Ratkaisematon ristiriita suhteessa! :-(

[Onneton]

Riitelemme mieheni kanssa jo harva se päivä, ja aina samasta asiasta, miehen poissaolosta. Mies on poissa kotoa yleensä n. 10 h päivässä. Mutta ei töissä, vaan autoharrastuksensa parissa, jota pitää kuitenkin työnä, koska valmistuessaan projekti on kuulemma meidän iloksemme.

Minusta koko projekti taas on todella turha, olisi mieluummin lapsensa kanssa nyt, ennenkuin menee palkkatöihin. Mies lopetti liiketoimintansa vähän ennen lapsen syntymää viime keväänä, ja on sanonut aloittavansa "oikeat" työt ehkä ensi vuonna. Hän on siis nyt virallisesti työtön. Käsitin alunperin että hän olisi tämän ajan perheensä kanssa, mutta käsitinkin väärin.

Riitelemme tosiaan aiheesta jo lähes päivittäin, ja mies viimeksi tänään sanoi suutuspäissään että olisi parempi jos muuttaisin vauvan kanssa pois. Ja on sanonut viime aikoina noin aika useinkin. Suhteessamme ei ole muita suuria ongelmia.

Miten saisin miehen ymmärtämään, että harrastusprojekti ei todellakaan ole niin tärkeä kuin perhe? Vai olenko ehkä väärässä, sidonko miestäni liikaa kun haluaisin hänen ottavan enemmän osaa kodin- ja lapsenhoitoon, sekä muutenkin viettävän aikaa meidän kanssamme? Sitten kun hän alkaa taas yrittäjäksi, hän on poissa enemmänkin kuin 10 h päivässä, eikä lapsen vauva-aikaakaan saa enää takaisin...

 

[Orangestang]

Koet itse vauva-ajan tärkeäksi ja syystäkin, mutta sinun lienee aika todeta että se ei ole miehellesi tärkeää ja hyvin todennäköisesti tule sitä koskaan olemaankaan. Sinun kannaltasi vaihtoehdot on aika vähissä, voit jatkaa riitelyä mutta se tuskin johtaa mihinkään muuhun kuin avioeroon, koska miehesi on valintansa tehnyt. Tai sitten päätät tyytyä,ilman riitelyä, siihen mitä miehesi päättää haluta teille antaa ja keksit lapsesi kanssa kahdestaan puuhaa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovinkaan hyvä, mutta ellet saa miestäsi vaikkapa parisuhdeneuvojalle, nämä ovat vaihtoehdot.

 

[alkuperäinen kirj.]

Koet itse vauva-ajan tärkeäksi ja syystäkin, mutta sinun lienee aika todeta että se ei ole miehellesi tärkeää ja hyvin todennäköisesti tule sitä koskaan olemaankaan. Sinun kannaltasi vaihtoehdot on aika vähissä, voit jatkaa riitelyä mutta se tuskin johtaa mihinkään muuhun kuin avioeroon, koska miehesi on valintansa tehnyt. Tai sitten päätät tyytyä,ilman riitelyä, siihen mitä miehesi päättää haluta teille antaa ja keksit lapsesi kanssa kahdestaan puuhaa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovinkaan hyvä, mutta ellet saa miestäsi vaikkapa parisuhdeneuvojalle, nämä ovat vaihtoehdot.

Niinhän se taitaa olla. Kaiken lisäksi mies suuttuu aina kun otan asian puheeksi, mielestään on oikeassa ja minä valitan turhasta..

 

[sivhos]

Aika omituinen mies,koska perhe ei kiinnosta kovinkaan paljoa.Paljonko ikää miehellä,vaivaako pentutauti?

 

[alkuper.]

Aika omituinen mies,koska perhe ei kiinnosta kovinkaan paljoa.Paljonko ikää miehellä,vaivaako pentutauti?

ei ole nuori enää, yli 40..

 

[alkuper.]

ei ole nuori enää, yli 40..

Niin, mies on loukkaantunut siitä kun en arvosta häntä ja että hänen pitää saada projekti valmiiksi ennenkuin on mentävä töihin.. minusta hän voisi tosiaan taas olla nyt ennen töihin menoaan enemmän lapsensa kanssa, en osaa tippaakaan arvostaa niitä autonromuja joita hän rassaa.. minusta hänen elämänsä tärkeysjärjestys on ihan hukassa, vanhat autonromut ajavat perheen edelle. Miehen mielestä olen väärässä, ja valitan turhasta.

 

[vastausehdotuksia]

Monelle miehelle se lapsen vauvaikä ei todellakaan ole tärkeä, mieluummin haluaa kotoa pois kuuntelemasta lapsen itkua ja vaihtamasta kakkavaippoja. Yleensä lapsi on kiinnostava vasta siitä parista vuodesta ylöspäin kun sen kanssa voi alkaa jotain tekemäänkin. Ja silloinkin mies tekee vain "hauskoja" asioita lapsen kanssa, oksennukset ja sairaana olevat lapset saa nainen hoitaa. Esim. tässä tapauksessa saattaisi vanhemman lapsen ottaa mukaan autoharrastuksen pariin.

Sitten voi tietysti miettiä halusiko mies lasta ollenkaan? Oliko vahinko? Vai suostuiko vain koska sinä ap halusit? Silloin ei ole ihmekään jos miestä ei kiinnosta.

 

[alkuper.]

Monelle miehelle se lapsen vauvaikä ei todellakaan ole tärkeä, mieluummin haluaa kotoa pois kuuntelemasta lapsen itkua ja vaihtamasta kakkavaippoja. Yleensä lapsi on kiinnostava vasta siitä parista vuodesta ylöspäin kun sen kanssa voi alkaa jotain tekemäänkin. Ja silloinkin mies tekee vain "hauskoja" asioita lapsen kanssa, oksennukset ja sairaana olevat lapset saa nainen hoitaa. Esim. tässä tapauksessa saattaisi vanhemman lapsen ottaa mukaan autoharrastuksen pariin.

Sitten voi tietysti miettiä halusiko mies lasta ollenkaan? Oliko vahinko? Vai suostuiko vain koska sinä ap halusit? Silloin ei ole ihmekään jos miestä ei kiinnosta.

Halusi todellakin. Lapsi on hedelmöityshoidoilla alkuun saatu.

 

[Miri-anne]

Miten saisin miehen ymmärtämään, että harrastusprojekti ei todellakaan ole niin tärkeä kuin perhe? Vai olenko ehkä väärässä, sidonko miestäni liikaa kun haluaisin hänen ottavan enemmän osaa kodin- ja lapsenhoitoon, sekä muutenkin viettävän aikaa meidän kanssamme? Sitten kun hän alkaa taas yrittäjäksi, hän on poissa enemmänkin kuin 10 h päivässä, eikä lapsen vauva-aikaakaan saa enää takaisin...

Koko kysymyksenasettelusi on pielessä. Haluat siis että miehelle sama asia on tärkein, kuin sulle. Vastaus on että et mitenkään. Miehelle kun tuo harrastusprojekti on tärkein. Yhtä hyvin hän voisi kysellä että miten sen vaimon saisi käsittämään että harrastus on hänelle tärkeä. Hän ei tule viettämään enempää aikaa teidän kanssanne, ei etenkään sitten kun hän alkaa yrittäjäksi. Et voi häntä muuttaa. Joko hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on, tai väsytät itsesi hakkaamalla vuosikausia päätäsi seinään. Lapsen saaminen on sinun tahtosi, mutta ilmiselvästi ei hänen, tai sitten hän haluaa vain "statusperheen", eli lapsi pitää olla kun kerran niitä pitää olla mutta ei mitään kiinnostusta olla lapsen kanssa.

 

[vastausehdotuksia]

Sitten on kyllä outoa jos miestä ei kiinnosta. Tosin se vauvaikä ei silti ehkä ole miehestä kovin kiinnostavaa vaikka lapsi olisikin haluttu.

Sinäkin voit muuten hieman kunnioitaa miehesi harrastusta etkä puhua autonromuista. Oma miehenikin puuhaa autojen ja moottoripyörien parissa ja mikäs siinä, hyvä kun harrastaa. Ja hän arvostaa sitä että minä annan hänen puuhata ilman nalkutusta.

 

[alkuper.]

Koko kysymyksenasettelusi on pielessä. Haluat siis että miehelle sama asia on tärkein, kuin sulle. Vastaus on että et mitenkään. Miehelle kun tuo harrastusprojekti on tärkein. Yhtä hyvin hän voisi kysellä että miten sen vaimon saisi käsittämään että harrastus on hänelle tärkeä. Hän ei tule viettämään enempää aikaa teidän kanssanne, ei etenkään sitten kun hän alkaa yrittäjäksi. Et voi häntä muuttaa. Joko hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on, tai väsytät itsesi hakkaamalla vuosikausia päätäsi seinään. Lapsen saaminen on sinun tahtosi, mutta ilmiselvästi ei hänen, tai sitten hän haluaa vain "statusperheen", eli lapsi pitää olla kun kerran niitä pitää olla mutta ei mitään kiinnostusta olla lapsen kanssa.

Näinhän se taitaa olla, että hän vain yksinkertaisesti ajattelee eri tavalla kuin minä, eli ilmeisesti minun ei auta kuin joko hyväksyä tai lähteä. Lähteminenkään kun ei mitenkään helppoa ole, vaikka se kieltämättä on käynyt mielessä useasti.. en kuitenkaan haluaisi luovuttaa liian nopeasti, lapsi tulee kärsimään myöhemmin siitä jos vanhemmat on eronneet.

Hitsi kun saisi miehen jonnekin pariterapiaan, ja joku ammatti-ihminen sanoisi hänelle että hän on väärässä ja minä oikeassa tuossa tärkeysjärjestys-asiassa..

Siis en minä todellakaan vaadi että hänen pitäisi olla vaan koko ajan kotona. Mutta olisi vaikka vain 3-4 h päivässä autotallillaan, nyt kun ei töissä käy. Tuo 10 h on ihan liikaa.

 

[eräsperäs.]

Hitsi kun saisi miehen jonnekin pariterapiaan, ja joku ammatti-ihminen sanoisi hänelle että hän on väärässä ja minä oikeassa tuossa tärkeysjärjestys-asiassa..
.

Niinpä...miehet tietävät että naiset haluavat mennä pariterapiaan, jossa joku kolmas vahvistaa naisen näkemyksen kysessä olevaan ongelmaan. Juuri sen takia he eivät ole halukkaita sinne terapiaan menemäänkään alunperin.

Kukaan ammattitaitoinen terapeutti ei tule kertomaan että miehesi on väärässä. Terapeutin tehtävänä on laittaa ihminen ajattelemaan ja kyseenalaistamaan ihan itse, ei ylhäältä käsin sanella kuka on väärässä ja kuka on oikeassa.

Kukin valitsee elämänsä tärkeysjärjestyksen ihan itse, sitä ei voi kukaan ylhäältä käsin sanella. En suoraansanoen ymmärrä miksi miehesi pitäisikään koko päivää teidän kahden kanssa nyhjätä. itse antaisin kolme toimintamallia.

1. Hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on.
2. Lähdet pois suhteesta
3. Neuvottelet kompromissin. Mies käyttää harrastukseensa esim 6 tuntia päivässä 10 sijasta.

Pidä huolta myös itsestäsi, lähde vaikka kävelylle ja jätä vauva miehelle hoitoon siksi aikaa.

 

[alkuper.]

Sitten on kyllä outoa jos miestä ei kiinnosta. Tosin se vauvaikä ei silti ehkä ole miehestä kovin kiinnostavaa vaikka lapsi olisikin haluttu.

Sinäkin voit muuten hieman kunnioitaa miehesi harrastusta etkä puhua autonromuista. Oma miehenikin puuhaa autojen ja moottoripyörien parissa ja mikäs siinä, hyvä kun harrastaa. Ja hän arvostaa sitä että minä annan hänen puuhata ilman nalkutusta.

En kyllä kunnioita pätkääkään. Siis mies on työttömyyskorvauksella, ja rassaa ikivanhoja autoja 10 h päivässä, ja pitää sitä tärkeämpänä kuin omaa vauvaansa. Illalla kotiin tullessaan syö ja istuu koneella, ja leikkii vähän aikaa vauvan kanssa, ja menee nukkumaan. 1-2 päivänä viikossa viettää enemmän aikaa kotona.

Siis jos mies olisi tuon 10 h palkkatyössä, arvostaisin häntä, varsinkin kun olemme joutuneet nyt asumaan todella liian pienessä asunnossa miehen työttömyyden takia.

Eli onko minulla asennevamma mieheni suhteen?

 

[alkuper.]

Niinpä...miehet tietävät että naiset haluavat mennä pariterapiaan, jossa joku kolmas vahvistaa naisen näkemyksen kysessä olevaan ongelmaan. Juuri sen takia he eivät ole halukkaita sinne terapiaan menemäänkään alunperin.

Kukaan ammattitaitoinen terapeutti ei tule kertomaan että miehesi on väärässä. Terapeutin tehtävänä on laittaa ihminen ajattelemaan ja kyseenalaistamaan ihan itse, ei ylhäältä käsin sanella kuka on väärässä ja kuka on oikeassa.

Kukin valitsee elämänsä tärkeysjärjestyksen ihan itse, sitä ei voi kukaan ylhäältä käsin sanella. En suoraansanoen ymmärrä miksi miehesi pitäisikään koko päivää teidän kahden kanssa nyhjätä. itse antaisin kolme toimintamallia.

1. Hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on.
2. Lähdet pois suhteesta
3. Neuvottelet kompromissin. Mies käyttää harrastukseensa esim 6 tuntia päivässä 10 sijasta.

Pidä huolta myös itsestäsi, lähde vaikka kävelylle ja jätä vauva miehelle hoitoon siksi aikaa.

Minä olen kyllä sitä mieltä että kuka vaan sanoisi miehelle että hänen tärkeysjärjestyksensä on pielessä, terapeuttikin.

En vaadi koko ajan yhdessä nyhjäämistä, mutta minusta nyt ei mene vastuut tasan ollenkaan. Minä hoidan kodin ja lapsen käytännössä kokonaan. Silloin kun mies on kotona, hän ehkä saattaa imuroida jos muistan oikein nätisti pyytää. Mutta jos joskus olen muutaman tunnin pois, niin kun tulen kotiin, saan alkaa heti siivota ja kokata. Ja sitten mies jaksaa muistuttaa viikkoja kuinka hyvä mies oli kun laski minut muutamaksi tunniksi pois kotoa.

Siis minä haluaisin enemmän tasa-arvoa, varsinkin nyt kun miehen ei vielä ole pakko tehdä palkkatyötä.

Ei todellakaan ole millään tasolla oikeudenmukaista, että minä hoidan kaiken yksin, ja mies vääntää mutteria kaiken päivää, ja vielä ilman palkkaa.

Huoh, ehkä minulla on asenneongelma, mutta olen itse tasa-arvon kannattaja. Ehkä tosiaan olisi helpompi hyväksyä tämä perinteinen asettelu, jos mies toisi edes leivän pöytään.

 

[toisenlainen ajatus]

Hmm, minulle tuli mieleen että näinköhän hän on autotallilla. Kyseessä voi olla vaikka toinen nainen, tai sitten ei tosiaan vain halua kuunnella lapsen itkua yms. ja pysyttelee poissa muualla. Vaikka se autotallilla touhuaminen ei veisikään 10 tuntia.

Mitä se muuten auttaisi jos joku "ammatti-ihminen" sanoisi että hän on väärässä ja sinä oikeassa? Tuskin se nyt yhtäkkiä jotain lamppua sytyttäisi miehen päässä jos ei tähänkään asti ole tajunnut. Miksi ette muuten jaa lapsen hoitoa? Kai hänkin voisi pitää lapsesta huolta kun sinä pyörit muualla tunnin pari. Vai onko vauva-aika sinulle niin tärkeä ettet voi hetkeäkään olla lapsesta erossa? Jotkut miehet eivät myöskään edes jaksa yrittää auttaa lapsen hoidossa jos äiti ei anna tai on koko ajan vieressä neuvomassa.

Loppupeleissä tietysti miehesi vain yksin tietää mikä on totuus. Mutta ainakin voit nyt arvuutella vähän ja katsoa kalahtaako kalikka.

 

[eräsperäs.]

M

Ei todellakaan ole millään tasolla oikeudenmukaista, että minä hoidan kaiken yksin, ja mies vääntää mutteria kaiken päivää, ja vielä ilman palkkaa.

Huoh, ehkä minulla on asenneongelma, mutta olen itse tasa-arvon kannattaja. Ehkä tosiaan olisi helpompi hyväksyä tämä perinteinen asettelu, jos mies toisi edes leivän pöytään.

Kyse ei olekaan oikeudenmukaisuudesta. Tilanne ei ole millään tasolla oikeudenmukainen. Kyse onkin vain siitä, miten sinä pystyt sen epäoikeudenmukaisuuden kanssa elämään.

Eli käytätkö aikasi riitelyyn ja vänkäämiseen asiasta johon et nähtävästi voi vaikuttaa. Vai hyväksytkö tilanteen toistaiseksi ja saat mielenrauhan itsellesi.

Näistä kahdesta voit valita.

 

[toisenlainen ajatus]

Hmm, minulle tuli mieleen että näinköhän hän on autotallilla. Kyseessä voi olla vaikka toinen nainen, tai sitten ei tosiaan vain halua kuunnella lapsen itkua yms. ja pysyttelee poissa muualla. Vaikka se autotallilla touhuaminen ei veisikään 10 tuntia.

Mitä se muuten auttaisi jos joku "ammatti-ihminen" sanoisi että hän on väärässä ja sinä oikeassa? Tuskin se nyt yhtäkkiä jotain lamppua sytyttäisi miehen päässä jos ei tähänkään asti ole tajunnut. Miksi ette muuten jaa lapsen hoitoa? Kai hänkin voisi pitää lapsesta huolta kun sinä pyörit muualla tunnin pari. Vai onko vauva-aika sinulle niin tärkeä ettet voi hetkeäkään olla lapsesta erossa? Jotkut miehet eivät myöskään edes jaksa yrittää auttaa lapsen hoidossa jos äiti ei anna tai on koko ajan vieressä neuvomassa.

Loppupeleissä tietysti miehesi vain yksin tietää mikä on totuus. Mutta ainakin voit nyt arvuutella vähän ja katsoa kalahtaako kalikka.

Ehditkin jo vastaamaan että haluat sitä tasa-arvoa. Mitä miehesi sanoo siitä kun otat asian esiin? Mitä jos sinä menisit 10h päivässä ja hän saisi hoitaa kotityöt?

 

[alkuper.]

Ehditkin jo vastaamaan että haluat sitä tasa-arvoa. Mitä miehesi sanoo siitä kun otat asian esiin? Mitä jos sinä menisit 10h päivässä ja hän saisi hoitaa kotityöt?

Suuttuu jos otan asian puheeksi, alkaa usein aika pian huutaa ja kiroilla. Tänään viimeksi aamulla kun oli lähdössä tallille.

 

[alkuper.]

Hmm, minulle tuli mieleen että näinköhän hän on autotallilla. Kyseessä voi olla vaikka toinen nainen, tai sitten ei tosiaan vain halua kuunnella lapsen itkua yms. ja pysyttelee poissa muualla. Vaikka se autotallilla touhuaminen ei veisikään 10 tuntia.

Mitä se muuten auttaisi jos joku "ammatti-ihminen" sanoisi että hän on väärässä ja sinä oikeassa? Tuskin se nyt yhtäkkiä jotain lamppua sytyttäisi miehen päässä jos ei tähänkään asti ole tajunnut. Miksi ette muuten jaa lapsen hoitoa? Kai hänkin voisi pitää lapsesta huolta kun sinä pyörit muualla tunnin pari. Vai onko vauva-aika sinulle niin tärkeä ettet voi hetkeäkään olla lapsesta erossa? Jotkut miehet eivät myöskään edes jaksa yrittää auttaa lapsen hoidossa jos äiti ei anna tai on koko ajan vieressä neuvomassa.

Loppupeleissä tietysti miehesi vain yksin tietää mikä on totuus. Mutta ainakin voit nyt arvuutella vähän ja katsoa kalahtaako kalikka.

Siis mies hoitaa lasta yleensä aina keskiviikkoisin 2-3 h kun käyn harrastuksessani. Ja muulloinkin tarvittaessa sen lisäksi, mutta yleensä ennekuin pyydän päästä jonnekin, vastustelee. Ja sitten kun päästää, muistaa ihan joka välissä mainostaa kuinka hyvä mies on, kun päästää minut harrastamaan. Siis no se nyt on ihan itsestäänselvyys.. en oikein osaa olla kiitollinen jos "pääsen" harrastamaan 2-3 h:ksi viikossa, kun mies saattaa olla harrastamassa 50 h/ vk..

 

[eräsperäs.]

Voit myös mietiskellä asiaa niin, jos se vaikka asian hyväksymistä helpottaisi, että Sinä olet äityislomalla. Eli Sinulle maksetaan yhteiskunnan taholta korvausta, että hoidat lastasi.

Voit toki ilmoittaa miehelle, että laitat lapsen hoitoon ja lähdet itse etsimään töitä. Tai sanot että jääköön hän vanhempainvapaalle, sinua ei enää huvita.

Ketään ei voi pakottaa muuttamaan ajattelutapaansa. Tulee vain mieleen, että pakkomielle saada lapsi on miehelle ollut suurempi kuin ajatus siitä, mitä se lapsensaaminen oikeasti käytännössä merkitsee.

 

[alkuper.]

Voit myös mietiskellä asiaa niin, jos se vaikka asian hyväksymistä helpottaisi, että Sinä olet äityislomalla. Eli Sinulle maksetaan yhteiskunnan taholta korvausta, että hoidat lastasi.

Voit toki ilmoittaa miehelle, että laitat lapsen hoitoon ja lähdet itse etsimään töitä. Tai sanot että jääköön hän vanhempainvapaalle, sinua ei enää huvita.

Ketään ei voi pakottaa muuttamaan ajattelutapaansa. Tulee vain mieleen, että pakkomielle saada lapsi on miehelle ollut suurempi kuin ajatus siitä, mitä se lapsensaaminen oikeasti käytännössä merkitsee.

Olen yrittänyt ajatella juuri näin, että olen äitiyslomalla ja tämä on nyt minun työtäni. Mutta ongelma on siinä, että mies on työtön, ja käyttää aikansa vapaa-ajan harrastuksiin. Olisin ihan mielelläni kotona ja hoitaisin kodin, jos mies olisi vaikka 10 h päivässä palkkatöissä.

Miehellä on siis varoja joilla elelee, ei ole pakko mennä rahan takia töihin ainakaan noin vuoteen.

Joskus kun mies tulee illalla ysin maissa tallilta, meille tulee kinaa siitä kun minä haluaisin itselleni vapaa-aikaa niin että pääsisin rauhassa vaikka kylpyyn, saisin syödä rauhassa, tai muuta aikaa itselleni, kun olen koko päivän hoitanut lasta ja tehnyt kotityöt siinä sivussa. Ja mies ei iltaisin jaksaisi aina hoitaa lasta sitäkään aikaa kun minä otan edes puoli tuntia vapaa-aikaa. No tuo on jo viime aikoina vähän parantunut, mutta joskus vieläkin saa aika hyvin perustella että pääsee vaikka suihkuun tai kylpyyn. Lisäksi vauva nukkuu todella levottomasti, eli illalla kun on jo nukkumassa, häntä joutuu juosta rauhoittelemassa vajaan tunnin välein kun hän itkee. Nyt lähiaikoina onneksi jo olen saanut miehen suostumaan siihen että vuorotellen käymme rauhoittelemassa. Sitä ennen tuli aina kina, kun mies ei olisi halunnut mennä, kun esim. istui internetin ääressä.

 

[Valtataistelu!!!]

Teillähän on kunnon rähinä siitä, kumpi tässä huushollissa määrää. Mies tuo leivän pöytään ja tykkää siksi, jotta hän päättää. Sinä taas tykkäät olevasi oikeassa ja haluat määrätä.

Molammet olette väärässä. Sinäkään et todellakaan ole oikeassa. Tuolla asenteella ette pääse kuopistanne minnekään.

Kuulen korvissani, miten moitit ja mäkätät jatkuvasti. Ei siinä kukaan viitsi olla. Vaikka olisit miten oikeassa. Jos haluat tilanteen muuttuvan, muutat itseäsi, sillä pakottamalla et toista saa muuttumaan.

Sinä tykkäät, että kun tämä lapsi on niin paljon kautta saatu aikaiseksi, sinä haluat olla täydellinen äiti ja miehesi täytyy olla täydellinen isä - sellainen isä, kuin sinä haluat hänen olevan. Et anna hänen olla isä omalla tavallaan. Sinä haluat-sinä haluat-sinä haluat.

Huomaatko, mihin tähtään?

 

[alkuper.]

Teillähän on kunnon rähinä siitä, kumpi tässä huushollissa määrää. Mies tuo leivän pöytään ja tykkää siksi, jotta hän päättää. Sinä taas tykkäät olevasi oikeassa ja haluat määrätä.

Molammet olette väärässä. Sinäkään et todellakaan ole oikeassa. Tuolla asenteella ette pääse kuopistanne minnekään.

Kuulen korvissani, miten moitit ja mäkätät jatkuvasti. Ei siinä kukaan viitsi olla. Vaikka olisit miten oikeassa. Jos haluat tilanteen muuttuvan, muutat itseäsi, sillä pakottamalla et toista saa muuttumaan.

Sinä tykkäät, että kun tämä lapsi on niin paljon kautta saatu aikaiseksi, sinä haluat olla täydellinen äiti ja miehesi täytyy olla täydellinen isä - sellainen isä, kuin sinä haluat hänen olevan. Et anna hänen olla isä omalla tavallaan. Sinä haluat-sinä haluat-sinä haluat.

Huomaatko, mihin tähtään?

Nyt et ole lukenut kirjoituksiani kunnolla. Mieshän EI tuo leipää pöytään koska ei ole töissä, pärjää ilmankin, kun on vielä joksikin aikaa säästöjä.

Minähän nimenomaan kirjoitin että hyväksyisin tilanteen täysin jos mies toisi leivän pöytään. Miehen tulot ovat nettona 300 e kuussa, työmarkkinatuki!! Vieläkö sinusta valitan turhasta?

 

[ihmettelen]

Tekikö mies kotitöitä ennen lapsen syntymää? Oliko hänellä aiemminkin paljon autoharrastuksia? Ei kai hänen luonteensa täysin ole muuttunut?

 

[alkuper.]

Nyt et ole lukenut kirjoituksiani kunnolla. Mieshän EI tuo leipää pöytään koska ei ole töissä, pärjää ilmankin, kun on vielä joksikin aikaa säästöjä.

Minähän nimenomaan kirjoitin että hyväksyisin tilanteen täysin jos mies toisi leivän pöytään. Miehen tulot ovat nettona 300 e kuussa, työmarkkinatuki!! Vieläkö sinusta valitan turhasta?

Lisään vielä, että en ole mitenkään alistunut tilanteeseen, enkä tossun alla, enhän muuten valittaisi. Ja ennen vauvaa tilanne oli eri, kun olimme kumpikin töissä. Ongelma on siis ilmennyt vasta vauvan jälkeen. Mies mainosti raskausaikanani että jää kanssani kotiin ainakin ensimmäiseksi vuodeksi, koska hänellä on sen verran säästöjä että pärjää rahallisesti ilman töitä. Mutta heti synnäriltä kotiuduttuamme, jo ihan ekalla viikolla painui autotallille tunneiksi, ja minä jäin koliikkivauvan kanssa kotiin..nyt tilanne siinä mielessä parempi, kun koliikki on jo ohi, kesti 4 kk. Silloin olin täysin loppuunpalanut, ja jaksamiseni äärirajoilla, vauva kun saattoi huutaa koko päivän, nukkuen välillä pienissä pätkissä..