Nelivuotiaan yöllinen kiukkuilu

[vierailija]

Olen kolmekymppinen mies ilman omia lapsia, mutta täältä uskoisin saavan sopivia vastauksia.

Olen nyt reilu puoli vuotta tutustunut uusioperheen arkeen. Uusioperheeseen kuuluu minä, viisi vuotta itseäni vanhempi nainen sekä nelivuotias tyttö. Muuten sujuu ihan mallikkaasti, mutta yöaika on sellaista kikkailua. Lähes poikkeuksetta lapsi herää keskellä yötä ja joka ikinen kerta pahantuulisena herättäen kaikki muut. Milloin on hetken ollut hereillä ja ei saa enää unta ja alkaa itku (kuitenkin nukahtaa max 5 min päästä kun itkut loppuu), milloin on peitto lipsahtanut jalkopäähän ja ei vain viitsi itse nostaa (jolloin äiti nousee korjaamaan) ja milloin jano (jolloin äiti nousee hakemaan vettä). Välillä vuoronperään näitä kaikkia, kun edellinen tilanne on ohi. Lapsella myös useasti vesipullo sängyn vieressä, mutta ei jostain tuntemattomasta syystä kelpaa, eli voidaan kenties puhua huomionhakuisuudesta?

Ajoittain minusta tuntuu, että lapsi vie äitiään kuin pässiä narussa, äiti lähinnä hyssyttelee ja antaa periksi ja lapsi saa mielestäni kohtuuttoman usein tahtonsa läpi. Minulla on sellainen olo, että äiti ennemmin välttelee tilanteita, joissa lapsi alkaa kiukuttelemaan, kuin laittaisi lapselle selkeät rajat.

Mutta tätä nukkumiskuviota alkaa olla minun mitta täysi ja suhteemme alkaakin pikkuhiljaa rakoilla. En osaa ottaa kantaa, onko tämä käytös nelivuotiaalle normaalia, mutta olenko täysin väärässä, jos väitän, että kasvatuksessa on tehty virhe kun on lähdetty yöaikaan lapsen pompoteltavaksi? Olen useita kertoja sanonut, että tuo lapsen käskytettäväksi lähteminen ja toivominen että se joskus loppuu, tuskin lienee oikea tapa. Vastaukseksi saan hyvin usein, että se on vielä lapsi, tai että en tiedä näistä asioista koska minulla ei ole omia lapsia.

On jotenkin sellainen olo, että tuon ikäinen kokeilee tuollaista pompottamista, ja jos havaitsee toimivaksi, varsin myös käyttää sitä jatkossakin. Ymmärtäisin tuollaisen ilman varsinaista syytä itkemisen yöaikaan vauvalta, mutta minä en pidä tätä tilannetta täysin normaalina. Tätä siis jatkunut koko yhdessäoloajan ja voidaan sanoa, että lähes jok'ikinen yö.

Voisitteko ottaa kantaa, onko tämä nelivuotiaalta aivan normaalia käytöstä? Toimiiko äiti tilanteessa oikein, ja jos ei, miten kyseisen lapsen yölliseen käytökseen tulisi suhtautua? Vai tuleeko sitten tosiaan vaan sietää tilannetta tällaisena ja toivoa että menee ajan kanssa ohi?

 

[Vasemman käen rukkanen]

Laita korvatulpat. Kyllä se joskus loppuu

 

[vierailija]

...ja sanottakoon vielä, että olen tilanteeseen jo niin ehdollistunut, että tiedän jo hetkeä ennen kun se alkaa. Joko olen vielä valveilla tai herään alitajuisesti unesta siihen, ja puren hammasta jo valmiiksi. Kun nukkumistuhina loppuu, kääntää kylkeä muutaman kerran ja sitten alkaa itku ja huuto.

 

[vierailija]

Rajat yöajallekin tarvitaan, olet aivan oikeassa. Meillä 4-ja 6-vuotiaat jotka opetettu 8kk iästä siihen että unirauha on kaikilla ja silloin nukutaan. Jos on jano tai pissahätä niin hissukseen saa hoitaa hommat ja jatkaa unia. Näitä ehkä kerran parissa kuussa tai kun lapset sairaana.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No äiti on varmaan huomannu, että kun tekee nämä pienet palveluksen, niin rauha laskeutuu äkimmin pirttiin.

 

[vierailija]

No äiti on varmaan huomannu, että kun tekee nämä pienet palveluksen, niin rauha laskeutuu äkimmin pirttiin.

Juu pitää ihan paikkansa ja sillä onkin perustellut, mutta onko se kovin toimiva juttu, jos muu perhe saa siltikin joka yö herätä siihen? Vaikkakin rauha tulisi taloon nopeammin, minulla nukkuminen on vuorotyöläisenä ajoittain aika hankalaa. Ja pahimmassa tapauksessa, kuten viime yönä, minun yöunet loppuivat kokonaan klo 01:30. Onneksi nyt olen lomalla.

 

[vierailija]

Ymmärrän että olet väsynyt, ja on vaikea sopeutua rooliin, jossa oma uni ja tekeminen jatkuvasti katkeaa lapsen tarpeiden vuoksi. Biologisillakin vanhemmilla on siinä joskus vaikeuksia, vaikka he sentään rakastavat lastaan ja ovat vuosikausia saaneet yöheräilyjäkin treenailla.
Nelivuotias voi herätä turvattomuuden tunteeseen ihan aivojen kehityksen vuoksi. Ne vesipullot ja muut asiat on vain tekosyitä saada aikuinen siihen viereen turvaa tuomaan. Meillä asia on ratkaistu niin, että huoneessa on aina koristevalot päällä, eli himmeä valaistus, ja aikuinen menee viereen nukkumaan jos lapsi on levoton. Sitä varten lapsen sänky on riittävän leveä ja siinä on aikuisellekin kunnon tyyny.Pääasia, että kaikki saavat nukkua hyvin.

Teillä nyt kolme ihmistä nukkuu huonosti. Oisko mikään ratkaisu se, että äiti tosiaan joskus jäis lapsen viereen nukkumaan jos yö on levoton. Nukkuisitte kaikki hyvin, siihen asti kunnes nelivuotiaskin on alkanut nukkua levollisemmin. Se on vaihe joka menee ohi. Lapsen äiti on kuitenkin tosi hyvä äiti, että ymmärtää miksi lapsi heräilee, ja jaksaa olla kärsivällinen. Hän toimii ihan oikein, äiti on aina lapsensa puolella, eikä siihen kannata puuttua. Se osuu sitä äitiä niin herkkään kohtaan, että sun pisteet sitten väistämättä hänen silmissään laskee, jos alat ääneen arvostella.

 

[vierailija]

Ymmärrän että olet väsynyt, ja on vaikea sopeutua rooliin, jossa oma uni ja tekeminen jatkuvasti katkeaa lapsen tarpeiden vuoksi. Biologisillakin vanhemmilla on siinä joskus vaikeuksia, vaikka he sentään rakastavat lastaan ja ovat vuosikausia saaneet yöheräilyjäkin treenailla.
Nelivuotias voi herätä turvattomuuden tunteeseen ihan aivojen kehityksen vuoksi. Ne vesipullot ja muut asiat on vain tekosyitä saada aikuinen siihen viereen turvaa tuomaan. Meillä asia on ratkaistu niin, että huoneessa on aina koristevalot päällä, eli himmeä valaistus, ja aikuinen menee viereen nukkumaan jos lapsi on levoton. Sitä varten lapsen sänky on riittävän leveä ja siinä on aikuisellekin kunnon tyyny.Pääasia, että kaikki saavat nukkua hyvin.

Teillä nyt kolme ihmistä nukkuu huonosti. Oisko mikään ratkaisu se, että äiti tosiaan joskus jäis lapsen viereen nukkumaan jos yö on levoton. Nukkuisitte kaikki hyvin, siihen asti kunnes nelivuotiaskin on alkanut nukkua levollisemmin. Se on vaihe joka menee ohi. Lapsen äiti on kuitenkin tosi hyvä äiti, että ymmärtää miksi lapsi heräilee, ja jaksaa olla kärsivällinen. Hän toimii ihan oikein, äiti on aina lapsensa puolella, eikä siihen kannata puuttua. Se osuu sitä äitiä niin herkkään kohtaan, että sun pisteet sitten väistämättä hänen silmissään laskee, jos alat ääneen arvostella.

Kiitos vastauksesta.

Lapsi tekee tosiaan myös sitä, että myös aamulla heti herätessään herättää kaikki muut ihan tavallisella jutustelullaan. Kun lapsen äiti käskee lähteä omiin touhuihin ja antaa vielä hetken nukkua, alkaa tämä "janottaa, janottaa."

Minun lapsuudessani varmaan asiat olivat sitten niin toisin, mutta kyllä minulle ja sisarilleni tehtiin selväksi, että jos herätään ennen muita, touhuillaan vähin äänin omia, mutta jokaiselle suodaan rauha nukkumiselle.

 

[vierailija]

Kiitos vastauksesta.

Lapsi tekee tosiaan myös sitä, että myös aamulla heti herätessään herättää kaikki muut ihan tavallisella jutustelullaan. Kun lapsen äiti käskee lähteä omiin touhuihin ja antaa vielä hetken nukkua, alkaa tämä "janottaa, janottaa."

Minun lapsuudessani varmaan asiat olivat sitten niin toisin, mutta kyllä minulle ja sisarilleni tehtiin selväksi, että jos herätään ennen muita, touhuillaan vähin äänin omia, mutta jokaiselle suodaan rauha nukkumiselle.

Joo ei meilläkään saa nukkuvia aikuisia herättää vain hyvin vuoksi. Vuortyöntekijöitä siis meilläkin, ja uni on tosi tärkeää. Lapset saa katsoa netflixiä mielin määrin heti herättyään kunnes toinen aikuisista herää, ja se toimii. Nököttävät hiljaa nenä ruudussa ja ovat mielissään että kerrankin saa katsoa monta jaksoa pikkuponeja putkeen. Juomisasioita varten meillä on lavallinen noita pienen pieniä kivennäisvesipulloja keittiön sivupöydällä, sen nyt jaksaa unissaankin lapselle avata kun lapsi tuo sen sängyn viereen. Illalla taas olen iltapalalla syöttänyt lapset niin tukevalla aterialla, että aamulla ei kenelläkään ole nälkä ennen kymmentä. Ilman unta ei vuorotyöläinen vain pärjää, ja sitä tulee raivohulluksi joko heti tai ajan kanssa, joten siihen ei mennä tässä taloudessa.
Tsemppiä.
-7-

 

[vierailija]

Joo ei meilläkään saa nukkuvia aikuisia herättää vain hyvin vuoksi. Vuortyöntekijöitä siis meilläkin, ja uni on tosi tärkeää. Lapset saa katsoa netflixiä mielin määrin heti herättyään kunnes toinen aikuisista herää, ja se toimii. Nököttävät hiljaa nenä ruudussa ja ovat mielissään että kerrankin saa katsoa monta jaksoa pikkuponeja putkeen. Juomisasioita varten meillä on lavallinen noita pienen pieniä kivennäisvesipulloja keittiön sivupöydällä, sen nyt jaksaa unissaankin lapselle avata kun lapsi tuo sen sängyn viereen. Illalla taas olen iltapalalla syöttänyt lapset niin tukevalla aterialla, että aamulla ei kenelläkään ole nälkä ennen kymmentä. Ilman unta ei vuorotyöläinen vain pärjää, ja sitä tulee raivohulluksi joko heti tai ajan kanssa, joten siihen ei mennä tässä taloudessa.
Tsemppiä.
-7-

Joo, jääkaapin alahyllyssä on meilläkin vissyt ja mehut ja jogurttia jos nälkä tulee, mutta aamusta vaan sitten tekeydytään avuttomaksi jos muut eivät nouse. Muuten ollaan niin isoa tyttöä mutta aamusta ei onnistu enää edes pyyhkiminen pissallakäynnin jälkeen. Yö onkin sitten suoraa itkua ja huutoa. Tosin lyhytkestoista, mutta ihan riittävää siihen että yöunet menee.

Hyvähän tuosta ois jotain palaveria pitää, mutta linja ei ole kovin yhtenäinen, jos lapsen äiti pitää tuota täysin hyväksyttävänä (joskin ikävänä) ja minun jaksaminen alkaa olla aika rajoilla. Enkä minä kasvatukseen halua suoranaisesti puuttua tai tunkeutua isän tontille.

Niin, ja lapsen bravuuri on lohduton "isiä ikävä"-itku. Jos aamulla ei lopulta nousta useiden eri yritysten jälkeen, lapsi pelaa tämän kortin. On todennut toimivaksi. Myöskin joka ikinen kerta, jos asiat ei mene hänen mielen mukaan. Viimeisin kerta silloin, kun lapsella oli tilanne, että piti pyytää anteeksi. Lopputulemana oli se, että äiti pyysi anteeksi, lapsi itki isi-ikävää ja äiti tokaisi että yhdessä pyydettiin anteeksi. Lapsi siis vuoroviikoittain äidin ja isän luona. Se sai myös hälytyskelloni soimaan, kun huomasin, että lapsi saa kierrettyä anteeksipyynnönkin tietynlaisilla jipoilla, eikä sitä taitoa tarvitse edes opetella.

 

[vierailija]

Ei varmaan ole helppo tilanne neljävuotiaalle muuttaa viikottain paikasta toiseen

 

[vierailija]

...ja sanottakoon vielä, että olen tilanteeseen jo niin ehdollistunut, että tiedän jo hetkeä ennen kun se alkaa. Joko olen vielä valveilla tai herään alitajuisesti unesta siihen, ja puren hammasta jo valmiiksi. Kun nukkumistuhina loppuu, kääntää kylkeä muutaman kerran ja sitten alkaa itku ja huuto.

Nukutteko samassa huoneessa kaikki?