Haluatko kysyä vl-äidiltä?

[ap.]

Kaikilla, siis jokaisella tuntemallani isoperheisellä lestadiolaisperheellä on omistusasunto. Ihmettelen sitä koska parit ovat vielä nuoria ja yleensä vain miehellä on vakisopimus. Lapsia on vähintään 3, jopa enemmän.

Saatteko te pankista lainaa helpommin, onko pankinjohtaja teidän tuttu vai miten on mahdollista? Säästättekö rahaa muita ihmisiä enemmän? Miten usein vanhemmat suostuvat takaamaan lainoja? Ihmetyttää kun olemme miehen kanssa 29-vuotiaita, toinen vakityössä, minä työtön ja 1 lapsi emmekä saaneet asuntolainaa. Mun kaikilla serkuilla (uskovaisilla) on jo omakotitalot tonteilla.

Meilläkin on omakotitalo, isolla tontilla - ja hyvä niin, kun tätä väkeä varmasti täällä riittää. Toivon mukaan

Olen itse ison perheen kasvatti, kuten miehenikin. En saanut kotoani mukaan juuri mitään konkreettista, omat säästöni kylläkin, joita niitäkään ei ollut mitenkään runsaasti. Me otimme asuntolainan, kun perheessä oli kaksi lasta. En osaa sanoa, kuinka tyypillistä vanhempien takaaminen tai takaamattomuus on; meille mieheni kaksi veljeä tarjoutui takaamaan ihan oma-aloitteisesti ennen kuin keneltäkään ehdittiin edes kysyä. Eli asia järjestyi näin.

Sittemmin on otettu lainaa autoa varten. Se on järjestynyt helposti, sillä perheen taloudellinen tilanne on keskivertoa suuremmasta porukasta huolimatta hyvä.

Toisaalta meidän talo sijaitsee maaseudulla, jossa isommatkin talot ovat kaupunkiasumiseen nähden huokeampia. Joku perustehan sille on, että lainaa ei saa ja varmaan on ajateltu, että joku riski on teidän kohdalla olemassa. Oliko laina jotenkin erityisen suuri tai ajattelemanne maksuaika epärealistinen? Tai eihän sitä tietenkään minulle tarvitse kertoa, tarkoitan vain, että eikö teille tosiaan kerrottu mitään syytä, miksi lainaa ei myönnetty?

En usko, että uskontokunnalla on laina-asioissa mitään väliä - eikä kyllä saisi ollakaan

 

[ap.]

Mitä ajattelisit jos kuulisit ystäväsi ehkäisevän terveydellisten syiden vuoksi? Sitähän ei toki kenellekään ole velvollinen kertomaan. T:terveydellisistä syistä ehkäisevä vl.

Ajattelen, että nämä ehkäisyasiatkin on ennen kaikkea omantunnon kysymyksiä. En minä voi ketään ihmistä tuomita, vaikka en ehkäisyyn sinänsä myönteisesti suhtaudukaan. Itselläni on niin vahva luottamus siihen, että minun ja meidän perheen asiat järjestyy parhain päin ja että perheeseemme tulevat ne, jotka on tarkoitettukin. Minulla tai miehelläni ei myöskään ole mielestäni oikeutta päättää, ketkä tänne tulevat ja ketkä eivät. Niinpä haluamme ottaa vastaan kaikki lapset, jotka meille annetaan

En oikein tiedä. Tosi vaikea kysymys.

Ystäväni olisi kaikesta huolimatta ystäväni.

 

[ap.]

Mikä on lempiruokasi?

Kaikki lohi- ja siikaruuat Jälkimmäisiä saa vain niin harvoin!

 

[vierailija]

No niin, vaihdoin puhelimen koneeseen jos näin olisi nopeampaa. Vaikka jumivan tuntuu tämä silti, onko näin myös teillä muilla? Että jotenkin "takkuilee" tämä palsta?

Niin, jäin miettimään tätä kirjoittamaasi. Mielenkiintoisia ajatuksia, tästä olisi mukava jutella enemmänkin ihan näin hyvässä hengessä.

