Sosiaaliset taidot teini-ikäisellä nolla

[vierailija]

lisäksi juuri intvertit on funaillu ehkä pääkoppansa liian täyteen ja kun ei ole saannut puhuttua niitä ajatuksia koskaa ulos niin se on äärimäisen raskasta ja väsyttävää. lisäksi intrvertti on noin keskimäärin voinnu kuulla ne perusliipalaapa puheet jo niin monesti esim extroverttien muka sosiaaliset höpötykset jotka kyl yleensä on tylsää kuuneltavaa ja oikeestaan aika tyhjänpäiviäisiä ja tälle ei introvertti luonnolisesti syty koska pitää sitä jotenkin vajaana.

 

[vierailija]

Lapset yleensä vastaavat vanhemmilleen lyhyesti siksi, että heidän aidot vastauksensa eivät miellyttäisi vanhempia, eivätkä lapset halua joutua siihen tykitykseen, mikä siitä seuraisi. Toisaalta lapset eivät halua kovasti valehdellakaan, joten siksi vanhemmille kerrotaan niin vähän kuin mahdollista.

Minä sanoisin, että tee asioita lapsesi kanssa, vaikka hän olisikin vastahakoinen. On mahdollista, että joudut rakentamaan luottamuksen ja keskusteluyhteyden uudestaan, jos se on tällä välillä ehtinyt kadota.

Minä olen itse joutunut rakentamaan keskusteluyhteyttä vanhempiini uudestaan nyt kolmikymppisenä, koska lapsesta asti tapani suojautua vanhempieni paheksunnalta oli vain olla kertomatta heille yhtään mitään. Nyt kerron heille paljon asioita. Koskaan en etukäteen tiedä, aiheuttaako kertomani heissä raivokohtauksen vai myötätuntoa, mutta olen nyt vanhempieni kanssa läheisempi, ja saanut heiltä tukea yllättävissäkin asioissa.

 

[m1es]

Todennäköisesti poika on vain sen verran älykäs, ettei jaksa jauhaa paskaa vanhempien tai luokkatovereiden kanssa. Jos kysymys ei selvästi ole kiusaamisesta suosittelen pojalle tätä paitaa:

Jos poikaa ryhdytään taluttamaan kuraattoreille ja psykologeille, voi niitä korjattavia ongelmia ilmestyäkin - ainakin minä vetäisin moisesta kiusaamisesta kierroksia.

 

[vierailija]

apua, tuo paita
Ja kyllä, on älykäs poika. Siinä missä sisarukset pelaavat, hän täyttää kesätyöhakemuksia, käy nukkumaan ajoissa, käyttäytyy kaikin puolin järkevästi ja vastuuntuntoisesti, lukee omatoimisesti läksynsä jne.
Soitin terveydenhoitajalle ja kerroin huoleni. Sovittiin, että poika käy siellä ja terkkari vähän kyselee kuulumisia ja katsotaan sitten, miltä näyttää?

 

[vierailija]

ei ole kiusaamista takana, mutta ymmärrän, että hiljaisen kanssa on hieman vaikea olla- eikä hän tunnu pahemmin seuraa kaipaavan.

 

[vierailija]

ei ole kiusaamista takana, mutta ymmärrän, että hiljaisen kanssa on hieman vaikea olla- eikä hän tunnu pahemmin seuraa kaipaavan.

 

[Pojanäitiminäkin]

Lisään vielä, että kotona poika ei viihdy myöskään sisarusten kanssa, vaan on enemmänkin omissa oloissaan - tekee koulutehtäviään- eikä pelaa koneilla, kuten esimerkiksi sisarukset.

 

[Pojanäitiminäkin]

Minulla myös lukioikäinen poika käyttäytyy lähes samoin. Nyt viime talven aikana löysi pelaamisen,siellä kuulostaa olevan luonnollisen iloinen jota koskaan ei näytä tavallisesti. Joten vaikea pelaamista on kieltääkään. Tekee käytännön töitä mallikkaasti pyydettäessä. Koulumenestys ei kovin hyvä, menettelee. Lievä lukihäiriö todettiin lukion ekalla. Olen miettinyt voiko sillä olla yhteyttä käytökseen? Sanoo olevansa tyytyväinen, on kuulemma kysellyt kavereiltaan ( joita ei koskaan siis näy) johonkin mutta heitä ei kuulemma kiinnosta hänen ehdottelunsa. Tiedän että hän ei lähde sinne missä joutuu isoon ryhmään. Tykkää mökkeillä tms. Muita kiinnostaa tietty jo muut asiat.. Toisaalta poika on aina ollut jotenkin vanhemman oloinen kuin ikäisensä. Meinaa myös huolestuttaa vaikka yritän lohdutella itseäni luonteenpiirteellä ( vaikea ymmärtää kun omalla luonteella ahdistuisi yksinäisyydestä)??? Miten tällaisesta äidit ovat selvinneet/ pojat? Kuinka elämä kantaa tästä eteenpäin?

 

[vierailija]

niin ja siis salillakin käy yksin. On hyvä harrastus- siinä ei ole mitään, mutta tuo jatkuva yksinäisyys ( mikä ei siis häntä itseä häiritse) ja puhumattomuus tekevät yhteiselosta hankalaa

ihmiset ovat erilaisia.