Olen seurannut mielenkiinnolla työttömien aktiivimallista virinnyttä keskustelua ja kommentointia puolesta ja vastaan. Työttömiä pidetään ylimääräisenä kulueränä ja työttömyysturvasta voisi ihan hyvin hieman tinkiäkin. He ovat ”kannattamaton” sijoitus, joka käy kalliiksi veronmaksajien kukkarolle. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin luulisi. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että miten verovaroja tulisi käyttää ja kohdentaa. Kuuluko veroja keräävien tahojen kuten valtion, kunnan ja seurakunnan käyttää varoja ensisijaisesti tavallisten ihmisten hyödyksi vai saako varoja käyttää niihin tarkoituksiin, jotka eivät kosketa millään tavalla tavallista kuluttajaa. Olisi mielenkiintoista tietää, että mihin verotuksen keinoin kerättyjä varoja on esim. viimeisen 30 vuoden aikana käytetty. Kuinka paljon niistä on mennyt ihmisten elintason kohentamiseen ja palveluiden kehittämiseen ja työllistämiseen. Uskon, että kaikilla yhteiskuntamme portailla tapahtuu verovarojen väärinkäyttöä aina varattomasta työttömästä korkeasti palkattuun valtion virkamieheen. Nykyinen velkaantuminen ja huono valtion ja kuntien talous johtuu enemmän tai vähemmän vastuuttomasta varojen käytöstä vuosien saatossa. Työttömien leimaaminen ei paranna tilannettamme. Miten tuloksekasta on ollut esim. satsaukset Te-keskusten toimintaan. Onko siinä toteutunut panostus ja hyötysuhde tehokkaalla tavalla? Mitä olemme saaneet vastineeksi? Aktiivimalli ei toimi, jos töitä siirretään Suomen rajojen ulkopuolelle halvempien työvoimakustannusten takia, jos kunnat ja valtio systemaattisesti vähentävät työväkeä tehostaakseen toimintaansa. Jos meillä on ajatuksena, että pitää saada mahdollisimman paljon irti mahdollisimman vähällä, työllistyminen ei onnistu helpolla ja ihmisiä jää vaille työtä elämään erilaisten tukien varassa. Pitäisikö sitten palkkoja laskea radikaalisti ja heikentää työntekijän asemaa, jotta olisi kannattavaa palkata väkeä?
Jos näin tehdään niin sitten asumisen ja elämisen tulisi myös halventua. Se on mahdoton yhtälö, että tukia ja palkkoja vähennetään ja elämä muuten kallistuu. Tällä tavoin luomme Suomeenkin yhä enenevässä määrin köyhälistön, joka on todellisuutta esim. rakkaassa itänaapurissamme. Uskon, että olemme pikkuhiljaa luopumassa ajatuksesta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Se ei enää näytä olevan luovuttamaton ihanne. Otamme esimerkkiä maista, joissa olosuhteet ovat heikommat kuin meillä. On muistettava, että hyvinvointi valtio maksaa aina jotakin. Siinä kaikki osallistuvat hyvinvoinnin edistämiseen, myös rahakkaat yritykset ja valtio keräämillään veroilla ja sellaisilla laeilla, että veronkierto ja veroparatiisit eivät ole mahdollisia. Sotekin saattaa aikanaan vielä lisätä veronkiertomahdollisuuksia ulkomaisten sijoittajien rynnätessä pienille terveydenhoitomarkkinoillemme, joihin ei ehkä edes kannata sijoittaa ilman verojen kierto mahdollisuutta. Työttömyyden vähentäminen on yhteinen juttumme. Se ei ole pelkästään työttömien syytä. Suurimmat rahareikäset syntyvät aivan muualla kuin työttömyysturvassa, mutta koska työttömien asema on heikko, heidän kimppuunsa on helppoa hyökätä. Me tarvitsemme eduskuntaan edustajia, jotka ajavat pienituloisten ja työttömien ja pieneläkeläisten asiaa. Tarvitsemme eduskuntaan vastavoiman niitä poliitikkoja vastaan, jotka eivät ajattele koko kansakunnan etua vaan omaa etuaan ja tiettyjen hyväosaisten etuja. Nukkuvien puolue on ollut tähän saakka suuri, koska asiat ovat olleet kutakuinkin hyvin. Mutta tilanne on muuttumassa ja totuus on se, että vähävaraisen etua ei automaattisesti ajeta, ellei eduskunnassa ole vähävaraisen auttamiseen sitoutunutta edustajaa. Voimme valita, että käytämmekö verovaroja entistä enemmän omien kansalaistemme hyödyksi vai annammeko euromme hankkeisiin ja kohteisiin, jotka eivät palvele meitä millään tavalla.
Sanon lopuksi, että aktiivimalli toimii, jos työnantajia velvoitetaan ottamaan työtön palvelukseensa vähintään 18 tunniksi. Ellei yrityksellä ole varaa maksaa palkkaa niin silloin valtio/ kunta voisi sen tehdä. Aktiivimalliin pitäisi sisällyttää myös vapaaehtoistyö esim. vanhusten ulkoiluttaminen, eikä vaatimuksena tarvitsisi olla Tes:in mukainen palkkaus. Aktiivityön vastaanottaminen ja siitä ilmoittaminen pitäisi olla mahdollisimman vaivatonta ja siihen pitäisi kelpuuttaa todella laaja valikoima eri mahdollisuuksia. Uskon, että aktiivimalli saatettiin voimaan ilman tarvittavia valmisteluja ja nyt sitten kuumeisesti mietitään, että kuinkas tässä pitäisi toimia ja tukien leikkaus häämöttää huhtikuussa. Itse kannata työttömien aktivointia, mutta se tapa, jolla se hallituksen mukaan pitäisi tehdä saattaa työttömän pulmalliseen tilanteeseen ellei työnantajia, järjestöjä ym. toimijoita velvoiteta ottamaan työtöntä palvelukseensa vähintään 18 tunniksi ja ellei valtio suostu tarvittaessa maksamaan siitä palkkaa työttömälle tai yritykselle että tämä edes viitsii ottaa työttömän vaivoikseen. Joku tietysti nyt sanoo, että tällä luodaan yrityksille ilmaistyömarkkinat jne. Toisin sanoen aktiivimalli tällaisenaan taitaa vain tuoda enemmän pulmia kuin hyötyä ja iloa ja kaikkien vähiten työllisyyttä.