Kyllä meille vanhoillislestadiolaisille on uskon vanhurskaus tärkeintä. Ajattelen, että uskova ihminen ei halua tehdä syntiä - mutta ei myöskään teoillaan pyri ns. ansaitsemaan autuutta. Koen, että jokainen ihminen on syntinen ja että uskovina me myös tiedostamme tämän ja haluamme siksi jatkuvasti puhdistaa omatuntoamme. Samala voimme uskoa siihen, että syntimme on sovitettu - meidän tehtäväksi jää tehdä parannus vääristä teoista, synneistä. Mutta toisaalta on tekoja, joita oman käsitykseni mukaan edeltää uskon kieltäminen ja ajattelen, ettei niiden tekojen jälkeen voi ihmistä uskovaiseksi sanoa...

Lakihenkisyys, tai lainvanhurskaus, taas mielestäni tarkoittaa sitä, että pyrkii teoillaan ns. ansaitsemaan taivaspaikkaa.

Tuosta ensimmäisestä olemme varmasti samaa mieltä.
Ajattelen niin, että uskova ihminen haluaa Jumalan voiman avulla välttää syntiä. Jos ihminen tuntee itsensä oikein, niin hän ei voi edes kuvitella omilla teoillaan voivansa tehdä mitään autuuden eteen.

Tuosta seuraavasta olenkin sitten jo eri mieltä. Ihmisen tehtäväksi ei jää MITÄÄN uskon asiaa. On Jumalan teko ihmisessä, että ihminen katuu syntejään ja jaksaa pyytää niitä anteeksi = tehdä parannusta.
Mielestäni jos tämä nähdään ihmisen tekona, niin kyse on omasta eli lain vanhurskaudesta.

Seuraavastakin olen eri mieltä. Eikä kristuksen kirkkolakikaan osoita, että jokin teko veisi ihmisen uskon.
Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä kahden kesken jne... Vasta jos syntiin kiintynyt ihminen ei kuule seurakuntaa, niin voi epäillä hänen uskoaan. Ja silloinkin se minun näkemykseni mukaan tarkoittaa vain sitä, että tämän ihmisen puolesta täytyy rukoilla enemmän kuin ennen.
Uskonsa ihminen voi kieltää vain puheellaan, ei teoillaan. Usko voi tosin muuttua kuolleeksi, niin ettei ihminen sitä huomaa, mutta ei silti ole toisten tehtävä pitää ihmistä uskosta osattomana, jos ihminen itse sanoo uskovansa. Jumala tietää kuitenkin pohjimmaisen tilanteen, niinkuin kirjoitit.

Lain vanhurskaus minun mielestäni on tuon sinun kirjoittamasi lisäksi sitä, että vaatii toisilta ihmisiltä tekoja autuuden eteen ja sitä että ajattelee esim. katumuksen olevan ihmisen teko.
Lakihenkisyys taas on yksi synnin muoto, joka voi vallata myös uskovan ihmisen huomaamatta. se voi viedä kauemmas Jumalasta ja johtaa lopulta siihen, että usko kuolee pois. Lakihenkinen ihminen alkaa vaatia toisilta ja ehkä itseltäänkin tekoja autuuden eteen.

 

[vierailija]

Onko vl-perheissä tapana pitää lapsille tiukka kuri vai elävätkö lapset enemmän "pellossa"?

 

[ap.]

Onko vl-perheissä tapana pitää lapsille tiukka kuri vai elävätkö lapset enemmän "pellossa"?

Perheitä ja kasvatustyylejä on erilaisia. Näkemyksiäkin. Eli perheitä, jotka ehkä omasta mielestään pitävät tiukankin kurin mutta joka ei perheen ulkopuoliselle kuitenkaan näytä siltä.

Me ollaan aika perus perhe. Vaalitaan hyviä käytöstapoja ja vaaditaan niitä myös lapsilta. Koska lapset on kaikki vielä alta kouluiän, ei isoja kysymyksiä heidän kanssaan ole ollut.

Omasta lapsuudenperheestäni sanoisin, että kuri oli melko tiukka ja ihan hyvä niin, sillä niin isoa katrasta ei olisi pelkällä hymyilyllä voinut luotsatakaan..

 

[ap.]

Tuosta ensimmäisestä olemme varmasti samaa mieltä.
Ajattelen niin, että uskova ihminen haluaa Jumalan voiman avulla välttää syntiä. Jos ihminen tuntee itsensä oikein, niin hän ei voi edes kuvitella omilla teoillaan voivansa tehdä mitään autuuden eteen.

Tuosta seuraavasta olenkin sitten jo eri mieltä. Ihmisen tehtäväksi ei jää MITÄÄN uskon asiaa. On Jumalan teko ihmisessä, että ihminen katuu syntejään ja jaksaa pyytää niitä anteeksi = tehdä parannusta.
Mielestäni jos tämä nähdään ihmisen tekona, niin kyse on omasta eli lain vanhurskaudesta.

Seuraavastakin olen eri mieltä. Eikä kristuksen kirkkolakikaan osoita, että jokin teko veisi ihmisen uskon.
Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä kahden kesken jne... Vasta jos syntiin kiintynyt ihminen ei kuule seurakuntaa, niin voi epäillä hänen uskoaan. Ja silloinkin se minun näkemykseni mukaan tarkoittaa vain sitä, että tämän ihmisen puolesta täytyy rukoilla enemmän kuin ennen.
Uskonsa ihminen voi kieltää vain puheellaan, ei teoillaan. Usko voi tosin muuttua kuolleeksi, niin ettei ihminen sitä huomaa, mutta ei silti ole toisten tehtävä pitää ihmistä uskosta osattomana, jos ihminen itse sanoo uskovansa. Jumala tietää kuitenkin pohjimmaisen tilanteen, niinkuin kirjoitit.

Lain vanhurskaus minun mielestäni on tuon sinun kirjoittamasi lisäksi sitä, että vaatii toisilta ihmisiltä tekoja autuuden eteen ja sitä että ajattelee esim. katumuksen olevan ihmisen teko.
Lakihenkisyys taas on yksi synnin muoto, joka voi vallata myös uskovan ihmisen huomaamatta. se voi viedä kauemmas Jumalasta ja johtaa lopulta siihen, että usko kuolee pois. Lakihenkinen ihminen alkaa vaatia toisilta ja ehkä itseltäänkin tekoja autuuden eteen.

Minustakin se, että meillä on tunteminen herännyt, on lähtöisin Jumalasta eikä ihmisestä. Ja ajattelen, että juuri sen vuoksi ihminen haluaa elää kuuliaisena Jumalalle.

Saanko kysyä, oletko sinä esikoialestadiolainen? Ajattelin, kun esikoisuuden otit esille tuolla aiemmin. Tämä kaikki on minusta ihan vilpittömän mielenkiintoista luettavaa, koska en tunne esikoislestadiolaisuutta enkä yhtään sen liikkeen piiriin kuuluvaa. Enkä oikeasti osaisi lertoa, mitkä on vanhoillisuuden ja esikoisuuden keskeisimmät erot. Sitäkin joku viimekesänä suviseuroissa kyseli muun muassa minulta, hävettää oikein, kun en osannut vastata.

 

[vierailija]

Missä määrin SRK ja muut uskonnolliset auktoriteetit mielestäsi puuttuvat siihen, millä lailla perheissä lapsia kasvatetaan ja kohdellaan (poislukien se, että heidän halutaan tulevan uskoon)?

 

[vierailija]

Tapaavatko vl:t käydä kirkossa vaiko vaan omissa seuroissa?

 

[Hilpuri Tilli]

Mikä on reaktiosi / miten toimit, kun saat kuulla, että lapsesi ovat pelotelleet ev.lut. naapuriperheen lapsia tulimereen joutumisella?

 

[ap.]

Missä määrin SRK ja muut uskonnolliset auktoriteetit mielestäsi puuttuvat siihen, millä lailla perheissä lapsia kasvatetaan ja kohdellaan (poislukien se, että heidän halutaan tulevan uskoon)?

Ei kovibkaan paljon. Seurapuheissa puhutaan joskus myös vanhemmuudesta ja perheistä, ja niistä saa mielestäni hyviä, konkreettisia neuvoja arkeen.

Toisaalta sisarilloissa vanhemmuutta, äitiyttä ja kasvatuksellisia asioita käsitellään paljonkin. Tällöin puhe on kuitenkin vapaamuotoista keskustelua, vertaistukea

 

[Echo]

Miksi jotkut tv-ohjelmat tarvitsee seurakuntasi hyväksynnän? Eikö riviuskova osaa tehdä sitä arviota itse?

 

[ap.]

Tapaavatko vl:t käydä kirkossa vaiko vaan omissa seuroissa?

Minä käyn silloin tällöin kirkossakin, tosin lähinnä isojen pyhien alla ja tietysti virsi-illoissa ja kauneimmissa
joululauluissa. Lasten päiväkotiin liittyen on välillä kirkossa ohjelmaa.

Melkeinpä joka sunnuntai istutaan kuitenkin seuroissa

 

[vierailija]

Minustakin se, että meillä on tunteminen herännyt, on lähtöisin Jumalasta eikä ihmisestä. Ja ajattelen, että juuri sen vuoksi ihminen haluaa elää kuuliaisena Jumalalle.

Saanko kysyä, oletko sinä esikoialestadiolainen? Ajattelin, kun esikoisuuden otit esille tuolla aiemmin. Tämä kaikki on minusta ihan vilpittömän mielenkiintoista luettavaa, koska en tunne esikoislestadiolaisuutta enkä yhtään sen liikkeen piiriin kuuluvaa. Enkä oikeasti osaisi lertoa, mitkä on vanhoillisuuden ja esikoisuuden keskeisimmät erot. Sitäkin joku viimekesänä suviseuroissa kyseli muun muassa minulta, hävettää oikein, kun en osannut vastata.

Olen esikoislestadiolainen.

Minultakin usein kysytään noista eroista. Ne on käsittääkseni melko pieniä.

Jos olen ymmärtänyt oikein vanhoillislestadiolaisten näkemyksiä, niin esikoisuus on enemmän ihmisen sisältä ohjautuvaa ja vanhoillisuus on seurakunnan ohjaamaa.

Esim. tuolla mainitsit, että on olemassa SRKn hyväksymiä ohjelmia, joita voi katsoa. Minä taas mietin sen omantuntoni kautta. Onko tuosta asiasta haittaa minun uskolleni vai ei.

Kulttuurisesti liikkeemme ovat varmaan melko lähellä toisiaan. Molemmissa on isoja perheitä, meillä tosin myös pieniä, koska kaikki eivät ajattele samalla tavoin ehkäisystä. Emme meikkaa yms, emme käytä muita koruja kuin vihkisormuksia.

Perustelut kaikille meidän liikkeessä annettaville opetuksille tulevat Raamatusta. Olen ymmärtänyt, että osa vanhoillisuuden opetuksista perustellaan esim. vanhoilla tavoilla tms,

Esim. raamattu opettaa että koreus on synti. Meille opetetaan samoin. Olen käsittänyt että vanhoillisuudessa syntiä ovat esim. korvareiät, hiusten värjääminen yms. ei se niiden alla vaikuttava 'henki'
Meidän liikkeessämme miehet eivät esim. käytä kravattia samasta syystä. Muistan kun joku opetti, että ei synti siinä kravatissa ole, vaan ihmisen mieleen voi hiipiä koreuden synti, joka sitten voi aiheuttaa esim. juuri kravatin käyttöä. Tosin jos työtehtävät niin vaativat, niin kravattia käytetään ihan yleisesti. Mutta tässäkin siis ihmisen täytyy tutkia omaa sydäntään.

Käsittääkseni VLiä on neuvottu jättämään Raamatun tutkiminen puhujille, esikoisia taas neuvotaan lukemaan Jumalan Sanaa niin paljon kuin pystyy. Paras voima uskomiseen tulee Jumalan Sanasta.

Mutta kaikissa näissä siis oamtunto määrää ihmistä, ei ulkoa päin tuleva kontrolli.

Tässä jotain omia näkemyksiäni aiheesta.

 

[ap.]

Mikä on reaktiosi / miten toimit, kun saat kuulla, että lapsesi ovat pelotelleet ev.lut. naapuriperheen lapsia tulimereen joutumisella?

Kauhistuisin, suuttuisin. Ei ole tällaista tullut vastaan (ei tosin ole lähinaapureitakaan mutta lapsilla kavereita onneksi kuitenkin) mutta en haluaisi heidän tällaista tekevän. Ajattelen että kaikilla lapsilla on lapsenusko ja että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita uskpntotaustastaan huolimatta. Lapsilla tosin onkin kaikenlaisia ystäviä, ei pelkästään vl-perheistä

 

[vierailija]

Mitä mieltä olet Juha Sipilästä?

 

[ap.]

Miksi jotkut tv-ohjelmat tarvitsee seurakuntasi hyväksynnän? Eikö riviuskova osaa tehdä sitä arviota itse?

SRK eli Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys

Meillä vanhoillislestadiolaisilla ei yleensä ole televisioita kodeissaan emmekä ohjelmia katsele. Ajatus on ettei uskovainen halua katsella televisiota, koska sieltä näkyy paljon vääränlaista materiaalia mikä taas vie kauemmaksi elävästä uskosta ja Jumalasta. Lastenkin ohjelmien katselu esim. Areenan kautta on rajattua, koska ajatuksena on ettei sitten myöhemmin se enää riitäkään.

 

[ap.]

Mitä mieltä olet Juha Sipilästä?

Ihan asiallisen oloinen mies ja järkeviä ajatuksia. En kauheasti seuraa politiikkaa kylläkään.

Mutta hänhän ei kyllä taida olla vanhoillislestadiolainen, vaan uudesti herännyt.

 

[epek]

kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita uskpntotaustastaan huolimatta

Miksi sitten lestadiolaisuus?

 

[esikoislestadiolainen]

Ajattelen, että nämä ehkäisyasiatkin on ennen kaikkea omantunnon kysymyksiä. En minä voi ketään ihmistä tuomita, vaikka en ehkäisyyn sinänsä myönteisesti suhtaudukaan. Itselläni on niin vahva luottamus siihen, että minun ja meidän perheen asiat järjestyy parhain päin ja että perheeseemme tulevat ne, jotka on tarkoitettukin. Minulla tai miehelläni ei myöskään ole mielestäni oikeutta päättää, ketkä tänne tulevat ja ketkä eivät. Niinpä haluamme ottaa vastaan kaikki lapset, jotka meille annetaan

En oikein tiedä. Tosi vaikea kysymys.

Ystäväni olisi kaikesta huolimatta ystäväni.

Näissä viesteissä tulee myös esiin yksi ero ajattelutavassa. Esikoisuudessa terveydellisten syiden vuoksi ehkäiseminen on itsestään selvää. Äidin henkeä ja terveyttä ei ole oikein laittaa vaaraan, EL opetuksen mukaan.

 

[Echo]

SRK eli Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys

Meillä vanhoillislestadiolaisilla ei yleensä ole televisioita kodeissaan emmekä ohjelmia katsele. Ajatus on ettei uskovainen halua katsella televisiota, koska sieltä näkyy paljon vääränlaista materiaalia mikä taas vie kauemmaksi elävästä uskosta ja Jumalasta. Lastenkin ohjelmien katselu esim. Areenan kautta on rajattua, koska ajatuksena on ettei sitten myöhemmin se enää riitäkään.

Mutta miksi pitää keskusyhdistyksen kautta käydä joissakin tapauksissa se hyväksyttäminen?

Meillä on oikein elävässä uskossa oleva, ihana kirkkoherra, mutta mä voin sanoa että seurakunnassamme tuntemani rivuskovat ovat ihan yhtä päteviä analysoimaan ja koettelemaan mikä henki jossakin ohjelmassa on.

Johtajilla/paimenilla on tärkeä tehtävä ja kyky johtaa, sitä kykyä ei monilla ole, mutta ei heillä ole mitään semmoista teologista/arjessa tarvittavaa juttua mitä riviuskovalla ei olisi.
-> Lisäksi Martti Luther puhui riviuskovien yleisestä pappeudesta? Jokainen uskova on kutsuttu lukemaan Raamattua ihan itse.

Ja sitten jos mennään ev.-lut.kirkon johtajiin eli piispoihin ja arkkipiispaan niin _todellakin_ pitää monissa asioissa olla kysymättä heiltä. Johtajat eivät aina mene Raamatun mukaan.

 

[päätön]

usko = mielehäiriö.

 

[Echo]

usko = mielehäiriö.

Mutta me ollaan sentään edes ns.hyödyllisiä idiootteja.

 

[päätön]

Mutta me ollaan sentään edes ns.hyödyllisiä idiootteja.

sä puhut idiooteista, mutta mites tuo hyötypuoli?

 

[Echo]

sä puhut idiooteista, mutta mites tuo hyötypuoli?

Noooo jos uskova ei rääkkää kanssaihmisiä ja on muutenkin niin kuin Raamatussa kehotetaan niin hän on aika rauhanomainen ja ahkera tapaus yhteiskunnassa.

Eri asia sit jos uskova on joku laiskanpulskea riivinrauta (mitä mä en koskaan ole ).