imetyksestä

[tissi]

Olen ihmeissäni joidenkin tuttujeni tyylistä suhtautua imetykseeni. Tämä on jo mun kolmas tapaus ja aiemminkin olen imettänyt siihen vuoden ikään asti. Nyt on kauhea painostus joka suunnasta, että pitäisi lopetella jo (vauva puol-vuotias) jotta pääsisi viihteelle kavereiden kanssa! Haloo?!? En kai mä nyt jonkin ryyppäämisen tms takia lopeta imettämistä ennen aikojani?!? Ja kun kovin tulee kyselyjä kesärientoihin jo nyt, olen kaikkiin vastannut, etten voi sopia mitään vielä, koska en tiedä josko vielä imetän silloin, niin ei sitäkään ymmärretä. Kommenttia tulee, että no etkai sä nyt enää silloin tai puhinaa muuten vaan.
En oikein tiedä miten asiaan suhtautua. Mun oma asianihan se on, miten pitkään imetän. En käsitä tollasia kommentteja ja tuhinoita tästä. Ja kun ei edes riitä, että sanoo kerran, etten sovi mitään menoja nyt. Silti samat tyypit vonkaavat reissuun uudestaan ja uudestaan.
Miten muilla on, tuleeko teille kommenttia imetyksen kestosta?

Nii ja vielä lisäkommenttina Onko oikeasti joku vielä niin ääliö, että kuvittelee vauvan hampaiden puhkeamisen olla syy lopettaa imetys?!?

 

[samma här]

Mulla on tuttavapiirissä ihan samanlaista suhtautumista imetykseen Mutta siis oikeastaan vaan lapsettomilta kavereilta, joiden mielestä imettäminen on alusta asti ollut jotenkin urotyö En jaksa välittää kommenteista, totean vaan, että lopetan sitten kun siltä tuntuu. Ja kyllä moni kuvittelee, että hampaiden puhjettua ei voi imettää. Toisaalta ymmärrän lapsettomien suhtautumisen asiaan, mistä sitä voi tietää, ellei ole omaa kokemusta asiasta. Kyllähän imetys on tosi sitovaa ja jos itsellä ei ole lapsia, niin se voi vaikuttaa raskaalta, että on vauvassa kiinni 24/7. Imetin ekaa lastani vuoden, tätä toistakin varmasti saman verran enkä kyllä anna muiden mielipiteiden asiaan vaikuttaa. Ja mä käyn kyllä kevyesti viihtellä nytkin, vauva juo pullosta pumpattua maitoa jos tulee nälkä mun poissa ollessa. Kyllä hauskaa pystyy pitään ilman alkoholiakin eikä kukaan kyllä sentään painosta juomaan.

 

[Alessia ejk]

Sori, mutta ymmärrän kyllä kavereittesi kommentit, jos kieltäydyt kaikista menoista sillä perusteella, että imetät. Keksipä joku muu selitys, jos et halua kuulla kommentteja imetyksestä. Ja voithan hyvin olla yhden illan poissa vaikka imettäisit, kun vauva on jo noin iso, joten ei kait se oikeasti voi olla syy?? Toki ymmärrän ettei koko viikonlopuksi voi pois lähteä.

Mä imetin tätä kuopusta melkein vuoden, mutta en kyllä mistään menosta kieltäytynyt imetykseen vedoten.

 

[8 kk imetystä]

No ymmärrän ja en ymmärrä. Itsekin törmäsin kyllä usein "vieläkö sä imetät!" tyyppiseen päivittelyyn ja se otti aivoon, koska imetin 8 kuukautta, eikä se edes ole paljon. Ja just tota, että "ai sillä on jo hampaita, no et kai sä vaan enää imetä". Kyllähän se on jokaisen oma asia, kuinka pitkään imettää.

Mutta Alessian kanssa olen samoilla linjoilla siitä, että ei se imetys ole syy jättäytyä kaikesta pois, vai onko? Voihan sitä pumpata pakkaseen (itse kävin esim. tuttavan häissä jo kun vauva oli 2 kk ja mun äiti sulatteli pakkasesta maidot ja antoi pullosta). Neljän kuukauden täysimetyksen jälkeen maisteltiin ekat kiinteät ja samalla lopetin sen pakastusrumban ja vauva sai vastiketta silloin kun oli joku meno. Ei haitannut imetystä millään tavalla. Säkin olet jo niin pitkään imettänyt, että tuskin se loppuu kuin seinään, jos välillä annatkin pullosta muuta.

