Sitä luulee tuntevansa toisen..

[Elämä sotkussa]

En tiedä miksi tai mitä kirjoittaisin, mutta on jonnekin päästävä purkamaan pahaa oloa.. tuntuu, että elämä kaatuu niskaan ja nurkan takaa sataa aina vain enemmän paskaa päälle..

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä miltei teineistä, tunteneet toisemme 20 vuotta ja avioliitossa olleet viimeiset 10 vuotta.. lapsia on kolme, yksi jo miltei aikuinen, yksi kohta teini ja yksi alle 10v. Viime vuosina on ollut vaikeaa.. kaikenlaisia asioita on tullut tielle, eikä aikaa toisillemme ole ollut, eikä ole tullut paljoa huomioitua toisen tarpeita. Mies on ollut usein hermostunut ja äreä ja minä välillä turhautunut. Kuitenkin aiemmin tänä vuonna tuntui, että elämä alkoi taas sujua.. hyviä asioita tapahtui paljon. Terveystilanne parantui, työtilanne parani, suunniteltiin tulevaa jne.

Nyt sitten.. sain tietää vahingossa jokin aika sitten että miehellä on jonkinmoinen suhde työkaverin kanssa.. suhde ei ole kestänyt pitkään eikä ole ollut juuri mitään fyysistä, mutta se olisi ehkä ollut jopa vielä helpompi kestää.. mies on kuitenkin tarinoinut tälle työkaverille olevansa kanssani yhdessä vain lasten vuoksi ja olevansa rakastunut tähän työkaveriin. Työkaveri ei ole minulle tuttu. He ovat tunteneet noin parin kuukauden ajan ja olleet lähemmässä yhteydessä vain muutamia viikkoja.. samaan aikaan kun mies on vikitellyt tätä työkaveriaan niin meillä on mennyt näennäisesti hyvin, on ollut seksiä ja söpöilyä, mies on muistanut kertoa rakastavansa minua. Niin ja olen nyt raskaana.. ihan alussa.. enkä tiedä mitä tehdä.

Olen aina ennen voinut luottaa mieheeni, mitään tämmöistä ei siis ole ollut aiemmin enkä olisi uskonut tapahtuvaksi.. hänellä on ollut joskus masennusta, mutta siitäkin on selvitty.. minun mielestäni meillä on mennyt suhteellisen hyvin eikä mieheni ole antanut muuta ymmärtää, joten tämmöinen tuli aivan puun takaa.

Olo on erittäin loukattu ja petetty, tällä hetkellä elämältä tuntuu pudonneen pohja pois ja vihaan koko miestä siksi, että on pistänyt mut tälläiseen tilanteeseen. Tiedostan, että suurin vika on miehessäni, mutta en myöskään ymmärrä tätä ämmää, joka tietää sotkeutuvansa itsekin varattuna perheelliseen mieheen. Jos mies on ollut niin kamalan onneton niin miksei se ole sanonut mitään vaan suunnitellut kanssani tulevaa ja sohinut ilman ehkäisyä.. vittu.

Mies on jotenkin ihan sokaistunut, täysin ymmärtämätön käsittelemään minun tuntemuksia ja sitä mitä on tehnyt. Kun asia tuli ilmi niin vihoissani luin kaikki viestiketjut mitä olivat kirjoitelleet ja vaadin miestä tilille. Ämmän viestit olivat tasoa "varo ettet jää kiinni" ja " ei kannata ottaa riskejä". Taisi kuitenkin pelätä enemmän omaa kiinnijäämistään.. no, tein kyllä sinnekin suuntaan selvän että tiedän.

Sekavia ajatuksia. Mies on selvästikin ihastunut, mutta en ymmärrä miksi on lähtenyt sitä siitä suurentamaan. Itsekin olen joskus ihastunut toiseen ihmiseen, mutta ei olisi tullut mieleenkään alkaa tilannetta siitä mihinkään pidemmälle johdattelemaan kun on avioliitto ja perhe. Ja kaikista paskimmalta tuntuu kun on valehdellut mulle kokoajan ja nyt sitten ollaan tässä ja pitäisi tehdä päätöksiä.. siis voi helvetti, tuntuu että mun oma tuttu mies on kadonnut johonkin ja tilalla ihan joku muu jota en tunne ollenkaan.

Mies ei juuri jaksaisi puhua, haluaa vaan olla.. on sanonut lopettaneensa yhteydenpidon tuon ämmän kanssa, mutta niin.. ei se pelkästään meidän asioita korjaa.. Ja samassa työpaikassa on tietysti edelleen. Ja miten hitossa minä nyt jatkan tässä eteenpäin?

Sitä luulee pitkähköllä historialla tuntevansa toisen.. mutta ei tunnekaan. Kävi hyvin selväksi se. Sekava sepostus varmasti ja paljon olennaista varmaan unohtui..

 

[vierailija]

Voisitko tehdä yhden kappaleen tiivistelmän? En vaan kykene lukemaan näin tylsää ja pitkää tekstiä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Ei toisesta voi olla varma ikinä, eikä täysin voi luottaa.ja vähitellen alan uskomaan, että se jonka luulee olevan rehti ja rehellinen, onkin itse asiassa se joka pettää. Tilaa aika parisuhde terapiaan ja marssi ukon kanssa sinne

 

[vierailija]

Haluaako mies jatkaa kanssasi? Jos, niin silloin pariterapiaan.
Sama työpaikka on paha juttu, koska kun sinä kohta keskityt vauvaan niin mies voi keskittyä toiseen suuntaan.

 

[vierailija]

Tämä on ihan tyypillinen kuvio. Naiset sinisilmäisyyksissään kuvittelevat tuntevansa miehensä. Tosiasiassa suurin osa juoksee vieraiden helmojen vietäväksi heti, kun joku vähänkin väläyttää vihreää valoa siihen suuntaan. Vain tyhmimmät jäävät kiinni.

Pahoitteluni ap sinulle. Olet todella vaikeassa tilanteessa.

 

[vierailija]

Tänään sen verran herkillä että ihan itkettää tämä jokapäiväinen ihmisten pahuus.

Minkäs teet. Syntisinä tulimme, toiv eheämpänä lähdemme.


Voimia ap.
Häpeä on ennenkaikkea miehesi taakka nyt. Tietäen hän sitä itsekään tai ei.

Sinulla on hyvä sauma jatkaa eteenpäin,
Omatuntosi on puhdas ja olet itse hoitanut ilmeisesti hyvin vaimon osan.

Toistan vielä, että häpeä asiassa on ennenkaikkea miehesi.

 

[vierailija]

Dorka mies, kun jäi kiinni. Useimmat ovat riittävän fiksuja etteivät sorru perusvirheisiin ja paljastu. Yhdeksän kymmenestä ei koskaan jää kiinni ja kaikilla yhdeksällä on oma vaimo joka onnellisena suitsuttaa kuinka ihana ja luotettava mies hänellä on.

Ei pikku toimistoflirteistä, tsäteistä, suihinotoista tai pikku panoistakaan kannata vetää herneitä nenään. Normi elämää se on.

 

[Echo]

Olette olleet yhdessä niin nuoresta että kyllästyminen on melkein vääjäämätön vähintään jommallekummalle. Ihminen kasvaa ja muuttuu niin paljon nuoruusajoista. Työkaverin kanssa kun tulee jaettua suuri osa päivästä niin se älyllinen "sättäily"voi tuntua kiehtovammalta kuin kotoa tuleva pyyntö "imuroi lattiat".

Mutta ei se pettämistä oikeuta.
Jos olisi mun ukko, käskisin etsiä joko toisen työpaikan ja etsimään säpinää avioliittoon mun kans, tai toinen vaihtoehto ois potku takalistoon.

