Minä täysimetin neljä kuukautta. Sen jälkeen aloiteltiin kiinteitä ruokia. Jos nyt saisi kääntää aikaa taaksepäin, niin koettaisin täysimettää puoleen ikävuoteen asti. Meillä nimittäin puhkesi atooppinen ihottuma ja ruoka-aineallergiat kiinteiden aloittamisen myötä. Vaikka lastenlääkäri sanoi, että sillä ei ole allergioiden puhkeamisen kannalta merkitystä, aloitetaanko kiinteät 4 kk:n vaiko 6 kk:n ikäisenä, niin silti kokeilisin nyt toisin. Ja meidän lapsi kasvoi todella hyvin yläkäyrillä koko täysimetyksen ajan, niin olen nyt ihmetellyt näin jälkikäteen, että miksi ihmeessä neuvolassakin hoputettiin aloittamaan nuo kiinteät niin aikaisin. Ja esikoisen äitinä tietysti kiltisti tottelin neuvolan tätiä... Mutta vauvan 7. ja 8. ikäkuukaudet olivat todella raskaat todella pahassa kunnossa olevan ihon takia. Vauva heräili öisin puolen tunnin välein ja mitään ei voinut tehdä vauvan hyväksi, että kutina olisi hellittänyt. Todella rankkaa :´(
No, jatkoin imetystä 10 kk:n ikään saakka, sitä ennen reilun kuukauden ajan vähensin imetyskertoja vähitellen. Jouduin siis lopettamaan imetyksen lapsen allergioitten takia, sillä minä en saanut loppuajasta syödä enää juuri mitään, eli kävi liian rankaksi minulle. Itse en siis olisi vielä halunnut lopettaa imetystä ja lapsikin olisi vielä halunnut imeä. Loppuajasta, kun imetyskertoja oli enää yksi, niin lapsi saattoi olla kiukkuinen koko päivän, mutta sitten kun paljastin rintani ja imetystuokio alkoi, niin lapsi oikein hykerteli innoissaan, että jee, nyt saa tissiä

Ikävää siis, että jouduttiin lopettamaan ennen aikojaan :´( Mutta lapsen iho kyllä alkoi parantumaan aika pian imetyksen lopettamisen jälkeen, eli tiukasta imetysdieetistä huolimatta hän vielä sai minun rintamaidon kautta joitakin allergeeneja.
Voih, kaiholla nyt muistelen noita imetyshetkiä

Kaikillehan imetys ei todellakaan ole helppoa ja kaikilta se ei edes onnistu ja kaikki eivät siitä edes pidä. Itsekin välillä kiroilin, että minä inhoan koko touhua! Minulla oli aika usein tosi kipeitä rintatiehyetukoksia, jotka saattoivat kestää parikin päivää, kun ei meinanut millään saada tukosta laukeamaan. Sitten oli rinta kipeänä jopa viikon verran. Mutta oli niitä aivan ihaniakin hetkiä! Tekeeköhän kaikki vauvat samoin, mutta meidän vauva ainakin alkoi jossakin vaiheessa aina kujertelemaan; alkoi tapittaa silmiin, rupesi hymyilemään, irrotti otteensa nännistä ja alkoi ääntelemään "höy, höy"

Aivan ihania muistoja!
Niin, lopettaminen onnistui kuitenkin yllättävän hyvin. Johtuen varmaan siitä, että vähensin imetyskertoja pitkän aikaa, sillä tiesin, että joudun lopettamaan imetyksen. Rinnat sopeutuivat hyvin, pari kertaa jouduin imetyksen lopettamisen jälkeen pumppaamaan, kun tuli muutamia paakkuja. Ja vauvakin unohti rinnan parin vähän itkuisemman päivän jälkeen, eikä ole sen jälkeen enää edes hamuillut rintaa.