Toggle sidebar

Onko mieheni herkkänahkainen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Olen siis ollut parisuhteessa mieheni kanssa jo useamman vuoden. Miehelläni on lapsi, joka on koitunut ainoaksi asiaksi mistä me riitelemme. Olen miettinyt onko mieheni herkkänahkainen vai mitä tämä touhu oikein on. Tässä vähän esimerkkitapauksia:

- Lapsella on syömisen jälkeen kädet rasvassa. Minä sanon "pese kädet" ennen kun lapsi kerkeää livahtamaan sohvalle tms levittämään rasvaa. Mies suuttuu, koska minun olisi pitänyt sanoa "pesisitkö kädet". Mitä ihmette, kuunteleeko lapset muka korvat höröllä sanamuotoja millä puhutaan :D

- Sanoin miehelle siitä, että minua huolestuttaa miksi 7-vuotias lapsi kävelee koko ajan varpaillaan, onko oire jostain? Olen sanonut lapselle "käveleppäs kantapäillä niin on helpompaa liikkua". Miehen mielestä aivan haukuin hänen lapsen kävelyn!

- Lapsi puhuu epäselvästi, kun ei tule kaikki kirjaimet. Sen lisäksi tykkää puhua "vauvakieltä" aina kun jotain pitäisi tehdä, haluaa jotain (lelun, karkkia...) tai häneltä vaaditaan jotain. Olen sanonut, että sen pitäisi loppua, ettei koulussa kiusata vauvaksi. Olenkin sanonut lapselle "puhuppas kun isot tytöt niin ymmärretään me aikuiset paremmin". Miehen mielestä olen haukkunut lapsen puheen!

- Lasta ei kiinnosta mikään muu kuin piirtäminen. Olen sanonut lapselle, että voisi tehdä välillä muutakin kun piirrettyjä papereita tulee valehtelematta lähes sata päivässä. Piirtäminen on lähinnä paperin sotkemista eikä oikeaa piirtämistä ja paperista saattaa jäädä 95% tyhjäksi, olenkin lapselle sanonut että piirtäisi paperin täyteen. Miehen mielestä olen haukkunut lapsen piirustustaidot!

- Lapsi sotkee syödessään ruokaa vaatteille, tuolille, lattialle, pöydälle... Itsensä ja kaiken ympärillä olevan siis. Olen sanonut "kyllähän jo isot tytöt opettelee syömään siististi". Tämän lauseen mukaan miehen mielestä olen suoraan haukkunut lapselle hänen syömistavat! Lapsi on tosiaan mallilla, että saattaa aivastaakin suoraan kattilaan, eikä siitä saa sanoa. Tai pudottaa syötäväksi tarkoitetusta lohesta puolet lattialle, eikä siitäkään saa sanoa. Tai ottaa lautasen aivan äärimmilleen ruokaa.

Siis enkö nyt ole lapsettomana oikein ymmärtänyt mistään mitään? Kun mielestäni kasvatus on sitä, että asioihin puututaan ja hommat opetellaan kotona? Että lapset tarvitsee ohjausta ja rajoja. Kuitenkaan miehen lasta ei kielletä mistään, koska hänen on saatava olla juuri sellainen kun on, ja oppii sitten aikanaan mitä oppii. Tätä en oikein ymmärrä, siis eikös tämmönen lapsi sitten vielä aikuisenakin sotke ympäriinsä ja odottaa että muut siivoaa jäljet? Olenko mä nyt tässä aivan pihalla :D
 
Tuosta sotkemisesta, onko lapsella hyvä asento syödä? Tarpeeksi korkea tuoli?
Sopivat ruokailuvälineet?
Opetettu käyttämään veistä? Ei sopivan kokoiset palat tipu.

Teillä "hyvää tarkoittavilla" iskän puolisoilla on se huono puoli, että teistä ensisijaisesti paistaa 1000% läpi se miten inhoatte lasta tämän käytöstä ja tämän kasvatusta.

