Alzheimer???

[tytär ja äiti]

Onko täällä ketään muuta jonka vanhemmalla dementoiva sairaus? Missä vaiheessa mennään, ja miten jaksatte? Mun oma äiti sairastaa, aika rankkaa toisinaan, vaikkei äiti vielä kovin huonona olekaan. Kommentteja?

 

[vieras]

en nyt suoranaisesti vastaa kysymykseesi, mutta vaarini kuoli vähän aikaa sitten sairastettuaan monta vuotta alzheimeria. Mummoni sinnitteli kauan ja hoiti miestään kotona, kunnes alkoi vaari mennä niin huonokuntoiseksi ettei selviytynyt enää edes vessassa käynnistä. Viimeiset vuotensa vietti siis täysin petipotilaana, eikä tiennyt enää mitään tästä maailmasta. Kaikille vaarin sairastelu oli erittäin rankkaa,mutta minua lohdutti se ajatus ettei hänellä ollut kipuja.

 

[Lumo]

Mun mummo on sairastanut kohta jo 10v. Ei enää oikeastaan reagoi, vuodeosastolla vuodepotilaana. Päivittäin nostelevat istumaan ja käveleekin vielä ohjattuna.

Sanotaan että dementoivassa sairaudessa omaiset menettävät potilaan kolme kertaa: Kun sairaus diagnosoidaan, kun potilas ei enää tunnista läheisiään ja viimeisen kerran kun potilas lopulta kuolee.

Voimia kaikille, nämä sairaudet koettelevat koko perhettä :flower:

 

[Peuhu]

Mulla isällä lewyn kappale tauti, vaipoissa jo eikä osaa enää puhua ym.Toivoisin että pääsisi jo pois. Alku oli musta vaikein kun kukaan ei uskonut että isällä on dementia vaikka kuin yritin tolkuttaa ja isän käytös( peitteli muistmattomuuttaa ja kinasi) turhautti kovasti, sit kun diagnoosi tuli virallisesti niin helpotti, voi vieraillekin ihmisille sanoa mistä isän käytös johtui ja itsekin jaksoi ymmärtää paremmin isän käytöstä. Äidillä on kaikein rankinta kun on isän omais hoitaja.

 

[tytär ja äiti]

Lumo, tuon olen itsekin kuullut, ja se tuntuu olevan olevan aika totta. Keksimmäinen on varmaan mulle se pahin. Aina ei koko asiaa jaksa edes miettiä, sen verran rankka sairaus on.

 

[tytär ja äiti]

Peuhu, saako kysyä, kuinka vanha sun isä on? Mun äiti sairastunut melko nuorena, mikä ei ainakaan helpota asiaa, siis ulkopuolisten ymmärtämystä ym.

 

[Peuhu]

Mun isä sairastui kans nuorena noin 60 vuotiaana (tuli viimein diagnoosi) nyt on 70 ja jo toisaan loppuvaiheessa. Mä arvioisin että mä huomasin ekat oireet isällä 55 vuotiaana. Se on tosiaa raskasta silloin kun isä oli vielä nuori ja jo sairasti niin saattoi mennä ihan vieraiden ihmisten porukoihin tarinoimaan ja loukkaantui kovasti jos pois tultiin hakemaan, siinä oli vierailla ihmisillä ihmettelemistä.Itseä hirvittää myös että saanko saman taudin tai alzhaimerin kun isän sisaruksiksita kaikilla on joku dementiaa aiheuttava sairaus eli perimä on aika voimakas.

 

[Lumo]

Tosiaan itseäkin pelottaa että mitä jos sairastun... Myös mun äitiä pelottaa kun on paljon mummoa hoidellut ja käy päivittäin katsomassa ja näkee mitä se on.

Toisaalta mua säälittää mummo hirveästi ja tiedän miten surullinen se olisi jos tajuaisi oman tilansa... Välillä toivon että pääsisi pois vaikka se kamalalta kuulostaakin :'( *mummua ikävä*

 

[nättitähti]

ei mun vanhemmilla mutta isomummullani oli.
se oli kamalaa aikaa. pikkuhiljaa alkoi unohteleen asioita. odotteli poikaansa ruotsista vaikkei se ollu tulossa.
senverran järjissään oli montavuotta vaikka asioita unohteli että pystyi asumaan kotona. asuttin samassa kerrostalossa ja kävin jokapäivä hänen luonaan syöttämässä tai laittamassa ruoan eteen ja katsomaan että söi. koska unohti syödä tai muisti että on jo syönyt.
samalla annoin lääkkeet.
varmaan n.2 vuotta taudin toteemisesta rupes oleen jo pahassa kunnossa ja oli tosi vaikeeta enää olla lähellä. agressiivinen ei ollut koskaan.
sillon kun ihmetteli missä miehensä on kun ei ole tullut kotiin ja oli aidosti huolissaan meinasin pillahtaa itkuun. hän kuoli jo ennen mun syntymääni. silloin hain äitini paikalle.. en itse psytyny sanoon miten asia oli.
muistelisin että oli kotona taudin toteamisesta n.3 vuotta jonka jälkeen kaatui ja katkoi jalkansa,kotonaan. sairaalasta ei enää kotio tullut. oli vielä sairaalassakin välillä täysin järjissään ja välillä vaan pihalla muistoissaan. vanhainkotiin joutui ja siellä sitten höperöityi vuodensisällä.
oli kamalaa käydä katsomassa kun se ei enää osannut puhua. en tiedä muistiko mua ollenkaan.
sitä en muista enää kuinka kauan oli vanhainkodissa,mutta kuoli ollessaa 85 vuotias ja tauti oli todettu n. 4 vuotta takaperin. oli siis vanhuusiän versio taudista. täsysin terve ja menevä oli ennen tautia. isomummu oli mun elämäni tärkein ihminen,se hoiti mua kun olin pieni ja kasvatti myös mun äidin. :'(

 

[tytär ja äiti]

Ihana lukea näitä! Siis että joku muukin elää tän keskellä. Meillä äiti vasta 61 vee, eli myös tosi nuorena sairastunut. Tuo taudin periytyminen mietityttää kans, mutta eihän murehtiminen ainakaan mitään auta. Ja toisaalta haluan ajatella että tauti on jossain vaiheessa potilaalle itselleen armollinen, kun ei enää tajua oikeastaan olevansa sairas. Kiitos kun jaatte asioitanne!

 

[nättitähti]

Ihana lukea näitä! Siis että joku muukin elää tän keskellä. Meillä äiti vasta 61 vee, eli myös tosi nuorena sairastunut. Tuo taudin periytyminen mietityttää kans, mutta eihän murehtiminen ainakaan mitään auta. Ja toisaalta haluan ajatella että tauti on jossain vaiheessa potilaalle itselleen armollinen, kun ei enää tajua oikeastaan olevansa sairas. Kiitos kun jaatte asioitanne!

onko teillä kumminkin äidillä sanottu sen olevan vanhuusiän? sehän ei periydy.
voimia sulle kovasti!
parasta tässä taudissa on se ettei sitä sairastava tiedä olevansa sairas.

 

[feger]

Appeni sairastaa tuota tautia.
Anoppi on aika kovilla.

 

[tytär ja äiti]

nättitähti: ei, kyllähän tuon ikäinen (diagnoosi 56-vuotiaana) taitaa olla nuori sairastunut?

 

[vieras]

Onko teillä muilla kestänyt pitkään vaihe että te läheiset huomaatte että kaikki ei ole kunnossa mutta sairas itse kieltää kaiken ja suuttuu kun asiasta yrittääkin puhua eikä näin ollen häntä saada lääkäriin?
Miten olette tämän alkuvaiheen jaksaneet ja miten sitten diagnoosi on lopulta saatu tehtyä?

