Mies 50: kiitos viisaista sanoista.
On ihan totta, että suomalaiset - minä mukaanlukien-otamme asiat ihan hirvittävän tosissaan. Eihän tämän elämän, ja varsinkaan seksin, pitäisi niin vakavaa olla. Yksinäni en voi liekkiä kuitenkaan ylläpitää enkä voi tietää mieheni fantasioista, koska hän ei jaa niitä kanssani. Minusta tuntuu, että hän on rajannut minut seksuaalisuutensa ulkopuolelle. Hän harrastaa harvakseltaan pikaseksiä samassa tutussa sängyssä samaan tuttuun kellonaikaan vain siksi, että se kuuluu asiaan, ei siksi, että haluaisi minua.
Monia tuntui kismittävän ajatus, että vaadin mieheltäni liikaa. En esitä minkäänlaisia vaatimuksia hänelle, marisen keskustelupalstoilla ja suren omaa rumuuskompleksiani ihan yksinäni. Kaikki aloitteet tulevat nykyään mieheltäni, itse en niillä puolisoani ahdistele (on muuten tosi inhottavaa mieltää itsensä inhottavaksi ahdistelijaksi). Suorituspaineet miestäni eivät ainakaan auttaisi.
no olisit: en ole seksihullu enkä vähääkään kiinnostunut pettämisestä. Rakastan miestäni ja jos pitäisi valita tämän rakkauden kestämisen ja seksin väliltä, valitsisin rakkauden välittömästi. Pelkään kuitenkin, että seksittömyys aiheuttaa sen, että ennen pitkää mies bongaa jonkun toisen, joka oikeasti herättää halut, ja siihen loppuu meidän rakkaustarinamme.
Tilanne on sikäli ikävä, että juuri sänkyhommat ovat se juttu, joissa voisin tarjota kaiken mahdollisen kumppanilleni. Kokkina olen surkea, siivoojana huolimaton ja töissä päivät pitkät, mutta rakastajana voisin antaa kaikkeni. Jos kelpaisin.
Todellisuudessa olin kuitenkin jo 17- vuotias...ensimmäisen suhteen alussa ei seksi ollut kuvioissa...siitä olisi voinut jo päätellä jotain.