 

[Zariza]

Voisitko tehdä yhden kappaleen tiivistelmän? En vaan kykene lukemaan näin tylsää ja pitkää tekstiä.

Minä pystyn. Ja saa olla vieläkin pidempi. Ne jotka eivät pysty, menkööt toiselle luukulle.

 

[vierailija]

Mä en osa sanoa muuta kuin että tuttu tunne. Kun pettyy, kun maailma romahtaa. Sen saa kasattua ja jatkettua eteenpäin, mutta jälki jää. Mä kutsuin sitä aikuiseksi tulemista. Vaaleanpunaiset lasit meni sirpaleelsi ja oikea elämä avautui. Näin on ehkä parempikin, olen oppinut tuntemaan ja ARCVOSTAMAAN itseäni paremmin.

Tsemppia sinulle!

 

[0oo0]

Periaatteessahan ketään ei voi tuntea kokonaan koska aika muuttaa ihmistä. Ja pikkulapsiarjen hälinässä voi helpostikin käydä niin että toinen/molemmat aikuiset muuttuvat täysin toisilleen vieraiksi elleivät varta vasten vietä aikaa rauhassa kahden kesken.

Mieti, mitä sä haluat. Unohda kaikki muu hetkeksi. Mieti, mieti. Ja mieti vielä lisää. Sen jälkeen voit penätä mieheltä vastausta siihen, haluaako mieskin yhä yrittää yhdessä.

 

[Elämä sotkussa..]

En oikein tiedä mitä mies haluaa, ei varmaan tiedä oikein itsekään.. minä kaipaisin puhumista ja taas puhumista.. mies ei halua tai jaksa ja sen pitäisi kuulemma saada ajatella päänsä selväksi.

Ja itse mun on ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää tätä koko asiaa, siksi varmaan tännekin kirjoitan.. jotenkin on vaikea uskoa tämän olevan edes totta. Ja kaikki sattuu niin hirveästi. Joo, en ole kuolemassa ja kaikki selviää jotenkin, mutta tuntuu, että multa on riistetty kaikki turvallisuuden tunne ja olen kuvitellut olevani ihan suht mukava ihminen ja nyt tunnen ihan käsittämätöntä kostonhimoa miehen touhuja ja tätä ämmää kohtaan jonka mies on päästänyt meidän elämään.

Meillä on kuitenkin yhteinen elämä, pitkä historia, lapset, eläimet, oma talo ja nyt vielä mun raskaus.. olisi ollut tämäkin asia mukava selvitä ennen tätä. Siihen olisi ihan riittänyt vain miehen rehellisyys ja kertominen että " hei, onkohan meillä kaikki kunnossa, kun musta tuntuu nyt tältä.. ".. millainen ihminen on vaihtamassa näin pitkää historiaa ja yhdessä koettuja asioita satunnaiseen tuttavuuteen tai tunteeseen.. ihan tosta noin vain.

Oon ihan ulalla. Ja siis hetken olen jo asian kanssa paininut..

 

[vierailijallu]

Ensinnäkin ne ovat panneet useinkin ja pidempään kuin mies kertoo. Mies ei myöskään piittaa sinun tunteistasi.

 

[vierailija]

Voi että... kurja tilanne! Oletko kertonut miehelle, että sinä tiedät toisesta naisesta? Tietääkö mies tästä raskaudestasi? Olen kokenut vastaavaa, samantyyppinen tarina. 20 vuoden suhde nuoruuden rakkauden kanssa. Paitsi meillä ei ollut sitä raskautta.

Kannattaa ottaa tukea kaikkialta, mistä voit. Julkista tilanne vanhemmillesi, siskollesi, veljellesi, miehesi vanhemmille ja sisaruksille. Ehkä sille teidän aikuiselle lapsellekin. Jos pidät suhteen ongelmat kaikilta salassa, suojelet miehen salasuhdetta myös. Asian julkistaminen auttaa miestä näkemään, mitä hän tekee ja mitä hän haluaa.

 

[Elämä sotkussa]

Olen kertonut miehelle tietäväni ja vaadin sen tosiaan tilille, jolloin tunnustikin asian ja sanoi olevansa pahoillaan.. oliko vai oliko siksi että jäi kiinni.. vihoissani koitin soittaa myös tälle ämmälle, joka laittoi luurin korvaan. No, viestiä laitoin perään ja mm. kopioita miehen mulle lähettämistä söpöily ja seksiviesteistä jotka ajoittuu siis samaan kun nämä touhutkin.. siinäpähän sitten ainakin se ämmäkin näki, että mies pelailee molempiin suuntiin eikä kotona ole ollut niin kuollutta kun on ehkä antanut ymmärtää.. vaikka teinkin ehkä samalla itsestäni pellen, no siltä nyt tuntuu joka tapauksessa niin eipä väliä..

Ja mies tietää raskaudesta, tosin se selvisi molemmille vasta tuon kuvion selvittyä enkä kertonut ihan heti kun itsekin olin vähän järkyttynyt siitä, että just nyt sitten.. no ei sen nyt sinänsä mikään ylläri pitänyt olla kun ilman ehkäisyä on oltu. Mies ei tunnu olevan kylläkään nyt kovin innoissaan asiasta.. Mikä pahentaa mun oloa entisestään. Raskaus on siis ihan alussa vasta.

Ja miehellä ei ole kyllä ollut montaa tilaisuutta tuon ämmän kanssa paneskeluun tai mihkään muuhunkaan, joten en nyt uskoisi siitä olevan kyse. Asuu vähän kauempana ja töiden jälkeen mies on jo tulossa kotiin tai hakemassa lapsia. Eli lähinnä soitteluun ja viestittelyyn. Työaikanakaan tuskin kauheasti ehtii säätämään ja paikalla on muitakin.

Olen kertonut äidilleni ja miehen siskolle asiasta.. muille en vielä. Ja myös raskaudesta. Ja jutellut lääkärin kanssa. Oli pakko mennä hakemaan apua kun en meinannut saada nukuttua enkä syötyä.

Mistä tuollaista pariterapiaa voi kysellä? Se voisi ehkä olla paikallaan, kävi tässä nyt miten kävi.. jos saisi puhuttua ilman syyllistämistä asioita vaikka mun tekisikin mieli vaan karjua vihojani ilmoille..

 

[vierailija]

Kannattaa ottaa tukea kaikkialta, mistä voit. Julkista tilanne vanhemmillesi, siskollesi, veljellesi, miehesi vanhemmille ja sisaruksille. Ehkä sille teidän aikuiselle lapsellekin. Jos pidät suhteen ongelmat kaikilta salassa, suojelet miehen salasuhdetta myös. Asian julkistaminen auttaa miestä näkemään, mitä hän tekee ja mitä hän haluaa.

Juu, toki. Laita samalla lehteen kokosivun ilmoitus. Taattuja kaksplussan parisuhdevinkkejä taas suoraan perseestä repäistynä. Tällä täysin älyvapaalla ja pelkkiin tunteisiin muttei hivenenkään järkeen perustuvalla pelleilyllä ainakin varmistat, että teillä ei tule olemaan mitään yhteistä tulevaisuutta.

 

[vierailija]

Mitäs olet tollanen vätys ja nipottaja,vähempikin riittää vieraisiin meno.

 

[vierailija]

.....arvaappa mikä todennäköisyys on että se toinenkin on raskaana.

 

[vierailija]

Juu, toki. Laita samalla lehteen kokosivun ilmoitus. Taattuja kaksplussan parisuhdevinkkejä taas suoraan perseestä repäistynä. Tällä täysin älyvapaalla ja pelkkiin tunteisiin muttei hivenenkään järkeen perustuvalla pelleilyllä ainakin varmistat, että teillä ei tule olemaan mitään yhteistä tulevaisuutta.

Tämä on itse pettäjä miehen tekstiä. Ollaan ääliöitä ja kuvitellaan että sen saa pitää salassa. Suurin häpeähän on jos oma äiti ja isä saa tietää.

 

[vaimo_]

En oikein tiedä mitä mies haluaa, ei varmaan tiedä oikein itsekään.. minä kaipaisin puhumista ja taas puhumista.. mies ei halua tai jaksa ja sen pitäisi kuulemma saada ajatella päänsä selväksi.

Ja itse mun on ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää tätä koko asiaa, siksi varmaan tännekin kirjoitan.. jotenkin on vaikea uskoa tämän olevan edes totta. Ja kaikki sattuu niin hirveästi. Joo, en ole kuolemassa ja kaikki selviää jotenkin, mutta tuntuu, että multa on riistetty kaikki turvallisuuden tunne ja olen kuvitellut olevani ihan suht mukava ihminen ja nyt tunnen ihan käsittämätöntä kostonhimoa miehen touhuja ja tätä ämmää kohtaan jonka mies on päästänyt meidän elämään.

Meillä on kuitenkin yhteinen elämä, pitkä historia, lapset, eläimet, oma talo ja nyt vielä mun raskaus.. olisi ollut tämäkin asia mukava selvitä ennen tätä. Siihen olisi ihan riittänyt vain miehen rehellisyys ja kertominen että " hei, onkohan meillä kaikki kunnossa, kun musta tuntuu nyt tältä.. ".. millainen ihminen on vaihtamassa näin pitkää historiaa ja yhdessä koettuja asioita satunnaiseen tuttavuuteen tai tunteeseen.. ihan tosta noin vain.

Oon ihan ulalla. Ja siis hetken olen jo asian kanssa paininut..

Suurin ongelma taitaa olla siinä, että uskonnollisen hapatuksen takia meidät on aivopesty siihen, että uskollisuus on ainoa oikea hyve. Useimmat ihmiset aikuiseksi kasvaessaan viisastuvat ja jättävät joulupukit ja muut satuhöpinät taakseen.

Ihminen kyllästyy toiseen ihmiseen viimeistään 7 vuodessa ja silloin mieli harhaille usein muuallekin kuin omaan kumppaniin. Vielä pidemmissä suhteissa on enemmän kuin todennäköistä, että säpinää myös haetaan muualta kuin omasta liitosta. Silti halutaa pitää oma puoliso, oma perhe ja oma arki normaalina. En näe siinä välttämättä mitään pahaa, kunhan oma perhe tosiaan tulee aina ykkösenä ja ne sivujutut ovat vain pientä mielenpiristystä samaan tapaan kuin muukin harrastaminen.

 

[vierailija]

Tarvitset jonkun luotettavan henkilön, jonka kanssa käydä läpi ihan kaikki ajatuksesi. Koska olet raskaana, pääset oikotietä terapiapalveluihin eikä sinun tarvitse niihin jonottaa kuten normaalisti. Käytä tämä hyväksesi, koska kriisi on teillä vielä alussa ja edessä voi olla paljon raskaita hetkiä. Tarvitset niihin tukea. Selvitä, miten pääset sairaanhoitajan tai psykologin juttusille paikkakunnallasi ja varaa aika.

 

[vierailija]

Tämä on itse pettäjä miehen tekstiä. Ollaan ääliöitä ja kuvitellaan että sen saa pitää salassa. Suurin häpeähän on jos oma äiti ja isä saa tietää.

