S
Suuri murhe
Vieras
Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.
Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.
Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.
En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.
Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.
Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.
Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.
En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.
Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.