Pitääkö miehen alkaa väkivaltaiseksi hella-nyrkki -linjalla ja roistoksi että, saa naisen itselleen?

[vierailija]

Tuota kaverisuhdetta mäkin jäin ihmettelemään, miksi hän haluaa suhdetta lainkaan jos pelkkä kaveruus ilman intohimoa riittäisi?

Kyllä mä ymmärrän tuota ajatusmallia, vaikka sillä ei ole mitään katetta tosielämässä. Valitettavan moni mies kuvittelee, että ideaalissa parisuhteessa nainen olisi puolison ja seksipartnerin lisäksi myös paras kaveri. Tämmöistä haitallista kuvitelmaa ylläpitävät liian monet tahot ja tuohon uskovat miehet ajavat itsensä potentiaalisten kumppanien kilpailussa marginaaliin. Uskotaan johonkin utopistiseen sielunkumppanuuteen, kun tosimaailmassa naiset valisevat suhteeseen aivan toisenlaisia miehiä.

Kärjistäen kaverimies kutsutaan paikalle, kun Ikean hylly pitäisi koota ja suhdemies, kun panettaa tai tarvitaan johtajuutta.

 

[vierailija]

Ihan paska ketju ja ei oo tota. Jos mä puhun jollekin miehele joka se eihaluu kuuntelee mua yhtään sama mun 1 kaveri ihan juoppo nii miehet lähtee aina pakon kun se puhuu niile. Ihan joam kerta lähtee vittun pakoon se naurattaa ja huudat painu helvetiin nii ei ne sano mitään joku äijä jotain et painuk ite helvetiin

 

[Mörköäiti]

Tietenkin voi flirttailla ja kyllä normaali ihminen näin myös toimii. Kaikille nämä jutut eivät vain tule luonnollisesti ja nopeasti huomaat tilaisuutesi menneen sekä jonkun toisen vieneen naisen kiinnostuksen. Harvassa kun ovat ne tilaisuudet, joissa me vähemmän nopeasti lämpenevät miehet voisimme osoittaa kiinnostuksemme. Ensivaikutelma on tärkein ja sen tekeminen on monelle äärimmäisen vaikeaa. Silloin kun usko omiin kykyihin on hieman matalammalla tasolla vaatii aloitteiden tekeminen usein selkeitä signaaleja naisten suunnalta, eikä näitä signaaleja neutraalimpi ja vähemmän itsevarma mies useinkaan saa.

Toki. Tuo on kuitenkin asia, jota voi harjoitella. Ja sitten jos se ei vaan suju, täytyy yrittää tutustua jotain muuta kautta. Tai sitten sellaisiin naisiin, jotka eivät myöskään flirttailusta välitä - heitäkin löytyy. Mutta mies, joka tähän ketjuun kirjoitti, vaikutti siltä, että pärjää sosiaalisissa tilanteissa. Ja voihan sitä aluksi harjoitella heittämällä juttua joidenkin sellaisten naisten kanssa, joista ei ole vakavissaan kiinnostunut. Flirttiä voi olla vaikka ajankuluksi.

Mutta onhan se totta, että sosiaaliset tilanteet ovat joillekin vaikeampia. Mutta sama se silti naisten kohdalla on. Ei ujo ja sulkeutunut nainenkaan niin helposti saa seuraa, eikä varsinkaan sellainen, joka ei osaa minkäänlaista flirttailua.

 

[Mörköäiti]

Tuota kaverisuhdetta mäkin jäin ihmettelemään, miksi hän haluaa suhdetta lainkaan jos pelkkä kaveruus ilman intohimoa riittäisi?

Kai hän silti seksiä haluaa, mutta hänestä ei ole niin tärkeää olla ihastunut/rakastunut, eikä kaipaa toiseen kohdistuvaa intohimoa siihen seksiin - ehkä hänelle riittää seksin harrastamisen syyksi se, että "pitää päästä purkautumaan".

Naisilla on sitten ollut toisenlaiset ajatukset suhteen osalta.

 

[vierailija]

Toki. Tuo on kuitenkin asia, jota voi harjoitella. Ja sitten jos se ei vaan suju, täytyy yrittää tutustua jotain muuta kautta. Tai sitten sellaisiin naisiin, jotka eivät myöskään flirttailusta välitä - heitäkin löytyy. Mutta mies, joka tähän ketjuun kirjoitti, vaikutti siltä, että pärjää sosiaalisissa tilanteissa. Ja voihan sitä aluksi harjoitella heittämällä juttua joidenkin sellaisten naisten kanssa, joista ei ole vakavissaan kiinnostunut. Flirttiä voi olla vaikka ajankuluksi.

Mutta onhan se totta, että sosiaaliset tilanteet ovat joillekin vaikeampia. Mutta sama se silti naisten kohdalla on. Ei ujo ja sulkeutunut nainenkaan niin helposti saa seuraa, eikä varsinkaan sellainen, joka ei osaa minkäänlaista flirttailua.

On eri asia pärjätä sosiaalisessa tilanteessa, kun ei ole mitään jännitettä ja toinen juttu osata luovia sujuvasti ohi karikoiden, kun mukana on kiinnostusta ja seksuaalista värinää. Tästähän se on monesti kiinni. Ei osata ottaa sitä ratkaisevaa askelta, jonka jälkeen nainen näkee sinut neutraalin keskustelukumppanin sijaan haluttavana seksuaalisena olentona. Pidemmällä lämmitysajalla tällainen voisi meiltä hitaammin syttyviltäkin onnistua, mutta tilaisuuksia tämmöiseen maratonflirttiin harvoin tässä kiihkeässä nykymaailmassa enää tulee. Miksi nainen odottaisi miehen rohkaistumista ja avointa tunteiden ilmaisua, kun on muitakin vaihtoehtoja, eikä pidempi riiailu välttämättä takaa onnistunutta suhdetta?

Kyllä mäkin pidän itseäni ihan hyvänä tyyppinä, jonka seurassa olisi kivaa olla. Valitettavasti tuon todistaminen on hankalaa, jos pääsee vain harvoin astumaan edes suhteen ensimmäiselle askelmalle.

 

[Asiankannattaja]

On eri asia pärjätä sosiaalisessa tilanteessa, kun ei ole mitään jännitettä ja toinen juttu osata luovia sujuvasti ohi karikoiden, kun mukana on kiinnostusta ja seksuaalista värinää.

Eli sä menet ns. puihin. Pärjäät tilanteissa joissa sun mielestä ei ole seksuaalista värinää. Entäs jos naisen mielestä onkin?

Jos sun käytöksesi muuttuu hölmöksi/tolloksi/epävarmaksi tai ylipäänsä muuttuu kohdatessasi sinua kiinnostavan naisen niin se ny vaan ei toimi vaikka ujostelu onkin jossain määrin söpöä.

Sen kiinnostavan kanssa nimenomaan pitää pärjätä arjessa ja just niissä ihan tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa. Sitähän parisuhde jokseenkin sataprosenttisesti on. Säännöllisen epäsäännöllinen seksi on sit vaan parisuhteen bonus. Ei kukaan jaksa leikkiä kania kaikkea aikaa joten parisuhteessakin aika kuluu miettiessä mitäs tänään syötäisiin ja pitäiskö leikata nurmikko ja hitto kun pierettää.

Eli ihan niit tavallisia tilanteita joissa omien sanojesi mukaan pärjäät.

 

[vierailija]

On se aika luonnollista jännittää lujastikin jos toisen henkilön kanssa on ensimmäistä kertaa seksuaalissävytteisesti tekemisissä. Siitäkin huolimatta vaikka kyseinen henkilö olisi tuttu.

Myöhemmät kerrat ovat sitten eri asia.

 

[Ta11]

Eli sä menet ns. puihin. Pärjäät tilanteissa joissa sun mielestä ei ole seksuaalista värinää. Entäs jos naisen mielestä onkin?

Jos sun käytöksesi muuttuu hölmöksi/tolloksi/epävarmaksi tai ylipäänsä muuttuu kohdatessasi sinua kiinnostavan naisen niin se ny vaan ei toimi vaikka ujostelu onkin jossain määrin söpöä.

Sen kiinnostavan kanssa nimenomaan pitää pärjätä arjessa ja just niissä ihan tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa. Sitähän parisuhde jokseenkin sataprosenttisesti on. Säännöllisen epäsäännöllinen seksi on sit vaan parisuhteen bonus. Ei kukaan jaksa leikkiä kania kaikkea aikaa joten parisuhteessakin aika kuluu miettiessä mitäs tänään syötäisiin ja pitäiskö leikata nurmikko ja hitto kun pierettää.

Eli ihan niit tavallisia tilanteita joissa omien sanojesi mukaan pärjäät.

Niin, kuten sanoin, on mun ongelma sen ensimmäisen askeleen ottaminen ja naiset päättävät pääsenkö laittamaan jalkaa oven väliin. En osaa iskeä naista, joten harvoin kukaan päästää edes lähelle. En hurmaa ulkonäöllä ja olen melko arka, joten mahdollisuudet ovat yleisimmissä tilanteissa ja paikoissa aika matalat.

Vielä idioottina luotan, että joku näkisi epävarmaa pintaa syvemmälle, mutta näin tuskin tulee tapahtumaan enää. Kun en osaa, niin ollaan sitten yksin. Tässä tilanteessa minäkin kelpuuttaisin ystävyyden. Se kertoisi, että kelpaan ystäväksi ja antaisi pienen toivon, että nyt voisin esittää parhaita puoliani ilman ahdistavan paiutumistilanteen paineita.