P
Postimies
Vieras
>- (mies ) Ostin sulle kukkasia.>- (vaimo ) Jaa. Miksi?>- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.>- Onko tapahtunut jotain?>- Ei. Miten niin?>- No kun ostit kukkia.>- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.>- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä>perusteella?>- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja>kun ne sattui eteen ja oli halpoja.>- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän suhteeseen.>- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?>- EN!>- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.>- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?>- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.>- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.>- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.>- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?>- Täh? No haluan ostaa!>- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?>Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.>- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli.>Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua>seksiä.>- Sä et siis halua mua?>- Uskaltaakohan tähän vastata?>- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.>- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.>- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.>- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä>ostin vaan kukkia.>- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies>haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.>- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!>- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on>joku juju.>- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain>ruokaa?>- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt>onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa>ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.>- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä>huuda koko aikaa.>- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että>tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?>- Mä en sano nyt mitään.>- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.>- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.>- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!>- Jaa tuomalla kukkia?>- Niin!>- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..>- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.>>Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo>aloittaa:>>- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata>kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat>ryypätä!?!
Jotenkin tunnistin itteni tuosta