Olen mies mutten pettäjämies. Ja minun puolesta asiasta voi hyvin tehdä täysin julkisen, jos aikoo lopettaa suhteen. Se olisi varmaan terapeuttista ainakin siinä suurimman vihan ja kostonhalun vaiheessa. Niin itse tekisin jos puolisoni pettäisi ja jäisi kiinni. Aivan taatusti varmistaisin, että vanhemmat ja muu perhe ja suku, yhteiset ja omat ystävät, lasten kaverien vanhemmat sekä potentiaaliset tulevat sulhasehdokkaat saavat joka ikinen tietää. Mutta jos päättäisin yrittää ja jatkaa ja antaa mahdollisuuden ja ehkä anteeksikin jossain vaiheessa, niin en taatusti avaisi sitä porttia juoruilulle, spekuloinnille ja myrkyllisille puheille mitkä lähtisivät taatusti leviämään kulovalkean tavoin ja tulisivat seuraamaan myrkkynä mukana elämässä vielä kymmenien vuosien päästäkin vaikla suhteen saisi jotenkin muuten ehjättyä. Tuollaisen sinun ehdottamasi julkisuusepisodin ja murheellisen näytelmän jälkeen tuskin tosin jäisi toiveita suhteen ehjäämisestä.

 

[vierailija]

Suurin ongelma taitaa olla siinä, että uskonnollisen hapatuksen takia meidät on aivopesty siihen, että uskollisuus on ainoa oikea hyve. Useimmat ihmiset aikuiseksi kasvaessaan viisastuvat ja jättävät joulupukit ja muut satuhöpinät taakseen.

Ihminen kyllästyy toiseen ihmiseen viimeistään 7 vuodessa ja silloin mieli harhaille usein muuallekin kuin omaan kumppaniin. Vielä pidemmissä suhteissa on enemmän kuin todennäköistä, että säpinää myös haetaan muualta kuin omasta liitosta. Silti halutaa pitää oma puoliso, oma perhe ja oma arki normaalina. En näe siinä välttämättä mitään pahaa, kunhan oma perhe tosiaan tulee aina ykkösenä ja ne sivujutut ovat vain pientä mielenpiristystä samaan tapaan kuin muukin harrastaminen.

Jos pettäminen ei tunnu miltään, tuskin suhteessa mikään muukaan tuntuu enää miltään. Onko se enää silloin mikään merkityksellinen ihmissuhde, jossa kannattaa edes olla.

 

[Elämä sotkussa]

Hassulta tuntuu sekin, että aiemmin mies on itse ollut tosi jyrkästi kaikkea pettämistä vastaan, arvostellut ja halveksinut sellaisessa tilanteessa olevia ihmisiä.. omia kavereitaankin. Ja sitten tekee itse näin..

Ja joo, kyllä olen sitä mieltä, että pettäminen on aina väärin. Jos ollaan suhteessa niin siinä ollaan, lähdetään pois tai sovitaan erilaisista pelisäännöistä mitkä on molemmille ok, mutta ei touhuta selän takana ja loukata toista mitä pahimmalla tavalla. Ja omasta mielestäni pettäminen on juuri se pahin tapa miten vain voi toista loukata. Suhteessa ei ole pakko olla ja sen voi lopettaa ennenkuin alkaa säätää muuta.

Ja voin olla sinisilmäinen, niinkuin tässä olen huomannut olevanikin kyllä, mutta minulla ei ole aihetta epäillä että pettäminen olisi ollut juuri muuta kuin henkistä. Sitä en sitten tiedä olisiko se johtanut siihen myöhemmin jollei olisi heti alkuunsa jäänyt kiinni. Mutta tämä on itse asiassa pahempaa, jonkun satunnaisen kännipanon olisin ehkä helpommin kestänyt kun tuollaisen määrätietoisen vikittelyn ja meidän suhteen parjaamisen. Tuntuu aika mitättömältä ja vihaiselta nyt, toisaalta taas surettaa ja hävettääkin. Ja huoli tulevasta pelottaa.

Lääkäriltä sain jo lähetteen mennä juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle tuntemuksistani ja sinne varmaan menenkin vielä.

 

[vierailija]

Kaikenmoisesta sitä tänäpäivänä mammat menee psykiatrille
Varmaan pyydätte lähetettä sinne jokaisen nuhankin jälkeen