Vahinkoraskaus ja ajatusten myllerys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Sain tietää olevani raskaana rv6+0. Raskaus ei ollut suunniteltu, päinvastoin, se oli kauhuskenaario. Mies on abortin kannalla, itse olen kahdenvaiheilla.

Elämäntilanteemme on se, että meillä on kaksi pientä lasta ja olen itse äitiyslomalla, mies töissä. Olen hakenut töitä/opiskelupaikkaa, kun tuntuu, että tulen välillä hulluksi täällä kotona. Lapsemme ovat kuitenkin minulle kaikki kaikessa! Ja minua itkettääkin ajatus, että "tappaisin" pienen alkiomme, joka luottaa minuun.

Järkeni sanoo, että abortti on kohdallaan: olen hyvin väsynyt jo kahden pienen kanssa, varallisuutemme on heikko... Pelkään myös, olenko tehnyt jotain kamalaa tuhoa alkiolle, sillä ennen plussausta, kävin ystäväni synttäreillä ja viina maistui hieman liikaakin (toki en enää juo). Tämä siis n. rv 5+5. Testin tein näin myöhään, sillä olen tottunut, että kuukautiset välillä jää pois, mutta nyt alkoi ihmeellinen oksetus ja alavatsan muljailu. Olin myös juhlissa vetänyt tupakkaa (viihdepolttaja).

Aika on varattu keskeytykseen, mutta minusta tuntuu, että se ehkä peruuntuu... Pelkään vain, että miten jaksamiseni. Viime raskaus vei voimani, joka pakotti hetkeksi sairaalaan ja vuodelepoon, verta vuosi aina välillä ja oksensin koko raskauden ajan. Nyt kun silti katson tuota pienokaista, ajattelen, että se oli sen kaiken väärti. En osaisi edes kuvitella, että olisin abortoinut hänet.

Ajatukseni ovat sekaisin.

Ja koska joku tätä kysyy: minulla ei ole jatkuvaa ehkäisyä, sillä synnytyksestä vähän aikaa, kierukka oli tulossa. Kondomi oli käytössä, mutta se jäi pariin otteeseen sisälleni - joten omaa tyhmyyttämme olen raskaana. Ja senkin takia olen sitä mieltä, että meidän tulisi ottaa vastuu teoistamme.

Onkohan täällä minkäänlaista vertaistukea?
 
Käy juttelemassa asiasta neuvolassa. Selvitä, mitä palveluita teidän olisi mahdollista saada, kun on kolme pientä lasta. Mikä on miehen jaksaminen? Onko töissä?

Tsemppiä tilanteeseen! Kukaan muu ei voi päätöstä tehdä kuin sinä ja miehesi, ja älä anna kenenkään painostaa itseäsi. Mihin ratkaisuun päädytkin, on ehkäisy otettava paremmin huomioon.
 
Kirjoita vaikka lapulle plussat ja miinukset. Ja ota selvää, saatteko jotain tukia ja millainen taloudellinen tilanne olisi. Kuulostaa kyllä siltä, että sä haluat pitää sen. Ehkä kannattaa myös kuunnella omia tunteitaan eikä pelkkää järkeä.
 
Noilla päihteillä, noilla kuvauksilla, et ole tehnyt mitään erityistä tuhoa.
Jos asia on siis noin kuten kuvaat, niin voit olla aika huoleti sen suhteen.

Kuulostat siltä, ettet halua tehdä aborttia.
Jos teet sen vastentahtoisesti, seurauksena voi olla mm. masennus.
 
Mua lääkäri neuvoi joskus tossa tilanteessa että jos vähänkin epäröit tehdä abortti ,niin älä tee.. mä tein ja kaduin pitkään sitä,olin aika masentunu ja ahdistunut asiasta. Nykyään olen tuon asian kanssa jo sujut...
Nää on päätöksiä mitkä pitää tehdä itse.älä anna kenenkään vaikuttaa päätökseesi varsinkaan negatiiviseen (aborttiin)

En usko että oot aiheuttanu mitään vahinkoa noin alussa.

