Toggle sidebar

Koska (missä iässä) vauva on "helpoin"?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

elina

Vieras
Hei & iltaa kaikille
Olisi kiva kuulla teiltä missä iässä vauvanne/lapsenne ovat mielestänne olleet kaikkein "helpoimmat"? Siis vastasyntyneinä, muutaman kuukauden ikäisinä, 6kk, 12kk, vai paljon sen jälkeen kenties? Kysymyshän riippuu täysin tapauksesta, ja lapsesta etenkin, mutta mielestäni myos paljon vanhemmista sekä minkä kukin itse kokee "helpoksi" tai "vaikeaksi".
Oma vauvani on nyt 14 viikkoinen. Sukulaistemme vauvat ovat kaikki hieman vanhempia. Osa äideistä aina valitti kuinka pienen vauvan kanssa on NIIIIIIIIN vaikeaa, ja nyt taaperoiden kanssa on sitten NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paljon vaikeampaa... Itse sanoin tänään keskustelussa että koen vauva-arjen hyvin helppona, ja sain kamalia mulkoiluja osakseni, ja sitten alkoi satelemaan tuota "odotappas vaan kun vauvasi on vähän isompi, kyllä helppous pian loppuu" jne... Jotenkin tuntuu ettei joillain ikinä ole "helppoa" aikaa, eikä kai ehkä olekkaan. Nämä sukulaistemme lapset kyllä mielestäni ovat kilttejä, hiljaisia, mutta eloisia lapsia, eivätkä mitään "hurjia kauhukakaroita"... Tuli vaan jotenkin pikkasen paha olo kun tuntui että sanoin pahasti heille, koska minut lynkattiin samantien :(


 
musta kaikkein helpointa aikaa oli siinä vastasyntyneenä-2kk,kun ei tarvinnut kuin nukkua,imettää vaihtaa vaippaa.
Meillä ei oikeastaan ole silleen vaikeeta aikaa oikeen ollutkaan,mutta tosta 4kk jälkeen tuli soseet kuvioihin ja sitten oli enempi viihdytettävää jne. 6kk lähti konttamaan ja kiipeilemään eli siinä sai juosta perässä ja kieltää eri paikkoihin menemistä ym. nyt on kokoajan jossain laittamassa jotain suuhun ja kaikkea kivaa pientä äidin juoksuttamiseksi ja sitten ei nukuta päikkäreitä enää ku 2h eli jää tää äidin ns. oma aika hurjan vähiin.
musta oikeastaan joka ikäkaudella on ihan omat juttunsa,mitkä voi olla vaikeampaa kuin ennen,mut jotain on vastapainoksi helpompaa.
ja sitten alkaa uhmat,varhaisteiniys, teiniys ja taas uudet ajat.
 
minusta taas ne ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeimpia ennenkuin oppi miksi vauva itkee, ja itkua tulikin aika paljon. en aina tiennyt mitä tehdä enkä tuntenut lastani niin hyvin kuin nykyään ja olen oppinut ajan kuluessa kivasti :)
(vauva nyt 9kk)
 
Meidän vauva on aina ollut helppo, tai sitten aika kultaa muistot :)
Olihan/onhan niitä vaikeitakin aikoja ollut...mutta ei koskaan juuri siinä hetkessä ole tuntunut vaikealta, ennemminkin on jälkeen päin huomannut, että kuinka helppoa nyt on kun on tajunnut sen ja sen jutun vauvan hoidosta :)
 
mun mielestä helpoimmillaan vauva oli siinä 3-6kk iässä. Silloin meidän poika nukkui jo vähän pidempiä jaksoja yölläkin, joten sain itse levättyä ja syöminen tapahtui pelkällä rintamaidolla eli ei tarvinnut soseita tehdä eikä lämmitellä. Ei kaivannut äidiltä jatkuvaa viihdytystä ja nukahti helposti. Ei myöskään liikkunut mihinkään joten pystyi turvallisesti jättämään lattialle ja tiesi, että siitä sen löytää kun menee hakemaan.
 
Mun mielestä nyt (vähän yli vuoden vanha) helpoin, koska vauva osaa jo ilmaista itseään paremmin (milloin on mikäkin vikana, esim nälkä, väsy, tylsää) ja touhuaa jo hetken itsekseenkin. Tietty pitää vahtia, ettei kiipeile joka paikkaan tms. Mutta silloin ihan pienenä oli rankkoja ne selittämättömät itkut. Ja nyt myös nukkuu yöt paremmin.
 
On paljon omasta asennoitumisesta kiinni miten suhtautuu äitiyteen ja lapseensa, jokainen lapsi on tässäkin oma yksilönsä, niinkuin vanhemmatkin. Lapsen jokaisesta ikä-vaiheesta löytyy helppoja ja vaikeita aikoja. Itse suhtaudun ainakin nyt vauvaäitiyteen aivan erillälailla kuin ensimmäisen lapseni kanssa 16v sitten, toisaalta suhtaudun varmaan nyt 16v teinityttäreni hölmöilyihin suvaitsevammin kuin kuopuksemme teiniaikaan 16v päästä ollessani silloin vanha tantta:)
 
Minusta näin jälkeen päin ajateltuna vauva oli "helpoin" noin pariviikkoisesta (kun oppi ensin tuntemaan) ehkä n. 3 kk ikään, ennen kuin alkoi liikkumaan ja haluamaan katsella enemmän maailmaa... Pikkuvauvaa oli helppo vaan imettää ja se halusi aina nukkua enemmän, olla sitterissä paikoillaan ja vaan katsella...Mun pojalle ainakin siinä noin parin kolmen kuukauden iässä sitten alkoi kääntyilyt, yleinen levottomuus kun halusi liikkeelle ja tietty temperamentti alkoi ilmetä... Silloin tuntui toki et voi luoja miten on vaikeaa ja raskasta tän esikoisen kanssa, ja tätäkö tää sitten on... ;)

Kai nää kaikki vaiheet tuntuu sitten omalla tavallaan vaikeilta... Mun mielestä myös siinä 5-6 kk paikkeilla oli helpompi jakso, silloin vauva alkoi nukkumaan yöt ilman syöttöjä ja ryömimisen/konttaamisen oppiminen sai hänet haltioihinsa ja oli niissä maailmoissa silloin...

Nyt vauva kohta 9 kk ja luulenpa et vaikein kausi menossa.. Yöheräämisiä taas hyvin nukutun kauden jälkeen ja muutenkin joka paikkaa sorkkimassa... Seisoo (välillä ilman tukea ja tuen kanssa), konttaa salamana joka paikkaan ja äidin katoaminen näkökentästä saa itkun partaalle.. Muuten kyllä aurinkoinen poika. Mut saa itse olla silmätkin selässä ja koko ajan tosi skarppina vahtimassa toisen puuhia. Vauva on myös erittäin hankala pukemis-, ja vaipanvaihtotilanteissa.. Ihmettelen miten noin pienellä voi olla sellaiset voimat.. Meinaa tippua sylkystä ja huutaa ja riehuu minkä ehtii.. Ei saa "kahlita" yhtään, vaan aina pitää päästä minne haluaa ja tehdä mitä haluaa..

Joo, aika sekava sepostus.. Mutta minun mielestä siis ihan pikkuvauva-aika oli helpoin, vaikkei se silloin siltä tuntunut!



 
Vastasyntyneenä on vauva helpoin, mutta siinä on sitten, varsinkin esikoisen kohdalla, muita asioita, imetys jne. Tuolloin ihan pienenä, kun vauva nukkuu lähes koko ajan, on itselle omaa aikaa, jota ei myöhemmin enää juuri ole. Puolen vuoden jälkeen saattaa yöt alkaa tulla levottomimmiksi ja n. vuoden iässä roikutaan lahkeessa koko ajan. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo vuoden ikä oli pahin, tähän mennessä. Nyt meillä poika on 1,5v. Mutta koko ajan tulee tietenkin jotakin uutta.

Mami5 sanoi tosi hyvin :)

 
Aina tuntuu, että on yhtä helppoa tai "vaikeaa" riippuu miten ajattelee. Kun aina tulee uusia "vaikeuksia" kun edellisistä selvitään.

Mutta näin taaperon äitinä sanoisin, että "helpointa" oli juuri vastasyntyneenä. Kun söi ja nukkui. Silloin, ei äitinä tarvinnut kuin syöttää ja sitten vauva nukahti (jos nukahti ;)
 
Meillä ei koskaan ole vaikeaa ollutkaan, mutta jos kokonaisuutta ajatellaan, niin mielestäni on käynyt sitä helpommaksi mitä vanhemmaksi vauva on tullut. Neiti nyt 1 v 2 kk. Tällä hetkellä odotan puhumaan oppimista. Helpottaa taas, kun lapsi osaa itse kertoa omat tarpeensa.
 
En minäkään ole kokenut, että olisi missään vaiheessa ollut jotenkin vaikeaa :). Mutta jos oikein mietin, niin minusta vauva on helpoin noin 6-7 kk iässä. Voi jo istuttaa tai ehkä jopa jo osaa istua itse ja viihtyy siis hyvin istumassa leikeissään, mutta eteneminen on vielä niin hidasta, ettei tihuile koko kotia :). No ok, jotkut vauvat etenevät siinä iässä jo nopeastikin, mutta kumpikaan omani ei ole ollut silloin vielä mahdottoman vauhdikas. Ja uusi helppous on omilla lapsillani koittanut reilun vuoden iässä, kun osaavat jo hyvin kävellä ja viihtyvät jo omissa leikeissäänkin.
 
Helpoin heti vastasyntyneenä, nukkuu ja syö vaan!!! Sen jälkeen tulee se niin sanottu 2-3kk itkuisuus kausi! Ja siitä se meno lähtee...kontamaan, kävelemään...ja perässä koitetaan pysyä!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
En minäkään ole kokenut, että olisi missään vaiheessa ollut jotenkin vaikeaa :). Mutta jos oikein mietin, niin minusta vauva on helpoin noin 6-7 kk iässä. Voi jo istuttaa tai ehkä jopa jo osaa istua itse ja viihtyy siis hyvin istumassa leikeissään, mutta eteneminen on vielä niin hidasta, ettei tihuile koko kotia :). No ok, jotkut vauvat etenevät siinä iässä jo nopeastikin, mutta kumpikaan omani ei ole ollut silloin vielä mahdottoman vauhdikas. Ja uusi helppous on omilla lapsillani koittanut reilun vuoden iässä, kun osaavat jo hyvin kävellä ja viihtyvät jo omissa leikeissäänkin.
Click to expand...

Niin tämä on todallakin lapsi kohtaista :) Meidän kuopus oli tietyllä tavalla vaikeimmillaan tuossa kohtaa: oppi konttaamaan 5,5 kk iässä, nousi pystyyn puolivuotiaana ja lähti kävelemään ilman tukea ollessaan 8kk ja viikon. Huh, huh! Ihanaa se aika toki oli, mutta ei aina helppoa :)

Lapsissa on niin suuria eroja, samoin kuin meissä aikuisissa. Itse en ole valitettavasti kokenut vauva-arkea kovinkaan helppona. Kuopuksen kohdalla toki paljon helpompana kuin esikoisen. Siihen on todella merkittävästi vaikuttanut sekä lasten että itseni huonounisuus. Univelkaakin toiset kestävät paremmin kuin toiset.

Itse otin aika raskaasti aikanaan sen, kun toiset hehkuttivat vauva-ajan ihanuutta ja helppoutta. Koin valtavaa syyllisyyttä, että äitiys ja vauvan hoito ei ollut minulle niin helppoa, vaikka rakastin lastani yli kaiken. On todella hienoa, että kaikki sujuu toisilta helposti. Liikaa sitä ei kuitenkaan ehkä kannata korostaa ja hehkuttaa niille, joilla kaikki ei suju kuin tanssi... Enkä nyt tarkoita, että alkuperäinen ketjun aloittaja olisi näin tehnyt, mutta omalle kohdalleni valitettavasti osui näitä superäitejä vähän liikaa. Heidän pätemisensä sai minut vain ahdistumaan ja kokemaan kaiken ensitäkin raskaampana...
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa