Ollaan oltu vaimon kanssa kohta kymmenen vuotta yhdessä ja asutaan tällä hetkellä viikot eri paikkakunnilla mun opiskelujen vuoksi. Meillä ei ole lapsia, eikä tulekaan. Nyt kun ollaan viikot omillamme, niin viikonlopuista on alkanut tulla hirmu riitaisia. Ihan mitättömistä asioista saattaa syntyä hirveä sanaharkkaan, jonka päätteeksi jompi kumpi lähtee vähäksi aikaa pihalle jäähylle. Meillä meni ennen todella hyvin ja nytkin periaatteessa asiat pitäisi olla kunnossa, mutta jostain syystä aina tulee riita, kun nähdään viikonloppuna.
Kannattaako tällaista suhdetta jatkaa
- Viestiketjun aloittaja JussiV
- Ensimmäinen viesti
V
vierailija
Vieras
Ihan normaalia. Etäsuhde ei koskaan ole helppo.
Riippu ihan teistä itsestänne, kannattaako suhdetta jatkaa. Ei parisuhde sovi kaikille, ja jos olette mieluummin sinkkuja, niin mikäs siinä sitten. Jos taas arvostatte parisuhdetta ja haluatte vanheta yhdessä jonkun toisen kanssa, niin sitten ei kannata lopettaa suhdetta tuollaisten pienten vastoinkäymisten takia.
Aika moni nykyajan ihminen elää mieluummin koko elämänsä yksin, kuin pitkäaikaisessa parisuhteessa. Osa heistäkin toki haaveilee koko elämänsä parisuhteesta, jossa toinen osapuoli olisi täydellinen, ja itse saisi olla juuri sellainen kuin on, ja sitten ihmettelee koko elämänsä, miksei tällaista parisuhdetta kykene löytämään.
Riippu ihan teistä itsestänne, kannattaako suhdetta jatkaa. Ei parisuhde sovi kaikille, ja jos olette mieluummin sinkkuja, niin mikäs siinä sitten. Jos taas arvostatte parisuhdetta ja haluatte vanheta yhdessä jonkun toisen kanssa, niin sitten ei kannata lopettaa suhdetta tuollaisten pienten vastoinkäymisten takia.
Aika moni nykyajan ihminen elää mieluummin koko elämänsä yksin, kuin pitkäaikaisessa parisuhteessa. Osa heistäkin toki haaveilee koko elämänsä parisuhteesta, jossa toinen osapuoli olisi täydellinen, ja itse saisi olla juuri sellainen kuin on, ja sitten ihmettelee koko elämänsä, miksei tällaista parisuhdetta kykene löytämään.
Niin no ollaan siis oltu 8v naimisissa ja rakennettu yhteinen koti jne. Nyt vaan jotenkin mun opiskelun myötä alkanut tuntua, että mitä ihmeellisemmistä asioista tulee riita. Vaimo jaksaa nalkuttaa joka asiasta, esimerkiksi nyt viimeksi perjantaina siitä, että lähtiessäni edellisenä sunnuntaina, olin unohtanut laittaa pyykit koneesta kuivumaan, ja hän joutui treeneistä tultuaan tekemään sen.
V
vierailija
Vieras
Auttakaa mua! Meidän elämä on täynnä tällaisia "pikku juttuja" joista jatkuvasti riidellään. Mies irrottaa puoli vuotta aiemmin eteisen alakaapin oven ja jättää siellä olleet tavarat lattialle. Vauvan oppiessa konttaamaan ja kävelemään hän tutkii likaisia ja teräviä putken palasia ja kukkaruukkuja. Oon sanonut miehelle että voitko viedä tavarat pois ja/tai uusia oven. Mitään ei tapahdu. Nyt siivotessa huomasin että tavaroiden joukossa on kukkaraikastemyrkkypusseja ja paljon ruuveja. Sanoin että voitko viedä ne pois ja että ottaa päästä että et ole vienyt tavaroita. Kaikki ovet jää muiden jäljiltä auki, lapsi pistää kaiken suuhunsa ja minä stressaannun kun tuntuu että miltei kaikesta turvallisuusasioista pitää huolehtia yksin. Hänestä se on "fifty/fifty". Hän vetää herneet nenään kun "syyttelen"! Hänen mielestään minun kuuluu ne viedä kun olen ne huomannut ja ne minua häiritsevät. Mä sanon vastaan että en voi koko ajan seurata kaikkia täällä poliisina että huolehditaanko asioista. Monet asiat jäävät levälleen ja keskeneräisiksi projekteiksi. Joka päivä tapellaan pikku asioista kun mua ei voi ymmärtää huolineni vaan mä vaan syyttelen. Voimat loppuu, koko ajan pitää taistella tällaisista. Sanoin että on vaikea "ottaa rennosti" kun tuntuu että on yksin tän kaiken keskellä. Mies lähtee tilanteesta aina pois, vähättelee kaikkea. Vetää herneen nenään ja kääntää kaiken mun syyksi. Sitten suutun ja harmittaa kun lapsi kuulee koko ajan riitaa. Kun hermostun, mies katsoo halveksien, että sä tarvit apua.
