Jos flirtti ja romantiikka puuttuu suhteen alussa

[vierailija]

Olen tapaillut ihmistä, jonka kanssa synkkaa hyvin ja joka on selkeästi ilmaissut olevansa ihastunut. Hän ihastui ennen minua. Itse olen yrittänyt viritellä jotain flirttiä ja sellaista mukaan tapaamisiin ja viesteihin, mutta toinen ei oikein lähtenyt niihin mukaan. Sitten itsekin ilmaisin suorasanaisesti, että olen ihastunut, mistä hän oli selkeästi iloinen. Mutta silti mitään flirttiä ei edelleenkään tule. Ei edes mitään sydämiä tai pusuhymiöitä, ei edes vastaukseksi jos itse laitan sellaisia. Itse kaipaisin romantiikkaa, flirttiä, vähän jotain mikä viettelisi ja saisi fiilistä nousemaan. Jotenkin tuntuu niin arkiselta ja asialliselta, ihan kuin oltaisiin siirrytty suoraan alussa jo siihen vaiheeseen, että ollaan vanha pariskunta. Tämä tuntuu siis enemmän kaverilliselta kuin romanttiselta, vaikka molemminpuolista kiinnostusta olisi.

Voiko tällainen vielä muuttua vai onko se sitten aina tätä? Onko kellään muulla ollut tällaista, millainen suhde teille sitten tuli?

 

[vierailija]

up

 

[vierailija]

Oletko ylipainoinen tai vaatimattoman näköinen? Siinä on todennäköisimmät syyt.

 

[vierailija]

Oletko ylipainoinen tai vaatimattoman näköinen? Siinä on todennäköisimmät syyt.

En ole ylipainoinen, painoindeksin mukaan olen normaalipainon alarajoilla. Ja en usko olevani vaatimattoman näköinenkään. Kiinnostuneita, jopa ihan tasokkaita, on ollut muitakin. Ja siis muiden kanssa tätä vastaavaa ongelmaa ei ole ollut. Ja siis tämä toinen alunperin teki aloitteen, tai kertoi olevansa kiinnostunut - jos olisin hänestä pahannäköinen, tuskin olisi mennyt ihastumaan, mitä on siis kertonut olevansa.

 

[vierailija]

Vähän sama. Todella jähmeää ja tuntuu ettei toinen lähde mukaan ainakaan teksteissä. Mut aika näyttää. Itse myös pohdin sitä eteneekö suhde.

 

[Elena777]

Kannattaisko noista asioista puhua sille toiselle osapuolelle?
Voihan olla että hän arastelee näyttää tunteitaan, jos on vaikka huonoja kokemuksia aiemmissa suhteissa sellaisista tilanteista?

 

[vierailija]

Kannattaisko noista asioista puhua sille toiselle osapuolelle?
Voihan olla että hän arastelee näyttää tunteitaan, jos on vaikka huonoja kokemuksia aiemmissa suhteissa sellaisista tilanteista?

Ei kannata. Kannattaa ennemmin väsäillä aloituksia miesvastaisille nettifoorumeille ja spekuloida erolla.

 

[Elena777]

Ei kannata. Kannattaa ennemmin väsäillä aloituksia miesvastaisille nettifoorumeille ja spekuloida erolla.

No ei mun mielestä kyllä ainakaan pelkästään se auta siis jos oikeasti haluaa apua, eikä vaan moittia toista osapuolta...

 

[vierailija]

Kannattaisko noista asioista puhua sille toiselle osapuolelle?
Voihan olla että hän arastelee näyttää tunteitaan, jos on vaikka huonoja kokemuksia aiemmissa suhteissa sellaisista tilanteista?

Kyllä, olen ajatellut ottaa asian puheeksi, mikäli juttu ei tästä muutu.

 

[vierailija]

Ja itse olen asiasta sanonut, vastaus on 'et on vaikea ihminen, sori' - ja helppohan se on erota jos ei ole mitään alkanut...? Mitä tämä "vaikea" sit lopulta tarkoittaa..? Loputonta joustoa/odotusta..

 

[vierailija]

Entä jos toinen ei osaa flirttailla? Kokee sen itselleen vieraaksi ja ahdistavaksi? Näyttääkö hän kuitenkin sinulle tunteensa, kuinka paljon välittää?

 

[Elena777]

Ja itse olen asiasta sanonut, vastaus on 'et on vaikea ihminen, sori' - ja helppohan se on erota jos ei ole mitään alkanut...? Mitä tämä "vaikea" sit lopulta tarkoittaa..? Loputonta joustoa/odotusta..

Monesti ujo ja arka ihminen voi tuntua hankalalta ja jopa omasta mielestään vaikealta ihmisenä, vaikka ei todellakaan sitä ole.
Erittäin usein sellanen ihminen ei myöskään ymmärrä mitä toiset hänessä sitten loppujen lopuksi näkevät eivätkä osaa näyttää tunteitaan tai osoittaa hellyyttä, koska eivät halua tulla vaikkapa satutetuksi tai torjutuksi...
Mä olen aina pitänyt miehistä jotka kuvittelevat olevansa vaikeita jos ovatkin oikeasti vaan arkoja tai ujoja, koska itseasiassa sellanen ihminen ei monesti ymmärrä miten ihana voi olla toisen mielestä.

Kyllä, olen ajatellut ottaa asian puheeksi, mikäli juttu ei tästä muutu.

Mitä jos ottaisit asian puheeksi jo tänään, etkä vaan miettisi sitä täällä ja odottele muuttumista?
Mihinkä hän 'muuttuu', jos ei tiedä mitä ajattelet?

 

[vierailija]

...mutta kannattaa ehkä puhua niin päin että mitä sinä haluat ja tarvitset parisuhteelta(Ja mies valitsee haluaako suostua sellaiseen vai ei), eikä alkaa vaan "syyttelee" mikset sano sitä tai tätä.

 

[vierailija]

Entä jos toinen ei osaa flirttailla? Kokee sen itselleen vieraaksi ja ahdistavaksi? Näyttääkö hän kuitenkin sinulle tunteensa, kuinka paljon välittää?

Tämä on tietysti mahdollista, että ei osaa, tai että kokee sen itselleen vieraaksi. Kyllä hän näyttää ja sanoin ilmaisee, että välittää. Mutta itsellä vaan ei oikein tule kipinää, jos ei ole mitään flirttiä tai mitään, tuntuu vaan niin arkiselta. Vaikea innostua seksistäkään jos ei ole ollut mitään ennakoivaa lämmittelyä. Joten itse kyllä toivon, että jos jonkun kanssa suhteessa olen, siinä kuitenkin jotain flirttiä on.

 

[vierailija]

...mutta kannattaa ehkä puhua niin päin että mitä sinä haluat ja tarvitset parisuhteelta(Ja mies valitsee haluaako suostua sellaiseen vai ei), eikä alkaa vaan "syyttelee" mikset sano sitä tai tätä.

Tottakai. Ja meidän suhde onkin vasta tapailuvaiheessa, joten olisihan se hassuakin ruveta syyttelemään toista jostain.

 

[vierailija]

Monesti ujo ja arka ihminen voi tuntua hankalalta ja jopa omasta mielestään vaikealta ihmisenä, vaikka ei todellakaan sitä ole.
Erittäin usein sellanen ihminen ei myöskään ymmärrä mitä toiset hänessä sitten loppujen lopuksi näkevät eivätkä osaa näyttää tunteitaan tai osoittaa hellyyttä, koska eivät halua tulla vaikkapa satutetuksi tai torjutuksi...
Mä olen aina pitänyt miehistä jotka kuvittelevat olevansa vaikeita jos ovatkin oikeasti vaan arkoja tai ujoja, koska itseasiassa sellanen ihminen ei monesti ymmärrä miten ihana voi olla toisen mielestä.


Mitä jos ottaisit asian puheeksi jo tänään, etkä vaan miettisi sitä täällä ja odottele muuttumista?
Mihinkä hän 'muuttuu', jos ei tiedä mitä ajattelet?

Otan asian puheeksi sopivalla hetkellä, tosin ajattelin parin tapaamisen ajan vielä katsoa, saisiko häntä innostumaan, jos itse koitan jotain flirttiä tai jotain... Niin ja tuo aiempi pätkä, mitä lainasit, ei muuten ollut minun kirjoittama, mutta vastaukseesi kommentoin silti, että itse taas olen kokenut oikeasti vaikeina sellaiset ihmiset, jotka eivät voi uskoa että joku voisi heistä kiinnostua. Minusta se vaan on raskasta, jos toista täytyy vakuutella omasta kiinnostuksesta ja jotenkin opettaa näyttämään tunteitaan ja hellyyttä. Kun itse juuri kaipaan sitä vastavuoroisuutta. ap.

 

[Elena777]

Otan asian puheeksi sopivalla hetkellä, tosin ajattelin parin tapaamisen ajan vielä katsoa, saisiko häntä innostumaan, jos itse koitan jotain flirttiä tai jotain... Niin ja tuo aiempi pätkä, mitä lainasit, ei muuten ollut minun kirjoittama, mutta vastaukseesi kommentoin silti, että itse taas olen kokenut oikeasti vaikeina sellaiset ihmiset, jotka eivät voi uskoa että joku voisi heistä kiinnostua. Minusta se vaan on raskasta, jos toista täytyy vakuutella omasta kiinnostuksesta ja jotenkin opettaa näyttämään tunteitaan ja hellyyttä. Kun itse juuri kaipaan sitä vastavuoroisuutta. ap.

Mä koen sellaset ihmiset taas enemmän rikkinäisiksi kuin vaikeiksi ja onhan se totta ettei mikään parisuhde voi toimia hyvin, jos toinen kokee olevansa pelkkä terapeutti...mutta taas toisaalta toimiva parisuhde on myös sellainen missä ymmärtää ja pyrkii auttamaan toista oman ymmärryksen kautta..koska eihän kukaan tahallaan ole epävarma vaan se johtuu jostain mitä elämä on aiemmin tielle heittänyt.

 

[vierailija]

Tottakai. Ja meidän suhde onkin vasta tapailuvaiheessa, joten olisihan se hassuakin ruveta syyttelemään toista jostain.

Silti syyttelet miestä seläntakana eli täällä?

 

[vierailija]

Silti syyttelet miestä seläntakana eli täällä?

Miten niin "syyttelen" Kerroin ongelmasta, joka vaikuttaa esim. siihen, ettei suhde ainakaan omalta puoleltani syvene, kun ei toisella ole joko kiinnostusta, halua tai osaamista intohimon herättelyyn. Vähän toivoin, että tulisi ihmisiltä kokemuksia, että onko jollain tällaisen alun jälkeen tilanne muuttunut, vai onko pysynyt samana.

 

[vierailija]

Miten niin "syyttelen" Kerroin ongelmasta, joka vaikuttaa esim. siihen, ettei suhde ainakaan omalta puoleltani syvene, kun ei toisella ole joko kiinnostusta, halua tai osaamista intohimon herättelyyn. Vähän toivoin, että tulisi ihmisiltä kokemuksia, että onko jollain tällaisen alun jälkeen tilanne muuttunut, vai onko pysynyt samana.

Onhan sulle tuolla ylhäällä yritetty asioita kertoa ja auttaa sinua suhtautumaan siihen tilanteeseen kypsän aikuisen ihmisen tavoin, silti kitiset vaan kokemusten perään siitä kuinka mies on voitu muuttaa. Anna muutoksen tapahtua itsessäsi ja ala ymmärtämään syitä siihen käytökseen, äläkä vingu siellä.

 

[vierailija]

Onhan sulle tuolla ylhäällä yritetty asioita kertoa ja auttaa sinua suhtautumaan siihen tilanteeseen kypsän aikuisen ihmisen tavoin, silti kitiset vaan kokemusten perään siitä kuinka mies on voitu muuttaa. Anna muutoksen tapahtua itsessäsi ja ala ymmärtämään syitä siihen käytökseen, äläkä vingu siellä.

Niin, siis sellainen korjaus, että en niinkään tarkoita, että miten toisen voi muuttaa erilaiseksi, vaan mietin saattaako tuo olla vain alkukankeutta ja voiko silti asiat muuttua itsestään/luonnostaan. Olen ihan sujut asian kanssa, jos tilanne ei muutu ja jos tämä suhde ei vaan sitten lähde käyntiin - voidaan me minun puolestani siinä tapauksessa ihan vaan kavereitakin olla. Mutta jos tästä suhde tulee, silloin sen myös pitää tuntua enemmältä kuin kaveruudelta.

 

[vierailija]

Otan asian puheeksi sopivalla hetkellä, tosin ajattelin parin tapaamisen ajan vielä katsoa, saisiko häntä innostumaan, jos itse koitan jotain flirttiä tai jotain... Niin ja tuo aiempi pätkä, mitä lainasit, ei muuten ollut minun kirjoittama, mutta vastaukseesi kommentoin silti, että itse taas olen kokenut oikeasti vaikeina sellaiset ihmiset, jotka eivät voi uskoa että joku voisi heistä kiinnostua. Minusta se vaan on raskasta, jos toista täytyy vakuutella omasta kiinnostuksesta ja jotenkin opettaa näyttämään tunteitaan ja hellyyttä. Kun itse juuri kaipaan sitä vastavuoroisuutta. ap.

Juu, se oli mun kommentti, koitin sanoa, että oma lähtökohta on miltein samankaltainen. Mut mies itse on todennut itsensä vaikeaksi. Meillä on helppoa olla yhdessä, mut aika erillään sekä yhteydenpito on aika haastavaa. En tiedä, miksi tarvin sen tunteen, "olla se valittu". Ehkäpä tähän tottuu

 

[vierailija]

Juu, se oli mun kommentti, koitin sanoa, että oma lähtökohta on miltein samankaltainen. Mut mies itse on todennut itsensä vaikeaksi. Meillä on helppoa olla yhdessä, mut aika erillään sekä yhteydenpito on aika haastavaa. En tiedä, miksi tarvin sen tunteen, "olla se valittu". Ehkäpä tähän tottuu

Voin kokemuksesta jo kertoa että et.tule.ikinä.tottumaan.siihen.

 

[vierailija]

Mä odottaisin rauhassa! Olen itse tapaillut ja treffaillut elämäni aikana useita miehiä, ollut lyhyempää ja pidempää suhdetta ja nyt 6 sinkkuvuoden jälkeen ollut kohta kaksi vuotta onnellisesti parisuhteessa. Mieheni on kaikin puolin hyvin poikkeava tapaus verrattuna aikaisempiin. Olen aina ollut 100 % sen kannalla, että oikean miehen tavatessa tarvitaan todella vahva ensireaktio, perhosia, kipinöitä ja huumaa vähintään vuosia! Nykyisen tavatessani pidin hänestä, mutta ajattelin lähinnä aluksia vaan hyväksi yhden illan jutuksi. Tapailu kuitenkin jatkui ja syveni. Se mikä oli erikoista, että ei ole ollut mitään vahvaa alkuhuuma, vaan rakastuminen on tapahtunut enemminkin ajan kuluessa, mitä pidempään ollaan oltu, sitä enemmän välitän ja rakastan. Hän oli myös monta kuukautta alussa aika vaisu ja mietin monesti, ettei mies varmaan ole ihan minua varten. Mies olikin hitaasti syttyvää mallia ja ajankanssa hänestä on kuoriutunut lämmin ja ihana romantikko, alkuun vaan vei kuukausia, että näytti tunteitaan. Eli ehdottomasti katsoisin kortin loppuun saakka! Nm. onneksi itse katsoin

 

[vierailija]

Mä odottaisin rauhassa! Olen itse tapaillut ja treffaillut elämäni aikana useita miehiä, ollut lyhyempää ja pidempää suhdetta ja nyt 6 sinkkuvuoden jälkeen ollut kohta kaksi vuotta onnellisesti parisuhteessa. Mieheni on kaikin puolin hyvin poikkeava tapaus verrattuna aikaisempiin. Olen aina ollut 100 % sen kannalla, että oikean miehen tavatessa tarvitaan todella vahva ensireaktio, perhosia, kipinöitä ja huumaa vähintään vuosia! Nykyisen tavatessani pidin hänestä, mutta ajattelin lähinnä aluksia vaan hyväksi yhden illan jutuksi. Tapailu kuitenkin jatkui ja syveni. Se mikä oli erikoista, että ei ole ollut mitään vahvaa alkuhuuma, vaan rakastuminen on tapahtunut enemminkin ajan kuluessa, mitä pidempään ollaan oltu, sitä enemmän välitän ja rakastan. Hän oli myös monta kuukautta alussa aika vaisu ja mietin monesti, ettei mies varmaan ole ihan minua varten. Mies olikin hitaasti syttyvää mallia ja ajankanssa hänestä on kuoriutunut lämmin ja ihana romantikko, alkuun vaan vei kuukausia, että näytti tunteitaan. Eli ehdottomasti katsoisin kortin loppuun saakka! Nm. onneksi itse katsoin

Ei











7

vittu












mitä













PASKAA