IBS (ärtyvä suoli)
Määritelmä
Ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS (Irritable Bowel Syndrome), on toiminnallinen suolistovaiva, jonka pääoireita ovat vatsakipu, turvotustaipumus, ilmavaivat sekä ummetus tai ripuli. Aiemmin puhuttiin ärtyvästä paksusuolesta, mutta nykykäsityksen mukaan kyse on koko suolistoalueen sairaudesta, johon voi liittyä myös ohutsuolta tai ylävatsaa koskevia oireita.
Ärtyvän suolen oireyhtymän virallinen diagnostiikka perustuu
Rooma III kriteereihinja diagnoosi tehdään oirekuvan perusteella (
http://www.romecriteria.org), jos:
- vatsavaivaa tai -kipua on esiintynyt vähintään kolmena päivänä viikossa viimeisen kolmen kuukauden aikana
- vähintään 2/3 seuraavista a-c kohdista: vatsakipu tai –vaiva
a) helpottaa ulostamisen jälkeen
b) ulostamiskerrat vähenevät tai tihenevät vaivan pahentuessa
c) uloste muuttuu löysäksi tai kovaksi vaivan pahentuessa
- Oireita on täytynyt olla vähintään puolen vuoden ajan
Vaikka varsinaiseen diagnoosin ei kuulu turvotuksen arviointi, se on kuitenkin yksi kaikkein tyypillisimmistä ja haittaavimmista oireista, ja tukee diagnoosia.
Jos potilaalla on ns. hälyttäviä oireita, kuten verta ulosteessa, painon menetystä tai epänormaalit laboratorioarvot, tehdään diagnosointivaiheessa suolen tähystys ja mahdollisesti muita tutkimuksia syövän ja muiden vakavien sairauksien poissulkemiseksi. Myös oireiden alkaminen vasta 50 vuotiaana tai sen jälkeen on syy hakeutua lääkärin vastaanotolle.
IBS:n syntyä ei tunneta, mutta oireyhtymälle altistaa mahasuolikanavan kipuaistimuksen muuttuminen (viskeraalinen hypersensitiivisyys), matala-asteinen tulehdus suolen pinnalla, lisääntynyt kaasun muodostus ja sen hidastunut poistuminen, suolistobakteerien epätasapaino ja toimintahäiriöt sekä mahalaukun kyvyttömyys laajuntua normaalisti ruokaboluksen mahaan saapuessa