K
Kohtako käännynnäinen?
Vieras
Siis irakilaisen tai afgaanin, joka harjoittaa tiukkaa islamia ja uskoo mm. että lapsiavioliitot ovat ok, naisten paikka on tiukasti kotona, naisen kuuluu hunnuttautua, on naisen syy jos mies katsoo kadulla jne?
Itse seurustelen tällaisen miehen kanssa, olin jo niin alistunut hänelle että kun hän ilmoitti että me menemme naimisiin pian ja että sen jälkeen muutamme hänen kotimaahansa ja että minun täytyy kääntyä islamiin heti..suostuin. Pyysin häneltä vain vähän aikaa, sen aikaa kunhan saisin tutustua miehen uskontoon itse. Se ei kuulema käy päinsä vaan minun tulisi luottaa häneen, koska a) olen nainen ja näin heikompi b) miten voimme olla onnellisia jos en luota hänen viisauteen näissä asioissa enemmän kuin omaan länsimaiseen ajattelutapaani..
Hän ei lyö, mutta alistaa minua henkisesti. Muut ystäväni ymmärtävät toisaalta sitä että epäröin mutta taas toisaalta he ymmärtävät myös miestäni ja en tunne saavani heiltä täysin sitä apua mitä kaipaan sillä he pitävät mieheni kulttuuria erittäin mielenkiintoisena ja eivät halua olla rasisteja millään tavoin. En myöskään itse halua ja ehkä siksi annan kaiken tapahtua nyt niinkuin tapahtuu. Kutsun häntä miehekseni vaikka emme ole naimisissa vielä. Hän myös haluaisi lapsia mahdollisimman pian ja monta, sekin vähän arveluttaa itseäni sillä en ole ehkä ihan vielä valmis olemaan kotiäiti. En vaan halua loukata miestäni ja saada häntä tuntemaan että olisin jotenkin rasisti. Mitä voisin tehdä?
Itse seurustelen tällaisen miehen kanssa, olin jo niin alistunut hänelle että kun hän ilmoitti että me menemme naimisiin pian ja että sen jälkeen muutamme hänen kotimaahansa ja että minun täytyy kääntyä islamiin heti..suostuin. Pyysin häneltä vain vähän aikaa, sen aikaa kunhan saisin tutustua miehen uskontoon itse. Se ei kuulema käy päinsä vaan minun tulisi luottaa häneen, koska a) olen nainen ja näin heikompi b) miten voimme olla onnellisia jos en luota hänen viisauteen näissä asioissa enemmän kuin omaan länsimaiseen ajattelutapaani..
Hän ei lyö, mutta alistaa minua henkisesti. Muut ystäväni ymmärtävät toisaalta sitä että epäröin mutta taas toisaalta he ymmärtävät myös miestäni ja en tunne saavani heiltä täysin sitä apua mitä kaipaan sillä he pitävät mieheni kulttuuria erittäin mielenkiintoisena ja eivät halua olla rasisteja millään tavoin. En myöskään itse halua ja ehkä siksi annan kaiken tapahtua nyt niinkuin tapahtuu. Kutsun häntä miehekseni vaikka emme ole naimisissa vielä. Hän myös haluaisi lapsia mahdollisimman pian ja monta, sekin vähän arveluttaa itseäni sillä en ole ehkä ihan vielä valmis olemaan kotiäiti. En vaan halua loukata miestäni ja saada häntä tuntemaan että olisin jotenkin rasisti. Mitä voisin tehdä?
En nyt millään keksi tähän hyvää ratkaisua.....