Jos et halua lähteä vielä vauvan luota moneksi tunniksi tai et vielä tunne oloasi kotoisaksi missään riennoissa, niin sano suoraan, että ei vielä kiinnosta, kun nyt eletään tätä vauva-aikaa ja haluan keskittyä siihen.

 

[Piankolmenäiti]

En yhtään ihmettele ystäviesi kommentteja, jos tosiaan käytät imetystä verukkeena jättäytyä pois kaikesta hauskanpidosta - tai yleensäkään muusta kuin vauvan kanssa tapahtuvasta toiminnasta.
Odotan kolmattani, ja kahden ekan aikana kävin kyllä ulkona silloinkin kun imetin.. teatterissa, ravintolassa, Tallinanristeilyillä jne. Se on vaan järjestelykysymys!

 

[Adalmiina]

En yhtään ihmettele ystäviesi kommentteja, jos tosiaan käytät imetystä verukkeena jättäytyä pois kaikesta hauskanpidosta - tai yleensäkään muusta kuin vauvan kanssa tapahtuvasta toiminnasta.
Odotan kolmattani, ja kahden ekan aikana kävin kyllä ulkona silloinkin kun imetin.. teatterissa, ravintolassa, Tallinanristeilyillä jne. Se on vaan järjestelykysymys!

Yhden vuoden nainen kykenee hyvin olemaan ilman teatteria ja Ruotsin laivaa, ei ole mikään ongelma. Imetys tulee lapselle korkoina takaisin tulevina vuosina eikä tule ylipainoakaan niin helposti rintaruokitulle lapselle.
Ei kannata korviaan kallistaa tyhjän puhumiselle. Itse jouduin olemaan töissä synnytysosastolla samalla kun imetin ja vauva oli kotona. Ei töissä ehdi vauvaan keskittymään, mutta minäpä imetin yöllä toisten vauvoja, niitä jotka eivät äidinmaitoa saaneet. Omalle lypsin tietenkin pulloon.

Vaikeampaa oli toisen lapsen kanssa kun piti mennä töihin kun lapsi oli viisiviikkoinen, mutta imetystä en lopettanut. Teatteri ei tullut mieleen.

Naapurini ja hyvä ystäväni vei kaksi vuotta ylimääräistä maitoa sairaalan keskosilla Hän tienasi rahalla mm. upean turkin. Turkilla ei enää isoa arvoa ole, mutta se kertoo siitä mihin nainen yltää jos tahtoo. Omat viis lastaan tietenkin rintaruokkinen yli vuoden ikäiseksi.

Omat ja naapurin lapset ovat terveistä ihmisiä ja niin olen minäkin.

 

[Sudenmarja]

En minäkään nyt ihan ymmärtänyt, että mikset voi mennä minnekään jos imetät? Kai nyt muuallakin voi imettää kuin kotona? Tai siinä tapauksessa ymmärrän, jos se kanssakäyminen kavereiden kanssa sisältää pelkkää dokaamista, missä tapauksessa ehkä niitä kaverisuhteita voisi funtsia uudelleen. Pari kaljaa nyt voi ihan hyvin ottaa vaikka imettää. Vauvan voi ottaa mukaan useimpiin paikkoihin ja maitoa voi pumpata hoitoon jättämistä varten. Eikä yksittäinen korvikeateria hoidossa varmaan kaada rintaruokintaa. Ja puolivuotias kai jo (pian) syö kiinteitäkin.

Oma vauvani on nyt 6-viikkoinen, ja pyhä tarkoitus on elää suhteellisen normaalisti imetyksestä huolimatta. Siis nähdä kavereita, harrastaa liikuntaa jne. Saa nyt nähdä miten menee mutta mielestäni suurin osa on asenne- ja järjestelykysymyksiä. Ongelmaksi kyllä saattaa muodostua, etten oikein saa maitoa tulemaan pumpulla tai lypsämällä, mutta kai sekin siitä. Toistaiseksi vietän vielä "lapsivuodeaikaa".

