Olo kuin tuhkimolla, mikään ei toimi ilman minua, väsyttää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nelHM
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nelHM

Vieras
Millainen työnjako teidän perheissänne/parisuhteissanne on puolison kanssa? Jaatteko kotityöt, lastenhoidon jne? Mitkä asiat teistä kuuluvat naiselle ja mitkä miehille?

Itse elän parisuhteessa viidettä vuotta, tätä ennen olin yh ja olen tottunut tekemään paljon ja yksin. Meillä on kolme lasta, yksi yhteinen. Olen niin väsynyt, moneenkin asiaan. Tuntuu että perheessämme ei toimi mikään, jos en ole läsnä ja tekemässä. Mieheni ei koskaa pese pyykkiä. Imuroi ehkä, jos pyytää, astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö saattaa sujua pyytämättä jne jne. Lapsia hän "hoitaa", siis on niiden kanssa, varsinkin sen oman bilogisen, mutta räjähtelee näille toisille. Muutenkin tuntuu, että se viilipytty, jonka tapasin n. 5 vuotta sitten, on muuttunut aivan hermoheikoksi huutajaksi. Itse yritän olla rakentavampi vanhempi ja tuoda myös sitä positiivisuutta lapsille esille, mutta on aika puuduttavaa.
Parisuhteesta romantiikka on täysin lopussa, seksiä pari kertaa kuussa, mutta se vaan tehdään ja thats it. Ei koskettamista, pussailua, halaamista.. Mä tykkäisin, että mua joskus kehuttas kauniiksi tai jotain, mun mielestä naisen kuuluu saada kohteliaisuuksia sillon tällön, mutta ei ikinä. Jos jostain vaatteesta vaikka kysyn, kuin sopii, vastaus on aina sellainen, että parannettavaa olisi. Pidän itseäni ihan suht kauniina naisena jajos miehen haluiaisin, niin en uskoisi sen olevan ongelma.. Yöelämässä kun joskus kuulee miesten kehuja tai polttavia katseita, ne tuntuu niiiiiiiiiiiiiiiin hyvältä! Miksi en niitä saa omalta mieheltäni??!!?
Miehelläni on myös sellainen taito, että olipa asia mikä hyvänsä, niin se saa sen käännettyä mun syyksi.JOten mun on turha edes väittää hönelle, että hän olisi joskus ollut tekemättä jotain, koska sekin on jotenkin päin mun vika. AAAAAAAAAAAAAAAAARGH! Havainnolistan hänen taitoaan seuraavasti: jos mieheni sanoo puunkantoa kiveksi, niin se perhana soikoon on kivi, piste!

Onkohan tässä mitään toivoa enää? Tänään mulla täytty mittari aika lailla.. en tiiä miten kohtaan mieheni, kun töistä tulee! Olin omien lasteni kanssa reissussa 2 päivää, utlin kotiin yöllä heidän kanssaan, niin kotona odotti 2 päivää likaisena lohunut haiseva tiskikone, likaiset kattilat, pannut yms pitkin pöytiä, roskapussit viemättä, pöydät pyyhkimnättä, maitopurkkeja pöydät täynnä jne.. Ei muka ehtinyt. Kaiken huipuksi oli tyhjentäny jääkaapin niin, että ei ollut antaa edes maitoa taikka leipää aamulla, ei mitään.
Haluisin niin hyvän parisuhteen ja toimivan perheen. En halua erota, mutta tuntuu, että pääsisin helpomalla kaikinpuolin yksin. Kaikenlisäksi olen huomannut, että tahtomattani haaveilen muista.. pidän ihan viattomana fantasiointina, edes jotain hupia tässä elämässä! Vai onko se? Ja miksi ajattelen muita? Treenaan itseäni, pidän huolta itsestäni ja olen jopa tyytyväinen itseeni, miksi mieheni ei ole?

Kertokaa omista jutuistanne ja antakaa vinkkejä, kiitos :)
 
Ehkä perhe-elämän rankkuus yllätti miehesi? Hänhän ei tiennyt, mitä lapsiperheen arki on, kun hänellä ei ollut siitä aiempaa kokemusta.
Ja sitten hän muutti yhteen sinun kanssasi. Ja sitten hän löysikin itsensä tilanteesta, jossa hänen pitäisi ottaa vastuuta niistä sinun aiemmasta suhteesta olevista lapsistakin. Ymmärrän häntä toisaalta. Ei varmasti ole mukavaa siivota vieraiden penskojen jälkiä ja maksella heidän ruokiaan.
Uusperheen elämä voi olla tosi rankkaa. Voisitteko saada apua esim. oman alueen Perheneuvolasta?

Mielestäni ero ei olisi hyvä ratkaisu. Mieti nyt, jäisit kolmen lapsen yh-äidiksi. Ole onnellinen että sait edes tuon miehen ja arvosta häntä; hän välitti sinusta niin paljon, että suostui tulemaan isäksi perheeseenne, vaikka siellä oli entuudestaan kaksi lasta. Et voi vaatia häneltä sitä, että jakaisitte vastuun kaikesta tasan. Sinun lapsesi tulevat aina olemaan sinun lapsiasi, mutta ei hänen.

Tiedän että tämä kuulostaa loukkaavalta, mutta voin sanoa ihan suoraan, että kolmen lapsen yh-äiti ei ole kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla. Joten yritä nyt vaan arvostaa sitä mitä sinulla on. Vai eroatko ja hommaat taas jonkun uuden miehen, ja taas uusi vauva? Sitäkö haluat?
 
Miehet ei ymmärrä vihjeitä. Vaikka miten laulaisit metsään kauniisti, kaiku ei välttämättä vastaa samalla tavalla. Anna tuo kirje hänelle. Siinähän on rautalanka väännettynä valmiiksi.
 
Miehet ei ymmärrä vihjeitä. Vaikka miten laulaisit metsään kauniisti, kaiku ei välttämättä vastaa samalla tavalla. Anna tuo kirje hänelle. Siinähän on rautalanka väännettynä valmiiksi.

Elleissä kauan viihtyneenä voin sanoa että ei näitä kirjoituksia pidä ottaa liian vakavasti.
Netikirjoittelu on hyvä varaventtiili. Asioita voi kelata netissä ja täältä aina saa jotain uutta näkövinkkeliä.

Haaveilu on ihan ok juttu. Kukapa tässä ei harrastaisi päiväunelmointia.
Minulla haaveet pyörivät lähinnä raha-asioissa. En jaksa tajuta miksi en ole hankkiutunut paremmin palkattuun työpaikkaa.

Shit happens sanottiin tänään ellien 50+ palstalla. Ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista.
Minulla se nykyään on liiankin kanssa. Kirjoittelin yh-vuosista ja sitten vielä senkin jälkeen muisteluina.

En kadu sitä että en hommannut uusioperhettä. Ei minusta siihen olisi ollut.
Elämäni on jatkuvasti laatuaikaa. Joskus oikein tympii miten tämä voikin olla näin helppoa.
Mutta kyllä minä sen olenkin ansainnut vai mitä ellit?

Koeta sinnitellä ap. Kun syksyn viileät tuulet puhaltavat ehkä tilanne on jo ihan mukiinmenevä.
Yritä saada itsesi hyvälle tuulelle. Konsti kuin konsti. Haaveile tai sitten käy tuulettumassa.
Vaikutat mukavalta ihmiseltä joka osaa pitää hauskaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä perhe-elämän rankkuus yllätti miehesi? Hänhän ei tiennyt, mitä lapsiperheen arki on, kun hänellä ei ollut siitä aiempaa kokemusta.
Ja sitten hän muutti yhteen sinun kanssasi. Ja sitten hän löysikin itsensä tilanteesta, jossa hänen pitäisi ottaa vastuuta niistä sinun aiemmasta suhteesta olevista lapsistakin. Ymmärrän häntä toisaalta. Ei varmasti ole mukavaa siivota vieraiden penskojen jälkiä ja maksella heidän ruokiaan.
Uusperheen elämä voi olla tosi rankkaa. Voisitteko saada apua esim. oman alueen Perheneuvolasta?

Mielestäni ero ei olisi hyvä ratkaisu. Mieti nyt, jäisit kolmen lapsen yh-äidiksi. Ole onnellinen että sait edes tuon miehen ja arvosta häntä; hän välitti sinusta niin paljon, että suostui tulemaan isäksi perheeseenne, vaikka siellä oli entuudestaan kaksi lasta. Et voi vaatia häneltä sitä, että jakaisitte vastuun kaikesta tasan. Sinun lapsesi tulevat aina olemaan sinun lapsiasi, mutta ei hänen.

Tiedän että tämä kuulostaa loukkaavalta, mutta voin sanoa ihan suoraan, että kolmen lapsen yh-äiti ei ole kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla. Joten yritä nyt vaan arvostaa sitä mitä sinulla on. Vai eroatko ja hommaat taas jonkun uuden miehen, ja taas uusi vauva? Sitäkö haluat?

Tama on aika rankka vastaus mutta niin totta!! Nyt kannattaa miettia seuraavaa siirtoasi todella tarkkaan. Eika varmaan ihan heti kannata suhteeseen ryhtya kenenkaan kanssa, ainakaan heittaa hynttyita yhteen ( jos nyt tulee ero)
 
Viimeksi muokattu:
Tama on aika rankka vastaus mutta niin totta!! Nyt kannattaa miettia seuraavaa siirtoasi todella tarkkaan. Eika varmaan ihan heti kannata suhteeseen ryhtya kenenkaan kanssa, ainakaan heittaa hynttyita yhteen ( jos nyt tulee ero)


No en ole eroamassa.. kirjoitettu nii v***tuksen vallassa toi viesti. Välillä vaan tuntuu epätasoarvoiselta, mutta hei, elämä on! Sit kun joskus rämpiny tuolla suon syövereissä, nääkin kriisit tuntuu suht pieniltä, kunhan eka helpottaa.
Tokihan sitä kaipaa arvostusta ja sellaista hyvää kohtelua. Tarpeeksi kauan kun on hankalaa jatkunut, sen hyvän unohtaa ja sitä alkaa alitajuisesti kaipaamaan, ja haaveilemaan muistakin. En kyllä etenis haaveilun tasolta enempää, koska en hyväksyisi minkään sortin pettämistä toiseltakaan osapuolelta!

Mutta tarvii saada se jurokki keskustelemaan, se kun tapahtuu, yleensä herättää ajattelun aihetta hänellekin. Ei vaan ole mikään syntyjen syviem pohtija, ja ite taas kaipaa sellaista sillon tällön.. siinä voisi aueta monta asiaa itselle jos toisellekin, kehittäisi se molempia osapuolis, kunnon keskustelu siis.

Mutta en usko olevani ainut nainen, joka tällaisia tuntemuksia saa/kokee. Kaipaisin vinkkejä, miten te saatte tilanteen ja olonne ja toisen osapuolen olon "normalisoitumaan".

Mutta muutaman päivän päästä aion viettää tyttöjen illan kera saunan ja parin lonkeron, eiköhän se olo siitä piristy :)
 
Viimeksi muokattu:
Luulen etta olen itse niin sitoutumiskammoinen etta olen kanssa aina tuota eroamista ehdottomassa vaikka varmasti muutenkin voisi tehda :)

Ja ontotta etta varsinkin suomalainen mies ( en nyt talla kommentilla halua herttaa suurempaa etnista keskustelua asiasta :) ) onhieman juro ja eika niin helposti keskustelevaa tyyppia. Jankuttamalla varmasti ei saa mitaan hyvaa aikaa joten sita pitkamielisyytta...

Mutta sen verran kuitenkin mainitsen ettaitse en missaan nimessa suostuisi aikuisella miehella piiaksi. Jos koti oli todella siina kunnossa miten sen kuvailit niin huh huh... en ole itsekaan mikaan siisti ihminen, vaatteita tulee heiteltya ympari kamppaa mutta ihan tuollaiseksi ei paase.

Minua asiassa kiukuttaisi se ettei mies arvosta yhteista kotia ja ota vastuuta siita. Tama varmaan sinuakin otti paahan ? Mutta jokainen tyylillaan.. Tanne nettiin onneksi paasee purkamaan sita kiukkuaan ja sitten muutaman paivan kuluttua huomaa ettei se niin paha ollutkaan.. toivottavasti juuri nain kavi sinun kohdallasi
 
Kuulin kesälomallani, että kummityttöni on eronnut pitkästä avioliitostaan. Hänellä on liitosta neljä lasta. Ihmettelen suuresti että asia ei ole minulle kerrottu. Toivottavasti hän joskus viihtyy elleissä ja purkaa sydäntään. Oireilu oli ollut sekopäistä juhlintaa ja itsensä nolaamista. Toivottavasti mopo on jo hallinnassa eikä enää karkaa käsistä.

Luin eilen jostakin että nykyään pienten lasten perheissä erotaan enemmän kuin ennen.
Jossakin kunnassa on otettu asia vakavasti ja neuvoloissa on pienten lasten isille ohjausta.
Riitaa voi kuulema tulla esim. turvatuolin asentamisesta.

Kun itse olen saanut lapset aikuisiksi niin kai sitä vain kelluu erinomaisuudessaan eikä tajua miten paljon nuoret perheet kaivaat tukea. Ei tämä nettikirjoittelu kesää tee mutta ehkä jotain iloa tästä rupattelusta kuitenkin on.

Elämään kuuluu vaikeuksia. Miehet ja naiset ovat erilaisia. Nappasin tämän kirjan työpaikan kirjastosta. Se on haukasti kirjoitettu kirja vuonna 1990 elämästä kreikkalaisen kanssa jossakin periferiassa.

Antikka.net - Rakkauden rippuja

Pidä ap. yhteyttä ystäviisi. Näin minäkin neuvon aikuisia tyttäriäni. Jos suhde karahtaa karille niin aina on tukiverkkoja mistä ponnistaa.

Mutta ei elämä paremmaksi miehen vaihtamisella muutu. Tartu härkää sarvista. Anna miehelle tilaa suhteessa. Rakasta häntä vaikka joskus ottaakin koville.

Tänään on kova helle. Menen lounaalla syömään salaatin ja yritän olla mahdollisimman vähän netissä. Eniten säälin Romanian kerjäläisiä. Ranska on ottanut kovan linjan asiaan.
Tuntuu kamalalta kävellä Sokoksen kulmalla Helsingissä ja katsoa tuskaa kerjäläisen silmissä.
Ei se ole näyttelyä vain aitoa hätää. Syksy tulee ja asia on hoidettava kuntoon.
Näin noita samoja kerjäläisiä lastensa kanssa Pariisissa.

Laita ap. asiat tärkeysjärjestykseen. Minulla ja sinulla asiat ovat vielä hyvin.
 
Oletko AP puhunut vakavasti miehellesi siitä miltä sinusta tuntuu? Oletko kertonut, että olet harkinnut jopa eroa. Mies ei ehkä ihan pikkujutuista tajua missä mennään.

En jaksaisi tuollaista käytöstä.

Minulle riitti yksi elämänvaihe avioliitossa ja se on jäänyt jo taakse.

Olen ollut ns. toisella kierroksella paaaljon varovaisempi. En ole muuttanut yhteen miesystäväni kanssa, koska tiedän, ettei yhteisestä asumisesta tulisi mitään. Kaipaan omaa rauhaa ja haluan itse päättää mitä ostan, mitä on jääkaapissani ja kuinka usein siivoan. Tärkeitä asioita on myös se, että menen nukkumaan silloin kun haluan ja katson televiosta mitä haluan. En olekaan enää mikään nuori, joten johtunee osaksi iästäkin. En suostu kenenkään palvelijaksi, elättäjäksi ja juoksutytöksi. En siedä enää pikkumaisia kiukunpuuskia kun toinen ei saa tahtoaan läpi.

On helppo sanoa jos toinen käyttäytyy huonosti, että voit lähteä nyt kotiisi. Voi että on mukavaa kun voi sanoa niin!

Harkitkaa ennen kuin aloitatte uuden parisuhteen. Älkää tehkö heti lapsia vaan kuulostelkaa vähän minkälainen se toinen osapuoli on. Omia lapsia kohtaan pitää olla itsesuojeluvaistoa. Ei moni ukko oikeasti jaksa kiinnostua toisen miehen lapsista. Usein on niin kauhea kiire saada se uusi ukko ja heti tehdään lapsia. Kyllä tässä maassa miehiä piisaa - kunnollisiakin.
 
Täällä painotetaan kovasti sitä, että ap:lla on ne lapset ja miehellä sen takia olemista siinä.

Minä en pidä sitä varsinaisena ongelmana lainkaan. Olisiko mies yhtään sen kummempi, vaikka niitä kahta vanhempaa lasta ei siinä olisikaan?

Tää mieshän on vaan ihan selvästi tavallinen äijä. Iso osa miehistä on juuri tuollaisia, menee ne sitten minkälaisessa vaiheessa tahansa yhteen sen naisensa kanssa, on lapsia tai ei ollenkaan. Miehet ei tunnu lainkaan välittävän siitä, milaista sotkua he saavat aikaan, ja kenen se sotku täytyy siivota. Siivoaminenhan on niin normaalia hommaa ja naisethan sen aina tekee. Miehille on ihan luonnollista jättää romppeensa minne sattuu ja varsinkin ne ruuantähteet ja astiat, kyllä ne ajan kanssa siitä jonnekin hoituu.

Kyllä muakin sapetti aina valtavasti kun ex-mies teki just tätä. Me oltiin eri vuoroissa töissä, ja minä tulen kotiin kuuden aikaan illalla, mies on lähtenyt töihin ennen kahta päivällä ja siinä oli sitten aina ne ruuanjämät pöydällä ensimmäisenä mua tervehtimässä, sängyt petaamatta ja ylipäänsä kaikki kuin myrskyn jäljiltä. Jos päätin, etten tee mitään vaan käsken miehen itsensä siivota jälkensä, niin siinä ne sai olla sen puolesta ihan vapaasti. Ei siivonnut.

Nykyinen mies ei ole loppujen lopuksi sen kummempi, vaikka nyt astiat ja ruuantähteet korjaakin pois, mutta ei ikinä tee sellaista loppusiivousta, että pyyhkisi pöydät ja laittaisi kaikki kunnolla paikoilleen. Imuroi, jos pyydän, muuten ei edes huomaa, että on pölyistä.

Luulen, että ap:n elämä on aika tavallista lapsiperheen elämää. Äiti siellä aina kovimmille joutuu. Jos tuntuu, että mikään ei hoidu ilman sinua, niin tunnetpahan ainakin olevasi tarpeellinen. Miehelle huutaminen ei muuta kuin pahentaa tilannetta.

Muut ongelmat, siis se että mies ei tunnu huomioivan vaimoaan eikä suhteessa ole hellyyttä ynnä muuta sellaista, on sitten se vaikeampi asia. Erolla uhkaileminen ei asiaa auta, pahentaa vaan. Saatte vielä kunnon riitojakin aikaan.
 
Sikun kirjoitus herätti kyllä ajatuksia. Painavaa tekstiä!
Ap:lle viesti on siis se, että ei se vaihtamalla parane, koita vaan kestää.
Niin se vaan taitaa olla, että miehiltä ei voi tuon enempää vaatia. Vai voiko? Tai pitäisikö? En tiedä.
 
Kiitos asiallisista vastauksista :)

Ei mulla vaihto olekkaan käynyt mielessä.. muuta kun naisiin ehkä :D. On vaan niin puuduttavaa, kun on yhteinen huusholli, josta molemmat maksaa, mutta toispuoleisesti huolehtii. Joskus tossa viime talvena sain totaalisen burn outin omien työhommieni takia, isäntä käyttäytyi samalla tavalla, ja lisänä oli vielä joulusiivoukset ja leivonnaiset. Silloin olin jo liian väsynyt sanomaan, tein mind mapin jääkaapin oveen, johon listasin omia hommia töissä, ja kotona. Lista oli pitkä. Loppuun kirjoitin, että en ala aikuiselta ruinaamaan, voisitko auttaa. Kaksi päivää sillä meni, ennen kun se tajusi koko lappua (joka oli neonvärisillä yliviivaustusseilla väritetty), mutta kai se sillon tajus jotain, kun alkoi auttamaan. Mutta sanaakaan väsymyksestäni tai tästä asiasta ei vaihdettu.

Noista lapsista.. olen tullut siihen tulokseen, että tuskin olisi väliä, olisiko meillä vain tämä yksi, tai kolme lasta, koska ei sen hermot tunnu kestävä sen yhenkään kiukkuja ja temppuja. Kova on iskä uhkaamaan, mutta periksi annetaan.. korjailen sitten niitäkin pikku uhmaikäiseni kanssa jälkikäteen.

Mieheni perheestä, jossa isällä on suuri auktoriteetti lapsia kohtaan, mutta varsinkin vaimoaan kohtaan. Anoppi edelleen tekee mitä käsketään ja tyytyy rooliinsa, joten ei se omena ole kauas puusta pudonnut oman ukkonikan kohdalla. Minusta se ei vaan ole nykypäivän tasa-arvoa.. ehkä silloin joskus, kun maailma oli toinen.

Romantiikka kaikkoaa varmaan juuri näiden ongelmien takia.. ei vaan huvita. Haaveilen kyllä ja haluttaa paljon, mutta ei anna luonto periksi, jos muuten menee päin puuta. Eikä tuo isäntäkään kyllä elehdi siihen malliin, että mua haluis, sääli :(.

Pieniähän nämä ongelmani ovat, mutta itselleni juuri nyt kriisin paikka. Ollaan suht puhumatta jo useempi päivä oltu nyt. Katotaan kuin käy, kun lapset lähtee mummolaan muutamaksi päiväksi :/.. Viimeksi kun olivat hoidossa, ei halunnut tehdä mun kaa mitään, ois vaan ja öllöttäs kotona, kiitti mä en jaksa!

Huh hellettä.. tähän loppuun!
 
että olit pari päivää reissussa omien lastesi kanssa. Eivätkös ne kaikki ole sinun, vai jäikö tämä nykyinen sen itsetekemänsä kanssa kotiin? Kämpän kunnosta päätellen toivottavasti ei.

Muiden miesten huomio imartelee sinua; ethän liene nainen joka tekee "poikasia joka oraille" kuin jänis. Eli että aina kun rakastut ja saat vastakaikua niin lapsihan se on tehtävä...

Ei hyvä, harva mies nk. vieraan miehen lapsia katselee/elättää/kasvattaa mielikseen kun sen omankin kanssa on homma hakusessa. Niin että älä nyt hurmaannu niiden baariporukkaäijien katseista ja kehumisista niin ylenpalttisesti.

Mitä useampi jälkeläinen sinulla on mukanasi sitä enemmän saat ottaa huushollinhoitajan ja altavastaajan aseman - sinun yksityiskohdastasihan he tulevat.

Lienet pieneltä paikkakunnalta, missä naisenpuutteessa ei niin katsota ja tulee puutteessa tehdyksi mitä milloinkin (miehet). Muuta pk-seudulle niin seuraavaa lasta saat yrittää keinosiemennyksellä.
 
että olit pari päivää reissussa omien lastesi kanssa. Eivätkös ne kaikki ole sinun, vai jäikö tämä nykyinen sen itsetekemänsä kanssa kotiin? Kämpän kunnosta päätellen toivottavasti ei.

Muiden miesten huomio imartelee sinua; ethän liene nainen joka tekee "poikasia joka oraille" kuin jänis. Eli että aina kun rakastut ja saat vastakaikua niin lapsihan se on tehtävä...

Ei hyvä, harva mies nk. vieraan miehen lapsia katselee/elättää/kasvattaa mielikseen kun sen omankin kanssa on homma hakusessa. Niin että älä nyt hurmaannu niiden baariporukkaäijien katseista ja kehumisista niin ylenpalttisesti.

Mitä useampi jälkeläinen sinulla on mukanasi sitä enemmän saat ottaa huushollinhoitajan ja altavastaajan aseman - sinun yksityiskohdastasihan he tulevat.

Lienet pieneltä paikkakunnalta, missä naisenpuutteessa ei niin katsota ja tulee puutteessa tehdyksi mitä milloinkin (miehet). Muuta pk-seudulle niin seuraavaa lasta saat yrittää keinosiemennyksellä.


Jep, en ole ja en ja en ole.
 
Viimeksi muokattu:
ei se taida olla naisen ulkonäöstä, eikä lapsilaumasta kiinni, mitä mies kotona tekee.
Toinen mies odottaa valmista, taas toisen miehen puolisoa odottaa kaikki valmiina.
 
Jos Sinusta nämä kerjäläiset niin kovin säälittä niin mene ja auta niitä! Auttamista voit jatkaa myös, kuin he ovat palannut sinne missä ovat kotoisin!

Ap:lle koita jaksa! Miehet ovat eri planeetalta kuin me Naiset! Jännä sinänsä, että yksin ei ole hyvä ja sit kuin luule löytävänsä kumppanin niin naimisiin menon jälkeen se rakkaus kuihtuu ja miehestä tule välipitämätön! Miestä pitää aina välillä ravistaa kunnolla niikuin maitotölkkiä! Vähäks aika autta, MUTTA ei sitä aina jaksa!







Alkuperäinen kirjoittaja a-täti;10611270:
Kuulin kesälomallani, että kummityttöni on eronnut pitkästä avioliitostaan. Hänellä on liitosta neljä lasta. Ihmettelen suuresti että asia ei ole minulle kerrottu. Toivottavasti hän joskus viihtyy elleissä ja purkaa sydäntään. Oireilu oli ollut sekopäistä juhlintaa ja itsensä nolaamista. Toivottavasti mopo on jo hallinnassa eikä enää karkaa käsistä.

Luin eilen jostakin että nykyään pienten lasten perheissä erotaan enemmän kuin ennen.
Jossakin kunnassa on otettu asia vakavasti ja neuvoloissa on pienten lasten isille ohjausta.
Riitaa voi kuulema tulla esim. turvatuolin asentamisesta.

Kun itse olen saanut lapset aikuisiksi niin kai sitä vain kelluu erinomaisuudessaan eikä tajua miten paljon nuoret perheet kaivaat tukea. Ei tämä nettikirjoittelu kesää tee mutta ehkä jotain iloa tästä rupattelusta kuitenkin on.

Elämään kuuluu vaikeuksia. Miehet ja naiset ovat erilaisia. Nappasin tämän kirjan työpaikan kirjastosta. Se on haukasti kirjoitettu kirja vuonna 1990 elämästä kreikkalaisen kanssa jossakin periferiassa.

Antikka.net - Rakkauden rippuja

Pidä ap. yhteyttä ystäviisi. Näin minäkin neuvon aikuisia tyttäriäni. Jos suhde karahtaa karille niin aina on tukiverkkoja mistä ponnistaa.

Mutta ei elämä paremmaksi miehen vaihtamisella muutu. Tartu härkää sarvista. Anna miehelle tilaa suhteessa. Rakasta häntä vaikka joskus ottaakin koville.

Tänään on kova helle. Menen lounaalla syömään salaatin ja yritän olla mahdollisimman vähän netissä. Eniten säälin Romanian kerjäläisiä. Ranska on ottanut kovan linjan asiaan.
Tuntuu kamalalta kävellä Sokoksen kulmalla Helsingissä ja katsoa tuskaa kerjäläisen silmissä.
Ei se ole näyttelyä vain aitoa hätää. Syksy tulee ja asia on hoidettava kuntoon.
Näin noita samoja kerjäläisiä lastensa kanssa Pariisissa.

Laita ap. asiat tärkeysjärjestykseen. Minulla ja sinulla asiat ovat vielä hyvin.
 
Joku tuossa aikaisemmin sanoikin että eivät ne kotityöt (tai niiden tekemättömyys) loppujen lopuksi ole se parisuhteen suurin sisältö vaan se "oikea" rakkaus, hellyys ja välittäminen yms. Itse elän varmaan monen mielestä varsinaisen unelmamiehen kanssa. Hän tekee mielellään ja pyytämättä ruokaa, käy kaupassa, siistii kämppää lasten jäljiltä aina kun huomaa jonkun lattialle jääneen vatteen yms. ja tekee vielä ns. "miesten työt" eli autohommat, remontit jne. Minulle siis jää ihan todella selvästi alle puolet kaikista kotitöistä. Mutta ei se kuitenkaan anna vuosien saatossa sitä onnea. Siihen vaan tottuu ja turtuu vaikka tiedän että mies tekee usein monta asiaa ihan vain minua ilahduttaakkseen (vaikka puhdistaa valmiiksi autoni lumesta kun lähtee aikaisemmin töihin). Silti kaipaan jotain määrittelemätöntä "yhteyttä", enemmän kehuja yms. En oikein itsekään tiedä mitä mutta ei liittomme ihan kunnossakaan ole. Tiedän että minun pitäisi olla kiitollinen jo siitä mitä on mutta mitä sitä tunteilleen mahtaa.
Älkää siis antako liittojenne kaatua vain kotitöihin. Relatkaa vaikka itse vähän enemmän ja sietäkää vähän enemmän sotkua. Sekin parempi kuin liitto jossa tunteet ovat laimentuneet.
 

Similar threads

Yhteistyössä