnä pieniä juttuja mitä nyt jokainen kohtaa...
 
Viimeksi muokattu:
...olishan se kiva ajatella noin, helpottaisi ajatella että kärsi mutta sai sitten jotain suurta viisautta siitä. Etenkin jos ärsyttäisi katsella menestyviä ihmisiä ja sitten saisi kuvitella, että he ovat jotenkin kuitenkin huonompia ja vajaita. :D Se ei vaan oikein tahdo mennä niin, ei mennyt omassa lähipiirissä ainakaan.
 
Tuo ap:n teoria pätee vain tietyissä rajoissa. Pienehköt vastoinkäymiset on ok. Liikaa jos on lapsella kärsimystä, niin se syö jo minää.

Ja jossain resupekkaperheessä vanhemmilla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, ymmärrystä ja kykyä selviytyä kuin hyväosaisissa perheissä, joten rikkinäisissä perheissä lapset saavat rikkinäisen mallin ajatella, käyttäytyä ja puhua.

Hyväosaisuus periytyy ja huono-osaisuus periytyy.
 
Mulla on ihan samoja kokemuksia kuin pinilla.

Lisäisin vielä, että kyllä niillä hyvistä perheistä tulleilla voi olla myös ongelmia esim. Koulukiusaamista. Usein huonoista perheoloista tulee kiusaajia.
 
Vau, joku muu on huomannu saman ku mää :). Mun serkku on just tollasesta yli täydellisestä perheestä ja ne on saanu aina kaiken, mitä on ikinä halunnu. Vähän inahtaneet, että haluis tollasen ja heti on tipahtanu se nenän eteen. Käytöskin on ylimielistä, ylen katsotaan muita ja nyrpistellään nenää ja hienostellaan ja ovat niin koppavia. Mitään pahaa niiten elämässä ei ole tapahtunu, paitsi, että joka asiaa pitää dramatisoida vaikka siinä nyt ns. tavis ihmisen mielestä olis mitään ihmeellistä.

Mun elämä on ollu aivan toisenlaista. Me säästettiin aina, että isä ois saanu rakennettuu talon. Mutta, asiat menikin isän veljen takia vituralleen ja meiltä lähti talo alta ja viisi vuotta kärvisteltiin velkasaneerauksessa. Sit muutettiin todella usein, onneks koskaan ei kuitenkaan koulu vaihtunu ja kaveritkin pysy samoina. Rahaa ei juurikaan saatu, jos jotain haluttiin niin se piti ansaita työllä, lapsuuden kesät menikin ukin ja mummin maatiloilla töitä tehdessä. Mettä hommia, kannettiin rankoja tienvarteen, pinottiin puita, kitkettiin peruna peltoja, istutettiin uudet perunat, nostettiin perunaa yms. Toiset koulussa puhu ulkomaan reissuista ja minä ja sisarukset kerrottiin, että me tehään joka lomalla vaan töitä. Sairastuin teini iässä masennukseen ja sitä seuras syömishäiriö. Samoihin aikoihin alko vanhemmilla helvetinmoinen kriisi, isä petti äitiä ja tappelivat jatkuvasti. Samalla asuttiin jo uudessa kodissa, jonka isä oli saanu rakennettuu vuosien taistelun jälkeen. Veli rupes ryyppäämään ja käyttämään mietoja huumeita. Mä rupesin läträämään kans noihin aikoihin alkoholin kanssa. Muutin pois kotoo 2004 ja melki justiin täyttäny 18-vuotta ja siitä alkokin elämäni hirvein helvetti, oikee painajainen. Elin ja olin 4- vuotta avoliitossa ja exä oli väkivaltanen, käytti henkistä- ja fyysistä, käytti alkoa runsaasti, lääkkeitä, hormoneita ja huumeita. Mulla alkoholin käyttö muuttu melki jatkuvaks ja olin aivan pohjalla, ilman itsetuntoa, olin masentunu, arka ja säikky. Kesällä 2008 kaikki muuttu, tapasin mun aviomieheni ja siitä lähti elämäni parhaimmat hetket :love:. Noihin aikoihin veljeni käytti kovia huumeita ja oli täysin narkkari. Puukotti jotain tyyppiä ja siihen päälle vielä pahoinpiteli jonkun miehen ja lukusia muita pikku rötöksiä, niin veli joutu vankilaan, kun odotin tytärtäni. Toi oli kova paikka, kun nuorempina liikuttiin veljeni kanssa samoissa piireissä ja oltiin toistemme parhaat kaverit. Tuntu useestikkin pahalta. Mulla ja äitillä alko tuolloin kärsii välit todella pahasti.