 

[...aa]

Itse imetin 2-vuotiaaksi, josta taysimetysta oli lahes 6 ensimmaista kk. Asuin ulkomailla ja toihin jouduin menemaan, kun vauva oli 3 kk (ei estanyt taysimetysta, kun kaytin pumppua). Minun ainoa esteeni ulos menemiselle oli se, etta kun olin jo toissa, halusin vapaa-ajan olla vauvani kanssa. Imetys ei minua olisi estanyt menemasta. Korviketta en kayttanyt koskaan (mummo osti pussin Suomesta, mutta eipa tuo kelvannut, kun kerran kokeilin). En ymmarra, miksi suomalaisen aidin taytyisi kieltaytya ulosmenosta, teattereista etc, jos kuitenkin viettaa jo paivat vauvan kanssa ja vauvalle loytyy aidin oman hetken ajaksi luotettava hoitaja. Aidinmaidon hoitaja saa kylla pakkasesta sulatettua. Tietenkin on eri asia jos vauvan syntyman jalkeen ulosmeno ei enaa kiinnosta niin paljon, mutta ei kait se imetyksesta johdu?
Mutta apn kysymykseen: sain ihmettelyja, mita pidemmalle mentiin imetyksessa, mutta lahipiirini ei onneksi huomautellut (isovanhemmat, puoliso, sisarukset). Tietenkaan en kailotellut asiasta enaa vieraammille ihmisille, etteivat suotta jarkyttyisikaan ja lapseni itsekin valtteli loppuaikoina ulkona imetysta ja esim. kylassa kaytiin huomaamatta vessassa. Meilla tietenkin oli suomenkieli, jota ymparisto ei ymmartanyt ja nain hoidimme maito-asiat lapsenkin kanssa privaatisti. En havennyt imetysta, en vain jaksanut asiasta puhuakaan/perustella kantaani ja itse olin tyytyvainen, kun imetys sujui vuotiaaksi. Loppuaika olikin sellaista laheisyysjuttua valillamme lahinna iltaisin, aamulla ja kipeana. Ehkapa osa syy intooni oli, kun olin joutunut jattamaan lapseni niin nuorena hoitoon, niin halusin sitten perhepedila ja pitkalla imetyksella kompensoida tuota menetysta. Pidimme kovin ja mies ymmarsi ja lapseni ei koskaan purrut minua tosin han sai myos hampaat varsin myohaisella ialla. Tsemppia imetykseen!

 

[äitiliini]

Minä imetin kaksi ja puolivuotiaaksi ja oli ihan sama ongelma. Mies taisi siihen enempi kypsyä kun lapsi ei huolinut tuttipulloa minkäänlaista ja oli hankala olla lapsen kanssa ilman rintaa. Kun siskoni patisti ulos ja sanoi, että saahan sitä jonkun helposti lapsenvahdiksi, niin mies vastasi ettei me siksi hankittu lasta että joku muu sitä hoitaa. Olin toki luottamustehtävieni takia poissa päivällä välillä ja mies yritti juottaa lapselle maitoa epätoivoisesti kunnes tulin kotiin. Sain vasta parivuotiaana nukkumaan ilman rintaa, joten ilman päiväunia lapsi oli kunnes palasin. Ei kannata ottaa paineita muiden mielipiteistä ja sano suoraan että tahdot itse hoitaa pientä, ei se ole vika vaikka jotkut luulee niin. Meilläkin hyperallergisten perheessä jotkut miettivät miten haluan imettää niin kauan. Lapsi täyttää nyt neljä ja pystyy syömään ihan kaikkea, ei tarvi oireita pelätä. Eikä aina tarvi juoda alkoholia, jos menee ulos. Lupasin olla kuskina usein. Silloin näkee ystäviä ja voi heti imettää, kun tulee kotiin. Ja välillä mies soitti kotiin antamaan rintaa jos lapsi oli herännyt, onneksi asutaan lähellä keskustaa, niin olin viidessä minuutissa kotona jos kaivattiin. Kannattaa miettiä vastausta ystävilleen, hekin kaipaavat aikaasi. Positiivista asennetta sinulle ja rehellisyyttä vastauksiin, olen varma että useimmat ymmärtävät jos et halua juoda alkoholia, kun käytte ulkona. Meneehän siinä helposti seuraava päiväkin pilalle.

 

[Minä taas]

Sori, mutta ymmärrän kyllä kavereittesi kommentit, jos kieltäydyt kaikista menoista sillä perusteella, että imetät. Keksipä joku muu selitys, jos et halua kuulla kommentteja imetyksestä. Ja voithan hyvin olla yhden illan poissa vaikka imettäisit, kun vauva on jo noin iso, joten ei kait se oikeasti voi olla syy?? Toki ymmärrän ettei koko viikonlopuksi voi pois lähteä.

Mä imetin tätä kuopusta melkein vuoden, mutta en kyllä mistään menosta kieltäytynyt imetykseen vedoten.

en nauttinut ollenkaan yhden illan ulosmenoista, koska maitoa oli niin tuhottoman paljon. Jo parin tunnin päästä imetyksesstä alkoivat rinnat pingottaa ja maito valua. Ja se todella valui ihan itsekseen, sitä eivät ymmärää äidit, joilla maito tulee rinnosita vain imemällä. Imettäessäkin minulla oli aina kahvikuppi toisen rinnan alla, koska siitäkin rinnasta maito valui. Laitoin tietnekin talteen ja ostin "Lypsyrahoilla" vesisängyn!

 

[mie3]

Minulla on kolme lasta, kohta viisi täyttävä, 2,5-vuotias ja kolmeviikkoinen. Jokaiselle on sairaalasta kotiutumisesta asti annettu kerran pari viikossa pullosta, jotta oppisi pullollekin. Koskaan ei tiedä mitä elämässä käy ja yksi lapsemme sairastelee aika paljon, ja joutuu ajoittain olemaan sairaalassakin, joten aika ahdistavalta kuulostaisi tilanne ettei hätätapauksessa kukaan muu kuin minä pystyisi vauvaa ruokkimaan. Yksin ei voi sairaalaan pientä lasta jättää.
Maitoa olen lypsänyt 1-2 krt päivässä puoli vuotta pakkaseen, jotta ei tarvitsisi korviketta antaa.

Se että vauvoille on annettu pulloakin, ei ole yhdenkään lapsen kohdalla häirinnyt imetystä millään tavalla ja on mahdollistanut sen, että voin käydä yksin rauhassa kaupoilla, ilman että miehen täytyy koko ajan kotona pelätä, että kohta tulee vauvalle nälkä. Rintapumppu kulkee käsilaukussa hyvin kätevästi, samoin maidonkerääjät, joten rinnat saa tyhjennettyä ihan missä vaan, jos sellainen tarve tulee. Yötä en itsekään haluaisi olla pienen luota pois, mutta olen kyllä häissä, polttareissa yms käynyt, jos kutsu on tullut, ihan imetyksestä ja äitiydestä huolimatta. Enkä jaksa uskoa että isän ja lapsen keskeinen oma aika on ollut keneltäkään pois tai häirinnyt äidin ja vauvan vuorovaikutusta. Asiat ovat juuri niin helppoja tai vaikeita, kuin niistä haluaa tehdä.

 

[Minäkin]

Olen täysin samaa mieltä siitä että lapsen ja isän yhteinen aika on myös tärkeää. Se helpottaa paljon jos vauva osaa juoda tuttipullosta, niin ei tule kriisiä äidin ollessa poissa. Äidillekin on hyvä olla välillä irti kotiympyröistä. Minua ottaa eniten aina päähän juuri se puhe rintalapsen ja äidin suhteesta ja miten tutit pilaavat sen. Olen imettänyt neljä lasta reilu vuoden keskimäärin ja tutit ei ole haitanneet yhtään, apua niistä on ollut. Ja isä ei ole lapsenvahtina koskaan, kun isä hoitaa lastaan samalla lailla kuin äitikin. Äidin pitää heti vauva-ajasta asti opettaa itsensä sanomaan heippa rennosti kotiväelle ja kävellä asioilleen kauppaan tai mihin tarvii. Vauva luulee muuten äidin käytöksen takia, että hänet hylätään, kun suurieleisesti äiti uikuttaa miten pieni nyt pärjää täällä ja osaahan se isi nyt varmasti kaiken ja laatii listoja ja nyyhkii. Minulle mies huomautti siitä joskus ja tajusin sen että saan itse lapsen itkemään vouhkauksella. Tottakai jutellaan asiallisesti siitä että onko toisella menoja ja että itse pitää käydä jossain, mutta ihan alusta asti äidin pitää käyttäytyä niin että lapsi tietää perheessä olevan kaksi aikuista huoltajaa. Meillä joskus isä syötti eskimojätskiä kolmikuiselle vauvalle, kun tulin kotiin. Muistutin ruokasuosituksista ja nauroimme asialle, ei se vauva-aika ole niin vakavaa. Onneksi ei tullut vatsanpuruja. Hysteerisesti äitiyden ottava on hankala parisuhteessa ja ystävänä. Imetä rauhassa niin kauan kuin jaksat, äläkä välitä muiden mielipiteistä, mutta elä omaakin elämääsi ja älä unohda ystäviäsi.