Lapsella on puheentuoton erityisvaikeus, toivotaan että oppii puhumaan joskus normaalisti... ja luotan kyllä ammattilaisten arvioon siitä että viittomat on tärkeitä ja tukevat tällä hetkellä hyvin itsensä ilmaisua. Surettaa vaan kun ei voi edes oman isän kanssa jutella tällä hetkellä sillä kielellä mikä on ajankohtainen kun isä ei panosta viittomien opetteluun... ja kyllä se varmaan on kummankin vanhemman tehtävä opettaa niitä lapselle.
Kaikki ei vaan ole viittojia, ei edes kaikki lapset. Toisilla on kuvakortit käytössä, mutta viittomien etu on, että ne kulkevat aina matkassa. Ainoa haittapuoli on, että meillä ainakin lapsi tahtoi talvella riisua rukkaset pois, kun hänellä oli jotain asiaa.
Alkuun tuolla puheterapiassa keskitytään noihin viittomiin, jotta lapsi saa keinon millä saa itsensä ymmärretyksi. Muita keinoja ovat ilmeet, eleet, kuvat... Monethan väittävät, että kyllä se lapsi rupeaa puhumaan, jos häneltä ei suostuta ymmärtämään muuta kuin puhetta, mutta tuo on kaikista pahin, mitä lapselle voi tehdä. Tao sille miehellesi päähän, että hänen pitää edes opetella, mitä ne lapsen oppimat ja käyttämät viittomat tarkoittavat. Ei se niin haittaa, vaikkei mies viittoisikaan, kunhan puhuu lapselle ja myötäilee lapsen viittomia, kuten, että " ai, haluat maitoa". Itse viittomiahan voi oppia vaikka netistä, tässä oma suosikkipaikkani, mistä meidän lapset on niitä saaneet opetella
http://aineisto.viittomakielinenkirjasto.fi/lastenviittomasanakirja/index.html
Uskallan jopa väittää, että puheterapeutit eivät ole edes niitä parhaita viittomien opettajia, eron huomaa, kun pääsee viittomakielen tulkin opetukseen. Minä suosittelen sinua kokoamaan listaa sanoista, joita tunnet tarvitsevasi lapsen kanssa ja kyselet niitä siellä puheterapeutilla tai etsi netistä. Apuna voi käyttää vaikka viittomasanakirjaa
http://suvi.viittomat.net/
Itse suosin videoita, kuvista voi olla hankala hahmottaa liikkeiden suuntaa ja merkitys voi olla ihan muuta kuin on tarkoitus. Pelkkä tukiviittomien opettelu on kuin vieraan kielen opettelua, mutta viittomat ovat hyvin kuvaavia, meillä lapsi käytti muutamista asioista ihan oikeaa viittomaa ennen viittomien opettelua eli meillä oli itsestäänselvyys, että lapsi opettelee niitä viittomia. Aikuiselle viittomien ymmärtämistä ja oppimista helpottaa se, että selitetään, mistä se viittoma tulee, kuten auto on, että väännetään rattia ja istua kuvaa sitä kuinka istahdetaan penkin päälle ja polvet ovat penkin reunalla.
Puheterapeutithan yleensä korostavat sitä, että viittomat tippuvat pois käytöstä, kun niitä ei tarvita. Kun lapsi huomaa pelkän puheen riittävän siihen ymmärretyksi tulemiseen, niin viittomat jäävät vähemmälle, kun ne kuitenkin ovat aikaa vievempiä. Meillä ensimmäiseksi opitut (värit) pysyivät kaikista pisimpään matkassa ja meidän lapsi on viittonut jopa lausetasolla, jota kovin monet eivät tee. Meillä on puhe opeteltu puheterapeutilla ihan äänne äänteeltä ja kirjain kirjaimelta. Vuosia siihen meni ja kovaa työtä, toistoja on varmaan tehty miljoonia. Nykyään puhe on ihan ymmärretävää, sanavarasto on pieni verrattuna samanikäisiin ja jotkut äänneyhdistelmät sanassa voi joskus tuottaa vaikeuksia.
Alkuvaihe puheterapiassa on usein turhauttavan tuntuista, kun itse odottaa jotain nopeaa apua siihen puheentuottamiseen, mutta siellä opetellaan vaan viittomia itse puheentuottoa ei paljoakaan, jotain pieniä yksittäisiä harjoituksia.
Jaksamisia! Teillä on varmasti pitkä tie edessä. Yritä olla katkeroitumatta miehelle, vaikkei hän kaikessa olisikaan niin aktiivisesti mukana. Suosittelen vielä käymään sopeutumisvalmennuskurssilla, jos sellaiseen vaan on mahdollisuus
