Lähes 2-vuotias ei syö itse

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Meillä on ongelmana se, että lähes kaksivuotias lapsi ei osaa / halua syödä mitään itse. Tein itse varmaankin sen virheen, että en aluksi totuttanut lasta sormiruokaan, vaan syötin hänelle soseita aina 9 kk ikään saakka. Tämän jälkeenkään ei lapselle ole maistunut sormiruoka missään muodossa. Esim. Leipää vain imeskelee ja nuolee voin päältä. Aikuisten leffakiposta varastettujen poppareiden myötä olen todennut että ongelma ei voi olla rakenteellinen.

Lapsi ei halua ottaa sormiruokaa edes käteen - ellei sitten innostu syöttämään jotain muuta perheenjäsentä (ymmärtää siis mitä varten ruoka on tarjolla). Lapsi ei lusikoi suuhunsa edes herkkuja. Lusikalla suuhun osuminen on vaikeaa ja on sitä aina joskus hiukan kokeillut, mutta syömiseksi ei näitä kokeiluja voi vielä sanoa. Lasta on kehuttu ja kannustettu.
Syötettäessä lapsella on ongelma kokkareisen ruoan kanssa. Lapsi ei tajua pureskella ruokaa vaan oksentaa, jos ruoassa on esim. kokonainen maissinjyvä. Lisäksi lapsi ei ymmärrä esim. pillillä imemistä -mukin laidalta hörppääminen taitaa sujua syömisen lajeista parhaiten.

Esim. tänään yritetty lounaalla seuraavasti. Syötetty lusikalla sosetta, jonka lapsi oksensi, koska siinä oli alle puolen sentin kokoisia murenia. Siivosin oksennuksen ja tein lapselle leivän. Lapsi siirsi kinkut ja juustot sivuun, ei koskenut leivän kanssa tarkottuihin vihannespalasiin, nakersi leivän kulmaa, josta ei puutu edes puolen sentin palaa. Tarjosin jogurttia ja vauvojen mangososetta, jotka ovat suurta herkkua, mutta ei lusikoi edes niitä suuhunsa. Tunnin aterioinnin jälkeen syötin puoli purkillista tuosta soseesta lapselle ja laitoin hänet päiväunille.

Aamulla päätimme puolison kanssa, että lapsi saa nyt etenkin tuon jatkuvan oksentamisen (=pureskelemattomuuden?) vuoksi opetella itse syömistä. Tätä on siis tähän saakka kokeiltu hyvällä, nyt ajatus on, että syöttäminen yksinkertaisesti lopetetaan.

Tiedän, että tämä palsta ei todellakaan ole paras paikka kysellä vinkkejä, mutta en tiedä mistä voisin kysyä neuvoa? Neuvolan ohjeita siitä kuinka "pitää vaan yrittää" olemme tässä jo mielestäni riittävän kauan soveltaneet.
 
Jos lapsi on noin huono syömään,niin oletko käyttänyt lääkärissä? Tai ravintoterapeutilla.Ihme etteivät neuvolasta ole laittaneet eteenpäin minnekään?? Miten lapsi kasvaa?Onko paino ja pituus normaali?Kannattais tutkia onko suun rakenteissa jotain poikkeavaa?? Jos ei noista löydy mitään niin..Syökö edes sitä sileää ruokaa sormilla?? Aloita sileästä sormilla,pikkuhiljaa karkeuta ruokaa ihan pienen pienillä hippusilla siis todella pienillä ei mitään puolen sentin paloja,vaan todellakin hippuja muutama sinne sileän joukkoon.Esim.perunasta..Kun tämä sujuu niin lisää hippuja ja karkenna pikkuhiljaa ruokaa.Älä hermostu sillä tahti oppia voi olla todella hidasta.Oppii kuitenkin ajan myötä,jos on ns.normaali lapsi.Toisilla on nyt vaan herkempi kurkku kuin toisilla. nim.Lastenhoitaja,kolmen äiti,kokemusta on ..tästäkin.
 
Mun kahdella lapsella on monia passiivisia käytöstapoja kun tarkkaan ajattelee. Hakevat sillä mukavuutta ja paijaamista minulta äidiltään. Valikoivat mitä haluavat itse opetella ja passuuttavat kun on tilaisuus. Toiminta epäonnistuu (esim ovat kaatuilleet tai heittäytyneet avuttomiksi jos ei huvita). Kun omaa lapsuuttani ajattelen nii passuutin isääni myös tilaisuuden tullen. Mm. hän kuori minulle perunat päivällisellä koko ala-asteen ajan ja pyllyä on pyyhitty myös tosi myöhään. Ei ole vakavaa mutta epämukavaa vanhemmille ja minua myös kyllästyttää. Päiväkodissa ja koulussa osaa ja tekee mitä vaan mutta äidin kanssa kotona ei osaakaan, huoh. Kotona ei ilmeisesti tarvi kun äiti auttaa. Isän kanssa on helpompaa opetella taitoja ja jos ruokapöydässä on toisia lapsia nii homma sujuu paremmin. Meidän 2-vuotias tyttö isompien lasten tavoin haluaa syödä veitsellä ja haarukalla ja 7-vuotias joka ei äidin kanssa syödessään osaa pilkkoa ruokaansa, syö ja pilkkoo oikein sujuvasti kun nolostelee äidin auttamista kavereiden silmien alla. Koskus kaverit myös paljastavat minulle mikä kaikki sujuu koulussa oikein hyvin ja suhtaudun niihin vitsikkäästi.

Tämä 2-vuotiaani ei nyt mukamas osaa oikein hyvin kävellä, itkemällä pyrkii jatkuvasti äidin sylikyytiin. Omassa pihassa ei ole halunnut ulkoilla kuin äidin sylissä vaikka kaupassa kerää melko itsenäisesti ostokset itse työntämäänsä ostoskärryyn ja jalat toimii siellä aivan hyvin. Lapset ovat herkkiä, heillä on oma tahto ja haluavat oppia asioita valikoiden. Tsemppiä ja pitkää pinnaa teille! Todennäköisesti kukaan ei kehtaa enää koulussa kulkea ruokalassa äidin soseiden kanssa, eiks nii? Ravitsemuksellisesti hommat hoituu luultavasti teillä hyvin. Hampaille ehkä vois olla hyväksi että niitä käyttää, mutta syökää vaikka niitä popcorneja jos se sujuu, nehän on ihan ok sapuskaa. Vahingossa ja nälkäisenä alkaa luultavasti mennä muutakin.

Meillä on ongelmana se, että lähes kaksivuotias lapsi ei osaa / halua syödä mitään itse. Tein itse varmaankin sen virheen, että en aluksi totuttanut lasta sormiruokaan, vaan syötin hänelle soseita aina 9 kk ikään saakka. Tämän jälkeenkään ei lapselle ole maistunut sormiruoka missään muodossa. Esim. Leipää vain imeskelee ja nuolee voin päältä. Aikuisten leffakiposta varastettujen poppareiden myötä olen todennut että ongelma ei voi olla rakenteellinen.

Lapsi ei halua ottaa sormiruokaa edes käteen - ellei sitten innostu syöttämään jotain muuta perheenjäsentä (ymmärtää siis mitä varten ruoka on tarjolla). Lapsi ei lusikoi suuhunsa edes herkkuja. Lusikalla suuhun osuminen on vaikeaa ja on sitä aina joskus hiukan kokeillut, mutta syömiseksi ei näitä kokeiluja voi vielä sanoa. Lasta on kehuttu ja kannustettu.
Syötettäessä lapsella on ongelma kokkareisen ruoan kanssa. Lapsi ei tajua pureskella ruokaa vaan oksentaa, jos ruoassa on esim. kokonainen maissinjyvä. Lisäksi lapsi ei ymmärrä esim. pillillä imemistä -mukin laidalta hörppääminen taitaa sujua syömisen lajeista parhaiten.

Esim. tänään yritetty lounaalla seuraavasti. Syötetty lusikalla sosetta, jonka lapsi oksensi, koska siinä oli alle puolen sentin kokoisia murenia. Siivosin oksennuksen ja tein lapselle leivän. Lapsi siirsi kinkut ja juustot sivuun, ei koskenut leivän kanssa tarkottuihin vihannespalasiin, nakersi leivän kulmaa, josta ei puutu edes puolen sentin palaa. Tarjosin jogurttia ja vauvojen mangososetta, jotka ovat suurta herkkua, mutta ei lusikoi edes niitä suuhunsa. Tunnin aterioinnin jälkeen syötin puoli purkillista tuosta soseesta lapselle ja laitoin hänet päiväunille.

Aamulla päätimme puolison kanssa, että lapsi saa nyt etenkin tuon jatkuvan oksentamisen (=pureskelemattomuuden?) vuoksi opetella itse syömistä. Tätä on siis tähän saakka kokeiltu hyvällä, nyt ajatus on, että syöttäminen yksinkertaisesti lopetetaan.

Tiedän, että tämä palsta ei todellakaan ole paras paikka kysellä vinkkejä, mutta en tiedä mistä voisin kysyä neuvoa? Neuvolan ohjeita siitä kuinka "pitää vaan yrittää" olemme tässä jo mielestäni riittävän kauan soveltaneet.
 
Ollaan käyty yksityisesti lääkärissä, joka ei tutkimut tuota suun / nielun rakennetta, oli vaan sitä mieltä, että vikaa ei ole. Pituus & paino on normaalin puitteissa - hiukan miinuksen puolella, mutta ei mitään hälyyttävää.

Tässä on jo reilun vuoden verran kokeiltu lapsen totuttamista karkeampaan ruokaan ja sormiruokailuun. Nyt meillä on ajatus, että en yksinkertaisesti enää syötä lasta, vaan että nälkäisenä lapsen oma motivaatio riittäisi syömiseen. Valitettavasti tätä on jo pienimuotoisesti kokeiltu aikaisemmin ja lapsi on tehnyt ihan totaalisia syömislakkoja. Nyt ajattelin, että laitan samaan aikaan tarjolle useammanlaista ruokaa & lusikan & haarukan, saa sitten itse valita mistä alkaa tilannetta purkamaan. Erona vanhaan se, että tähän saakka olen aina lopulta syöttänyt lapsen, nyt ajattelin lopettaa syöttämisen. Lisäksi meillä ei aina ole ollut samalla aterialla niin montaa vaihtoehtoa.

Jossain vaiheessa laitoin lapselle sellaisia lautasia, joissa mukana oli myös popcornia (+ normaalia pienten lasten sormiruokaa), koska toivoin, että sillätapaa olisi tajunnut alkaa pureskelmaan ruokia ja tutkimaan mitä muutakin lautaselta löytyy, mutta huonolla menestyksellä. Hauskaa oli ne isin ja äidin kipon popparit - ei se mitä hänelle itselleen tarjottiin =(
 
Entäs ap raaka palkitsemissysteemi ja pois se ajattelu että kokeilen sitä ja tätä. Syöttö pois kokonaan, lautaselle tarjolle pientämurua ja sileää,lusikkaa ja haarukkaa tahi vaikka sormin. Lautanen lapselle eteen ja syötte itse samalla kiinnittämättä huomiota lapsen tekemisiin. Kuitenkin sivusilmällä seuraten ja samantien palaute jos edes yrittää. Tarroja tauluun aina kun jotain menee omin neuvoin. Lapset ovat taitavia huomaamaan miten kannattaa käyttäytyä saadakseen haluamansa. Miksi ,muuttaa tapoja jos äiti tekee kun lapsi komentaa ääneen tai pasiivisesti. Ota pitkän linjan asenne nyt asiaan ja pysy siinä mitä päätätte. Samoin lapsen isä.
 
Ennen kuin voit lopettaa syöttämispalvelun sun on pakko varmistaa, että lapsella on realistiset mahdollisuudet ruokkia itsensä.
1) Näkeekö lapsi hyvin, pystyykö poimimaan ruoan, hahmottaa palakoon jne?
2) Riittääkö motoriikka ruoan viemiseen suuhun? Siis osaako viedä ruoan kädellä tai lusikalla suuhun?
3) _Pystyykö_ pureskelemaan tarjottua ruokaa?
4) Pystyykö nielemään tarjottua ruokaa?

Jos lapsella on joku todellinen poikkeama tai haaste jossain edellisistä, niin on ihan kiusaamista vetää tiukkaa linjaa. Jos taas tiedät varmasti, että lapsi on kykenevä tuohon, niin lopetat palvelun. Ja syöt itse malliksi, voit oikein pureskella näyttävästi, jos lapsi yleensä unohtaa sen.

Syöttekö yhtä aikaa? Jos syöt lapsen kanssa yhdessä, ja keskityt omaan ruokaasi etkä syöttämiseen, mitä lapsi tekee silloin? Meillä ei ole vastaavankaltaista ongelmaa ollut, mutta jossain vaiheessa kun taapero kaipasi palvelua niin lupasin syöttää, mutta vasta kun olen syönyt oman ruokani. Ja välillä syötinkin, kun lapsi jaksoi odottaa, mutta aika pian hän kyllästyi odottelemaan ;)
 
Niin siinä vaan kävi, että lapsi ei ole syönyt mitään tuon lounaalla syötetyn puolikkaan mangososeen jälkeen. Kohta on pakko syöttää iltapuuro, että saadaan yöllä nukuttua.

En oikein usko noihin näkökyvyn tai motoriikan haasteisiin. Sen sijaan mietin, että lapsi ei vaan jotenkaan ole oivaltanut tuota syömistä. Hänellä on pienempi sisarus, jota luonnollisesti vielä syötetään (mutta hän on vasta aloittanut kiinteät). Itse syön kyllä samaan aikaan lasten kanssa, mutta sillä aikaa kun odotan tän 2v:n "syömistä" kerkeän syömään itse ja syöttämään vauvankin moneen kertaan. Lopuksi sitten syötän taaperon. Pienempi syö myös sormiruokaa.

Taapero ei siis yritäkään syödä - saattaa sekoittaa ruokaa lusikalla ja sotkea sillä pöydän, mutta ei juurikaan laita lusikkaa suuhunsa. Motoriikka ei riitä lusikalla syömiseen onnistuneesti, mutta ei riitä yrityskään. Eikä siis yritä myöskään käsin (ja sen kyllä uskon onnistuvan motoriikan puolesta).
 
Ei se sormiruoan antamattomuus varmaankaan syy tässä ole. En koskaan antanut sormiruokaa vaan rupesin ½-vuotiaana antamaan lapselle sosetta täynnä olevaa lusikkaa käteen, ja pisti sen siististi suuhunsa. 1-vuotiaana söi jo itse, samaa ruokaa mitä muukin perhe söi. Ravitsemusterapeutilla ja lastenlääkärillä kannattaa käydä, saatte varmaan lähetteen terveyskeskuksesta.
 
Anna olla, ja rauhoita tilanne vähäksi aikaa. Useammallakin tutulla on vielä syötetty lasta tuossa iässä, joten ei tuo mitenkään outoa ole. Mitä enemmän stressaat tilanteesta, sen vaikeammaksi homma menee.
 
Mitä jos laittaisit lapsen päivähoitoon opettelemaan itse syömistä, kun näkee kuinka toisetkin lapset syövät? Miehen sisko laittoin nuorimmaisen 10 kk päiväkotiin, ja heti ensimmäisenä päivänä oppi syömään itse, vaikka kotona sitä ei ollut osannut .
 
Tuo oksentelu ei kuulosta normaalilta enää tuossa iässä. Mä en jättäis lasta syöttämättä, ihan varmasti toinen söisi edes silloin tällöin itse jos pystyisi.

Onko nielu niin herkkä ettei sen vuoksi uskalla itse laittaa suuhun mitään purtavaa? Onko poskihampaat puhjenneet? Ilman niitä on hankala hienontaa ruokaa.

Älä ota asiasta stressiä ja syötä toista jos ei itse syö, mutta anna aina mahdollisuus itse syöntiin ilman painostusta. Mun mielestä sun tämän päiväinen kokeilu riittää jo kertomaan ettei lapsi syö itse edes nälässä ja silloin sun ei pidä jättää lasta selviytymään hommasta yksin, vaan olla apuna ja tukena.
 
Kiitos vastauksista =) Me odotellaan nyt vielä muutamia kuukausia, katsotaan jos asia edistyisi ihan omalla painollaan - oppis vaikka yhdessä pienemmän kanssa.

Avoimessa voitais tosiaan käydä lounastamassa, istuttais oikein pitkään siinä pöydän äärellä katsomassa kun muut syö (ja sitten jatkettais vessaosastolle katsomaan kun muut käy potalla =D )

Missään nimessä en kuvittele että kaksivuotiaan syöttäminen olisi huonoa äitiyttä, tai että syöttäminen sen jälkeen loppuisi kun seinään kun lapsi alkaa itse kiinnostumaan ruoasta tai syömään. Olen vaan huolestunut kun asia ei ole edistynyt lainkaan. Mutta käyhän tuo aina joskus pyytämässä maistiaisia minun lautaseltani, eli kaipa siellä joku prosessi on meneillään...
 
Meillä on nyt 7v tyttö, ruokapöydässä haaveilija ja valikoiva syöjä, oli varmaan 5v kun vielä osittain lusikoin ruuat suuhun!!
Ei tosin oksentelua tai ruuan karheus ei haitannut, mutta armottoman hidas syömäri (on edelleen), niin välillä vaan lusikkaa suuhun,mettä ehti suunilleen samaan aikaan muun perheen kanssa ruokailemaan.
Edelleen hidasta on ruokailu ja tietyt ruuat tökkii pahasti. Lautaselle laitan samaa kun muillekin ja syö mitä syö. Normaalisti kasvaa ja veriarvot hyvät. Pyrin tietty tarjoamaan monipuolisesti, mutta en kyllä pakota esim.lihaa syömään, koska se selkeästi inhottaa lasta.

Anna ap ajan kulua ja jos lapsi kasvaa normaalisti, rauhoittakaa ruokapöytätilanne. Anna mahdollisuus itse syömiseen, mutta syötä lisäksi, ettei jää nälkäiseksi ! Ihan varmasti oppii syömään, jos ei rakenteellisia poikkeavuuksia ole!
 
Katselin hotellin aamupalalla, kun 3 lapsen äiti syötti noin nelivuotiaita kaksospoikiaan ja oli tosi väsyneen ja kyllästyneen näköinen. 3. lapsi oli ihan sylivauva. Miksi ihmeessä lähteä tuollaiseen mukaan? Lapset muutenkin mänkyivät ja passuuttivat vanhempiaan minkä kerkesivät. Olis tehnyt mieli sanoa, että kyllä tuon ikäiset syövät puuronsa ihan itse!
 
Meillä meni melkein kolme vuotiaaksi asti pojalla, ennen kuin alkoi syödä itse. Osasi syödä lusikkaa/haarukkaa käyttäen, toki hitaasti, mutta tuntui ettei tuota vaan kiinnostanut. Vaikka yritti antaa aikaa ja omaa esimerkkiä niin ei. Aina piti äidin syöttää ja jos ei syöttänyt, niin jäi ruuat syömättä. Toki jos oli kavereita kylässä tai oltiin itse kylässä jossain, niin kyllä sitten se syöminen onnistui, varsinkin leivät yms.

Muutenkin vähä ruokainen hoikka poika aina ollut niin katsoin parhaaksi sitten syöttää. Jossain vaiheessa se vaan lapsella sitten naksahti vaihde päälleja huomasi, että onpas kiva itse syödä. Huomasin että jos asiaa stressasi ja kokoajan yritti kannustaa/huomioida, niin entistä vähemmän toista kiinnosti yrittää.

Eli varmaan aloittajan tapauksessa aika auttaa + kävisin tarkastuttamassa suun ettei ole mitään poikkeavaa.
 

Yhteistyössä