Näin saat kiukkupussin rauhoittumaan kaupassa

Kirsikkapuun oksalla

Uusi jäsen
25.04.2016
2
0
1
43
Monesti koettu ja nähty tilanne kaupassa: Lapsi heittäytyy lattialle itkupotkuraivarin kourissa. Vanhempi seisoo vieressä vaivautuneena ja yrittää suostutella lapsen ylös. EI NÄIN.
Mitä pitää siis tehdä?
Vastaus on yksinkertainen: Ota joku tuote hyllystä ja heittäydy kieriskelemään maahan naama punaisena. Kiukkua ja väännä itkua. Miksi? Lapsi hiljenee ja on hetken hämillään, mutta hetken päästä alkaa nauraa. Kokeiltu on ja toimii. Tämän jälkeen kaikki lähtevät kaupasta hymyillen pois ja turhat lelut jäävät hyllyyn.
 
Kaupassa temppuilusta seuraa kovennettua arestia, joka kärsitään seisaaltaan ja liikkumatta kädet pään yläpuolella.

Eipä ole tarvinnut ruveta nolaamaan itseään millään temppuilulla, kun lapsi on ihmisiksi muutenkin.
 
Muistaakseni luin jonkun kasvatusartikkelin, jossa nimenomaan kiellettiin tekemästä noin, koska silloin lapsi oppii tuonkaltaisen käytöksen olevan normaalia.
 
Muistaakseni luin jonkun kasvatusartikkelin, jossa nimenomaan kiellettiin tekemästä noin, koska silloin lapsi oppii tuonkaltaisen käytöksen olevan normaalia.

Eivät asiat ole niin yksinkertaisia. Joskus tuo taktiikka voi toimiakin, koska lapsi selvästi ymmärtää, ettei aikuisen kuulu tehdä niin ja että se näyttää tyhmältä aikuisen tekemänä.

Kasvatusasioissa kannattaa käyttää omaa järkeä ja tapauskohtaista harkintaa eikä tuosta vaan uskoa jotain opasta tai artikkelia.
 
Voi toimia. Omassa lapsuudessani minulla oli kotona yksi hölmö tapa kahvipöydässä, josta en oppinut pois. Kun äitini teki saman kuin minä, niin tajusin heti, miten ällöttävä tapani oli ja lopetin sen heti.
 
Njaa.

Mä kyllä jatkoin nappasin lapsosen kainaloon, maksoin ostokset ja sit ajettin kotiin. Kolme neljästä ei yrittänyt toista kertaa, yksi kokeili kahdesti ennen kuin uskoi.
 
Meillä loppuu kauppareissu tasan siinä kohtaa, kun vätinä ja vänkääminen alkaa. En arastele yhtään. Tollasessa tilanteessa ottaisin huutavan tyttäreni syliin ja kantaisin ulos kaupasta, kertoisin, että kauppareissu on meijän osalta ohi nyt. Kotona joutuis omaan huoneeseen rauhottumaan ja sitten kun olis rauhottunu niin olis keskustelun paikka.

Näin oon toiminu tyttären kanssa kahdesti, ennenkun meni perille, että miten kuuluu kaupassa käyttäytyä. Mun kanssa ei temppuile, koska tietää, että kun sanon, että en osta ylimääräsiä herkkuja, enkä tavaroita ja piste. Ei kaupassa multa niitä kerjää, meillä on lauantaina karkkipäivä ja sillon saa herkkunsa, mutta ei muina päivinä. Jos alkaa vänkää niin tosiaan lähetään kaupasta pois samantien.
 
  • Tykkää
Reactions: -tibis
Hyi helvetti mitä kiduttajavanhempia.

Niin, eihän nykyään ketään saa rangaista niin, että se oikeasti tuntuu jossain. Vaan kuuluu määrätä ehdollista vankeutta sun muuta, joka käytännössä vaan on ystävällinen kehotus käyttäytyä jatkossa paremmin, jota voi noudattaa tai olla noudattamatta.

Ennen vanhaan olisi todettu, että hyi helvetti miten huonosti käyttäytyvä ja kuriton kakara, mutta se oli ennen se. Nykyään ongelma ei ole rikoksentekijän muille aiheuttamat harmit ja vaikeudet vaan se, ettei rikoksentekijälle vain tuoteta pahaa mieltä silloin kun yritetään estää häntä tekemästä rikoksia.
 
No ei tulis mieleenkään.
En mä kyllä lähde kesken poiskaa, inhoan kaupassa käyntiä ja lapsen tinttailujen takia en rupee sielä montaa kertaa hyppäämään.

Teen ostokseni loppuun, tenava seuraa mukana tavalla tai toisella. Tosin kolme vanhinta on alle kaksvuotiaina oppinu ettei kannata mitää simppailukohtausta järjestää, mitään kun ei silti saa ja mä en juuri reagoi siihen simppailuunkaan. Ei ne montaa kertaa oo jaksanu kokeilla, ja ovat istuneet tuolloin vielä ostoskärryjen istuimessa joten ei ollu ongelmaa tehdä ostoksia loppuun.
Nuorimmainen on jukuripäisempi tapaus ja saattaa nyt vielä neljävuotiaanakin alottaa simppailun kaupas, silti yleensä seuraa mua, marisee vaan ja siitä mä en piittaa. Jos jää johonkin paikalleen simppaileen niin nappaan kainaloon ja suoritan ostokset loppuun. Toki tossa tilanteessa napsin sit vaan pakolliset. Jokku ihmiset tuijottaa, toiset uteliaasti, toiset kiukkuusen näkösinä mutta mulle ihan se ja sama. Tosin harvoin toi nuorinkaan enää kokeilee, yleensä on ihan nätisti.
 
Turhan työlästä. Kun lapsi keksii kaupassa heittäytyä lattialle känisemään, niin aikuisen kannattaa lähteä heti hyllyn toiselle puolelle. Kun lapsi huomaa, että hänen yleisönsä hävisi, loppuu showkin kuin seinään, ja lapselle tulee kiire lähteä aikuisen perään. Toimii.
 
Meillä on poistuttu paikalta jollon äkkiä loppuu se ränkytys. Tai jollei niin tenava kainaloon ja ulos. Tuo osaa karjua niin ettei kukaan siinä ostoksia tee. Kaksi tai kolme kertaa se jaksoi yrittää. En neuvotellut tai suostutellut ja hukannu aikaani siinä. Kerran palattiin kauppaan jatkamaan ostoksia ja kerran odotettiin isiä jonka paluuseen mennessä lapsikin ehti rauhoittua, Nykyään se tosi harvoin enää kinuaa ja jos niin riittää huomautus mitä seuraa ellei....
 

Yhteistyössä