Yllätysraskaus

[vierailija]

Vähän sekavat fiilikset ja halusin vaan jonnekin kirjoittaa kun meinaa ahdistus puskea päälle, jos joku jaksaa vastata niin olisi ihanaa...tein siis eilen positiivisen raskaustestin, mikä ei sinällään ole mikään maailmanloppu. Meillä on miehen kanssa ennestään 1,5- ja 3-vuotiaat lapset.
Oltiin myös puhuttu että mahdollisesti kolmatta yritettäisiin lähitulevaisuudessa mut ei just nyt. Itsellä ens keväänä opinnoista loppututkinto ja muutenkin olisin halunnut välillä palata työelämään ja siihen normaaliin arkeen, saada oman elämän takaisin (tiedän tuo kuulostaa pahalta, tiedän mun perhe on mun elämä ja oon maailman kiitollisin meidän kahdesta lapsesta ja kaikesta. Pitkään kotiäitinä olleet varmaan ymmärtää mitä tarkoitan..) Laittaa lapset päiväkotiin jne. Oon nyt ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä lähtien ja välillä tehnyt satunnaisia keikkatöitä.
Lisäks tässä on oman terveyden osalta tutkimukset kesken. Voi olla että mulla on paha folaatin puutos johtuen syystä x, selviää viimeistään ens viikolla. Eli jos näin on niin raskaudessa on omat riskinsä. Lääkäri vielä sanoi edellisiä kokeita lausuessaan että ettehän suunnittele nyt raskautta tai ethän ole raskaana koska folaatin puute lisää riskiä sikiön selkäydinhalkiolle. Vastasin ei, koska en silloin tiennyt olevani.
Pahoittelut sekava kirjoitus. Tiedän että lapset on aina lahja ja aborttia en pystyisi tekemään ellei nyt sitten olisi jokin todella iso terveydellinen riski. Raskaudet ei ole olleet mulle helppoja jatkuvan supistelun takia ja molemmat lapset syntyneet ennenaikaisina, kuopus keskosena ja tuntuu että senkin asian käsittely vielä kesken/siitä kaikesta on liian vähän aikaa. Pelottaa kaikkinensa miten kaikki tulee menemään, miten itse jaksan..mitä jos tämä kolmas syntyy vielä edellisiä aikaisemmin ja jotain käy.
Jos tää raskaus menis kesken nyt ajoissa niin se olis varmaan helpotus...ehkä. Samaan aikaan mua surettaa tän mahdollisen tulevan lapsen puolesta. Miten väärin on että en ole iloinnut kun olen hänestä plussan tehnyt, miten paljon hänen tuloonsa liittyy epävarmuutta..vahinkolapsi.
Tiedän että varmasti tullaan häntä rakastamaan ihan yhtä paljon kuin muitakin mutta poden huonoa omatuntoa ihan kaikesta.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olleita/olevia? Vertaistukea? En halua puhua tästä vielä kenellekään tutulle mutta tuntuu että pitää päästä asiaa purkamaan :'(

 

[vierailija]

Hiukka kinkkinen tilanne, mut kaikki selviää aikanaan.

 

[vierailija]

voisitko jutella neuvolan terkan kanssa , jos saisi jotain vinkkejä miten työstää ajatuksiaan? ymmärrän kyllä tunteesi.

 

[vierailija]

Joo pitäisihän sitä jo neuvolaan ottaa yhteyttä myös, mulla on myös neuvolapsykologi jonka luona oon käynyt tuon keskosasian myötä...että varmasti pääsen asiasta puhumaan.

 

[vierailija]

Kun lapsia on niin pitäisi tietää, miten niitä tehdään. Toisin sanoen, raskaus ei ole mikään yllätys vaan mahdollinen asia.

Ennen vanhaan ei edes osattu epäillä mitään äidin puutostauteja, lapsia vain tehtiin. Ota yhteytää neuvolaan ja puhu siellä peloistasi.

 

[vierailija]

Sama tilanne,siis yllätys raskaus.lapset ennestään 7 ja 2...tulee olemaan varmasti rankkaa.puhukaa miehen kaa etukäteen ja luvatkaa toisillenne että tästä selvitään yhessä,kysy myös neuvolasta etukäteen "apua"pelkoihin ja vauvan synnyttyä pyydä/ota apua vastaan.selviit kyllä...se on hetken rankkaa mutta varmasti iloset hetket voittaa ne pahat hetket.

 

[Bestla]

Ihan ekana onnea raskaudesta kaikesta huolimatta!

Mulla on itsellä keskosena syntynyt vauva (korjattuikä 8kk) ja odotusaika oli supistelujen vuoksi tosi raskas. Omassa hormonitoiminnassani oli ongelmia ja jännitin vauvan vointia paljon. Meillä valitettavasti vauvalle tuli poikkeavuus, mutta kaikille ei onneksi niin käy. Onneksi poikkeavuus on kuitenkin pieni ja ei toivottavasti vaikuta vauvan kehitykseen mitenkään.

Yllätysraskausasiaan en osaa samaistua, mutta nämä pelot mitä sulla on kuulostaa tosi tutuilta. Haluaisin toisen lapsen, mutta keskosen jälkeen uusi keskosen syntymä pelottaa paljon. Ihana kuulla että olet päässyt neuvolapsykologille puhumaan keskosen syntymästä, jos sinulla on hyvä hoitosuhde sinne niin kannattaa ihmeessä pyytää että saisit uuden ajan. Toivottavasti folaatti kokeesta tulisi hyviä tuloksia.

Sinun on turha tuntea syyllisyyttä siitä että vauvasta tulee vahinkolapsi. Varmasti moni on tietämättään ollut alunperin vahinko ja sillä ei ole ollut mitään merkitystä mihinkään elämän kannalta. Teilläkin on ollut suunnitelmissa yrittää lasta myöhemmin eli lapsi on haluttu, mutta yllätti vain teidät ajan suhteen. Ymmärrän kyllä että haluaisit varmasti jo välillä töihin/opiskelemaan ja sinun on ihan turha tuntea syyllisyyttä siitä että haluat. Kaipaan itse jo nyt välillä töihin vaikka olen ollut kotona vasta alle vuoden. Toivottavasti teillä menisi kaikki hyvin ja löytäisitte jonkun hyvän ratkaisut että et aivan kyllästy kotona oloon.

 

[m1es]

Vähän sekavat fiilikset ja halusin vaan jonnekin kirjoittaa kun meinaa ahdistus puskea päälle, jos joku jaksaa vastata niin olisi ihanaa...tein siis eilen positiivisen raskaustestin, mikä ei sinällään ole mikään maailmanloppu. Meillä on miehen kanssa ennestään 1,5- ja 3-vuotiaat lapset.
Oltiin myös puhuttu että mahdollisesti kolmatta yritettäisiin lähitulevaisuudessa mut ei just nyt. Itsellä ens keväänä opinnoista loppututkinto ja muutenkin olisin halunnut välillä palata työelämään ja siihen normaaliin arkeen, saada oman elämän takaisin (tiedän tuo kuulostaa pahalta, tiedän mun perhe on mun elämä ja oon maailman kiitollisin meidän kahdesta lapsesta ja kaikesta. Pitkään kotiäitinä olleet varmaan ymmärtää mitä tarkoitan..) Laittaa lapset päiväkotiin jne. Oon nyt ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä lähtien ja välillä tehnyt satunnaisia keikkatöitä.
Lisäks tässä on oman terveyden osalta tutkimukset kesken. Voi olla että mulla on paha folaatin puutos johtuen syystä x, selviää viimeistään ens viikolla. Eli jos näin on niin raskaudessa on omat riskinsä. Lääkäri vielä sanoi edellisiä kokeita lausuessaan että ettehän suunnittele nyt raskautta tai ethän ole raskaana koska folaatin puute lisää riskiä sikiön selkäydinhalkiolle. Vastasin ei, koska en silloin tiennyt olevani.
Pahoittelut sekava kirjoitus. Tiedän että lapset on aina lahja ja aborttia en pystyisi tekemään ellei nyt sitten olisi jokin todella iso terveydellinen riski. Raskaudet ei ole olleet mulle helppoja jatkuvan supistelun takia ja molemmat lapset syntyneet ennenaikaisina, kuopus keskosena ja tuntuu että senkin asian käsittely vielä kesken/siitä kaikesta on liian vähän aikaa. Pelottaa kaikkinensa miten kaikki tulee menemään, miten itse jaksan..mitä jos tämä kolmas syntyy vielä edellisiä aikaisemmin ja jotain käy.
Jos tää raskaus menis kesken nyt ajoissa niin se olis varmaan helpotus...ehkä. Samaan aikaan mua surettaa tän mahdollisen tulevan lapsen puolesta. Miten väärin on että en ole iloinnut kun olen hänestä plussan tehnyt, miten paljon hänen tuloonsa liittyy epävarmuutta..vahinkolapsi.
Tiedän että varmasti tullaan häntä rakastamaan ihan yhtä paljon kuin muitakin mutta poden huonoa omatuntoa ihan kaikesta.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olleita/olevia? Vertaistukea? En halua puhua tästä vielä kenellekään tutulle mutta tuntuu että pitää päästä asiaa purkamaan :'(

Miksi lääkäri ei heti määrännyt foolihappolisää käyttöön, jos epäily puutoksesta oli olemassa? Toivottavasti olet ainakin ruokailussa ottanut tuon huomioon.