Toggle sidebar

Sosiaaliset taidot teini-ikäisellä nolla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Hei,

Mistähän olisi helpoin saada apua pojalle? Poika pärjää koulussa hyvin- vetää kiitettäviä numeroita varsinkin matematiikasta ja liikunnasta. Sosiaaliset taidot on kuitenkin ihan nolla. Pojalla ei ole yhtään ystäviä- ei sellaisia kaveriporukoita kenen kanssa liikkuisi tai juttelisi, myöskään harrastukset eivät kiinnosta- on kokeillut joukkueurheilua jne., mutta jättäytyy itse ryhmästä pois. On oikeasti todella hiljainen ja huomaamaton- kotonakin. Kertoo vain välttämättömän. Kuntosalilla käy yksin, kaupungilla on yksin, kotona on yksin, ei puhu, minun mittapuulla on jo oikeasti syrjäytynyt. Ei varmana kerro mitään tunnetilojaan- ilo on pieni hymynhäive kasvoilla, mutta ei hehkuta ( ei ole ikinä hehkuttanut osaamisiaan tai innostumistaan). On todella vaikea tulkita, kun puhuu niin vähän- vain sen pakollisen. Äidinkielen arvosanat ovat surkeat. Onko tämä joku lukioikäisen pojan kasvuvaihe? Minusta tuntuu, että tarvittaisiin jo apua muualta- olisi ehkä jo aiemminkin tarvittu, mutta mistä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Hei,

Mistähän olisi helpoin saada apua pojalle? Poika pärjää koulussa hyvin- vetää kiitettäviä numeroita varsinkin matematiikasta ja liikunnasta. Sosiaaliset taidot on kuitenkin ihan nolla. Pojalla ei ole yhtään ystäviä- ei sellaisia kaveriporukoita kenen kanssa liikkuisi tai juttelisi, myöskään harrastukset eivät kiinnosta- on kokeillut joukkueurheilua jne., mutta jättäytyy itse ryhmästä pois. On oikeasti todella hiljainen ja huomaamaton- kotonakin. Kertoo vain välttämättömän. Kuntosalilla käy yksin, kaupungilla on yksin, kotona on yksin, ei puhu, minun mittapuulla on jo oikeasti syrjäytynyt. Ei varmana kerro mitään tunnetilojaan- ilo on pieni hymynhäive kasvoilla, mutta ei hehkuta ( ei ole ikinä hehkuttanut osaamisiaan tai innostumistaan). On todella vaikea tulkita, kun puhuu niin vähän- vain sen pakollisen. Äidinkielen arvosanat ovat surkeat. Onko tämä joku lukioikäisen pojan kasvuvaihe? Minusta tuntuu, että tarvittaisiin jo apua muualta- olisi ehkä jo aiemminkin tarvittu, mutta mistä?
Click to expand...

Kuulostaa jonkinlaiselta "häiriöltä"

Elää niin tiiviisti omassa kuplassaan.

Mikäs sen nimi oli...?
Ovat juurikin muuten matemaattisesti ja muuten hyvin lahjakkaita.
 
Lisään vielä, että kotona poika ei viihdy myöskään sisarusten kanssa, vaan on enemmänkin omissa oloissaan - tekee koulutehtäviään- eikä pelaa koneilla, kuten esimerkiksi sisarukset.
 
Itse olen juuri tuollainen aikuisenakin, enkä koe siitä kauheasti kärsineeni. Ihmiset ovat vaan erilaisia, eivätkä kaikki halua esim. olla porukassa tai jakaa laajemmin tunteitaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kuulostaa jonkinlaiselta "häiriöltä"

Elää niin tiiviisti omassa kuplassaan.

Mikäs sen nimi oli...?
Ovat juurikin muuten matemaattisesti ja muuten hyvin lahjakkaita.
Click to expand...

Siis meinaat, että olisi asperger? Ei tuo minusta kokonaisuutena viittaa aspergeriin. Sitä paitsi ei ole syytä miksi ihmisten luonteenpiirteitä pitäisi lähteä turhaan medikalisoimaan ja etsiä aina jotain diagnoosia selitykseksi sille, miksi joku ihminen ei ole ihan valtavirtaa.
 
Tilanne on ajautunut näin ja olen juuri miettinyt itsekin sitä, että onko tämä persoonallisuuden piirre sellainen, että ei vaan ole sosiaalinen oikeastaan ollenkaan? - siis sellainen ettei häiritse mitenkään ja kaikki onkin hyvin, mutta jollain tapaa se epäilys, että yksin ei ole hyvä olla- vai onko?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tilanne on ajautunut näin ja olen juuri miettinyt itsekin sitä, että onko tämä persoonallisuuden piirre sellainen, että ei vaan ole sosiaalinen oikeastaan ollenkaan? - siis sellainen ettei häiritse mitenkään ja kaikki onkin hyvin, mutta jollain tapaa se epäilys, että yksin ei ole hyvä olla- vai onko?
Click to expand...

Kai huomaisit, jos poika itse kärsisi tilanteestaan? Siis esim. siten, että haluaisi johonkin "porukkaelämään", mutta pettyisi kun ei osaisi tai pystyisi kuitenkaan aloittamaan sellaista?
 
niin ja siis salillakin käy yksin. On hyvä harrastus- siinä ei ole mitään, mutta tuo jatkuva yksinäisyys ( mikä ei siis häntä itseä häiritse) ja puhumattomuus tekevät yhteiselosta hankalaa
 
Kai koulussa pitää yhteyttä toisiin ihmisiin, eli esim. ainakin välillä juttelee jonkun kanssa välitunnilla? Jos niin tekee, niin onhan siinä jo aika paljon verrattuna vaikka monen aikuisen sosiaalisuuteen ja siihen, kuinka paljon sitä tulee per päivä.
 
Eipä hän juuri vastaile, eikä tätä ole helppo ottaa puheeksi. Koulupäivät menevät kysyttäessä:"ihan hyvin" tarkennusta kun pyytää, niin lisätietoa ei heru. Kysyttäessä kenen kanssa olit, vastaus on luokkakavereiden kanssa ( sisko samassa koulussa ja aina nähnyt yksin- vastaa ilmeisesti näin meitä vanhempia varten ja voihan sitä olla isommassa poikaporukassa mukana- vaikka sivusta seuraajana?) kysyttäessä juttelitko muiden kanssa, tai mistä juttelitte? Vastaus on aina se, etten jutellut- varmaan sama kuin kotona- vastaa kysyttäessä- ei omatoimisesti?
Ja vastaa vain välttämättömän
 
Yhtenä vaihtoehtona voisi ajatella koulupsykologin tai toimintaterapeutin arviota, mielestäni ehkä ennemmin vielä jälkimmäistä jos poikasi muuten pärjää hyvin koulussa. Poikasi voi olla hyvinkin luonteeltaan introvertti ja viihtyy omissa oloissaan, mutta arvion kautta voisi varmistaa ettei taustalla ole sosiaalisia pulmia niin, että poikasi kokisi vaikeaksi luoda ystävyyssuhteita vaikka niitä ehkä haluaisikin. Jos kyse on siitä, voi ko. taitoja harjoitella toimintaterapiassa :) ja toisinaan taas kyse on puhtaasti vain luonteenpiirteestä, niinkuin täällä on todettukin. Tärkeintä olisi varmaan saada selville, kaipaako poikasi itse kavereita vai onko hän todella täysin tyytyväinen tilanteeseen näin. :)

Toimintaterapeutin arvio ei ole mikään diagnoosihakuinen ja useimmiten arviot toteutetaan mielenkiintoisen toiminnan kautta niin, ettei lapsi/nuori edes koe olevansa arvioitavana. Puhu huolestasi esimerkiksi kouluterveydenhuollossa, heidän pitäisi pystyä viemään asiaa eteenpäin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itse tt:
Yhtenä vaihtoehtona voisi ajatella koulupsykologin tai toimintaterapeutin arviota, mielestäni ehkä ennemmin vielä jälkimmäistä jos poikasi muuten pärjää hyvin koulussa. Poikasi voi olla hyvinkin luonteeltaan introvertti ja viihtyy omissa oloissaan, mutta arvion kautta voisi varmistaa ettei taustalla ole sosiaalisia pulmia niin, että poikasi kokisi vaikeaksi luoda ystävyyssuhteita vaikka niitä ehkä haluaisikin. Jos kyse on siitä, voi ko. taitoja harjoitella toimintaterapiassa :) ja toisinaan taas kyse on puhtaasti vain luonteenpiirteestä, niinkuin täällä on todettukin. Tärkeintä olisi varmaan saada selville, kaipaako poikasi itse kavereita vai onko hän todella täysin tyytyväinen tilanteeseen näin. :)

Toimintaterapeutin arvio ei ole mikään diagnoosihakuinen ja useimmiten arviot toteutetaan mielenkiintoisen toiminnan kautta niin, ettei lapsi/nuori edes koe olevansa arvioitavana. Puhu huolestasi esimerkiksi kouluterveydenhuollossa, heidän pitäisi pystyä viemään asiaa eteenpäin :)
Click to expand...

Luin tekstisi vielä uudelleen ja jäin miettimään, että koulupsykologin tutkimuskin voisi myös antaa joitain vastauksia / poissulkea toisia. Mainitsit äidinkielen olevan pojallesi vaikeaa. Onkohan vaikeus enemmän omassa tuottamisessa vai jossain muussa? Ja ovatko haasteet tulleet esille vasta nyt/ onko poikasi käyttäytyminen muuttunut selkeästi vai onko hän ollut aina ennemminkin syrjäänvetäytyvä kuin ekstrovertti? Ainakin osa kielihäiriöistä voi näkyä myös sosiaalisten/emotionaalisten taitojen vaikeutena ja kommunikaation välttelynä. Suurin osa nykyään havaitaan varmaankin jo nuorella iällä, mutta aika ajoin haasteet voivat ilmetä vasta myöhemmin, kun ympäristö vaatii nuorelta enemmän.

Nämä ovat toki vain ensimmäisiä pohdintoja, joita itselleni tulisi mieleen. Ajatuksia ja ideoita on varmasti yhtä monta kuin on ajattelevaa päätäkin :) mutta suosittelisin jokatapauksessa olemaan yhteydessä kouluterveydenhuoltoon ja kertomaan huolesi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Eipä hän juuri vastaile, eikä tätä ole helppo ottaa puheeksi. Koulupäivät menevät kysyttäessä:"ihan hyvin" tarkennusta kun pyytää, niin lisätietoa ei heru. Kysyttäessä kenen kanssa olit, vastaus on luokkakavereiden kanssa ( sisko samassa koulussa ja aina nähnyt yksin- vastaa ilmeisesti näin meitä vanhempia varten ja voihan sitä olla isommassa poikaporukassa mukana- vaikka sivusta seuraajana?) kysyttäessä juttelitko muiden kanssa, tai mistä juttelitte? Vastaus on aina se, etten jutellut- varmaan sama kuin kotona- vastaa kysyttäessä- ei omatoimisesti?
Ja vastaa vain välttämättömän
Click to expand...

Voi jeesus! Keneltähän poika on sosiaalisten taitojen puutteensa perinyt, osaisitko yhtään veikata? - Jos et ole aiemmin jutellut oman lapsesi kanssa, nyt on korkea aika aloittaa, kohta hän nimittäin lähtee omaan elämäänsä etkä sinä ressukka ole koskaan tullut jutelleeksi oman lapsesi kanssa. Eikö hävetä? - Mene pojan huoneeseen ja sano hänelle näin: "Nyt haluaisin jutella kanssasi. Tiedän, että olen ollut huono juttelemaan, mutta minua huolestuttaa se, onko sinulla kaikki hyvin. Ajattelen nyt sitä, että minulle on tullut vaikutelma, että olet kovin yksin. Oletko yksinäinen?" - Kirjoita tuo paperille ja lue se siitä pojallesi. Jos hän vain ynähtää jotain vastaukseksi, sano: "Niin, usein vastaat lyhyesti, mutta tällä kertaa haluan sinulta oikeasti pidemmän vastauksen, koska olen huolissani. Minä välitän sinusta ja tahtoisin niin kovasti, että olisit onnellinen. Oletko sinä yksinäinen?" - Kopioi tuo ja lue se siitä hänelle. - Kysy palstalta lisää, yritettyäsi näillä.
 
on aina ollut enemmän yksin viihtyvä. Lukiossa äidinkieli on arvosanoiltaan surkea, mutta kielistä englanti ja ruotsi taas kiitettävät.
Pakko sanoa, että pojan kanssa on yritetty moneen kertaan jutella- aivan kuten jutellaan sisarustenkin kanssa. Kaikille lapsille annetaan omaa ja yhteistä aikaa- ei voi mistään sellaisesta olla kiinni.
Ja osaa siis puhua- ei myöskään ole sellaisesta kiinni. Ei vaan puhu kuin sen välttämättömän. On tarkka ja huolellinen kaikessa mihin ryhtyy ja varsinkin mikä kiinnostaa. Tuntuu, että on myös vastuuntuntoinen ja todella älykäs, mutta aina yksin- kuitenkin ihan tyytyväinen tilanteeseensa. Masennus on joskus testattu koulun puolesta, mutta sitä ei ole ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Poikasi on introvertti luonne, ei sen kummempaa. Ei kaikkien tarvitse olla ekstroverttejä.
Click to expand...
Mä alan uskomaan siihen että toi introverttius johtuu vaan siitä että ei voi elää omaa maailmaansa todellisuudessa ja tai ainakin rohkeus puhua siitä uupuu. Sitten kun se oman maailman saisi ulkoisesti ja tunteilla kuvattua. Löytää itsensä ja äänensä näkisin näin että introvertit on luovuttanut monesti siinä suhteessa ja hautautuneet hiljaisuuden kaivoon.
 
Ettei vaan ole koulukiusattu?
Tiedän vastaavanlaisen tapauksen ja hänellä ei ole kavereita, johtuen koulukiusaamisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mä alan uskomaan siihen että toi introverttius johtuu vaan siitä että ei voi elää omaa maailmaansa todellisuudessa ja tai ainakin rohkeus puhua siitä uupuu. Sitten kun se oman maailman saisi ulkoisesti ja tunteilla kuvattua. Löytää itsensä ja äänensä näkisin näin että introvertit on luovuttanut monesti siinä suhteessa ja hautautuneet hiljaisuuden kaivoon.
Click to expand...

Minä en kyllä näe syy-yhteyttä sen välillä, että ihmisellä on oma todellisuus ja toisaalta että hän on yksin viihtyvä ja hiljainen. Eivät yksin viihtyvät ja hiljaiset ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Minä en kyllä näe syy-yhteyttä sen välillä, että ihmisellä on oma todellisuus ja toisaalta että hän on yksin viihtyvä ja hiljainen. Eivät yksin viihtyvät ja hiljaiset ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan.
Click to expand...
Niin noh sen oman todellisuuden kertominen aukasee sen hiljaisuuden kun löytä ärohkeuden siihen vaikka ois mimmonen. nim merk kokemusta on vuosikaudet hiljaa itseään tutakillen ja muita . Nytten kun aloin tuomaan omaa maailmaani muiden nähätäville olen kääntynyt sellaseksi joka tykkää paljon jutella niistä asioista jotka on sydäntä lähellä olkoonkin omituisia. Mut se vaan keventää ja mä aionkin testata tätä introvertti diagnoosin saanneeseen joskus ja kattoo mitä tapahtuu.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa