V
vierailija
Vieras
Ensimmäisen lapseni kohdalla imetys ei onnistunut. Maitoa ei tullut, sitä ei itseasiassa ikinä edes noussut, ei imemällä eikä juurikaan pumppaamalla. Tukea imetykseen sain kyllä, imuotteet yms katsottiin, pidin vauvaa lähellä ja söin sekä join hyvin. Tuloksena osittaisimetystä 2kk.
Nyt olen uudestaan raskaana ja laskettuunaikaan on muutama kuukausi. Ihmettelin lääkärille etteivät rintani ole tässäkään raskaudessa olleet kipeät, kasvaneet lainkaan yms. Lääkäri tutki ja totesi rinnoissa olevan edelleen kehittymätöntä maitorauhaskudosta, kehitys ei ole siis aikoinaan mennyt loppuun asti. Selvisi myös että tästä syystä maito tuskin tälläkään kertaa nousee ja todennäköisesti pystyn vain osittaisimetykseen.
Asia harmittaa kovasti sillä koin jo esikoisen kanssa todella kovana paikkana imetyksen epäonnistumisen. Epäonnistuin äitinä pahasti. Hävetti kommentoida kysyjille imetyksen epäonnistumista ja kaivaa pullo esille. Katseet, joita saat ruokkiessasi pientä vauvaa pullolla eivät ole kovin mukavia. Myös kommenttia pulloruokinnasta saa kuulla riittävästi.
Olen onnellinen että tiedän tehneeni aikoinani parhaani mutta koen jo nyt ahdistavaksi, että sama asia on pian edessä. Onko täällä muita saman kohtalon omaavia?
Nyt olen uudestaan raskaana ja laskettuunaikaan on muutama kuukausi. Ihmettelin lääkärille etteivät rintani ole tässäkään raskaudessa olleet kipeät, kasvaneet lainkaan yms. Lääkäri tutki ja totesi rinnoissa olevan edelleen kehittymätöntä maitorauhaskudosta, kehitys ei ole siis aikoinaan mennyt loppuun asti. Selvisi myös että tästä syystä maito tuskin tälläkään kertaa nousee ja todennäköisesti pystyn vain osittaisimetykseen.
Asia harmittaa kovasti sillä koin jo esikoisen kanssa todella kovana paikkana imetyksen epäonnistumisen. Epäonnistuin äitinä pahasti. Hävetti kommentoida kysyjille imetyksen epäonnistumista ja kaivaa pullo esille. Katseet, joita saat ruokkiessasi pientä vauvaa pullolla eivät ole kovin mukavia. Myös kommenttia pulloruokinnasta saa kuulla riittävästi.
Olen onnellinen että tiedän tehneeni aikoinani parhaani mutta koen jo nyt ahdistavaksi, että sama asia on pian edessä. Onko täällä muita saman kohtalon omaavia?