V
vierailija
Vieras
Jospa se pohjimmiltaan pelkää, että löydät uuden naisen kun pääsit "opiskelijaelämän vapauteen". Ja se epävarmuus purkautuu kiukkuna. Tai sitten on niinkuin meillä oli, että arkena ehti tottua hoitamaan asiat omalla tavallaan ja viikonloppuna sitten ärsytti kun toinen tuli "sotkemaan" kuviot ja helposti ärähti toiselle. Asiat kyllä palautui ennalleen kun taas asuttiin kokoajan saman katon alla. Eli varmasti eniten nyt painaa se, oliko suhde hyvä aiemmin ja haluatteko sitä vaalia vai rakoiliko suhteenne jo aiemmin.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Ihan asiastahan tuo sinulle sanoi. Ei tuo ollut nalkutusta.
Pitkissä suhteissa tulee aina väistämättä erimielisyyksiä ja riitoja. Toki voit vaihtaa uuteen, mutta huomaat olevasi viimeistään viiden vuoden päästä taas samassa tilanteessa uuden naisen kanssa, plus päälle vielä muut ylimääräiset ärsytyksen aiheet, joita nykyisessä vaimossasi ei ole. Tässä vaiheessa kyse on tahdosta, kun ensihuuma on jo kadonnut.
V
vierailija
Vieras
Suosittelen etsimään keskusteluja reissutöitä tekevien ja heidän puolisoiden kirjoittamana. Saa aika hyvin vertaisrealiteetteja mitä tuollainen arki ja yhteinen aika on.
Mun mies on nyt tehny viis vuotta reissutyötä... Ja onhan se yhtä helvettiä
Mekin oltiin aikaisemmin varmaa maailman suloisin ja kiltein pari.
Mutta ai että sitä turhautumisen määrää mitkä kaikki asiat sieppaa kun toinen on poissa, tulee kotia, on kotona, ja lähtee.
Voin sanoa ett mikään ei ole hyvin.
Esimerkkejä ois vaikka kuinka, mut ehkä tilannetta kuvaa hyvin se, ett meillä kun mies tulee kotia ja on kotona, nii mua suututtaa niin älyttömästi kun hän Kehtaa jättää likaisen kahvikuppinsa keskelle pöytää. Ettäs kehtaa! Minä täällä kuitenkin olen siivonnu ja puunannu että miehen olisi mukava tulla puhtaaseen kotiin, ja sit ei sen vertaa arvosta mun vaivan ja rakkauden osoitusta ettei jättäisi kahvikuppiaan pöydälle /sohvalle mihin lie.
Mutta sitten kun mies lähtee, niin mää en koko hänen poissaolonsa aikana uskalla enkä halua pestä hänen kahvikuppiaan. Se edustaa niin vahvasti häntä. Ja mulla on kotoisa olo kun hänen viikonkin vanha pesemätön kahvikuppinsa on siinä tiskipöydän reunalla. Ja mää pidän sitä siinä koska mulla on ikävä ja pelkään ettei hän tulekaan kotia (lentokone tippuu, tms).
Ja sit kun hän tulee kotia, hän hermostuu (tai ei enää kun tietää miksi), niin siis hermostui kotia tullessaan, että enkö nyt hemmetti ois viikon aikana voinu millään laittaa tuota hänenkin kuppiaan pesuun....
.
Mun mies on nyt tehny viis vuotta reissutyötä... Ja onhan se yhtä helvettiä
Mekin oltiin aikaisemmin varmaa maailman suloisin ja kiltein pari.Mutta ai että sitä turhautumisen määrää mitkä kaikki asiat sieppaa kun toinen on poissa, tulee kotia, on kotona, ja lähtee.
Voin sanoa ett mikään ei ole hyvin.
Esimerkkejä ois vaikka kuinka, mut ehkä tilannetta kuvaa hyvin se, ett meillä kun mies tulee kotia ja on kotona, nii mua suututtaa niin älyttömästi kun hän Kehtaa jättää likaisen kahvikuppinsa keskelle pöytää. Ettäs kehtaa! Minä täällä kuitenkin olen siivonnu ja puunannu että miehen olisi mukava tulla puhtaaseen kotiin, ja sit ei sen vertaa arvosta mun vaivan ja rakkauden osoitusta ettei jättäisi kahvikuppiaan pöydälle /sohvalle mihin lie.
Mutta sitten kun mies lähtee, niin mää en koko hänen poissaolonsa aikana uskalla enkä halua pestä hänen kahvikuppiaan. Se edustaa niin vahvasti häntä. Ja mulla on kotoisa olo kun hänen viikonkin vanha pesemätön kahvikuppinsa on siinä tiskipöydän reunalla. Ja mää pidän sitä siinä koska mulla on ikävä ja pelkään ettei hän tulekaan kotia (lentokone tippuu, tms).
Ja sit kun hän tulee kotia, hän hermostuu (tai ei enää kun tietää miksi), niin siis hermostui kotia tullessaan, että enkö nyt hemmetti ois viikon aikana voinu millään laittaa tuota hänenkin kuppiaan pesuun....
.
V
vierailija
Vieras
Ja ei. Se ei vaan käy, että jätät omat työs tollei toisen tehtäväks olen vaimos kanssa aivan samaa mieltä
Kerran laittaisin ne kuivumaan. Toisella kertaa löytäisit ne rytyssä edellee märkinä jostai lauteitten alta tai vaatekaapistas
olen vaimos kanssa aivan samaa mieltä Kerran laittaisin ne kuivumaan. Toisella kertaa löytäisit ne rytyssä edellee märkinä jostai lauteitten alta tai vaatekaapistas
Ja ei. Se ei vaan käy, että jätät omat työs tollei toisen tehtäväks
Kerran laittaisin ne kuivumaan. Toisella kertaa löytäisit ne rytyssä edellee märkinä jostai lauteitten alta tai vaatekaapistas
Pitääkin sanoa rouvalle tuo. Kyllähän se itseäkin harmittaa, että unohtaa tehdä jotain, jos olisin ollut kotona, hän ei tietenkään ois laittanut pyykkejä vaan ois huutanut mille kylppäristä, että pyykit on laittamatta. Ja mua harmitti, että oli treeneissä, kun mä lähdin, mutta eihän sille mitään voi, että treenit oli just silloin, kun mun lähtö..
Meillä on nyt varmaan joku teinivaihe meidän suhteessa..
Täytyy tutustua noihin reissutyöjuttuihin.
V
vierailija
Vieras
On ihan normaalia, että tossa vaiheessa alkaa viimeistään ärsyttää ne tavat, joista alussa ei viitsinyt sanoa. Ja ne tulee vastaan joka suhteessa. On vaan opittava huolehtimaan omista asioista esimerkiksi siitä, että muistaa omat pyykit laittaa kuivumaan eikä oleta, että toinen sen tekee kuitenkin. Parisuhde kuihtuu, jos olettaa toisen olevan itsestäänselvyys. Niitä samoja asioita kuten toisen viettelemistä, yllätyksiä, huomaamista, treffejä, leffaa yms pitäisi tehdä vaikka miten tuntuisi välillä turhalta.
Esimerkiksi seksistä. Alussa mies käyttää kaikki taitonsa naiseen, jotta saa tämän sänkyyn. 10 vuoden päästä mies saattaa suuttua, jos ei anna seksiä vaikkei ole edes yrittänyt lämmitellä toista. Viimeistään siinä suuttumisvaiheessa lähtee naiselta halut.
Seksi on pidemmässäkin suhteessa se yhdistävä tekijä ja siihen vaikuttaa kaikki arkipäivän pienetkin jutut. Se miten nainen kokee miehen tai mies naisen. Auttaako puoliso, ymmärtääkö, kuunteleeko, haluaako muutakin kuin seksiä. Nalkuttaminen johtuu usein tyytymättömyydestä. Tyytyväinen nainen ei nalkuta niin helposti, koska on pääosin hyvällä tuulella eikä halua menettää puolisoaan toiselle. Tyytymättömälle sillä ei ole enään niin väliä. Välillä toivoisi, että toinen veisi ja saisi uuden paremman suhteen. Itse ei uskalla erota, koska rakastaa vielä tai pelkää yksin olemista. Joskus nainen saattaa toivoa puolisonsa pettävän, että uskaltaa lähteä. Tietysti paluuta yhteen ei enään tule ja helpommin mies sen tekee sanomalla että nyt erotaan, jos suhde ei toimi.
...olenpas väsynyt ja tuli pitkä teksti...
Esimerkiksi seksistä. Alussa mies käyttää kaikki taitonsa naiseen, jotta saa tämän sänkyyn. 10 vuoden päästä mies saattaa suuttua, jos ei anna seksiä vaikkei ole edes yrittänyt lämmitellä toista. Viimeistään siinä suuttumisvaiheessa lähtee naiselta halut.
Seksi on pidemmässäkin suhteessa se yhdistävä tekijä ja siihen vaikuttaa kaikki arkipäivän pienetkin jutut. Se miten nainen kokee miehen tai mies naisen. Auttaako puoliso, ymmärtääkö, kuunteleeko, haluaako muutakin kuin seksiä. Nalkuttaminen johtuu usein tyytymättömyydestä. Tyytyväinen nainen ei nalkuta niin helposti, koska on pääosin hyvällä tuulella eikä halua menettää puolisoaan toiselle. Tyytymättömälle sillä ei ole enään niin väliä. Välillä toivoisi, että toinen veisi ja saisi uuden paremman suhteen. Itse ei uskalla erota, koska rakastaa vielä tai pelkää yksin olemista. Joskus nainen saattaa toivoa puolisonsa pettävän, että uskaltaa lähteä. Tietysti paluuta yhteen ei enään tule ja helpommin mies sen tekee sanomalla että nyt erotaan, jos suhde ei toimi.
...olenpas väsynyt ja tuli pitkä teksti...