Ennen oli asiat toisin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Zissou
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Zissou

Jäsen
04.02.2016
94
11
8
"Ennen oli asiat paremmin"-hokema ärsytti minua nuorena suunnattomasti. Vasta nyt melkein 40 vuoden iässä olen tullut siihen johtopäätökseen, että sanoissa on perää.

Toki monet asiat ovat kehittyneet myös hyvään suuntaan. Kuten esimerkiksi lääketiede. Mutta pienen lapsen äitinä toivoisin, että tyttäreni saisi kokea samanlaisen huolettoman lapsuuden kuin minä itse 80-90-luvulla elin. Kasvoin keskisuuressa kaupungissa, jossa lapset saivat lähteä yksin leikkipuistoon. Riitti, kun oli ruoka-aikaan kotona ja soitti kotiin, jos meni kavereiden luokse leikkimään.

Onko maailma todella muuttunut niin paljon, vai onko meidän sukupolvemme jotenkin mätä?

Asiaa sivuten...Lueskelin äsken ohimennen myös kouluruoka keskustelua tällä foorumilla. En muista koko kouluajaltani, että kukaan ei olisi syönyt koulussa. En ainakaan itse ikinä jättänyt syömättä. Epäilen vahvasti, että ruoka ei ollut silloin parempaa kuin tänä päivänä.

Tulipas rönsyilevä teksti. Paimensin taaperoa samalla.
 
  • Tykkää
Reactions: päätön ja .....
Juuri näin.
Enkä usko, että kyse on pelkästään "aika kultaa muistot"-ilmiöstä, kyllä elämä ennen oli huolettomampaa ja jotenkin ihmisillä oli edes vähän enemmän järkeä päässä.
 
Kaalikäärylepäivät ja verilettupäivät oli tuskaa. Mutta syötiin sitten näkkäriä sitäkin enemmän. :) Ala-asteella piti pyytää opelta lupa, että saako jättää ruokaa.
Muistan, että alakouluaikoina oli vain muutama ruoka, mitä ei suostuttu syömään. Joskus siellä oli tarjolla, onneksi tosi harvoin, sellaista tosi pahanhajuista pastaa sisältävää keittoa. Se meinasi tulla oksennuksen kanssa ylös ja niinä päivinä vedettiin näkkäriä nassuun. Veriletut oli karmivan makuisia myös.
 
Juuri näin.
Enkä usko, että kyse on pelkästään "aika kultaa muistot"-ilmiöstä, kyllä elämä ennen oli huolettomampaa ja jotenkin ihmisillä oli edes vähän enemmän järkeä päässä.

En sano etteikö silloin olisi ollut jo koulukiusaamista, tai että oma lapsuuteni olisi ollut pelkkää herkkua. Mutta väitän, että lapsuus oli huolettomampi kuin tänä päivänä.
 
Kaalikäärylepäivät ja verilettupäivät oli tuskaa. Mutta syötiin sitten näkkäriä sitäkin enemmän. :) Ala-asteella piti pyytää opelta lupa, että saako jättää ruokaa.

Mä taas rakastin kaalikääryleitä, kaalilaatikko, verilettuja ja maksalaatikkopäivää. Meillä piti pyytää keittäjältä lupa jos halusi jättää eikä sitä lupaa välttämättä edes herunut.
 
  • Tykkää
Reactions: päätön ja Zissou
Mä taas rakastin kaalikääryleitä, kaalilaatikko, verilettuja ja maksalaatikkopäivää. Meillä piti pyytää keittäjältä lupa jos halusi jättää eikä sitä lupaa välttämättä edes herunut.

Joo, opettaja saattoi sanoa, että vielä pitää syödä. Yksi tyttö jemmasi kaalikääryleen kenkäänsä ja hautasi koulun pihaan.

Omaa lempiruokaani oli niinkin arkinen ruoka kuin makaroonilaatikko. Muistan kun kerran saatiin äänestää lempiruokia ja voittajaruokaa olisi perjantaina tarjolla. Muut äänestivät tietenkin hamppareita ja pizzoja. Minä makaroonilaatikkoa.
 