Nyt mulla on hyvä itsetunto, oon kaikkee muuta kuin hiljanen, arka ja säikky :ROFLMAO:. Alkoholia en juurikaan käytä ja nautin olla kotona mieheni ja tyttäreni kanssa, ne on antanu mulle sen, mikä multa puuttu joskus aijemmin, elämänhalun. Mulla on hyvä työpaikka ja ihanat työkaverit. Todellakin arvostan sitä, mitä mulla on nyt. Jos kaikkia noita ongelmia ja vaikeuksia ei olis ollu niin tuskin olisin ilman niitä osannu tätä arvostaa. Veljeni on ollu kuivilla yli kaks vuotta ja hyvin tuntuu menevän. Mun ja äitin välit on edelleenkin huonot, mutta ei voi mitään, elämä jatkuu silti ja on mulla monia muita tärkeitä ihmisiä elämässä kuitenkin. Kaikesta selvii, kun haluaa selvitä :sneaky:.
 
No jaa, kyllä mä mielummin olisin elänyt ilman sitä kaikkea paskaa.
JOtkut eivät ole kiitollisia mistään vaikka kuinka paskassa rypeisi, näkeehän näitä ihmisiä tuolla jouluapu ja ties missä ryhmissä. Persepäisyys on kotona opittua ja sitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Huono elämä tekee ihmisestä rikkinäisen ja itsensä kokoaminen on koko elämän homma, ei sitä kenelekään halua.
 
Mä jäin vielä miettimään tämmöstä....onhan näitä 'unfunctional' perheitä ollut ja joskus on käynyt niinkin, että osa lapsista on selviytynyt ja osa tai joku lapsista on tappanut itsensä tms. Tuli nyt vaan mieleen esim. näyttelijä Lotta Lehtikari ja se yks lekuri, joka on kertonut perheensä tarinaa ainakin Kodin Kuvalehdessä...
 
kukaan mustista nikeistä ei tajunnut mitä ajan takaa.
Varsinkaan tuo tyypillinen tyhjä kuori Pin, jollasia kasvaa juuri niissä perheissä, missä ei kohdata mitään, josta ihmiselle kasvaisi persoona ja se tulisi viisaammaksi ihmiseksi. Noista "status quo" perheistä syntyy vain Pinin kaltasia hieman ilkeitä ja muita halveksivia ihmisiä, joista viisaus ja muiden lukeminen on kaukana, jotka suorittaa samaa esitystä mitä vanhemmat suoritti. Ei sellanen ihminen kehity, se on taantunut kuori.
Huom. Mä en tarkoittanut että "wt"-muksut olis jalostuneita, wt-ihmiset tekee lisääntyessään lisää wt-ihmisiä, niistä ihmisistä viisaus ja jalous on kaukana, siitähän tuo nimityskin juontaa. Jokainen vähävarainen perhe ei suinkaan ole wt-perhe. Sä voit olla wt vaikka oisit miljonääri. Mä tarkoitin aivan toisenlaisia asioita ja juttuja minkälaisesta taustasta yleensä sellaiset miellyttävät ja vahvat ja viisaammat ihmiset tulee. Onneksi muutama tajuskin mitä ajan takaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuummm:
kukaan mustista nikeistä ei tajunnut mitä ajan takaa.
Varsinkaan tuo tyypillinen tyhjä kuori Pin, jollasia kasvaa juuri niissä perheissä, missä ei kohdata mitään, josta ihmiselle kasvaisi persoona ja se tulisi viisaammaksi ihmiseksi. Noista "status quo" perheistä syntyy vain Pinin kaltasia hieman ilkeitä ja muita halveksivia ihmisiä, joista viisaus ja muiden lukeminen on kaukana, jotka suorittaa samaa esitystä mitä vanhemmat suoritti. Ei sellanen ihminen kehity, se on taantunut kuori.
Huom. Mä en tarkoittanut että "wt"-muksut olis jalostuneita, wt-ihmiset tekee lisääntyessään lisää wt-ihmisiä, niistä ihmisistä viisaus ja jalous on kaukana, siitähän tuo nimityskin juontaa. Jokainen vähävarainen perhe ei suinkaan ole wt-perhe. Sä voit olla wt vaikka oisit miljonääri. Mä tarkoitin aivan toisenlaisia asioita ja juttuja minkälaisesta taustasta yleensä sellaiset miellyttävät ja vahvat ja viisaammat ihmiset tulee. Onneksi muutama tajuskin mitä ajan takaa.
Click to expand...
Arvasin. Heti jos huomaa, ettei ole oikeassa, on helppoa huudella että kaikki vaan tajus väärin. :D Selitä sitten asiallisesti paremmin jos niin moni ei tajunnut.
Ja nyt ontuu pahasti tämä sun selitys, koska mä nimenomaan en elänyt pumpuliperheessä, eikös sinun tulisi nyt huomata se viisauteni, paremmuuteni ja sielukkuus? Taidat kompastua haukkumalla vain omiin jalkoihisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jotuska:
Vau, joku muu on huomannu saman ku mää :). Mun serkku on just tollasesta yli täydellisestä perheestä ja ne on saanu aina kaiken, mitä on ikinä halunnu. Vähän inahtaneet, että haluis tollasen ja heti on tipahtanu se nenän eteen. Käytöskin on ylimielistä, ylen katsotaan muita ja nyrpistellään nenää ja hienostellaan ja ovat niin koppavia. Mitään pahaa niiten elämässä ei ole tapahtunu, paitsi, että joka asiaa pitää dramatisoida vaikka siinä nyt ns. tavis ihmisen mielestä olis mitään ihmeellistä.

