Mitä on naiseus? Mitä siihen on hyvä kuulua ja mitä ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Echo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Echo

Tunnettu jäsen
01.09.2008
56 784
19 180
113
Sit älkää ne vaivautuko, jotka uskoo että on 500 eri sukupuolta.
Ja transseksuaaleille naiselle joka haaveilee mieheksi muuttumisesta, sanoisin että kunhan nyt jotenkin edes tunnustat olevasi nainen, niin se riittää aluksi. (Eikä tästä transukeskustelua)

Mut siis perusnaisen elämä...
Mun mielestä pitää löytyä nämä:
-kyky tehdä edes jonkinlaista ruokaa. Mua surettaa kuunnella aina joidenkin miesten purkauksia siitä, kun nainen ei kokkaa. Siis kyllä miehellekin ruuanlaitto kuuluu, mut naiselle se on must. Eri asia joku liikenainen joka suhaa ties missä.
-halu/kyky siivota jotain edes viikon välein:vaikka yrittäisit tuoda tunnelmaa kämpille niin se ei vaan onnistu, jos paikat on sotkussa ja likaiset.
Teinitytöt kyllä meikkaavat taidokkaasti ja peseytyvät, mut kämppä...huhheijjaa.
-semmoinen iloisen ystävällinen käytös. Enkä osaa selittää miksi. Mutta se vaan on naisellista. :)

Ja siitä mikä ei kuulu.
-karski käytös.

Mutta koetko olevasi nainen? Oletko hyvä muiden naisten kanssa, vai oletko mammapiirien ulkopuolella? Koetko olosi mukavan naiselliseksi miesten seurassa vai onko joku äijä/äijät joskus loukannu sun naiseuttasi?
 
Viimeksi muokattu:
Pakoilen parhaillaan siivousta, siksi tämä aloitus. Koen itseni tällä hetkellä vähemmän naiseksi kun paikat ei ole puhtaat. :D Tukkakin on rasvainen ja käytös väsähtänyttä ja tympeää.

Kohta luuttuan, sit sytytetään kynttilä ja leivotaan. Sit olen enemmän nainen.
 
Nainen ei saa pireskellä eikä röyhtäillä :eek:
:oops:

Ymmärrän pointin. Tunnen aina pettäväni lapset äitiyden suhteen, kun pieren heidän seurassaan. :cautious:

Nykyään on joku pieruvallankumous. Toisaalta ihan kiva, mut kohta jossain Linnan juhlissakin kaikki vaan töräyttelee vapautuneesti kuin porilaisten marssia...ei hyvä.
 
Ja ennen kuin m1es rientää paikalle kuvakollaasiensa kera, niin mä oon sitä mieltä että suomalaiset naiset ovat samaan aikaan ihanan arkisia ja luonnollisia, mut se mitä ottaisin itäblokin naisista on se joku vanhanaikainen naisellisuus:mies saa olla hyvällä tavalla macho.

Jollain Raijalla kynitty tukka, tuulipuku (vaik se on kyl kätevä :love:), 30 kiloa vyötäröllä, käytös kuin dobermannilla ja joku kahvakuula käsipuolessa - ja sit ihmetellään kun miehellä ei ota eteen.
 
:oops:

Ymmärrän pointin. Tunnen aina pettäväni lapset äitiydensuhteen kun pieren heidän seurassaan.

Nykyään on joku pieruvallankumous. Toisaalta ihan kiva, mut kohta jossain Linnan juhlissakin kaikki vaan töräyttelee vapautuneesti kuin porilaisten marssia...ei hyvä.

no saa sitä nyt vähän piereskellä kotonaan. mutta siitä ei missään nimessä pidä tehdä liian hyväksyttyä.. eli juuri julkisilla paikoilla paukuttelua ei tule sallia. ei ole hyväksyttyä miehiltäkään.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Sen verran kun on ymmärrystä, että tajuaa jokaisen olevan yksilö ja nainen (tai mies tai mikä vaan) omalla tavallaan, niin pärjää piiiiiiitkälle.
 
  • Tykkää
Reactions: .....
No mulla on ainakin ollut suu mutrussa ja naama norsun v'tulla viime päivinä.vtuttaa, ahdistaa ja masentaa niin vietävästi että en millään jaksa olla iloisen ystävällinen koko aikaa... en tietty vieraille vittuile kaupungilla mutta en kyllä hymyilekään.
Ihan vapaasti vaan. Mä oon tänään itkeny ja vähän raivonnukin. Lapsille olen ollut ihan asiallinen, mut en mikään herttaisuus.

Mut ehkä tunnistat tutuistasi semmoisen perus-leipääntyneen ja aina yrmyn naisen.
 
Juu ei ressiä. Tietty jos yrmyys jatkuu vuosikausia, niin voi miettiä että voiko joihinkin asioihin elämässään vaikuttaa, jotta ilo palaisi.

Mutta ei sen takia että muille pitäisi näyttää iloiselta. Jos voimat on lopussa niin ne sit on.
 
Minun naiseuteen kuuluu karvojen ajelu. sääret,kainalot ja tuuhero. ei kokonaan kaljuksi tuuheroa, siistimmäksi vain.. inhottaa jos se reuhottaa. :oops:
ihan aina ei jaksa "sääntöä" noudattaa, joskus pääsee karvat vähän valloilleen varsinkin säärissä talvisin :whistle: mutta sitten pitää palata takaisin ruotuun ja sheivata :barefoot:
 
Lempeus kuuluu myös naisen, varsinkin äidin luonteeseen. Ja toisaalta tietynlainen jämäkkyys, joka on toisenlaista kuin miesten. Ulkoisesti pitkät hiukset, hillitty meikki ja naisellinen pukeutuminen. Liika seksikkyyden korostaminenkaan ei ole naisellista, saati agressiivisuus, vaan sellainen pehmeä naisellisuuden korostaminen ja hymyily. (y)
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Ja ennen kuin m1es rientää paikalle kuvakollaasiensa kera, niin mä oon sitä mieltä että suomalaiset naiset ovat samaan aikaan ihanan arkisia ja luonnollisia, mut se mitä ottaisin itäblokin naisista on se joku vanhanaikainen naisellisuus:mies saa olla hyvällä tavalla macho.

Jollain Raijalla kynitty tukka, tuulipuku (vaik se on kyl kätevä :love:), 30 kiloa vyötäröllä, käytös kuin dobermannilla ja joku kahvakuula käsipuolessa - ja sit ihmetellään kun miehellä ei ota eteen.
:ROFLMAO::ROFLMAO:
 
Mulle on sanottu että olen liian kiltti ja sen takia mun luottamusta voi käyttää helposti hyväksi ja se ajatus taas saa olon varpailleen siitä keneen tässä uskaltaa enää luottaa...
 
Vaikka kuinka ajattelen en pysty määrittelemään itsestäni pelkästään naiselle kuuluvia piirteitä... Ehkä mä olen liian ronski. Mutta on mulla pitkä tukka ja juhliin meikkaan ja pukeudun..:D
Sama täällä.
En osaa (enkä kyllä haluakaan) määritellä naiseutta jonkun tietyn luonteenpiirteen tai (yleensä opitun) ominaisuuden (kuten siisteys, pierujen salailu ym) kautta.

Aika harvoin ylipäänsä tulee mietittyä itseään nimenomaan Naisena.
Olen ja elän omana itsenäni.
Ehkä se naisellisin fiilis tulee seksissä ja flirttailussa. Silloin ehkä kokee sellaista alkukantaista naarasleijonan fiilistä.
 

Yhteistyössä