Joo, opettaja saattoi sanoa, että vielä pitää syödä. Yksi tyttö jemmasi kaalikääryleen kenkäänsä ja hautasi koulun pihaan.

Omaa lempiruokaani oli niinkin arkinen ruoka kuin makaroonilaatikko. Muistan kun kerran saatiin äänestää lempiruokia ja voittajaruokaa olisi perjantaina tarjolla. Muut äänestivät tietenkin hamppareita ja pizzoja. Minä makaroonilaatikkoa.

Makaronilaatikko oli okei, mutta jessus kun se ketsupi (Ilonaa kenties) oli pahaa. Ja jostain ihmeen syystä mulle iski vatsatauti useammankin kerran just makaronilaation jälkeen. Se ei siis jäänyt muistoihin lempiruokana.
 
Makaronilaatikko oli okei, mutta jessus kun se ketsupi (Ilonaa kenties) oli pahaa. Ja jostain ihmeen syystä mulle iski vatsatauti useammankin kerran just makaronilaation jälkeen. Se ei siis jäänyt muistoihin lempiruokana.

Kanaviillokki on kans jotenkin jäänyt mieleen sellaisena harmaana, ikävänä sapuskana.
Ja kun 90-luvulla lukiotyttönä olin kasvissyöjä, oli tarjolla lähes joka päivä pastaa ja tomaattikastiketta. Mahtaakohan tänä päivänä olla paremmat kasvisruoat?
 
Kanaviillokki on kans jotenkin jäänyt mieleen sellaisena harmaana, ikävänä sapuskana.
Ja kun 90-luvulla lukiotyttönä olin kasvissyöjä, oli tarjolla lähes joka päivä pastaa ja tomaattikastiketta. Mahtaakohan tänä päivänä olla paremmat kasvisruoat?
Kanaviilokki mustaherukoilla oli yksi lemppareitani :LOL:
Kaikki muut inhosivat sitä, ja olihan se aika räkäisen näköistä, mutta itse tykkäsin.
 
Kanarisotto... Risotoista mitään ala-asteikäisenä ymmärtämättömänä miellin sen kanari -SOTOKSI. Semmoista sotkua, ei maistunut.

Kanarisotto viel jotenkin meni mutta sit oli nakkirisotto. Meidän vanhat keittäjät vielä keittivät riisin maitoon ja seassa oli kanan lisäksi ainoastaan hernemaissipaprikaa. -hyi, jestas miten pahaa se(kin) oli.
 
-Mä olin muuten myöhemmin työharjoittelussa oman ala-asteeni keittiössä viikon. Kummasti avasi silmiä. Pienillä väärillä valinnoilla budjetin sai kusemaan hetkessä. Samoin se, jos tukusta ei tullutkaan jotain mitä piti tai tuli väärällä viikolla, vaikeutti asioita paljon.

Samalla tein laskentaa siitä, saavatko oppilaat kouluruoasta tarpeeksi c-vitamiinia, sekin opetti.
 
  • Tykkää
Reactions: Zissou
Yksi lempiruoistani oli ruismarjapuuro. Se oli sellaista sileää. Ei hiutaleista tehtyä. Ruismarjapuuropäivinä sai näkkärin päälle maksamakkaraa. Muistan, että monet tykkäsivät näistä.
 
Toi hokema ärsyttää lähinnä siksi, että sitä hoetaan usein ihan väärissä paikoissa ja sitä kuulee eniten niiden suusta, jotka on vaan päättäneet marista kaikesta. Aina ja ikuisesti on ollut se aika, kun nuoriso on ihan mätä, nykyäidit on avuttomia ja kaikki nykyaika on paljon pahempaa kuin "ennen vanhaa"... :whistle: Todellisissa asioissa ihan ok tietenkin puhua, eikä sellainen ärsytä.
 

Yhteistyössä