Harmittaa, että miesystäväni ei ole kovinkaan huomaavainen :(

[vierailija]

Hän on todella huono huomioimaan merkkipäivinä ym "erityistilaisuuksina". Ystävänpäivä esimerkiksi kokkasin miehelle kolmen ruokalajin menun, jonka lisäksi toin aamiaisen sänkyyn. Olisin toivonut myös häneltä jonkinlaista elettä, vaikka jotain pientä kukkaa tai jotain pientä huomioimista jollain tavalla. Yritin kyllä edellisenä päivänä jo vihjailla, että jotain olisi kiva vaikkapa tehdä.

Valmistuin viime kuussa yliopistosta ja pidin pienimuotoiset juhlat ystävilleni ja perheelle. Miesystäväni tuli juhliin myöhässä, eikä tuonut edes kukkia. Kyllä jotenkin harmitti, vaikka en sinänsä halua ajatella materian olevan tärkeää. Kai silti täytyy myöntää rehellisesti, että olen kateellinen ystävilleni, joiden miehet kokkaavat heille romanttisia illallisia, tuovat kukkia ja ostavat lahjaksi laukkuja ja koruja. En edes odota tai halua miehen hankkivan minulle mitään kallista, mutta silti tulee paha mieli, kun joku ystävistäni kehuu saaneensa valmistujaislahjaksi jotain tosi spesiaalia, jonka mies on ihan oma-aloitteisesti hankkinut yllätyksenä. Väkisinkin alan miettimään, että ehkä en ole huomioimisen arvoinen, vaikka todennäköisesti "vika" on vain seurustelukumppanissani.

Seurustelenko vain ihan vääränlaisen ihmisen kanssa?

 

[vierailija]

Kaikki eivät ole juhlahenkisiä. Itse esimerkiksi tuskin viettäisin mitään valmistujaisia ainakaan oma-aloitteisesti

 

[vierailija]

Kaikki eivät ole juhlahenkisiä. Itse esimerkiksi tuskin viettäisin mitään valmistujaisia ainakaan oma-aloitteisesti

Niin. Hän kuitenkin tietää, että minulle erinäiset juhlat yms ovat tärkeitä. Ehkä se onkin se ongelma, että minua haittaa se, ettei mies kykene huomioimaan vaikka tietää kuinka tärkeää se on minulle. Pyrin itse aina miettimään, mistä hän pitää ja mitä hän toivoisi minun tekevän hänelle tärkeiden asioiden suhteen. Tulee sellainen olo, ettei mies arvosta tarpeeksi yrittääkseen edes muistaa ja miettiä minulle tärkeitä asioita.

 

[papumössö]

Kyllä mullakin tulisi paha olo, jos kumppani ei huomioisi itselle tärkeänä päivänä. Hän kuitenkin tuntee sinut ja tietää, että pidät illallisista, juhlista ja semmoisesta. Kummallista, jos hänellä ei koskaan tule mieleen, että voisi ilahduttaa toista. Mut useimmat miehet taitaa olla tuollaisia. Liian mukavuudenhaluisia?

 

[vierailija]

Enemmänkin nää saattaa olla "luonne eroja"

Jos kumppanin käytöksessä on jotain isompaa toivomisen varaa asioissa joita pidät elämässäsi kovin tärkeänä, mikä ei ole suinkaan väärin! Olisi hyvä odottaa itselleen oikeanlaista kumppania, joka osaa toteuttaa itsellesi tärkeitä asioita joista pidät.

Ei sen kummempaa. Joko opettelemme tyytymään siihen mitä on tai kokeilla onneamme paremmin sopivaan. Tosin ruoho harvoin on vihreämpää aidan toisella puolella.

Tarkoitan, että jos jotkin ongelmat ovat itsellesi ylitsepääsemättömiä kumppanissasi, etkä halua sopeutua, tai vain kykene niin parempi olla yksin tai toivoa sopivampaa kumppania. Mutta varma ei kannata siitäkään olla, että kaikille tulee niitä ikuisuuden vastaan. Joillakin ei ole elämänsä aikana yhtäkään sopivaa, tai toiset saattavat jopa olla ja elää vaan nirsoilunsa kanssa.

 

[vierailija]

Monet miehet on tollasia, ne on niin laiskoja etteivät viitsi nähdä vaivaa. Ja kun ne on huomannu, että toinen tyytyy sellaiseen niin eihän ne viitsi enää yrittää mitään kauniita eleitä. Se on vaan ikävä tosiasia. Mä kyllä näyttäisin tunteeni sellaisissa tilanteissa tai niiden tilanteiden jälkeen, eihän se toinen muuten mitään opi. Toista ei voi muuttaa, itseään voi. Eli kun itse reagoi uudella tavalla, toisen on pakko alkaa ajatella asioita. Mulla on ihana mies: tuo jäätelöä sänkyyn, harjaa mun hiuksia, auttaa mulle kengät jalkaan, antaa joskus pieniä lahjoja jne. Myös mä huomioin häntä. Kannattaa tietysti miettiä että haluaako viettää loppuelämänsä miehen kanssa joka ei osoita välittävänsä toisesta, siis niillä huomionosoituksilla. Jos miehessä on kuitenkin paljon muita hyviä puolia niin ehkä kannattaa yrittää rakentaa tästä suhteesta vielä parempi. Parisuhde ja avioliitto kuitenkin vaativat töitä onnistuakseen. Ei mikään itsestään hoidu. Mutta molempien pitää osallistua suhteen hoitamiseen.

 

[vierailija]

Suhde leipääntyy aina nopeasti, jos sitä ei hoideta. Tuollaiset pienet huomioimiset esim. merkkipäivinä, ystävänpäivänä jne. osoittavat, että toinen haluaa huomioida kumppanin.

 

[miehet..huoh]

Mä taas tykkäisin silittelystä ja paijaamisesta, siitä et mies halailis oma-alotteisesti, pussais ja kehasiskin joskus. Mutta ei. Joudun elämään jatkuvassa hellyyden puutteessa. Olen sanonutki tästä miehelle, mutta torvi vain jatkaa tympeää käytöstään. Itse kyllä tykkää, kun minä silittelen ja hellittelen. Kyllästyttää halailla puupökkelöä saamatta koskaan mitään vastineeksi.

 

[vierailija]

Suhde leipääntyy aina nopeasti, jos sitä ei hoideta. Tuollaiset pienet huomioimiset esim. merkkipäivinä, ystävänpäivänä jne. osoittavat, että toinen haluaa huomioida kumppanin.

Ja katin kontit! Me ollaan sovittu ettei ostella lahjoja ym mekkipäivinä tai muutenkaan ja suhde kestänyt vuosia. Me tehdään yhdessä juttuja ja asioita ja hyvin on riittänyt. Ei sen tarvitse olla kun sauna ja kynttilät ja yhdessä olo niin siinä tulee huomioitua toinen muutenkin kuin pakollisten juhlien osalta.

 

[vierailija]

Ei se ole laiskuutta vaan johtuu aivojen rakenteesta. Useimmat miehet eivät itse välitä sellaisista huomionosoituksista eivätkä osaa tajuta että nainen välittääkin. Ne pitää opettaa ja kouluttaa siihen että haluaa niiden hellivän naista lahjoilla! Toki jotkut miehet kokkaa ja ostaa lahjoja, mutta suurin osa ei. Mies vahtii turvallisuutta ja ympäristöä, omaa puolustuskykyään ja -kuntoaan (eli syö riittävästi että jaksaa taistella tarpeen tullen), siten se on selvinnyt hengissä kautta aikojen. Nainen taas on selvinnyt elossa sillä että sitä huomioidaan: aikojen alussa se on tarkoittanut sitä että lähestyvä susi tapetaan tai kotiin tuodaan kauriinruho tai torjutaan hyökkääjä. Nykyisin se tarkoittaisi että mies olisi henkisesti valveutunut, toisi kotiin kukkia ja lahjoja, valmistaisi sen ruuan pöytään asti, osaisi käyttäytyä sivistyneesti. Mutta kun se ei ole miehelle luontaista, mies on vielä siellä luolamiehen tasolla, niin että yrittäkää kestää tai etsikää kehittyneempi mies ;D

 

[vierailija]

Hän on todella huono huomioimaan merkkipäivinä ym "erityistilaisuuksina". Ystävänpäivä esimerkiksi kokkasin miehelle kolmen ruokalajin menun, jonka lisäksi toin aamiaisen sänkyyn. Olisin toivonut myös häneltä jonkinlaista elettä, vaikka jotain pientä kukkaa tai jotain pientä huomioimista jollain tavalla. Yritin kyllä edellisenä päivänä jo vihjailla, että jotain olisi kiva vaikkapa tehdä.

Valmistuin viime kuussa yliopistosta ja pidin pienimuotoiset juhlat ystävilleni ja perheelle. Miesystäväni tuli juhliin myöhässä, eikä tuonut edes kukkia. Kyllä jotenkin harmitti, vaikka en sinänsä halua ajatella materian olevan tärkeää. Kai silti täytyy myöntää rehellisesti, että olen kateellinen ystävilleni, joiden miehet kokkaavat heille romanttisia illallisia, tuovat kukkia ja ostavat lahjaksi laukkuja ja koruja. En edes odota tai halua miehen hankkivan minulle mitään kallista, mutta silti tulee paha mieli, kun joku ystävistäni kehuu saaneensa valmistujaislahjaksi jotain tosi spesiaalia, jonka mies on ihan oma-aloitteisesti hankkinut yllätyksenä. Väkisinkin alan miettimään, että ehkä en ole huomioimisen arvoinen, vaikka todennäköisesti "vika" on vain seurustelukumppanissani.

Seurustelenko vain ihan vääränlaisen ihmisen kanssa?

Saako kysyä että minkä ominaisuuksien perusteella tulit aikoinasi valinneeksi juuri tämän miehen?

 

[vierailija]

Mies ajattelee huomioimisesta varmasti eri tavalla eikä ymmärrä sen tärkeyttä. Olen itse saman tyyppinen ja minun on vaikea ostaa toisille lahjoja, koska lahjan valinta on todella vaikeaa. Lahjojen vastaanottaminen on sekin vaikeaa, koska haluaisin, että lahjat ovat mieleisiä. Jos johonkin tuhlataan, niin miksi johonkin turhaan, miksei voi hankkia jotain mieleistä.

Jotta saisit huomioimisen toimimaan, niin tehkää se yhdessä. Ota mies mukaan suunnitteluun. Hankkikaa lahjat yhdessä. Yhdessä tekeminen on parasta. Nykymenolla tunnet itse antavasi enemmän ja koet uhrautuvasi suhteen puolesta. Mies taas jää ulkopuoliseksi ja kokee huonommuutta, kun hän ei kykene antamaan sinulle toivomaasi huomiota.

 

[vierailija]

Saako kysyä että minkä ominaisuuksien perusteella tulit aikoinasi valinneeksi juuri tämän miehen?

Alkuun suhde kai alkoi sillä, että vietimme aikaa ilman sen kummempia sitoutumissuunnitelmia. Ajattelin, ettemme tule missään vaiheessa ainakaan seurustelemaan vakavammin. Mies oli sitten toista mieltä ja ajan kuluessa aloin itsekin ajatella, että ehkä tästä tosiaan voisi tulla jotain enemmän.

Mies on siis todella kiltti, tykkää läheisyydestä ja halaa ja pussaa paljon. Hän on myös hauska, ja huumorintajumme kohtaavat. Pidän häntä myös erittäin luotettavana ihmisenä. Seksi on hyvää. Ainoastaan tuo huomioimiskyvyn ja oma-aloitteisuuden puutteellisuus harmittaa. Ollaan asiasta kyllä jonkin verran keskusteltukin, mutta se vain on hänelle vaikeaa. Synttärilahjan hän on opetellut hankkimaan, mutta muissa tilanteissa hän ei selvästikään siihen kykene.

 

[vierailija]

Alkuun suhde kai alkoi sillä, että vietimme aikaa ilman sen kummempia sitoutumissuunnitelmia. Ajattelin, ettemme tule missään vaiheessa ainakaan seurustelemaan vakavammin. Mies oli sitten toista mieltä ja ajan kuluessa aloin itsekin ajatella, että ehkä tästä tosiaan voisi tulla jotain enemmän.

Mies on siis todella kiltti, tykkää läheisyydestä ja halaa ja pussaa paljon. Hän on myös hauska, ja huumorintajumme kohtaavat. Pidän häntä myös erittäin luotettavana ihmisenä. Seksi on hyvää. Ainoastaan tuo huomioimiskyvyn ja oma-aloitteisuuden puutteellisuus harmittaa. Ollaan asiasta kyllä jonkin verran keskusteltukin, mutta se vain on hänelle vaikeaa. Synttärilahjan hän on opetellut hankkimaan, mutta muissa tilanteissa hän ei selvästikään siihen kykene.

Oot vissiin itse aivan täydellinen kun on varaa vaatia sitä toiseltakin.

 

[vierailija]

Oot vissiin itse aivan täydellinen kun on varaa vaatia sitä toiseltakin.

En kyllä millään tavalla ole täydellinen, mutta en kyllä sitä vaadi kumppaniltanikaan. Muuten olisin jonkun aktiivisemman, kunnianhimoisemman ja enemmän seksiä haluavan ihmisen kanssa.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan voi saada, mutta huomioiminen tai lähinnä sen puutteellisuus on sellainen asia mikä minua vaan vaivaa selvästi liikaa.

 

[.....]

No jos mies muuten on ihan kiva ja kiltti, niin kyse lienee ajattelemattomuudesta ja tottumuksesta. Ehkä hänen kotonaan ei huomioitu toisia, eikä ole taitoa siksi omaksunut.

Jos olette nuoria, niin opettamalla tuo paranee. Sanot suoraan mitä haluat, etkä vain vihjaile jotain epämääräistä. Esim synttäripäivää ennen, sanot, että toivot synttärilahjaksi aamupalan kakun ja kukkien kera sänkyyn.

 

[vierailija]

No jos mies muuten on ihan kiva ja kiltti, niin kyse lienee ajattelemattomuudesta ja tottumuksesta. Ehkä hänen kotonaan ei huomioitu toisia, eikä ole taitoa siksi omaksunut.

Jos olette nuoria, niin opettamalla tuo paranee. Sanot suoraan mitä haluat, etkä vain vihjaile jotain epämääräistä. Esim synttäripäivää ennen, sanot, että toivot synttärilahjaksi aamupalan kakun ja kukkien kera sänkyyn.

Olen erittäin suoraan sanonut, että tykkään kukista ja haluaisin niitä saada. Olen myös tuosta huomioimisesta hänen kanssaan keskustellut, ja hän on todennut ettei ole tajunnut asiaa. Mutta siinä vaiheessa kun asiasta on keskusteltu moneen kertaan, alkaa harmittaa kun mitään ei yleensä siltikään tapahdu. Tässä vaiheessa tulee se olo, ettei toista vaan kiinnosta panostaa siihen huomioimiseen.

 

[vierailija]

Mun mies on ihan samanlainen. Alkuun pahoitin mieltäni asiasta, sitten tajusin että asian kanssa on vaan elettävä jos haluan tämän miehen kanssa olla ja nyt en edes odota lahjoja

Mies huomioi minua kyllä paljon arjessa, mikä mielestäni on kuitenkin paljon tärkeämpää. Saattaa tuoda kaupasta pyytämättä jonkun herkun tai sanoa kauniiksi monta kertaa päivässä. Mutta edelleen kysyy ennen joulua, että sano mitä ostan sulle lahjaksi. Ihan niinkuin en itse voisi kävellä kauppaan ja ostaa haluamaani tavaraa. Kun lahjassa on tärkeintä juuri ajatus minun mielestä.

 

[.....]

Olen erittäin suoraan sanonut, että tykkään kukista ja haluaisin niitä saada. Olen myös tuosta huomioimisesta hänen kanssaan keskustellut, ja hän on todennut ettei ole tajunnut asiaa. Mutta siinä vaiheessa kun asiasta on keskusteltu moneen kertaan, alkaa harmittaa kun mitään ei yleensä siltikään tapahdu. Tässä vaiheessa tulee se olo, ettei toista vaan kiinnosta panostaa siihen huomioimiseen.

Joo, mutta sinun pitää olla tarkempi, ei mies muuten valitettavasti tajua. Ei riitä, että sanot, että "olisi todella kiva saada joskus merkkipäivänä kukkia.". Tämä on vain yleinen toive, tyyliin "olisi kiva joskus voittaa lotossa". Sinun pitää sanoa, että "haluaisin, että sinä ostat minulle syntymäpäivänäni x.x.2016 kukkia". Tällöin miehelle ei jää epäselväksi, että todellakin haluat tänä nimenomaisena synttäripäivänä niitä kukkia ja nimen omaan häneltä.

 

[vierailija]

Joo, mutta sinun pitää olla tarkempi, ei mies muuten valitettavasti tajua. Ei riitä, että sanot, että "olisi todella kiva saada joskus merkkipäivänä kukkia.". Tämä on vain yleinen toive, tyyliin "olisi kiva joskus voittaa lotossa". Sinun pitää sanoa, että "haluaisin, että sinä ostat minulle syntymäpäivänäni x.x.2016 kukkia". Tällöin miehelle ei jää epäselväksi, että todellakin haluat tänä nimenomaisena synttäripäivänä niitä kukkia ja nimen omaan häneltä.

Ei se mielestäni olisi enää sama asia. Ei se ole huomaavaisuutta, että tottelee toisen käskyjä. Kyllä sen minun mielestäni pitää lähteä ihmisestä itsestä, että haluaa nähdä vaivaa toisen eteen ja tehdä häntä ilahduttavia asioita.

 

[.....]

Ei se mielestäni olisi enää sama asia. Ei se ole huomaavaisuutta, että tottelee toisen käskyjä. Kyllä sen minun mielestäni pitää lähteä ihmisestä itsestä, että haluaa nähdä vaivaa toisen eteen ja tehdä häntä ilahduttavia asioita.

Joo, mutta kun ongelma on siinä, että mies ei ole tottunut/oppinut huomioimaan toisia merkkipäivänä, joten pakko se on jonkun opettaa. Eikä tuo ole paha taito opetella, joten kannattaa nähdä vaiva. Eihän se samalta tunnu, mutta ajan myötä mies oppii myös omatoimisesti niitä kukkia tuomaan.

Toinen vaihtoehto on, että harmittelet asiaa seuraavat vuosikymmenet ja olet kärttyinen kuin pieni rotta aina merkkipäivinäsi.

 

[vierailija]

Kolmas vaihtoehto (helpoin) on käydä itse ostamassa ne kukat.

 

[-tibis]

Mä olen mieluummin sopivassa määrin arvostettu ja huomioitu joka päivä kuin lahjottu kerran, pari vuodessa.

 

[vierailija]

Ja katin kontit! Me ollaan sovittu ettei ostella lahjoja ym mekkipäivinä tai muutenkaan ja suhde kestänyt vuosia. Me tehdään yhdessä juttuja ja asioita ja hyvin on riittänyt. Ei sen tarvitse olla kun sauna ja kynttilät ja yhdessä olo niin siinä tulee huomioitua toinen muutenkin kuin pakollisten juhlien osalta.

Sä taidat käydä vähän hitaalla. En nyt edes jaksa vastata sulle sen enempää.

Sä missasit pointin ihan täysin.

 

[vierailija]

Johtuu kasvatuksesta, mutta voit ainakin yrittää vaikuttaa siihen. Meillä mies ei ostanut mitään ennen, mutta nyt saan aina kukkia ja suklaata. Ystävänpäivänä sain kimpun punaisia ruusuja, kun vihjasin, että kukkien väri liittyy siihen kuinka paljon toista rakastaa ja punaisia kannattaa ostaa. Ei haittaa itseäni vaikka joudunkin "kannustamaan" siihen. Miehen isä taas ei muuta ystävänpäivänä tehnyt kun haukkunut amerikkalaista sontapäivää ja puhui maailman epäkohdista.