Mies kävi käsiksi riidellessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Riitaannuttiin mieheni kanssa eilen illalla lasten mentyä nukkumaan ihan mitättömästä asiasta, tekemättömistä kotitöistä. Kun sanailua oltiin käyty vasta muutama lause, mies tuli luokseni olohuoneeseen, vetäisi voimalla painavan nahkasohvan irti seinästä ja komensi mut "vittuun siitä sohvalta". Kun kieltäydyin, mies tarttui mua molemmista käsivarsista, nosti sohvalta ilmaan niin että jalkani eivät koskettaneet lattiaa ja paiskasi lattialle. Tästä rytäkästä sain useita isoja mustelmia.

Säikähdin ihan hirveästi, sillä ollaan oltu yhdessä pian 15v eikä mies ole ikinä ollu millään lailla väkivaltainen tai edes aggressiivinen. Säikähdyksissäni pakenin saunaan ja piilouduin lauteiden alle. Vasta adrenaliiniryöpyn hälvennyttyä tajusin että kyllähän mies tietää missä olen kun kylppärin ovi on lukossa mutta en uskaltanut enää sitä avatakaan. Siellä kyyhötin kuuntelemassa miehen rymistelyä olohuoneessa kunnes mies puolilta öin meni nukkumaan.

Aamulla mies kävi hyvin ylimalkaan pyytämässä anteeksi että "siirtämisensä" meni heitoksi mutta se oli kuulemma vahinko. Miten tällaisesta voi mennä eteen päin kun toinen ei edes tajua miten valtavasti satutti fyysisesti ja henkisesti? Voiko häneen enää ikinä luottaa ettei ensi kerralla riidellessä tule jo nyrkkiä? Mies on tänään käyttäytynyt aivan normaalisti, paitsi ettei ole tuota aamullista lukuunottamatta puhunut mulle. En uskalla itsekään häntä lähestyä kun yhtään en tiedä missä mielentilassa on, edelleen vihanen, surullinen, häpeissään...?
 
Nyt kun mies on saanut portin auki pimeään puoleensa, niin seuraava kerta onkin jo pienempi kynnyt sen ylittämiseen.

Yhden kerran voisin antaa miehelle mahdollisuuden tuollaisen jälkeen, jos oikeasti katuu tekoaan ja näyttää sen selvästi. Pahoin kyllä pelkään, että tuo tulee vielä pahenemaan.
 
Nyt kun mies on saanut portin auki pimeään puoleensa, niin seuraava kerta onkin jo pienempi kynnyt sen ylittämiseen.

Yhden kerran voisin antaa miehelle mahdollisuuden tuollaisen jälkeen, jos oikeasti katuu tekoaan ja näyttää sen selvästi. Pahoin kyllä pelkään, että tuo tulee vielä pahenemaan.

Tuota juuri pelkään, että onko pää nyt avattu enkä jatkossa uskalla enää näyttää ärtymystäni tai suuttumustani fyysisen satuttamisen pelossa. Haluaisin kertoa jollekin läheiselleni tapahtuneesta mutta mietin tulenko katumaan sitä kun tunteet viilenevät, suurentelenko asiaa jos kerron uskopuolisille jne.
 
Ei kauhean hyvältä kuulosta. Ota yhteyttä turvakotiin. Ei sinne ole mikään pakko mennä. Saat jutella puhelimessa ammattilaisen kanssa ja miettiä jatkoja. Siellä tietävät parhaiten, mistä voitte apua saada.
 
Nosta kissa pöydälle ja puhu hänelle asiasta. Selvitä heti mistä johtui äläkä paina villaisella. Jokin on kyllä pahasti vialla jos noin käyttäytyy ja ennen ei ole ollut väkivaltainen. Oli riidan syy sitten mikä tahansa, niin käsiksi ei käydä!
Ei tule olemaan viimeinen kerta.
 
Nosta kissa pöydälle ja puhu hänelle asiasta. Selvitä heti mistä johtui äläkä paina villaisella. Jokin on kyllä pahasti vialla jos noin käyttäytyy ja ennen ei ole ollut väkivaltainen. Oli riidan syy sitten mikä tahansa, niin käsiksi ei käydä!
Ei tule olemaan viimeinen kerta.

Täytyy yrittää puhua tänään kun lapset on saatu illalla nukkumaan. Vähän kyllä hirvittää raivostuuko uudestaan.

-ap
 
Näin aionkin miehelle sanoa kun päästään keskustelemaan, jos on siis sellaisessa mielentilassa että uskallan näin kovaa tekstiä lyödä pöytään.
Jos sun edes pitää miettiä uskallatko ottaa puheeksi, niin eikö se kerro jo jotain? Haloo, nyt valoja. Et sä voi sitä alkaa pelkäämään, siinä eka virhe. Jos nyt jo pelkäätsitä ni tietenki lähdet ja lujaa!
-ap
 
ota asia puheeksi ja jos mies vähättelee eikä selvästi kadu nii heitä pihalle.
Älä ole väjivaltaisessa suhteessa, jää vaan ikuiset traumat sulle ja lapsille. Oon ite sen virheen tehny ja nykyään en osaa enää luittaa keneenkään. on ihana ja huomaavainen miesystävä nytkin, tukee, pitää huolta ja vue ulkomaille eli hemmottelee. en vaan osaa luottaa ollenkaan kun menneisyydessä on pahat traumat ja jopa hengenlähtö ollut "rakkaan" toimesta lähellä. onneksi nykyinen ymmärtää ja lohduttaa, haluaa jutella ja auttaa mua parsimaan itteni kasaan.
 
Kuulostaa siltä että miehesi on joko masentunut tai täysin uupunut.

Riitaannuttiin mieheni kanssa eilen illalla lasten mentyä nukkumaan ihan mitättömästä asiasta, tekemättömistä kotitöistä. Kun sanailua oltiin käyty vasta muutama lause, mies tuli luokseni olohuoneeseen, vetäisi voimalla painavan nahkasohvan irti seinästä ja komensi mut "vittuun siitä sohvalta". Kun kieltäydyin, mies tarttui mua molemmista käsivarsista, nosti sohvalta ilmaan niin että jalkani eivät koskettaneet lattiaa ja paiskasi lattialle. Tästä rytäkästä sain useita isoja mustelmia.

Säikähdin ihan hirveästi, sillä ollaan oltu yhdessä pian 15v eikä mies ole ikinä ollu millään lailla väkivaltainen tai edes aggressiivinen. Säikähdyksissäni pakenin saunaan ja piilouduin lauteiden alle. Vasta adrenaliiniryöpyn hälvennyttyä tajusin että kyllähän mies tietää missä olen kun kylppärin ovi on lukossa mutta en uskaltanut enää sitä avatakaan. Siellä kyyhötin kuuntelemassa miehen rymistelyä olohuoneessa kunnes mies puolilta öin meni nukkumaan.

Aamulla mies kävi hyvin ylimalkaan pyytämässä anteeksi että "siirtämisensä" meni heitoksi mutta se oli kuulemma vahinko. Miten tällaisesta voi mennä eteen päin kun toinen ei edes tajua miten valtavasti satutti fyysisesti ja henkisesti? Voiko häneen enää ikinä luottaa ettei ensi kerralla riidellessä tule jo nyrkkiä? Mies on tänään käyttäytynyt aivan normaalisti, paitsi ettei ole tuota aamullista lukuunottamatta puhunut mulle. En uskalla itsekään häntä lähestyä kun yhtään en tiedä missä mielentilassa on, edelleen vihanen, surullinen, häpeissään...?
 
Näin aionkin miehelle sanoa kun päästään keskustelemaan, jos on siis sellaisessa mielentilassa että uskallan näin kovaa tekstiä lyödä pöytään.

-ap

Jos yhtään edes tuntuu siltä, ettei miehelle uskalla sanoa asiasta, niin tilanne on jo paha. Suhde on sairas, jos toinen joutuu vaikenemaan, kun pelkää seurauksia. Jos et pysty sanomaan miehelle mieltäsi painavista asioista, vaan pelkäät hänen raivostuvan, niin sitten en enää edes miettisi jäämistä.

Sinuna en miettisi seurauksia, vaan nostaisin kissan kunnolla pöydälle, jos mies raivostuu taas ja käy uudelleen käsiksi, niin silloin homma on täysin selvä. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin lähteminen.
 
Surullinen tilanne. Huomautan kuitenkin, että ikävän moni äiti kohtelee lastaan samalla tavalla hermojen pettäessä. Pitäisikö lapsi silloin aina erottaa lopullisesti äidistään?

Vielä useampi isä kohtelee lastaan vielä pahemmalla tavalla, varsinkin muista kulttuureista tulleet. Mutta nämähän ei tähän asiaan mitenkään liity.

Aikuisen ihmisen ei tarvitse elää kotonaan pelossa ja varoa sanomisiaan pahoipidellyksi joutumisen uhalla. Hänellä on vapaus lähteä ja tehdä elämästään turvallinen ja onnellinen ilman väkivaltaista ja arvaamatonta kumppania.
 
Todella ikävä tilanne. En silti usko, että jostain henkilöstä tulee yhtäkkiä väkivaltaistaista. Onko suhde tuore vai ei? Jos on, olisin todella varovainen. Mikäli taas vuosia vanha, niin tuskin toistuu. Väärin tehty se on joka tapauksessa.
 
Yleensä perheväkivalta alkaa pitkän alistamisen jälkeen, eli toinen osapuoli on vähätellyt, haukkunut, syytellyt, ollut mustasukkainen jne. jo pitkän aikaa ennen kuin fyysinen käsiksikäyminen tapahtuu. Jos tämäntyyppisiä merkkejä on ollut ilmassa, niin lähde heti. Silloin tilanne vain pahenee. Oletko saanut siis elää hyvässä ja arvostavassa suhteessa tämän 15 vuotta? Vai onko mies yrittänyt eristää sinua muista mm. suuttumalla aina kun lähdet kavereiden kanssa juhlimaan, kieltämällä miespuoliset kaverit jne?

Jos taas k.o. merkkejä ei ole ollut ilmassa ja mies ymmärtää tekonsa vakavuuden, niin voisin antaa toisen mahdollisuuden. Mutta tekisin hyvin selväksi, että seuraavasta kerrasta homma on samantien poikki.
 

Yhteistyössä