 

[wb]

meil oli noin puol vuotta se vaihe ku epäröin mut sit vaan varasin ajan ja sanoin isälle että mennään lääkäriin. se mikä on tosi rankkaa on se että asettuu vanhempansa yläpuolelle ja pakottaa tutkimuksiin. se sama olo jatkuu kyl myöhemminkin mut siihen vähän sitte turtuu kun on pakko tehdä päätöksiä. mm että tilaa kotiapua vaikkei isä kokenut tarvitsevansa ja sit kun ei pärjänny kotona ni se oli rankka vaihe.

me saatiin diagnoosi aivojen tt kuvauksella neurologin lähetteellä, eka tehtiin ne perus muisti kyselyt ja sit se tietokonekuvaus jossa se yks aivojen osa oli muuttunut sillee ku sairaudessa surkastuu tms.

mun isä kuoli reilu vuosi sitten muun syyn takia,että ihan kokonaan muisti ei mennyt, tunnisti meidät loppuun asti. mut tosi surullinen sairaus ja vieläkin aiheuttaa ahdistusta ku ajattelee niitä aikoja. koita saada se oikea ihminen niiden sekoilujen alta esiin,ja pidä fyysistä läheisyyttä kans yllä, alzheimeria sairastava kokee olevansa yksin ja on pelokas kun tilanne etenee ja huomaa ettei pärjää.

 

[wb]

ja meillä auttoi alzheimer lääkitys alkuun!

 

[...]

ylös

 

[vieras]

nostan

 

[Non compos mentis]

http://www.dailymail.co.uk/health/article-1197927/Doctors-said-husband-just-depressed--fact-Alzheimers-36.html

Tässä kertomus 36-vuotiaana sairastuneesta miehestä.

 

[huolestunut tytär]

Te, joiden omaiselle on aloitettu alzheimerlääkitys, kuinka pitkään kesti että lääkitys alkoi auttaa ja miten tuon vaikutuksen huomasi?
Auttoiko esim. mahdolliseen apaattisuuteen ja elämänilottomuuteen vai pelkästään muistiin ja kuinka paljon apua lääkkeistä on ollut?
Kuinka pitkään oireita oli ollut ennen lääkityksen aloitusta?

 

[vieras]

Te, joiden omaiselle on aloitettu alzheimerlääkitys, kuinka pitkään kesti että lääkitys alkoi auttaa ja miten tuon vaikutuksen huomasi?
Auttoiko esim. mahdolliseen apaattisuuteen ja elämänilottomuuteen vai pelkästään muistiin ja kuinka paljon apua lääkkeistä on ollut?
Kuinka pitkään oireita oli ollut ennen lääkityksen aloitusta?

Sitä on tosi hankala sanoa, miten lääkkeet auttavat vai ovatko auttaneet mitenkään. Eli koska sairaus vaan koko ajan pahenee lääkkeistä huolimatta, ei voi tietää, mikä tilanne olisi ilman lääkitystä. Mutta kuulemma n. 5-6 vuotta on se aika, miten kauan lääkkeillä saadaan taudin kulkua hidastettua.

 

[miuku]

Onko teillä muilla kestänyt pitkään vaihe että te läheiset huomaatte että kaikki ei ole kunnossa mutta sairas itse kieltää kaiken ja suuttuu kun asiasta yrittääkin puhua eikä näin ollen häntä saada lääkäriin?
Miten olette tämän alkuvaiheen jaksaneet ja miten sitten diagnoosi on lopulta saatu tehtyä?

Sairauden kieltäminen kuuluu yleensä siihen alkuun kiinteästi ja tekee elämästä vaikeaa kaikille. Mikä on normaalia muistin heikkenemistä ja mikä sairautta-tyyliin? kun tämän vaiheen yli pääsee, helpottuu sillä saralla kun sairastunut alkaa mieltää asian paremmin, eli sairaus tekee tehtävänsä.
Diagnoosin tekeminen menee monesti niin, että mennään muun asian takia lääkäriin joka tekee lähetteen neurolle tai mikä teillä on diagnosoiva taho. Riidoilta on vaikea välttyä. Luottamukselliset suhteet ennen sitä ovat tärkeitä ja niihin sairastunut takertuu myöhemmin entistä tiukemmin. Kaikista läheisin on usein myös se "varas". Ihan kuin lapsilla, kaikkein läheisimmälle on helpoin olla kiukkuinen.
Minulla itselläni anoppi jolla keskivaikea alzhaimer, asuu yksin ja me hoidetaan tarvittavia asioita. Pysynyt näin toimintakykyisenä. Aika paljon auttaa se, että antaa hänen toimia niin kauan kuin siitä ei ole vaaraa itselleen tai toisille.
Itse olen muistihoitaja ja työskentelen dementiakodissa.

Kotona asuvien muistisairaiden omaiset tarvitsevat vertaistukea paljon. Kun omainen viimein on laitoskuntoinen, eli dementiavaiheessa, ei sekään helppo vaihe ole. Silloin hän monesti kuitenkin on jo onnellisesti tietämätön sairastamisestaan.

 

[ei margariinia]

D3-vitamiini ehkäisee Alzheimerin tautia
Kalifornian yliopiston tutkijat ovat löytäneet uuden vaikutustavan, jolla D3-vitamiini ehkäisee ja lievittää Alzheimerin tautia. D-vitamiini auttaa valkosoluja poistamaan aivosoluista taudille tyypillisiä amyloidi-beeta-paakkuja. Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain terveysvirasto ja tulokset julkaistiin 6.3.2012 lehdessä nimeltään Journal of Alzheimer's Disease.
Samat tutkijat ovat jo aikaisemmin havainneet, että Alzheimer-potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on usein vähäinen ja että puute heikentää muistia ja muita kognitiivisia toimintoja. Työryhmä on osoittanut myös, että D-vitamiini ja kurkumiini vaikuttavat yhdessä Alzheimerin tautia potevien immuunisoluihin ja poistavat amyloidi-paakkuja. "Uusi tutkimus tuo lisävalaistusta siihen, kuinka D3-vitamiini suojaa aivoja", sanoo tutkimusta johtanut tohtori Milan Fiala (David Geffen School of Medicine, UCLA ja Veterans Affairs Greater Los Angeles Healthcare System). Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että berberiini, B-vitamiinit, karnosiini ja omega-3-rasvahapot voivat ehkäistä ja jarruttaa Alzheimerin tautia.
D3-vitamiini ehkäisee Alzheimerin tautia - Terveysuutiset - Tohtori Tolonen

Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease
Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease | Vitamin D Council Blog

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että Alzheimerin tautiin sairastuneilla on kovin vähän D-vitamiinia seerumissaan. Mitä pienempi S-D-25-lukema on, sitä suurempi taudin riski. Ja kääntäen D3-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa tautia. S-D-25:n tulisi olla 75–150 nmol/l, mielellään vähintään 126 nmol/l. Siihen pääseminen voi edellyttää vähintään 100 mikrogramman (µg) päiväannoksen nauttimista. Se on paljon enemmän kuin viranomaisuositus, 7,5 µg/vrk (yli 60-vuotiaille 20 µg/vrk).

EI MARGARIINIA

Christer Sundqvist | Blogit | Iltalehti.fi

veteraaniurheilija

Antti Heikkil

 

[vierailija]

Epäilen alzheimerin tautia 47-vuotiaalla miehelläni.. miten edetä? En edes uskalla ehdottaa hänelle lääkäriin menoa.

 

[vierailija]

Epäilen alzheimerin tautia 47-vuotiaalla miehelläni.. miten edetä? En edes uskalla ehdottaa hänelle lääkäriin menoa.

Ota yhteyttä muistikoordinaattoriin. Hänen kauttaa pääsee muistitestihin (sinne on ainakin täällä jonoa) ja hän varaa tarvittaessa ajan lääkärille. Lääkäri sitten laittaa pään kuvauksiin. Seuraavaa vaihetta sitten odotellaan, kunhan lääkäri soittelee kuvista.