Ja kuten jo sanoitkin "oli kaiken sen arvoinen" jos jaksamisen kanssa tulee vaikeeta niin apua voi saada mm sossulta. Päivätyöntekijää jne
 
Itse olin vähän vastaavassa tilanteessa syksyllä 2014. Olin juuri alkanut hakemaan töitä hoitovapaan jälkeen, lapset olivat 4v. ja 1v9kk. Oltiin muutettu näppärään komioon, jossa oli tarkoitus asua esikoisen koulun alkuun asti. Menkat myöhässä, ei mitään ihmeellistä epäsäännölisen kierron omaavana. Yhtenä aamuna kuitenkin oksensin, hain varuilta testin ja positiivinenhan se oli. Pari päivää meni paniikin sekaisissa tunnelmissa, mies ehdotti aborttia (perusteli olevansa huolissaan minun jaksamisesta, edelliset raskaudet ja vauva-ajat olivat aika rankkoja). Päädyimme kuitenkin pian pitämään lapsen. Raskausaika ei ollut helppo, pian pahoinvoinnin helpotuttua alkoi ennenaikaiset supistukset joiden vuoksi olin sairaslomalla ja rasituskiellossa n.rv 26 eteenpäin. Synnytys oli helppo ja nopea, pikkuvauva- aika ei. Vauva oli todella itkuinen ja läheisyydenkipeä. Mieheni teki ja tekee edelleen epäsäännöllistä reissutyötä ja asuimme vauvan syntyessä paikkakunnalla jossa ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa. Riittämättömyyden tunne oli päivittäinen. Vauvan ollessa 3kk muutimme takasin lapsuudenmaisemiin, ja apukäsiä on nyt silloin tällöin saatavilla. Vauva täyttää ensi kuussa vuoden, kävelee jo täyttä kyytiä ja touhottaa isosisarusten leikeissä mukana.

Yhteenveto: äärettömän rankkaa on ollut ja jaksamisen rajoilla olen pinnistellyt, mutta ei kaduta. Nyt meidän perhe tuntuu kokonaiselta, eikä tarvitse jossitella mitään. Lapset on nyt tässä, suht pienillä ikäeroilla vanhemmille rankkaa mutta lapsille sisarukset on korvaamaton rikkaus <3

Tsemppiä sinulle mihin tahansa päätökseen päädyttekin! <3
 
Ihanaa kun porukka täällä "en usko, että alkoholista on haittaa" ym. Ihan kuin jonkun randon palstalaisen mieleipiteellä on väliä onko se alkoholi vaikuttanut vauvaan vai ei. Mutta jos joku kertoo juoneensa ollessaan raskaana (ja tiennyt asiasta) niin silloin syntyy vammaisia lapsia. Eiköhän se asia kannata kysyä sellaisilta jotka asiasta tietää. Ja uusimpien tutkimusten mukaan alkoholin haittavaikutukset avat alkuraskaudessa luultua suuremmat.
 
Ei ne sisarukset ole aina mikään rikkaus...ei todellakaan.

Kuulostaa että haluat lapsen, onhan se hienoa vastuunkantoa. Isän on nyt vuorostaan jäätävä kotiin.
 
Ihanaa kun porukka täällä "en usko, että alkoholista on haittaa" ym. Ihan kuin jonkun randon palstalaisen mieleipiteellä on väliä onko se alkoholi vaikuttanut vauvaan vai ei. Mutta jos joku kertoo juoneensa ollessaan raskaana (ja tiennyt asiasta) niin silloin syntyy vammaisia lapsia. Eiköhän se asia kannata kysyä sellaisilta jotka asiasta tietää. Ja uusimpien tutkimusten mukaan alkoholin haittavaikutukset avat alkuraskaudessa luultua suuremmat.

Ihanaa kun sinä "tiedät" että syntyy vammaisia lapsia...
Se nyt vaan on faktaa että sillon kun verenkierrot ei oo ollu vielä yhteyksissä (alle rv5-6), ei mitään vaurioita oo voinu alkoholista tms. tulla.
 
  • Tykkää
Reactions: Nessu87

Yhteistyössä