Tiedättekö sen ihmistyypin joka hallitsee toisia?

[vierailija]

Valitanhan, kun on paha olla.
ap

Ja olo pahenee, on kai tarkoituskin nyt?
https://areena.yle.fi/1-4284211
Katso välillä tuo elokuva ja muista et se ON vain elokuvaa
Sulla se elämä lujaa menee ohi kaiken aikaa

 

[0oo0]

Miten sä sen teet, jos joku sinua isompi ja vahvempi sanoo, että hänen on kunnioitettava sinua, ennen kuin sinä olet hyväksyttävä ihminen? Ja sitten runnoo kaikessa itsetuntoasi murskaksi? Kunnioitusta ei anna. Jos sinä olet sellainen röyhkeä paska, joka et välitäkään kunnioittaa muita, niin ole, mutta minusta ei sellaista kasva, te kusipäät lillukaa omissa liemissänne, kun minä menen muita ihmisiä arvostaviin piireihin. Sinne sä et pääsisi ikinä. Sua ei huolittaisi.
ap

Haloja! Älä usko suuruudenhulluja pöllöpäitä!

 

[AivanSama]

Miten sä sen teet, jos joku sinua isompi ja vahvempi sanoo, että hänen on kunnioitettava sinua, ennen kuin sinä olet hyväksyttävä ihminen? Ja sitten runnoo kaikessa itsetuntoasi murskaksi? Kunnioitusta ei anna. Jos sinä olet sellainen röyhkeä paska, joka et välitäkään kunnioittaa muita, niin ole, mutta minusta ei sellaista kasva, te kusipäät lillukaa omissa liemissänne, kun minä menen muita ihmisiä arvostaviin piireihin. Sinne sä et pääsisi ikinä. Sua ei huolittaisi.
ap

Sähän olet itse varsin väheksyvä, epäkunnoittava ja ilkeä muille. Ei tainnut pudota omena kauas puusta?

 

[vierailija]

Tähän asti järkeily onkin ihan ok. Kun joku tällainen asia käsitellään loppuun asti, surraan se mitä lapsuudessa menetettiin ja asia saa rauhan. Sinä sen sijaan lähdet väärään suuntaan, vetämään asiaan mukaan nykyhetken äitiäisi, kuvittelet että se rauha tulee siitä että äitisi tekee nyt sitä tai tätä tai kostat hänelle vanhoja asioita tai että äitisi korjaa sinut nykyhetkessä. Muiden kunnioitukseen perustuva elämä on heikolla pohjalla, on opeteltava itsekunnioitusta eikä sitä miten pakotan muut kunnioittamaan itseäni muita ihmisiä muuttamalla ja sitten kestän elää. Tämä näkökulman muutos on se jota ihmiset turhaan yrittää saada sua käsittämään. Vanha sanonta on niin totta, on ensin rakastettava itse itseään ennen kuin voi antaa ja saada rakkautta muilta. Sinä näpertelet vain sen parissa miten pakotat muut ihmiset muuttumaan. Vaikka pakotat äitisi kunnioittamaan sinua. Kun oikeasti pitäisi keskittyä opettelemaan sitä miten pää kestää jos hän ei kunnioita. - eri

No enhän ole sen jälkeen, kun käsitin, että äitini ei ole kunnioittanut minua, enkä esim. tässäkään ketjussa, yhtään miettinyt, mitä tekemällä saisin äitini kunnioittamaan minua. En minä sille ajatukselle muutenkaan ole pahemmin aikaani uhrannut. Minusta kun omalta äidiltä kuuluu tulla lapsilleen kunnioitusta, vaikkivät lapset sitä teoilla sitä koitakaan ansaita.
Ja siis kun tajusin, että äitini ei kunnioita minua, ei se vaadi pään kestämistä, nythän näen, että hänessä on vikaa. Mä en kestä hänen minulle tekemällä tekemiä omia vikojani, esim. sitä syytettä, että hänen täytyy kunnioittaa minua, jotta elämäni olisi oikeanlaista, se on HÄNESTÄ lähtöisin oleva asia ja arvo, EI MINUSTA. Minä tosin uskoin niin. Se, että hänessä on vikaa, kunhan se vain paljastuu, ei itketä mua yhtään.
ap

 

[vierailija]

Ajatus jäi tässä kesken, jatkan loppuun asti, eli:
Mä en kestä hänen minulle tekemällä tekemiä omia vikojani, esim. sitä syytettä, että hänen täytyy kunnioittaa minua, jotta elämäni olisi oikeanlaista. Ja hän ei sitten kunnioittanut, sitä mä en kestänyt, koska olin vielä siinä käsityksessä, että se on minun vikani.
ap

 

[vierailija]

Haloja! Älä usko suuruudenhulluja pöllöpäitä!

Olen ollut todella pieni, kun kaikki tuo manulaatio alkoi. Etkö tajua, että on ihmisiä, joita kiinnostaa hallita toisia?
ap

 

[vierailija]

No enhän ole sen jälkeen, kun käsitin, että äitini ei ole kunnioittanut minua, enkä esim. tässäkään ketjussa, yhtään miettinyt, mitä tekemällä saisin äitini kunnioittamaan minua. En minä sille ajatukselle muutenkaan ole pahemmin aikaani uhrannut. Minusta kun omalta äidiltä kuuluu tulla lapsilleen kunnioitusta, vaikkivät lapset sitä teoilla sitä koitakaan ansaita.
Ja siis kun tajusin, että äitini ei kunnioita minua, ei se vaadi pään kestämistä, nythän näen, että hänessä on vikaa. Mä en kestä hänen minulle tekemällä tekemiä omia vikojani, esim. sitä syytettä, että hänen täytyy kunnioittaa minua, jotta elämäni olisi oikeanlaista, se on HÄNESTÄ lähtöisin oleva asia ja arvo, EI MINUSTA. Minä tosin uskoin niin. Se, että hänessä on vikaa, kunhan se vain paljastuu, ei itketä mua yhtään.
ap

Sinähän perustit tänne ketjun miten saan äitini kunnioittamaan itseäni .

 

[Echo]

. En minä sille ajatukselle muutenkaan ole pahemmin aikaani uhrannut. Minusta kun omalta äidiltä kuuluu tulla lapsilleen kunnioitusta, vaikkivät lapset sitä teoilla sitä koitakaan ansaita.
Ja siis kun tajusin, että äitini ei kunnioita minua, ei se vaadi pään kestämistä, nythän näen, että hänessä on vikaa. Mä en kestä hänen minulle tekemällä tekemiä omia vikojani, esim. sitä syytettä, että hänen täytyy kunnioittaa minua, jotta elämäni olisi oikeanlaista, se on HÄNESTÄ lähtöisin oleva asia ja arvo, EI MINUSTA. Minä tosin uskoin niin. Se, että hänessä on vikaa, kunhan se vain paljastuu, ei itketä mua yhtään.
ap

Oletko huomannu että valehtelet usein näissä ketjuissa?

Puhut sivukaupalla ensin että "se oli kamalaa ku äitisitäjatätä", mut sit kiellät ettet ole traumatisoitunu.

Nyt väität että et ole ajatellu miten äitis rupeis kunnioittamaan sua...etpä!

Mikset voi olla itsellesi ja muille rehellinen ja myöntää asioita? Ei myöntäminen ole mikään tappio tai nolatuksi tulemista.

 

[vierailija]

Miten se, että ajattelisit kaikkea muuta (muita ihmisiä kuin äitiäs, työtä, harrastuksia) tekis susta äitis vangin??

Vaikka sun äitis ois ajatellu susta miten virheellisesti tahansa, vaikka ois ajatellu että sun elämäntehtäväs on olla prostituoitu jossain Romaniassa, niin sillä ei oo enää väliä. Pitäköön hän omat väärät ajatusmallinsa, mut sun tehtävä on elää omaa elämää.

Onhan sillä väliä, kun hänen opetuksensa oli, että hänen kuuluu kunnioittaa minua. Kuvitteletko sä, että mä haluan elää täällä maailmassa nin, että en saa kunnioitusta osakseni? Voin aivan hyvin jättää väliin prostituoidun hommat, mutta en sitä, ettenkö olisi oikeutettu saamaaan kunnioitusta.
ap

 

[0oo0]

Olen ollut todella pieni, kun kaikki tuo manulaatio alkoi. Etkö tajua, että on ihmisiä, joita kiinnostaa hallita toisia?
ap

Toki.

Mutta totteleminen ei oo koskaan ollut mun lajini.

 

[vierailija]

Oletko huomannu että valehtelet usein näissä ketjuissa?

Puhut sivukaupalla ensin että "se oli kamalaa ku äitisitäjatätä", mut sit kiellät ettet ole traumatisoitunu.

Nyt väität että et ole ajatellu miten äitis rupeis kunnioittamaan sua...etpä!

Mikset voi olla itsellesi ja muille rehellinen ja myöntää asioita?

En valehtele. Sinä alat sen sijaan olla kieroiluinesi oikea maanvaiva. Missä minä olen miettinyt, että mitä tekemällä ansaitsisin äitini kunnioituksen, mitä? Näytäpäs niitä kohtia tai kerro omin muistikuvin! Olenko haikaillut, että pitäis leikata nurmikko sille, koittaa puhua vielä kiltimmin, mitä? Miten oon koittanut ansaita sen äitini kunnioituksen? Kerro!
ap

 

[vierailija]

Onhan sillä väliä, kun hänen opetuksensa oli, että hänen kuuluu kunnioittaa minua. Kuvitteletko sä, että mä haluan elää täällä maailmassa nin, että en saa kunnioitusta osakseni? Voin aivan hyvin jättää väliin prostituoidun hommat, mutta en sitä, ettenkö olisi oikeutettu saamaaan kunnioitusta.
ap

Joo, mutta se tapahtuu sillä lailla että ensin opettelet kunnioittamaan itse itseäsi no matter what, ja sen jälkeen hakeudut terveisiin suhteisiin joissa on molemminpuolinen kunnioitus. Ei niin että juutut epäteeseen suhteeseen vaatimaan että kyseinen henkilö muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi ja teet tästä pakkomielteen itsellesi jonka ympärillä elämä pyörii.

 

[vierailija]

Sähän olet itse varsin väheksyvä, epäkunnoittava ja ilkeä muille. Ei tainnut pudota omena kauas puusta?

Se on totta, mutta se ei ole todellinen luonteeni, vaan se johtuu siitä hirveästä tuskasta, että äitini edellytti, että hänen on kunnioitettava minua, jotta "olen mitään" eikä hän kunnioittanut ja samaan aikaan te ihmiset vain irvailette sille, ettei äitini kunnioita minua, että taidanpa olla oikea paska, kun en siivoakaan, ja kaikkea. En jaksanut siinä kunnioittaa ketään, mutta se ei ole miten haluan elää, mutta mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia vapautua siitä, ennen kuin tajusin, että ei minun elämäni olekaan äitini kunnioitusta vailla. Siis tarvitsen sen, tavallaan, mutta en häneltä, voin luoda sen mielikuvissani, nyt, kun siltä, että se on de facto saatava häneltä, putosi pohja pois. Sitä ennen mielikuva ei auttaisi, koska ajattelin, ettei se ole kuitenkaan oikea äitini kunnioitus (ja surin, että miksi en saa sitä).
ap

 

[Echo]

Onhan sillä väliä, kun hänen opetuksensa oli, että hänen kuuluu kunnioittaa minua. Kuvitteletko sä, että mä haluan elää täällä maailmassa nin, että en saa kunnioitusta osakseni? Voin aivan hyvin jättää väliin prostituoidun hommat, mutta en sitä, ettenkö olisi oikeutettu saamaaan kunnioitusta.
ap

Lopeta se *$#@*& kunnioituksesta horiseminen äitisi taholta.

Mä voisin hokea loputtomiin, vuosikaudet sitä "isä uhkaili meitä, isä uhkaili meitä" ja varmaan saisin kyhättyä kokoon jonkun hienon kunnioitus-isyys-perusturvallisuus- ajatushimmelin jossa saattaisin ollakin osittain oikeassa.

Mutta jos hokisin sitä himmeliä vuosikaudet, niin käytännössä ne isän tekemät jutut vaikuttais mussa vielä, ja se isä hallitsisi.

Oletko kuullut sanasta "pakkomielle"?

Pitää nähdä metsä puilta, se kokonaiskuva. Ja kokonaiskuva on, että elät jossain pakkomielteisessä äiti-kunnioitus-epäkunnioitus-kuplassasi jossa jaapotus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Elämä on paljon muutakin kuin huonon lapsuuden läpikäymistä koko ajan. On meillä muillakin huonoja lapsuuksia, joillakin vielä huonompia (vaikkei siitä lähdetä kilpailemaan ettå kellä on huonoin). Mut jokaisen on alettava ajatella jotain muuta.

 

[vierailija]

Toki.

Mutta totteleminen ei oo koskaan ollut mun lajini.

No ei minunkaan, mutta kyllä jos uhataan viedä kunnioittaminen pois ja uhataan, ettei elämälläni ole oikeutusta, en saa mitään hyvää, kukaan ei tule koskaan arvostamaan minua jne ilman sitä, että hän kunnioittaa minua, niin ei siinä ole tottelemisesta kysymys.
ap

 

[vierailija]

Joo, mutta se tapahtuu sillä lailla että ensin opettelet kunnioittamaan itse itseäsi no matter what, ja sen jälkeen hakeudut terveisiin suhteisiin joissa on molemminpuolinen kunnioitus. Ei niin että juutut epäteeseen suhteeseen vaatimaan että kyseinen henkilö muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi ja teet tästä pakkomielteen itsellesi jonka ympärillä elämä pyörii.

En usko, että se menee noin. Muutenhan mulla ois ollut niitä terveitä suhteita. Mutta miten terveeksi sinä oikein itsesikään tai muut ihmiset oikein kuvittelet? Jos siihen tulee sellainen haavoitettu ihminen, kuten minä, niin älä jeesustele saatanan kusipää, että minua olisi ymmärretty! minua on arvioitu siten, ettei mikään paraneminen KENENKÄÄN avulla ollut lainkaan mahdollista. Ette te niin terveitä irl ole. Alatte heti hiljennellä tai otatte nokkiinne.
ap

 

[Echo]

En valehtele. Sinä alat sen sijaan olla kieroiluinesi oikea maanvaiva. Missä minä olen miettinyt, että mitä tekemällä ansaitsisin äitini kunnioituksen, mitä? Näytäpäs niitä kohtia tai kerro omin muistikuvin! Olenko haikaillut, että pitäis leikata nurmikko sille, koittaa puhua vielä kiltimmin, mitä? Miten oon koittanut ansaita sen äitini kunnioituksen? Kerro!
ap

Justha sä oot ollu kostoa sille hautomassa, semmoista että äitee ihan varmasti huomais sen.

 

[AivanSama]

Se on totta, mutta se ei ole todellinen luonteeni, vaan se johtuu siitä hirveästä tuskasta, että äitini edellytti, että hänen on kunnioitettava minua, jotta "olen mitään" eikä hän kunnioittanut ja samaan aikaan te ihmiset vain irvailette sille, ettei äitini kunnioita minua, että taidanpa olla oikea paska, kun en siivoakaan, ja kaikkea. En jaksanut siinä kunnioittaa ketään, mutta se ei ole miten haluan elää, mutta mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia vapautua siitä, ennen kuin tajusin, että ei minun elämäni olekaan äitini kunnioitusta vailla. Siis tarvitsen sen, tavallaan, mutta en häneltä, voin luoda sen mielikuvissani, nyt, kun siltä, että se on de facto saatava häneltä, putosi pohja pois. Sitä ennen mielikuva ei auttaisi, koska ajattelin, ettei se ole kuitenkaan oikea äitini kunnioitus (ja surin, että miksi en saa sitä).
ap

Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään.

 

[vierailija]

Joo, mutta se tapahtuu sillä lailla että ensin opettelet kunnioittamaan itse itseäsi no matter what, ja sen jälkeen hakeudut terveisiin suhteisiin joissa on molemminpuolinen kunnioitus. Ei niin että juutut epäteeseen suhteeseen vaatimaan että kyseinen henkilö muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi ja teet tästä pakkomielteen itsellesi jonka ympärillä elämä pyörii.

Ei niin että juutut epäteeseen suhteeseen vaatimaan että kyseinen henkilö muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi ja teet tästä pakkomielteen itsellesi jonka ympärillä elämä pyörii.
Hänhän vaati minua elämään niin, että hän voi kunnioittaa minua. En minä siinä mitään vaatinut. Minä vain oletin, että hän voi sitten kunnioittaa minua, koska se kerran oli kuulemma tärkeää minun elämälleni. Mutta se olikin ansa. Ei hänellä ollutkaan aiettakaan kunnioittaa minua, vaan tuon avulla saada hallita minua ja määräillä elämästäni, etten aiheuta hänelle häpeää olemalla erilainen kuin hän itse. Siis hänestä erillinen ihminen.
ap

 

[vierailija]

Justha sä oot ollu kostoa sille hautomassa, semmoista että äitee ihan varmasti huomais sen.

Niin? No se ei ole kunnioituksen ansaitsemista, tajuat sen varmaan itsekin? Eli vastaapa, mitä olen miettinyt, että teen, jotta ansaitsen äitini kunnioituksen, kerro jo!
ap

 

[vierailija]

Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään.

On kyllä, mutta minua on kohdeltu epäkunnioittavasti näillä palstoilla, vaikka kohtelijat ilmeisesti eivät sitä myönnäkään.
ap

 

[vierailija]

Lopeta se *$#@*& kunnioituksesta horiseminen äitisi taholta.

Mä voisin hokea loputtomiin, vuosikaudet sitä "isä uhkaili meitä, isä uhkaili meitä" ja varmaan saisin kyhättyä kokoon jonkun hienon kunnioitus-isyys-perusturvallisuus- ajatushimmelin jossa saattaisin ollakin osittain oikeassa.

Mutta jos hokisin sitä himmeliä vuosikaudet, niin käytännössä ne isän tekemät jutut vaikuttais mussa vielä, ja se isä hallitsisi.

Oletko kuullut sanasta "pakkomielle"?

Pitää nähdä metsä puilta, se kokonaiskuva. Ja kokonaiskuva on, että elät jossain pakkomielteisessä äiti-kunnioitus-epäkunnioitus-kuplassasi jossa jaapotus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Elämä on paljon muutakin kuin huonon lapsuuden läpikäymistä koko ajan. On meillä muillakin huonoja lapsuuksia, joillakin vielä huonompia (vaikkei siitä lähdetä kilpailemaan ettå kellä on huonoin). Mut jokaisen on alettava ajatella jotain muuta.

Vitun idiootti, ei se, että ajattelee yhtä asiaa tarkoita, etteikö ajattelisi muutakin! Mua ei vain kiinnosta jakaa niitä varsinkaan sinun kanssasi.
ap

 

[vierailija]

En usko, että se menee noin. Muutenhan mulla ois ollut niitä terveitä suhteita. Mutta miten terveeksi sinä oikein itsesikään tai muut ihmiset oikein kuvittelet? Jos siihen tulee sellainen haavoitettu ihminen, kuten minä, niin älä jeesustele saatanan kusipää, että minua olisi ymmärretty! minua on arvioitu siten, ettei mikään paraneminen KENENKÄÄN avulla ollut lainkaan mahdollista. Ette te niin terveitä irl ole. Alatte heti hiljennellä tai otatte nokkiinne.
ap

Sinulla ei ole ollut terveitä suhteita koska ajattelumallisi ovat vinksallaan tavoilla joita yritetään sulle selittää mutta et pysty vastaanottamaan. Esimerkiksi tässä kunnioitusasiassa sinulla on kaksi väärää kysymystä etkä nää niiden ulkopuolelle. Ne on mitä minun pitäisi tehdä että äitini kunnioittaisi minua, tai miten saisin äitini kunnioittamaan minua. Turha yrittää sumuttaa ettei näin ole, koska juuri perustit ketjunkin aiheelle. Se ajattelu joka vie kohti terveyttä on se, että miten oppisin itse kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni, niin että kykenisin tekemään pesäeron epäkunnioittaviin ihmisiin ja hankkimaan ympärilleni uusia ihmisiä joihin minulla on terve suhde.

 

[vierailija]

Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään.

Tämä on paska ja riittämätön apu esimerkiksi manipuloinnin uhreille. Tämän lauseen ainoa tarkoitu on suojella kaltaisiasi heikkoja, jotka loukkaantuvat joka pikku asiasta muille, ja haluavat sitten syyttää näitä siitä sen sijaan, että käsittelisivät itse asian, josta loukkaantuivat ja osaisivat edelleen kunnioittaa toisia.
ap

 

[vierailija]

Sinulla ei ole ollut terveitä suhteita koska ajattelumallisi ovat vinksallaan tavoilla joita yritetään sulle selittää mutta et pysty vastaanottamaan. Esimerkiksi tässä kunnioitusasiassa sinulla on kaksi väärää kysymystä etkä nää niiden ulkopuolelle. Ne on mitä minun pitäisi tehdä että äitini kunnioittaisi minua, tai miten saisin äitini kunnioittamaan minua. Turha yrittää sumuttaa ettei näin ole, koska juuri perustit ketjunkin aiheelle. Se ajattelu joka vie kohti terveyttä on se, että miten oppisin itse kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni, niin että kykenisin tekemään pesäeron epäkunnioittaviin ihmisiin ja hankkimaan ympärilleni uusia ihmisiä joihin minulla on terve suhde.

Siis kuvittelitko sä tosiaan, että tuollaiset aloitukset kerjäsivät jonkin HYVÄN tekemistä äidilleni, jotta hän kunnioittaisi minua?
ap