Lasta kuuluu ensin rakastaa, välittää, halata, leikkiä, lapsen kanssa täytyy olla mukavaa. Sitten vasta voit alkaa miettiä onko sinusta kasvattamaan lasta. Sitten voit miettiä kykenetkö ystävällisesti kehoittamaan tai ihan oikeasti puhumaan lapselle nätisti, eli pyytämään pesemään kädet, mutta ei, tällä hetkellä sinä näet vain inhottavat rasvaiset kädet lähestymässä sun ihanaa sohvaa.


Jos sulla on varaa puuttua lapsen piirtämiseen, niin millä perusteella? Piirrätkö itse hänen kanssaan? Opetatko piirtämään jotain? Vai oletatko että hän sisäsyntyisesti osaa piirtää sulle koiran? Ei. Kyllä neKIN taidot pitää opetella, piirtäminen on tekniikkalaji jota aikuiset käy opiskelemassa kursseilla, mutta jonka sinä oletat lapsen oppivan itsestään.

Ei, lapsi ei ole sairas vaikka kävelee varpaillaan. Pätee sama kuin edellä, välitä ensin hyvällä tahdolla.
Ja, hän on iso tyttö, mutta isot nimenomaan hakevat reflektioo vauva-ajasta, kuuluu kehitykseen.

Niin ja saathan sää siivota kaikki jäljet, mieheskin jäljet. Mutta meidän perheessä siivotaan yhdessä. Myös lapset siivoaa jos kaataa esim maidon, aikuinen auttaa, mutta lapset tekee osansa.

Kyllä. Olet pihalla kuin lumiukko.
Mutta otappa kuule vähän rennommin.
Saat paljon enemmän aikaan jos vaikka kuule menet tekee lumiukkoja pihalle sen lapsen kanssa, siinä sulle tavoitetta.
 
  • Tykkää
Reactions: vau819
AP tässä.

Meillähän lapsen ei tarvitse siivota jälkiään, vaan se olen minä joka siivoaa. Koska se on loukkaavaa, jos lapsen käsketään siivoamaan jälkensä. Olen kuulemma silloin haukkunut lapsen sotkemisesta.

Ja ei, lapsen ei ole tarvinnut opetella käyttämään veistä ja hän saa syödä ruuan kun ruuan käsin jo haluaa. Koska ei kukaan saa pakottaa, miehen mielestä lapsen pitää itse havahtua käyttämään ruokailuvälineitä. Toki päiväkodissa on ilmeisesti pakotettu, kun kuitenkin käyttää välillä ruokailuvälineitä.

Varpaillaan kävelyn luin liittyvän usein kehityshäiriöisiin lapsiin. Myös varpaillaan kävely aiheuttaa jalkojen lihaksiin kireyttä ja jänteiden lyhentymistä: toisin sanoen terveysongelmia. Myös jalkaterän luiden asennot saattavat vääristyä pysyvästi. Onko lapsi itse tarpeeksi iso miettimään, että milloin hän lopettaa varpaillaan kävelyn ettei ole sitten elinikäiset vaivat jaloissa?

Mielestäni mieheni käytöksestä paistaa se, että minä en saisi sanoa mitään lapselle, jos se ei ole lapselle lässyttämistä :I En vaan ymmärrä, että miksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
AP tässä.

Meillähän lapsen ei tarvitse siivota jälkiään, vaan se olen minä joka siivoaa. Koska se on loukkaavaa, jos lapsen käsketään siivoamaan jälkensä. Olen kuulemma silloin haukkunut lapsen sotkemisesta.

Ja ei, lapsen ei ole tarvinnut opetella käyttämään veistä ja hän saa syödä ruuan kun ruuan käsin jo haluaa. Koska ei kukaan saa pakottaa, miehen mielestä lapsen pitää itse havahtua käyttämään ruokailuvälineitä. Toki päiväkodissa on ilmeisesti pakotettu, kun kuitenkin käyttää välillä ruokailuvälineitä.

Varpaillaan kävelyn luin liittyvän usein kehityshäiriöisiin lapsiin. Myös varpaillaan kävely aiheuttaa jalkojen lihaksiin kireyttä ja jänteiden lyhentymistä: toisin sanoen terveysongelmia. Myös jalkaterän luiden asennot saattavat vääristyä pysyvästi. Onko lapsi itse tarpeeksi iso miettimään, että milloin hän lopettaa varpaillaan kävelyn ettei ole sitten elinikäiset vaivat jaloissa?

Mielestäni mieheni käytöksestä paistaa se, että minä en saisi sanoa mitään lapselle, jos se ei ole lapselle lässyttämistä :I En vaan ymmärrä, että miksi.
Click to expand...
Siksi kun et tykkää etkä välitä lapsesta. Vakuuta miehesi ja lapsi että pidät lapsesta.
 
Uusperheet ovat helvettiä. Tuo on ihan normikuvio, että äitipuoli tai isäpuoli ei saa mitenkään pitää kuria lapselle tai muutenkaan yrittää korjata tämän käytöstä.
 
Listaatko vielä, mitä hyväksyvää, kannustavaa ja kiinnostunutta olet lapselle sanonut?

7-vuotias, joka kävelee oikeasti enimmäkseen varpaillaan, jonka puheesta ei saa äännevirheiden vuoksi selvää ja joka piirtää pelkkää "sotkua", kärsii kyllä jonkin sortin kehitysviiveistä. Eikä se ole mennyt neuvolassa tai eskarissa ohi. Mitä jätät kertomatta? Ajatteletko että nalkutus kuntouttaa?
 
Itse kyllä pyydän isi (konditionaali) muodossa. Mun mielestä käskyttäminen ei oo kovin kohteliasta, vaan voi pyytää menisitkö pesemään kädet / pesisitkö kädet? Ja tuskin itsekään tykkään kun sua määrätään tekemään sitä ja tätä, mieluummin ite ainakin teen kun pyydetään tekisinkö jotakin! Ja mitä tulee tuohon piirrustuspapereiden sotkemiseen, kyllä mä äitinä sanon että piirtää paperin täyteen eikä laita pois semmosta mihin on yks pikkuinen kuva piirretty.
 
Ja lisään vielä, todellakin on oikein sanoa vaikka että käsi suun eteen, ei tietenkään mihin tahansa aivastella. Mä luulin, että tässä on monta lasta kenestä puhutaan. Valitettavasti valtaosa noista alussa mainitsemistasi asioista täsmäisi 2-3 vuotiaaseen tai erityislapseen. Esim meidän 4 vuotias syö siististi eikä vain suttaa vaan piirtelee kuvia. Kehu lasta, kiitä ja kannusta! Ohjaa ja opasta! Ootteko esim yhdessä lapsen kanssa pelanneet lautapelejä, luetko hälle kirjoja, rakennatteko yhdessä Lego dubloilla? Vai odotatko että lapsi tekee nämäkin kaikki yksin? Kerrotko tarkemmin, mitä kaikkea olette yrittäneet tehdä, mitä hän ei siis ole halunnut tehdä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Itse kyllä pyydän isi (konditionaali) muodossa. Mun mielestä käskyttäminen ei oo kovin kohteliasta, vaan voi pyytää menisitkö pesemään kädet / pesisitkö kädet? Ja tuskin itsekään tykkään kun sua määrätään tekemään sitä ja tätä, mieluummin ite ainakin teen kun pyydetään tekisinkö jotakin! Ja mitä tulee tuohon piirrustuspapereiden sotkemiseen, kyllä mä äitinä sanon että piirtää paperin täyteen eikä laita pois semmosta mihin on yks pikkuinen kuva piirretty.
Click to expand...
Lapsille on hyvä puhua selkeästi. Ei siis esim. käyttää kysymysmuotoa silloin, kun tosiasiassa on tarkoitus komentaa lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tuosta sotkemisesta, onko lapsella hyvä asento syödä? Tarpeeksi korkea tuoli?
Sopivat ruokailuvälineet?
Opetettu käyttämään veistä? Ei sopivan kokoiset palat tipu.

Teillä "hyvää tarkoittavilla" iskän puolisoilla on se huono puoli, että teistä ensisijaisesti paistaa 1000% läpi se miten inhoatte lasta tämän käytöstä ja tämän kasvatusta.

Lasta kuuluu ensin rakastaa, välittää, halata, leikkiä, lapsen kanssa täytyy olla mukavaa. Sitten vasta voit alkaa miettiä onko sinusta kasvattamaan lasta. Sitten voit miettiä kykenetkö ystävällisesti kehoittamaan tai ihan oikeasti puhumaan lapselle nätisti, eli pyytämään pesemään kädet, mutta ei, tällä hetkellä sinä näet vain inhottavat rasvaiset kädet lähestymässä sun ihanaa sohvaa.


Jos sulla on varaa puuttua lapsen piirtämiseen, niin millä perusteella? Piirrätkö itse hänen kanssaan? Opetatko piirtämään jotain? Vai oletatko että hän sisäsyntyisesti osaa piirtää sulle koiran? Ei. Kyllä neKIN taidot pitää opetella, piirtäminen on tekniikkalaji jota aikuiset käy opiskelemassa kursseilla, mutta jonka sinä oletat lapsen oppivan itsestään.

Ei, lapsi ei ole sairas vaikka kävelee varpaillaan. Pätee sama kuin edellä, välitä ensin hyvällä tahdolla.
Ja, hän on iso tyttö, mutta isot nimenomaan hakevat reflektioo vauva-ajasta, kuuluu kehitykseen.

Niin ja saathan sää siivota kaikki jäljet, mieheskin jäljet. Mutta meidän perheessä siivotaan yhdessä. Myös lapset siivoaa jos kaataa esim maidon, aikuinen auttaa, mutta lapset tekee osansa.

Kyllä. Olet pihalla kuin lumiukko.
Mutta otappa kuule vähän rennommin.
Saat paljon enemmän aikaan jos vaikka kuule menet tekee lumiukkoja pihalle sen lapsen kanssa, siinä sulle tavoitetta.
Click to expand...

(y)

Särähti myös tuo "vauvakieli", se voi olla oire jostakin, ero on kova paikka lapselle, hän kaipaa huomiota, ei pelkkää komentelua. Mies haluaa varmaan kohdella hellävaraisesti, koska lapsi on kärsinyt erosta jo muutenkin, sinä komennat.

Miten olisi keskustelun paikka teillä?
 
Niin ja mulla oli sama ongelma miehen lapsen kanssa kun hän asui meillä puoli vuotta. Tai siis ongelmaa ei ollut miehen kanssa vaan siinä että äitinsä piti/pitää lasta yhä suunnilleen vaippaikäisenä. Etenkin käsien pesu ja se, saako ruokatavaroita ottaa käteen ja laittaa takaisin tai voiko omalla lusikalla ottaa lisää hilloa tai otetaanko muroja purkista kädellä vai kaatamalla ja vastaavia ongelmia oli miljoona koska äitinsä mielestä ei pienellä lapsella voi olla mitään vaarallisia bakteereita mitkä tarttuisivat muihin ja blaablaa...
 
Vapaan kasvatuksen hieno tarina.
Bussissa istui mies ja hänen taakseen tuli istumaan äiti lapsensa kanssa. Lapsi potki ja potki selkämystä edessään, eikä äiti kieltänyt kertaakaan. Miestä alkoi hermostuttaa ja hän pyysi, että äiti opastaisi lastaan. Äiti sanoi, että ei, heillä käytetään vapaata kasvatusta, lapsi oppii kyllä asiat aikanaan. Seuraavalla pysäkillä mies nousi, ja räkäisi suoraan äitin kasvoille. "Minutkin on kasvatettu vapaalla tavalla" ja poistui bussista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Listaatko vielä, mitä hyväksyvää, kannustavaa ja kiinnostunutta olet lapselle sanonut?

7-vuotias, joka kävelee oikeasti enimmäkseen varpaillaan, jonka puheesta ei saa äännevirheiden vuoksi selvää ja joka piirtää pelkkää "sotkua", kärsii kyllä jonkin sortin kehitysviiveistä. Eikä se ole mennyt neuvolassa tai eskarissa ohi. Mitä jätät kertomatta? Ajatteletko että nalkutus kuntouttaa?
Click to expand...

Mietin aivan samaa. Kyse ei ole ikätasollaan olevasta lapsesta. Voisikohan olla siten, että isä kyllä tietää lapsensa kehityshäiriöstä, muttei ole halunnut siitä puhua uudelle kumppanilleen?
Ei nimittäin voi olla siten, etteikö neuvolassa, päiväkodissa, eskarissa ja koulussa asiaan olisi asiaa huomioitu.
 
Ap tässä taas...

Ihmetystä täällä herätti, että teenkö lapsen kanssa mitään. Kyllä, meillä ulkoillaan, tehdään palapelejä, piirretään yhdessä, kaikkea mitä nyt lapsiperheissä tehdään eikä siinä mitään. Niin kauan kaikki on hyvin kun minä olen lässyttäjä ja palvelija.

Itseäni vaivaa lähinnä se 'kaksinaismoralismi', että minun pitäisi melkein teititellä lasta ja 'pesisitkö kädet' mutta kuitenkin lapsen isä sanoo lapselle 'käy pissalla ennen kun lähdetää'. Eikö tällä logiikalla olisi pitäny sanoa 'kävisitkö pissalla...'? Minulta odotetaan hovipalvelijan käytöstä mutta ei itse noudateta. Enkä edelleenkään usko, että lapset kuuntelee sanamuotoja, enemmänkin äänensävyjä.

Itse en ainakaan omassa elämässäni kuuntele kirjain kerrallaan miten minulle puhutaan. Sehän olisi vähän kun loukkaantuisi joka kerta kassalla 'ole hyvä'-lauseesta kun kassa pakottaa olemaan hyvä. 'Olisitko hyvä' olisi se oikea muoto :'D tai mies sanoo minulle 'osta maitoa kaupasta', siinäkin on käskymuoto. Enkä suutu siitäkään kun en nuttura kireällä ole koko ajan arvostelemassa ja etsimässä hetkiä jolloin voi suuttua.

Ja siihen ettei neuvoloissa ja muissa ole huomattu lapsen kehityksen ongelmia on ihan syy. Mies ja lapsen äiti ei tunnusta neuvolassa ongelmia, vaan peittelevät niitä. Minähän en neuvolaan lähde mukaan, koska lapsen vanhemmat menevät niin en ole tiennyt tätä ennen kuin kysyin mieheltä suoraan asiasta. Hän tunnusti ettei ole kertonut mitään lapsen ongelmista, koska lapsella on oikeus olla juuri sellainen kun on, eikä se kuulu kenellekään. Mutta entäs ne ongelmat sitten tulevaisuudessa, se on ollut minun syyni sanallisesti puuttua esim vaikka siihen sotkemiseen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ap tässä taas...

Ihmetystä täällä herätti, että teenkö lapsen kanssa mitään. Kyllä, meillä ulkoillaan, tehdään palapelejä, piirretään yhdessä, kaikkea mitä nyt lapsiperheissä tehdään eikä siinä mitään. Niin kauan kaikki on hyvin kun minä olen lässyttäjä ja palvelija.

Itseäni vaivaa lähinnä se 'kaksinaismoralismi', että minun pitäisi melkein teititellä lasta ja 'pesisitkö kädet' mutta kuitenkin lapsen isä sanoo lapselle 'käy pissalla ennen kun lähdetää'. Eikö tällä logiikalla olisi pitäny sanoa 'kävisitkö pissalla...'? Minulta odotetaan hovipalvelijan käytöstä mutta ei itse noudateta. Enkä edelleenkään usko, että lapset kuuntelee sanamuotoja, enemmänkin äänensävyjä.

Itse en ainakaan omassa elämässäni kuuntele kirjain kerrallaan miten minulle puhutaan. Sehän olisi vähän kun loukkaantuisi joka kerta kassalla 'ole hyvä'-lauseesta kun kassa pakottaa olemaan hyvä. 'Olisitko hyvä' olisi se oikea muoto :'D tai mies sanoo minulle 'osta maitoa kaupasta', siinäkin on käskymuoto. Enkä suutu siitäkään kun en nuttura kireällä ole koko ajan arvostelemassa ja etsimässä hetkiä jolloin voi suuttua.

Ja siihen ettei neuvoloissa ja muissa ole huomattu lapsen kehityksen ongelmia on ihan syy. Mies ja lapsen äiti ei tunnusta neuvolassa ongelmia, vaan peittelevät niitä. Minähän en neuvolaan lähde mukaan, koska lapsen vanhemmat menevät niin en ole tiennyt tätä ennen kuin kysyin mieheltä suoraan asiasta. Hän tunnusti ettei ole kertonut mitään lapsen ongelmista, koska lapsella on oikeus olla juuri sellainen kun on, eikä se kuulu kenellekään. Mutta entäs ne ongelmat sitten tulevaisuudessa, se on ollut minun syyni sanallisesti puuttua esim vaikka siihen sotkemiseen...
Click to expand...
Tottakai noi mammut syyllistää täällä, että et anna tarpeeksi rakkautta pikku - höpönpöpölle, koska ne on katkeroituneita, eikä niillä ole muuta tekemistä, kuin purkaa katkeria ajatuksiaan täällä.

Ja käyttäydyt ihan normaalisti. Lapsille puhutaan kuten aikuisille, on hyvä, että välillä käytetään käskymuotoa, välillä voi käyttää pyyyntömuotoa jne. Miehesi tekee hassusti, kun käskee sinua käyttäytymään jollain tapaa eri tavalla lapsensa kanssa. Ehkä voisitte puhua asiasta, miksi näin erikoisesti tulisi käyttäytyä.

Toi kehityshäiriö on sitten asia erikseen. Mielestäni se pitäisi huomata ja ottaa puheeksi, en ole varma, täyttyykö tuossa jokin huolestuttava merkistö, jos siitä ei mainita mitään. Mutta en tiedä, onko se sinun asiasi puuttua.
 
Kyllä lapset kuuntelee. Tarkkaan. Mutta meillä ei voisi pyytää, koska pyytäessähän on toisen mahdollista myös kieltäytyä, ja sitten on konflikti valmis. Joten meillä muistutetaan ja kehoitetaan. "Menehän pesemään kädet, pissalle ennen ajomatkaa, muistathan sen ja tän".

Mutta sun ongelmahan todellisuudessa on se mies. Ei se lapsi.

Ja ehkä joissain asioissa vaadit liikaa lapselta. Ei noita edellä mainittuja asioita pysty päiväkodissa (josta tulee hyvinkin tarkka kuvaus lapsen toimista neuvolaan) ja neuvolassa piilottelemaan. Esim kävely tarkistetaan ja hyppiminen. Päiväkodissa ja neuvolassa molemmissa piirretään. Vaikea uskoa että päiväkodinkin piirrustukset ois kaikki yhtä sotkua. Ja jatkossa lapsi menee ikävuosineuvolat ilman vanhempia.

Sinä et ole lapsen huoltaja. Eikä jostain syystä suhun luoteta niin paljoa, että saisit ottaa vastuuta lapsesta... onko luottamuksen puute sun vai miehen vika, sen tiedät itse ja mitä haluatte tehdä asialle
 
On hieman suhteellista toi "sotkee syödessään ruokaa vaatteille, tuolille, lattialle, pöydälle... Itsensä ja kaiken ympärillä olevan". - Kyllä, vielä 10-vuotiaskin sotkee syödessä. Mutta miten paljon?
Kyllä, 7- vuotiaan ruuan ottoa vahditaan, ylilyöntejä tapahtuu.
"Puhu niin kuin isot tytöt"-on vittuilua. "Ettei koulussa kiusata"- sinä kiusaat jo nyt kotona.
 

Similar threads

K
Onko oikein? Anopista..
Viestiä
23
Luettu
1K
Aihe vapaa
ei-sokerille
E
M
Onko mieheni narsisti?
Viestiä
1
Luettu
335
Aihe vapaa
Mie vaan...
M
Ä
Lapseni 3-vuotta viettää kaksin aikaa mieheni uuden naisen kanssa. Onko minulla oikeus puuttua asiaan?
Viestiä
42
Luettu
2K
Aihe vapaa
vanha akka
V
T
en osaa hyväksyä mieheni lasta
Viestiä
18
Luettu
3K
Aihe vapaa
ap
A
O
Kärsimys
Viestiä
6
Luettu
295
Aihe vapaa
Onneton ja lapset
O

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa