V
vierailija60-vuotias
Vieras
Minä 60v, elänyt eroni jälkeen yksin lasteni kanssa 25 vuotta, toki jotain sutinaa ollut välillä, mutta kenenkään kanssa en ole asunut 17 vuoden avioliiton jälkeen. Toivottavsti vielä jotain, kun kuopuskin muutta omilleen.
V
vierailijajoskus
Vieras
Minä 60v, elänyt eroni jälkeen yksin lasteni kanssa 25 vuotta, toki jotain sutinaa ollut välillä, mutta kenenkään kanssa en ole asunut 17 vuoden avioliiton jälkeen. Toivottavsti vielä jotain, kun kuopuskin muutta omilleen.
V
vierailija
Vieras
Tämä tulkintasi on kyllä aivan omasta päästäsi, eikä pidä lainkaan paikkaansa... Ei kyllä sitten näin ollen liene ihme, jos menee sukset ristiin miesten kanssa, kun tulkitset toisten aatteita ihan mitä omasta pääkopastasi sattuu kunakin hetkenä löytymään.
V
vierailija
Vieras
Tämä tulkintasi on kyllä aivan omasta päästäsi, eikä pidä lainkaan paikkaansa... Ei kyllä sitten näin ollen liene ihme, jos menee sukset ristiin miesten kanssa, kun tulkitset toisten aatteita ihan mitä omasita pääkopastasi sattuu kunakin hetkenä löytymään.
No näinhän se on, mutta pysytäänkö aiheessa vai haluatko jutella enemmän minusta? Olen kyllä kiinnostava, mutta en välitä olla keskipiste. Palataan aiheeseen
V
vierailija sssss
Vieras
vuosia kestäneen avoliiton ja sitten eron jälkeen 38 v. olin yksin n. 8 kk.. lyhyitä jonkinlaisia miessuhteita... ja nykyinen aviomies tuli kohdalle pubissa kostean illan päätteeksi yhteinen yö, enkä sit ilm. halunnut luopua siitä... huumasta... minun kohdallani ei ole parisuhteet koskaa alkaneet ystävyydellä ja syventyneet rakkaudeksi enkä koskaan ole myöskään eronnut niin hyvinä ystävinä että voisin entisiä miehiäni tapailla jotenkin platonisen rakkauden/ystävyyden merkeissä myöhemmin..
V
vierailija
Vieras
No ei se +25 enää paras parinhakuikä ole eikä se paremmaksi ainakaan muutu. Siitä voit olla satavarma. Eikä ton ajattelemiseen tarvita ku maalaisjärkeä.