Mun elämä on ollu aivan toisenlaista. Me säästettiin aina, että isä ois saanu rakennettuu talon. Mutta, asiat menikin isän veljen takia vituralleen ja meiltä lähti talo alta ja viisi vuotta kärvisteltiin velkasaneerauksessa. Sit muutettiin todella usein, onneks koskaan ei kuitenkaan koulu vaihtunu ja kaveritkin pysy samoina. Rahaa ei juurikaan saatu, jos jotain haluttiin niin se piti ansaita työllä, lapsuuden kesät menikin ukin ja mummin maatiloilla töitä tehdessä. Mettä hommia, kannettiin rankoja tienvarteen, pinottiin puita, kitkettiin peruna peltoja, istutettiin uudet perunat, nostettiin perunaa yms. Toiset koulussa puhu ulkomaan reissuista ja minä ja sisarukset kerrottiin, että me tehään joka lomalla vaan töitä. Sairastuin teini iässä masennukseen ja sitä seuras syömishäiriö. Samoihin aikoihin alko vanhemmilla helvetinmoinen kriisi, isä petti äitiä ja tappelivat jatkuvasti. Samalla asuttiin jo uudessa kodissa, jonka isä oli saanu rakennettuu vuosien taistelun jälkeen. Veli rupes ryyppäämään ja käyttämään mietoja huumeita. Mä rupesin läträämään kans noihin aikoihin alkoholin kanssa. Muutin pois kotoo 2004 ja melki justiin täyttäny 18-vuotta ja siitä alkokin elämäni hirvein helvetti, oikee painajainen. Elin ja olin 4- vuotta avoliitossa ja exä oli väkivaltanen, käytti henkistä- ja fyysistä, käytti alkoa runsaasti, lääkkeitä, hormoneita ja huumeita. Mulla alkoholin käyttö muuttu melki jatkuvaks ja olin aivan pohjalla, ilman itsetuntoa, olin masentunu, arka ja säikky. Kesällä 2008 kaikki muuttu, tapasin mun aviomieheni ja siitä lähti elämäni parhaimmat hetket :love:. Noihin aikoihin veljeni käytti kovia huumeita ja oli täysin narkkari. Puukotti jotain tyyppiä ja siihen päälle vielä pahoinpiteli jonkun miehen ja lukusia muita pikku rötöksiä, niin veli joutu vankilaan, kun odotin tytärtäni. Toi oli kova paikka, kun nuorempina liikuttiin veljeni kanssa samoissa piireissä ja oltiin toistemme parhaat kaverit. Tuntu useestikkin pahalta. Mulla ja äitillä alko tuolloin kärsii välit todella pahasti.

Nyt mulla on hyvä itsetunto, oon kaikkee muuta kuin hiljanen, arka ja säikky :ROFLMAO:. Alkoholia en juurikaan käytä ja nautin olla kotona mieheni ja tyttäreni kanssa, ne on antanu mulle sen, mikä multa puuttu joskus aijemmin, elämänhalun. Mulla on hyvä työpaikka ja ihanat työkaverit. Todellakin arvostan sitä, mitä mulla on nyt. Jos kaikkia noita ongelmia ja vaikeuksia ei olis ollu niin tuskin olisin ilman niitä osannu tätä arvostaa. Veljeni on ollu kuivilla yli kaks vuotta ja hyvin tuntuu menevän. Mun ja äitin välit on edelleenkin huonot, mutta ei voi mitään, elämä jatkuu silti ja on mulla monia muita tärkeitä ihmisiä elämässä kuitenkin. Kaikesta selvii, kun haluaa selvitä :sneaky:.
Click to expand...
oliko sun avopuoliso mamu?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa