Toggle sidebar

Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja bimalleolaari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Kävin nyt uudestaan lääkärissä koska kivut eivät ole vieläkään helpottaneet. Seuraavaksi mennään sitten fyssarille tekeen pohjallisia kenkiin. Lääkäri siis totesi että mun nilkkani on mennyt vinoon ja jalkaholvi suorastaan romahtanut. Nilkan liikeradat ovat myös todella puutteelliset ja kärsin vieläkin särystä ja satunnaisesti liikunnan aiheuttamasta vihlovasta kivusta murtumakohdassa. Ennuste on nyt se että jollei nuo pohjalliset ja mahdollinen leikkaus auta, niin en tule enää koskaan juoksemaan tai muutoinkaan urheilemaan.

Mulle crocsit ovat jalkineet suoraan helvetistä, en pysty niillä edes seisomaan paikallaan. Ainoat kengät joilla pystyn kävelemään on kunnolliset lenkkarit. Ilman sukkia on myös huono kävellä..
 
hei..eilen poistettiin kipsi 6 vk jälkeen,ja kuulin ettei luutunut vielä tarpeeksi :( joudun ottamaan kepit takaisin ja puolivarauksella 4 vk..pää meinaa hajota kun luulin että saan jo elää ilamn keppejä..laikki tuntuu niin hankalalta-tyksissä lääkäri kyllä sanoi että näissä pirstaleisissa murtumissa tämä tavallista.silti harmittaa....kokemuksia jollain ??
 
Mulla meni sääriluu pirstaleiksi heinäkuun alussa. Leikattiin, ja aikalailla on metallia jalassa. Alkuun sitten mentiin 6vkoa raajanpaino varauksella, sitten 4 vkoa puolipaino varauksella ( jota en ehkä täysin osannut) ja nyt pitäis yrittää kävellä 2vkoa tämä kipsisaapas jalassa täydellä painolla. Ainoa, että kun askel pitäs ottaa niin tuntuu, että terve jalka on naulattu lattiaan eikä nouse. Lisäksi leikatun jalan kantapäähän tuikkaa kipua todella mojovasti. Onko kokemusta tän kipsin kanssa kävelystä ja miten sen oikeasti pitäisi tapahtua? Keppien kera edelleen siis lenksotan menemään. Kukaan ei myöskään sairaalassa kauheasti ohjeita jaellut.
 
Helmikuussa tulee pari vuotta kun nilkkani meni palasiksi. Luut ovat hyvin luutuneet. Kävin juuri ennen joulua jälleen ortopedillä, magneettikuvauksessa tuli selväksi että siellä on luun sirpale joka aiheuttaa todella kovaa kipua. Leikkauspöytä odottaa jälleen viides kerta, viimeksi poistettiin titaania ei kaikkia samalla puhui että olisi tulehdus ja ruuvi painoi hermoa. Ja sitten toinenkin uusi tuomio tuli nivelrikon alkua on havaittavissa ja kuudes leikkaus tulee kun yrittää tehdä jotain vapautusta nivelelle. Ortopedi totesi 24-vuotias ja työura lähellä loppua.
 
Nilkassa Weberin A (ja B) murtumat, ulkopuolelta ligamentit FTA ja FC irtipoikki ja tuon perään nivelrikkoa lisäksi. Hämeenlinnan ensiavussa ei vaivauduttu kuvaamaan, lastoitettiin (voi sitä kipua) ja Jukolan terveyskeskuksessa 2-3kk tapaturman jälkeen kipuja valittaessani käskivät syödä buranaa. Yksityisellä oli käytävä natiivikuvassa sekä hakemassa magneettiin lähete, minkä jälkeen asiat alkoivat edetä. Hieman alle 2 vuotta tapahtuneesta operoitiin, kipsisaapasta 6,5viikkoa, (noin 4viikon kohdalla aloin varata kipsille painoa) fysioterapiaa ja kotiharjoitteita n. 5kk ajanjakso kipsin poiston jälkeen ja melko hyvä (tai siis normaalikäyttöä kestävä) tuli.
 
Aika rajujakin tarinoita voi lukea täältä. Ehkä otos on hiukan valikoitunut, koska todennäköisemmin varmaan kirjoittavat ne, joiden toipumisessa on ollut ongelmia. Oma toipumiseni oli aika ongelmaton ja olen siitä todella tyytyväinen ja kiitollinen saamastani hoidosta. Toivottavasti tämä antaa hiukan toivoa, niille jotka aprikoi omaa tulevaa toipumistaan.

Nilkkani murtui pallopelissä kaatumisen surauksena siten, että ulkokehräseen tuli Weber-B -tason murtuma ja sisäpuolelta meni nivelsiteet rikki. Nilkasta tuli epästabiili eli sivusuunnassa klonksuva. Ensiapuna menin lääkärikeskukseen, jossa nilkka tutkittiin ja josta sain lähetteen kirurgian polille seuraavaksi aamuksi. Lääkärikeskuksesta sain myös ortoosin/Walker-kengän, jolla nilkan sai pidettyä yhdessä asennossa. Polilla tehtiin uudet tutkimukset ja todettiin, että leikattava on, koska nilkka ei parane pelkällä kipsaamisella. Turvotus kuitenkin esti leikkaamisen heti, joten sovimme uuden ajan viikon kuluttua käynnistä, jotta turvotus ehtii laskeutua.

Viikko vierähti jalkaa kohoasennossa pitäen ja hankalalla liikkumisella keppien kanssa vieden kipeää nilkkaa ilmassa. Viimein leikkauspäivä koitti, ja pääsin selkäydinpuudutuksen jälkeen operoitavaksi. Nilkkaan tuli teräslevy ja kahdeksan ruuvia. Seuraavana päivänä pääsin kotiin avattava kevytkipsi jalassa.

Leikkaushaava parani hyvin ja sitä auttoi paljon se, että saatoin irroittaa kipsin ja antaa haavan tuulettua pitkiä aikoja päivässä. Sohvalla jalka kohollaan makoillen. Samoin suihkuttelu ja varivainen rasvaus muualta kuin haavan kohdalta auttoi pitämään ihon kunnossa. Kevytkipsi on ihan ylivoimaisen hyvä tässä ja liikkumisen kannalta paljon parempi kuin kömpelö ortoosi.

Suurempia kipuja minulla ei ollut koko aikana lukuun ottamatta leikkauksen jälkeistä yötä. Oikeastaan kaikkien kipulääkkeiden käytön saatoin lopettaa viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin buranaa tai parasetamoliakaan en tarvinnut enää nukkuakseni öitä kunnolla puhumattakaan panacodista.

Saamiani jumppaohjeita noudatin huolellisesti. Ensimmäisen kahden viikon aikana jalalle sai varata vain vähän, joten liikkuminen oli hiukan raskasta. Yritin kuitenkin ulkoilla ja vähintään mennä korttelin ympäri kerran päivässä. Kahdella seuraavalla viikolla – puolipainovarauksella – liikkuminen paranikin jo merkittävästi ja ulkoilulenkkeihin tuli enemmän mittaa. Sitä seuraavan kahden viikon aikana – kokopainovarauksella ja ilman sauvoja – kävelin jo tuhansia askeleita päivässä. En mitenkään keskittynyt mittaamaan askelia, mutta kun kännykässäni oli automaattinen askelmittaus, saatoin todeta, että joinain päivinä olin kävellyt jopa yli 8000 askelta. Loppuajasta myös kävelin täysin normaalin näköisesti. Kevytkipsi alkoi tässä vaiheessa jo osoittamaan pieniä hajoamisen merkkejä: selvästi se oli kulunut kovasta käytöstä.

Sitten koitti se päivä, kun minun nilkkani todettiin täysin parantuneeksi ja saatoin heittää kipsin roskiin. Kokeilin heti syvää kyykkyä, joka kertoo hyvin sen, onko nilkassa liikerajoitusta. Ihan kyykkyyn en uskaltanut puristaa, mutta jo saman päivän iltana se onnistui. Toki selvä liikerajoitus nilkassa tuntui myös. Kävely tuntui aluksi aika jännältä, mutta se sujui ihan normaalin näköisesti. Nilkan kuntouttamista varten ostin tasapainolaudan, jota käytänkin aamuin illoin. Kokeilin kuntosalilla toista mallia kuin kuin omani ja totesin, että oma parempi lautani on pyöreäpohjainen, jolloin siinä on hyvä alkuvakavuus, mutta se menee jyrkkään kulmaan, mikä auttaa liikeratojen palauttamisessa. Kuntosalin lauta oli teräväpohjaisena hutera eikä kallistunut riittävästi.

Tätä kirjoittaessani olen ollut kuusi päivää ilman kipsiä ja aina en edes muista murtunutta nilkkaa. Liikeradat alkavat olla aika lähellä samat kuin "terveessä" jalassa, mutta aion vielä jumpata nilkkaa säännöllisesti. Toisinaan jalka kyllä turpoaa iltaan mennessä, mikä mutta hommasin muutaman parin lentosukkia, joilla tuota voi helpottaa. Laskimosuoniston täydellinen palautuminen kaiketi vie hyvin pitkän ajan. Juoksuaskelia en ole vielä kovin montaa ottanut, mutta kävely on reipastahtisenakin aivan normaalia. Teräslevy ei sen kummemmin tunnu jalassa. Saapa nähdä tuleeko "ilmapuntariefekti" esille myöhemmin.
 
Moi!

6,5 viikkoa sitten trimalleolaarinen murtuma, jossa sisäsyrjä sirpaleinen murtuma. Keppi ja kipsi pois neljä päivää sitten. Luutunut hyvin ja rauta on pysynyt paikallaan. Lääkärin loppuohjeistus oli epämääräinen ja nyt fyssarilla sitten tänään tehtiin hoitosuunnitelmaa.

Kuinka moni teistä on palannut tässä vaiheessa keppeihin? Fyssari suositteli, jos kipua liikaa. Voisin ottaa myös parhaat vinkit turvotukseen. Pallo on jalassa yökohosta huolimatta heti aamusta. Koho, kylmä ja kompressio. Mikä muu toimisi?
 
Kohta neljä kuukautta tässä kävellyt vain puolipaino varauksella keppien kanssa. Ennen sitä kipsi ja hipaisuvarauksella kolme kuukautta. Loppua ei vieläkään näy.. Pahoin pirstaloitunutta, isosti raudoitettua, avomurtumana murtunutta säärtä/nilkkaani hoidellaan nyt yhteensä 11vko ultraäänellä kotona ja elokuun lopussa on kontrolli. Särkyjä ei ole, mutta nilkka on kuin rautakanki.. fyssarikäynnitkin loppuivat ajat sitten, joten oman kuntoutuksen varassa olen.. Nyt vain odotellaan.. ehkä jopa vuoden loppuun asti mennään näin.. Hevosen selästä tippumisesta ja säären murtumisesta on nyt siis kulunut jo kohta 7kk ja luutuminen aivan alussa (jos edes alkanut).. Kyseessä perusterve, tupakoimaton 30v naishenkilö. Jaksaa, jaksaa, kestää, kestää.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kohta neljä kuukautta tässä kävellyt vain puolipaino varauksella keppien kanssa. Ennen sitä kipsi ja hipaisuvarauksella kolme kuukautta. Loppua ei vieläkään näy.. Pahoin pirstaloitunutta, isosti raudoitettua, avomurtumana murtunutta säärtä/nilkkaani hoidellaan nyt yhteensä 11vko ultraäänellä kotona ja elokuun lopussa on kontrolli. Särkyjä ei ole, mutta nilkka on kuin rautakanki.. fyssarikäynnitkin loppuivat ajat sitten, joten oman kuntoutuksen varassa olen.. Nyt vain odotellaan.. ehkä jopa vuoden loppuun asti mennään näin.. Hevosen selästä tippumisesta ja säären murtumisesta on nyt siis kulunut jo kohta 7kk ja luutuminen aivan alussa (jos edes alkanut).. Kyseessä perusterve, tupakoimaton 30v naishenkilö. Jaksaa, jaksaa, kestää, kestää.. :)
Click to expand...

Kuulostaa kyllä pahalta sun vamma. Mulla ollut muutaman kerran luita poikki, mutta olenpa selvinnyt sinuun verrattuna vähällä. Astuiko hevonen jalkasi päälle, vai miten se meni noin huonoon kuntoon?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Moi!

6,5 viikkoa sitten trimalleolaarinen murtuma, jossa sisäsyrjä sirpaleinen murtuma. Keppi ja kipsi pois neljä päivää sitten. Luutunut hyvin ja rauta on pysynyt paikallaan. Lääkärin loppuohjeistus oli epämääräinen ja nyt fyssarilla sitten tänään tehtiin hoitosuunnitelmaa.

Kuinka moni teistä on palannut tässä vaiheessa keppeihin? Fyssari suositteli, jos kipua liikaa. Voisin ottaa myös parhaat vinkit turvotukseen. Pallo on jalassa yökohosta huolimatta heti aamusta. Koho, kylmä ja kompressio. Mikä muu toimisi?
Click to expand...

Mulla oli joskus kauan sitten jalka poikki säärestä ja kyl mä jouduin käyttämään kipsin poiston jälkeen keppejä, vaikka olin jo kävellyt polvikipsillä ilman keppejä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kuulostaa kyllä pahalta sun vamma. Mulla ollut muutaman kerran luita poikki, mutta olenpa selvinnyt sinuun verrattuna vähällä. Astuiko hevonen jalkasi päälle, vai miten se meni noin huonoon kuntoon?
Click to expand...

Hevonen kääntyi niin ketterästi esteestä ohi, että ihan kuin selkään olisin mennyt, mutta tulinkin yhdellä jalalla alas. Suur energinen tömähdys korkealta ja huonossa kulmassa, sai luun tulemaan nahkasaappaasta läpi. Mikään muu ruumiinsa ei maahan osunut. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tuon on täytynyt sattua todella paljon. Lähtikö taju?
Click to expand...

Sehän tuossa hassua oli, että ei sattunut. Kinkkasin yhdellä jalalla ja taluttelin hevosta.. Ohjeistin ratsastuksen opettajaa soittamaan ambulanssin ja soitin miehelleni ja siskolleni. Riisuin ratsastastussaappaat ja ohjeistin ambulanssiväkeäkin. Verta pulppusi ja jalka näytti karsealta, mutta onnistuin tsemppaamaan itseäni niin hyvin, että olokin pysyi rauhallisena. Ambulanssisa sain lyhytvaikutteista särkylääkettä ja pillit päällä kiikuttivat hoitoon. Päivystyksessä tuli tuomioksi, että jalalle ei tehdä mitään ennen seuraavaa päivää. Nauroivat kovalle kipukynnykselleni, kun tarjosivat vähän väliä lääkitystä, mutta en kokenut sitä tarvitsevan. Ainuat säryt on ollut leikkauksen jälkeisenä yönä ja parina seuraavana päivänä. Sairaalasta kotiuduin yhdeksän vuorokauden jälkeen onnettomuudesta ja enkä senkään jälkeen ole särkylääkkeitä tarvinnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Sehän tuossa hassua oli, että ei sattunut. Kinkkasin yhdellä jalalla ja taluttelin hevosta.. Ohjeistin ratsastuksen opettajaa soittamaan ambulanssin ja soitin miehelleni ja siskolleni. Riisuin ratsastastussaappaat ja ohjeistin ambulanssiväkeäkin. Verta pulppusi ja jalka näytti karsealta, mutta onnistuin tsemppaamaan itseäni niin hyvin, että olokin pysyi rauhallisena. Ambulanssisa sain lyhytvaikutteista särkylääkettä ja pillit päällä kiikuttivat hoitoon. Päivystyksessä tuli tuomioksi, että jalalle ei tehdä mitään ennen seuraavaa päivää. Nauroivat kovalle kipukynnykselleni, kun tarjosivat vähän väliä lääkitystä, mutta en kokenut sitä tarvitsevan. Ainuat säryt on ollut leikkauksen jälkeisenä yönä ja parina seuraavana päivänä. Sairaalasta kotiuduin yhdeksän vuorokauden jälkeen onnettomuudesta ja enkä senkään jälkeen ole särkylääkkeitä tarvinnut.
Click to expand...
Sulla on hermot terästä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Sulla on hermot terästä!
Click to expand...
Omalla asenteella on näköjään valtava vaikutus olotilaan, jaksamiseen ja kivun hallintaan! Jännä tunne, kun tajusin siinä hevosen vieressä seistessä mitä oli käynyt; nilkka roikkuu nahan varassa. Ihan, kuin aika olisi pysähtynyt muutamaksi sekunniksi. Mietin, että ei mulle voi käydä näin, mä romahdan, mä kuolen.. Mutta sitten, ihan kuin joku olisi painanut katkaisimesta taas virran päälle; oho, näin nyt sattuikin minulle käymään, mutta en minä mihinkään ole kuolemassa, tilanteelle ei voi enää mitään.. Ihme kyllä tuo tsemppi on pysynyt edelleen yllä..
Tipahdin ratsastuskoulun hevoselta. Ratsastustunteja en ole ikävöinnyt, mutta kaipuu oman hevoseni selkään ja kakkaa lappaamaan on kova. Muuten kyllä olen saanut ajan kulumaan rattoisasti, eikä pitkästytä.
Siihenkin olisi varauduttava, että jalka operoidaan uudelleen ja, että siihen otetaan lonkasta luuta. Kuhan saan jalkani pitää, niin ei muulla väliä..! Menin äskettäin lukemaan artikkelin tämän tyyppisistä murtumista. Tulehdusriskit on valtavat; yksi kymmenestä joudutaan sen vuoksi amputoimaan...
 
Hei kohtaloita.
Olen lukenut moneen otteeseen teidän tarinoitanne ja ajattelin kertoa lyhyesti omani, jos teillä olisi antaa neuvoja myös minulle mieltäni vaivaavassa asiassa.

Putosin tikkailta 27.6., jolloin vasempaan jalkaani tuli sääriluun alaosan murtuma ja uloin kehräsluu myös murtui. Kirurgian poliklinikalla laitettiin jalkaan ulkoinen metallihäkkyrä, turvotus oli valtava joten tämä sen vuoksi, että jalka voitaisiin operoida vasta turvotuksen laskeuduttua. Viikon kuluttua 6.7. jalka operoitiin, metallilevy ja kymmenkunta ruuvia laitettiin. Kyynärsauvojen avulla könkkäsin yhdellä jalalla 2 kk. Sairaslomaa ad 30.9. Elokuun lopulla sain puolipainovarauksen. Kontrollikäynnillä 26.9. kipsi (ortoosi) poistettiin kokonaan eli käytännössä 3 kk oli jalka paketissa. Kyynärsauvojen avulla ja kivun sallimissa rajoissa alkoi kävelyharjoittelu ja kirurgi kirjoitti sairaslomaa ad 13 11.2016 ja B-lausunto, koska toipuminen ja kuntoutus on kesken. Seuraava kontrolli sairaalassa 27.12.2016.

Kipsi poiston jälkeisenä päivänä oli työterveyshuollossa palaveri mahdolliseen työhön paluuseen liittyen. Kerroin kirurgian poliklinikalla käynnistä ja näytin SL-todistuksen. Työterveyslääkäri torppasi koko asian ja alkoi puhua kevenetystä työstä ja työhön paluusta JO viikon päästä eli 3.10.!!!! Olin hämilläni; juuri otettu kipsi pois ja 3 kk kävelemättä ja töihin. Apua! Sain puhuttua itselleni kaksi viikkoa sairaslomaa eli 10.10. saakka.

NO; Menin fysioterapeutille 3.10. ja kerroin tarinan, hän katsoi jalkaani ja kysyi miten pitkä sairasloma mulla on? Kerroin kirurgin antaman loman ja työterveyslääkärin kirjoittaman loman eli viikon päästä töihin! Fysioterapeutti oli aivan aivan hämillään, ei ymmärtänyt mistään mitään. Sanoi, että "Sinä et viikon päästä töihin lähde! Onko lääkäri nähnyt jalkasi?" Sanoin ettei ole katsonutkaan!
Topakka fysioterapeutti marssi lääkärin luo, sain päivystysajan hänelle tunnin päähän. Työterveyslääkäri katsoi jalkani, väänteli ja käänteli niin että huusin "Älä tuo sattuu". Lääkäri; "Siellä on niin paljon ruuveja ja levy että kyllä se kestää".
Neuvottelun jälkeen kirjoitti SL ad 16.10.

Olen käynyt nyt kahdesti työfysioterapeutin luona, pieniä harjoitteita tehty. Fysikaaliseen hoitoon olen myös menossa kun selvitän korvaako vakuutus käynnit. Jalka ei kestä vielä täyttä painoa, kepit on apuna, mikään kenkä ei mahdu jalkaan (reiskat), en pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja, istumaan korkeintaan puoli tuntia kun jalkaa särkee ja turvotusta tulee....

MUTTA nyt minua hämmentää tämä sairausloman pituus ja kumpaa minä uskon: kirurgia vai työterveyslääkäriä? ?Sain tänä aamuna yhteyden kirurgiin ja hän oli myös hämmentynyt kuulemastaan ja totesi vain "Olen kirjoittanut B-todistuksen ja sairaslomatodistuksen 13.11.2016 saakka ja mielestäni sen pitäisi riittää". Työterveyslääkäri sanoi että mennään viikko kerrallaan!

Onko kenelläkään ollut tällaista ongelmaa? Kaipaan nyt jotain tukea kun ei tätä tunnu kukaan ymmärtävän
 
Alkuperäinen kirjoittaja Säärivammainen:
Hei kohtaloita.
Olen lukenut moneen otteeseen teidän tarinoitanne ja ajattelin kertoa lyhyesti omani, jos teillä olisi antaa neuvoja myös minulle mieltäni vaivaavassa asiassa.

Putosin tikkailta 27.6., jolloin vasempaan jalkaani tuli sääriluun alaosan murtuma ja uloin kehräsluu myös murtui. Kirurgian poliklinikalla laitettiin jalkaan ulkoinen metallihäkkyrä, turvotus oli valtava joten tämä sen vuoksi, että jalka voitaisiin operoida vasta turvotuksen laskeuduttua. Viikon kuluttua 6.7. jalka operoitiin, metallilevy ja kymmenkunta ruuvia laitettiin. Kyynärsauvojen avulla könkkäsin yhdellä jalalla 2 kk. Sairaslomaa ad 30.9. Elokuun lopulla sain puolipainovarauksen. Kontrollikäynnillä 26.9. kipsi (ortoosi) poistettiin kokonaan eli käytännössä 3 kk oli jalka paketissa. Kyynärsauvojen avulla ja kivun sallimissa rajoissa alkoi kävelyharjoittelu ja kirurgi kirjoitti sairaslomaa ad 13 11.2016 ja B-lausunto, koska toipuminen ja kuntoutus on kesken. Seuraava kontrolli sairaalassa 27.12.2016.

Kipsi poiston jälkeisenä päivänä oli työterveyshuollossa palaveri mahdolliseen työhön paluuseen liittyen. Kerroin kirurgian poliklinikalla käynnistä ja näytin SL-todistuksen. Työterveyslääkäri torppasi koko asian ja alkoi puhua kevenetystä työstä ja työhön paluusta JO viikon päästä eli 3.10.!!!! Olin hämilläni; juuri otettu kipsi pois ja 3 kk kävelemättä ja töihin. Apua! Sain puhuttua itselleni kaksi viikkoa sairaslomaa eli 10.10. saakka.

NO; Menin fysioterapeutille 3.10. ja kerroin tarinan, hän katsoi jalkaani ja kysyi miten pitkä sairasloma mulla on? Kerroin kirurgin antaman loman ja työterveyslääkärin kirjoittaman loman eli viikon päästä töihin! Fysioterapeutti oli aivan aivan hämillään, ei ymmärtänyt mistään mitään. Sanoi, että "Sinä et viikon päästä töihin lähde! Onko lääkäri nähnyt jalkasi?" Sanoin ettei ole katsonutkaan!
Topakka fysioterapeutti marssi lääkärin luo, sain päivystysajan hänelle tunnin päähän. Työterveyslääkäri katsoi jalkani, väänteli ja käänteli niin että huusin "Älä tuo sattuu". Lääkäri; "Siellä on niin paljon ruuveja ja levy että kyllä se kestää".
Neuvottelun jälkeen kirjoitti SL ad 16.10.

Olen käynyt nyt kahdesti työfysioterapeutin luona, pieniä harjoitteita tehty. Fysikaaliseen hoitoon olen myös menossa kun selvitän korvaako vakuutus käynnit. Jalka ei kestä vielä täyttä painoa, kepit on apuna, mikään kenkä ei mahdu jalkaan (reiskat), en pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja, istumaan korkeintaan puoli tuntia kun jalkaa särkee ja turvotusta tulee....

MUTTA nyt minua hämmentää tämä sairausloman pituus ja kumpaa minä uskon: kirurgia vai työterveyslääkäriä? ?Sain tänä aamuna yhteyden kirurgiin ja hän oli myös hämmentynyt kuulemastaan ja totesi vain "Olen kirjoittanut B-todistuksen ja sairaslomatodistuksen 13.11.2016 saakka ja mielestäni sen pitäisi riittää". Työterveyslääkäri sanoi että mennään viikko kerrallaan!

Onko kenelläkään ollut tällaista ongelmaa? Kaipaan nyt jotain tukea kun ei tätä tunnu kukaan ymmärtävän
Click to expand...

Mitä helvettii sä teet duuniksesi? Tuskin tolla koivella rakennushommiin kykenet, mutta istumistyötä kyllä kykenet tekemään
 
Alkuperäinen kirjoittaja Säärivammainen:
Hei kohtaloita.
Olen lukenut moneen otteeseen teidän tarinoitanne ja ajattelin kertoa lyhyesti omani, jos teillä olisi antaa neuvoja myös minulle mieltäni vaivaavassa asiassa.

Putosin tikkailta 27.6., jolloin vasempaan jalkaani tuli sääriluun alaosan murtuma ja uloin kehräsluu myös murtui. Kirurgian poliklinikalla laitettiin jalkaan ulkoinen metallihäkkyrä, turvotus oli valtava joten tämä sen vuoksi, että jalka voitaisiin operoida vasta turvotuksen laskeuduttua. Viikon kuluttua 6.7. jalka operoitiin, metallilevy ja kymmenkunta ruuvia laitettiin. Kyynärsauvojen avulla könkkäsin yhdellä jalalla 2 kk. Sairaslomaa ad 30.9. Elokuun lopulla sain puolipainovarauksen. Kontrollikäynnillä 26.9. kipsi (ortoosi) poistettiin kokonaan eli käytännössä 3 kk oli jalka paketissa. Kyynärsauvojen avulla ja kivun sallimissa rajoissa alkoi kävelyharjoittelu ja kirurgi kirjoitti sairaslomaa ad 13 11.2016 ja B-lausunto, koska toipuminen ja kuntoutus on kesken. Seuraava kontrolli sairaalassa 27.12.2016.

Kipsi poiston jälkeisenä päivänä oli työterveyshuollossa palaveri mahdolliseen työhön paluuseen liittyen. Kerroin kirurgian poliklinikalla käynnistä ja näytin SL-todistuksen. Työterveyslääkäri torppasi koko asian ja alkoi puhua kevenetystä työstä ja työhön paluusta JO viikon päästä eli 3.10.!!!! Olin hämilläni; juuri otettu kipsi pois ja 3 kk kävelemättä ja töihin. Apua! Sain puhuttua itselleni kaksi viikkoa sairaslomaa eli 10.10. saakka.

NO; Menin fysioterapeutille 3.10. ja kerroin tarinan, hän katsoi jalkaani ja kysyi miten pitkä sairasloma mulla on? Kerroin kirurgin antaman loman ja työterveyslääkärin kirjoittaman loman eli viikon päästä töihin! Fysioterapeutti oli aivan aivan hämillään, ei ymmärtänyt mistään mitään. Sanoi, että "Sinä et viikon päästä töihin lähde! Onko lääkäri nähnyt jalkasi?" Sanoin ettei ole katsonutkaan!
Topakka fysioterapeutti marssi lääkärin luo, sain päivystysajan hänelle tunnin päähän. Työterveyslääkäri katsoi jalkani, väänteli ja käänteli niin että huusin "Älä tuo sattuu". Lääkäri; "Siellä on niin paljon ruuveja ja levy että kyllä se kestää".
Neuvottelun jälkeen kirjoitti SL ad 16.10.

Olen käynyt nyt kahdesti työfysioterapeutin luona, pieniä harjoitteita tehty. Fysikaaliseen hoitoon olen myös menossa kun selvitän korvaako vakuutus käynnit. Jalka ei kestä vielä täyttä painoa, kepit on apuna, mikään kenkä ei mahdu jalkaan (reiskat), en pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja, istumaan korkeintaan puoli tuntia kun jalkaa särkee ja turvotusta tulee....

MUTTA nyt minua hämmentää tämä sairausloman pituus ja kumpaa minä uskon: kirurgia vai työterveyslääkäriä? ?Sain tänä aamuna yhteyden kirurgiin ja hän oli myös hämmentynyt kuulemastaan ja totesi vain "Olen kirjoittanut B-todistuksen ja sairaslomatodistuksen 13.11.2016 saakka ja mielestäni sen pitäisi riittää". Työterveyslääkäri sanoi että mennään viikko kerrallaan!

Onko kenelläkään ollut tällaista ongelmaa? Kaipaan nyt jotain tukea kun ei tätä tunnu kukaan ymmärtävän
Click to expand...
Usko kirurgia. Ennemmin liian pitkä kuin lyhyt sairis, ihan sen takia et paranee kunnolla. Ei ole kenenkään etu jos jalka ei parane kunnolla.
 
Nonii pientä asiaa.
Eli itellä on yli liikkuvat nivelet ja no näitä jalka juttuja tulee yllättävän paljon.
Oikiassa jalassa 2014 - 2015 oli hius murtuma oli 3vko kipsi ja sen jälkee otettiin pois pysty 2vko jälkee kävelee normisti.
Sitten tossa 2015 Syksyllä oli Vasemmassa jalassa mone aika iso murtuma kipsi oli noin 7vko ja sitten kipsin poiston jälkeen meni 3viikkoa että pysty kävelee ja nyt jos välillä joutuu kävelee pitkiä matkoja niin Jalkoja alkaa gramppaamaan.
  • Käsi on ollu myös lastassa.
 
Mulla tuli 9.5.17 hypättyä laskuvarjohyppy ja alastulo meni huonosti, vasen jalka meni kolmesta kohtaa rikki; pohjeluu poikki ylemmältä kolmannekselta, nivelhaarukka leveni molemmilta puolilta 0,7 senttiä ja kantakolmio murtui. Kipua ei kyllä tuntunut ja luulin olevani kunnossa mutta jalka ei vaan liikkunut oikein ja siitä kuului rutinaa. Lanssilla sairaalaan, leikkaukseen ja kotiin. Kuus viikkoa saapaskipsi ja kepit, ja sen jälkeen kipsi pois ja Walker-tuki tilalle. Tosin mulla paraneminen tapahtui tosi hyvin ja nopeasti, ja jätin omalla luvalla Walkerin alle viikon päästä pois ja opettelin uudelleen kävelemään. Nyt olis kontrollikäynti parin viikon kuluttua, saa nähdä mitä fysioterapeutti ja tohtori sanoo tästä mun omavaltaisuudesta, mutta normaalisti mie oon pystynyt kävelemään. Tosin pitkän päivän jälkeen jalka on hiukan arka ja turvoksissa.

Pikaista paranemista kaikille ja tsemppiä!
 
Heippa. Vieläkö löytyy kohtalo tovereita? Minulla siis reilu kaksi viikkoa aikaa siitä kun liukastuin ja jalka meni kolmesta kohtaa poikki. Jalka leikattiin ja jalkaan laitettiin ruuveja ja jotakin muutakin. Olin niin tokkurassa leikkauksen jälkeen että en edes muista mitä kaikkea leikkauksessa tehtiin. Papereissa lukee siis Weber C-tyypin murtuma ja mediaalimalleoli murtuma. Mitähän nuo lienee suomeksi tarkoittavan? Minulla on koko 6 viikkoa osapainovaraus jalalle ja kipuja ei enää juurikaan ole, kipsi siis ollut tasan kaksi viikkoa. Jännittää itseänikin toipuminen ja se miltähän mahtaa nilkassa/jalassa tuntua kun kipsin saa vihdoin pois.. Kaikesta huolimatta mukavaa joulunodotusta kaikille ja tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Heippa. Vieläkö löytyy kohtalo tovereita? Minulla siis reilu kaksi viikkoa aikaa siitä kun liukastuin ja jalka meni kolmesta kohtaa poikki. Jalka leikattiin ja jalkaan laitettiin ruuveja ja jotakin muutakin. Olin niin tokkurassa leikkauksen jälkeen että en edes muista mitä kaikkea leikkauksessa tehtiin. Papereissa lukee siis Weber C-tyypin murtuma ja mediaalimalleoli murtuma. Mitähän nuo lienee suomeksi tarkoittavan? Minulla on koko 6 viikkoa osapainovaraus jalalle ja kipuja ei enää juurikaan ole, kipsi siis ollut tasan kaksi viikkoa. Jännittää itseänikin toipuminen ja se miltähän mahtaa nilkassa/jalassa tuntua kun kipsin saa vihdoin pois.. Kaikesta huolimatta mukavaa joulunodotusta kaikille ja tsemppiä!
Click to expand...
Sitku saat kipsin pois et haluaisikaan päästä siitä eroon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja "toivo elää":
Kiitos hurjasti neuvoista ja ja vinkeistä. Ehkä jo sitten vuoden päästä saan nauttia täysin siemauksin kesästä. Puoliso ja poikani ovat joo, onneksi, apunani. Lepoasennossa on hyvä, mutta heti kun pidän jalkaani vähänkään alaspäin, kipu on kova ja turvotus suuri ja sen takia vietän suurimman osan aikaa makuuasennossa. Yritän kovasti kasvaa henkisesti ja oppia tästä kokemuksesta jotain arvokasta. Lääkäri kyllä mainitsi jotain siitä, että vasta vuoden päästä näkee mitä jalasta tulee? On se pitkä aika!
Inhoan "napapiikkejä" ja sitä särkylääkemäärää, jota on pakko ottaa, jotta olo olisi helpompaa.
Ja miten voi WC:ssä ja suihkussa käynti olla niin vastenmielistä ja hankalaa. Olen ihan voimaton sen jälkeen. Osa syy lienee sillä, että olen isokokoinen nainen, enkä kovin kevytkään. Käsivoimat ei tahdo riittää. Olen harkinnut polvisuojia ja konttausta aina välillä. Noloa ja nöyryyttävää.
Kummallista tämä ihmisen elo? JUHANNUSTA!
Click to expand...
Pää
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

H
Kuinka kauan meni ennen kun koirasi oppi kävelemään hihnassa?
Viestiä
26
Luettu
7K
Aihe vapaa
"Anonyymi"
A

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa