Eroko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja karma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

karma

Vieras
Kaipailisin näkökulmia tilanteeseeni, sillä olen itse aika hukassa. Olen kolmekymppinen, minulla ja miehelläni on kolme lasta. Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen miehestä, joka ei ryyppää, ei ole väkivaltainen, on hyvä isä ja käy töissä (molemmat kyllä tuovat rahaa talouteen). Silti jotain puuttuu, nimittäin läheisyys ja hellyys. Mies on jotenkin tunneköyhä, on aina ollut. Rakastuneena en sitä niin huomannut, mutta se hiertää suhdettamme jatkuvasti.

Suhteessamme ei ole ollenkaan halailua, pussailua, seksi on miehelle pikainen suoritus johon liittyy ehkä pari hätäistä puristusta ja päälle kampeaminen. Olen yrittänyt puhua (hyvällä ja pahalla) ja kertoa mitä kaipaisin jotta kaikki olisivat onnellisia. Olen pitänyt itsestäni huolta ja olen ihan näpsäkän näköinen, ongelman ei pitäisi johtua siitä.

olen romantikko, mutta realistisoin rankasti omia odotuksiani, jotta suhde toimisi. Mies on lupaillut yrittävänsä, mutta mitään ei silti asialle ole tehnyt. Vain minä olen tullut vastaan. Pidän seksistä, mutta varovaisiin ehdotuksiini pienestä halailusta tai pususesta ennen kimppuun hyökkäystä en ole saanut vastakaikua, sitten olen kuulemma pihtari... eikö molempien toiveet pitäisi huomioida?

mies on sanonut että jos läheisyyttä kaipaan niin menisin itse lähelle. Yritetty on, mies vetäytyy pois milloin milläkin verukkeella, seisoo paskanjäykkänä jos halaan, pyytäessäni laittamaan käden ympärille roikottaa sitä kuin lahnaa... En minä halua kerjätä sitä mikä kuuluisi normaaliin käytökseen ilman muuta! Jos mies tuo pakollisen äitienpäiväkukkasen, hän tömäyttää sen pöydälle sanomatta mitään, onko ihan normaalia?

En halua että lapset saavat tälläisen suhteen mallin, niin ilmeisesti mieheni on saanut. Riitelemme asiasta jatkuvasti. Alussa mainituista syistä vain tuntuu vaikealta lähteä, olisin varsin onnellinen, jos mies vähän tulisi vastaan. vaadinko todella liikaa?
 
Kaipailisin näkökulmia tilanteeseeni, sillä olen itse aika hukassa. Olen kolmekymppinen, minulla ja miehelläni on kolme lasta. Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen miehestä, joka ei ryyppää, ei ole väkivaltainen, on hyvä isä ja käy töissä (molemmat kyllä tuovat rahaa talouteen). Silti jotain puuttuu, nimittäin läheisyys ja hellyys. Mies on jotenkin tunneköyhä, on aina ollut. Rakastuneena en sitä niin huomannut, mutta se hiertää suhdettamme jatkuvasti.

Suhteessamme ei ole ollenkaan halailua, pussailua, seksi on miehelle pikainen suoritus johon liittyy ehkä pari hätäistä puristusta ja päälle kampeaminen. Olen yrittänyt puhua (hyvällä ja pahalla) ja kertoa mitä kaipaisin jotta kaikki olisivat onnellisia. Olen pitänyt itsestäni huolta ja olen ihan näpsäkän näköinen, ongelman ei pitäisi johtua siitä.

olen romantikko, mutta realistisoin rankasti omia odotuksiani, jotta suhde toimisi. Mies on lupaillut yrittävänsä, mutta mitään ei silti asialle ole tehnyt. Vain minä olen tullut vastaan. Pidän seksistä, mutta varovaisiin ehdotuksiini pienestä halailusta tai pususesta ennen kimppuun hyökkäystä en ole saanut vastakaikua, sitten olen kuulemma pihtari... eikö molempien toiveet pitäisi huomioida?

mies on sanonut että jos läheisyyttä kaipaan niin menisin itse lähelle. Yritetty on, mies vetäytyy pois milloin milläkin verukkeella, seisoo paskanjäykkänä jos halaan, pyytäessäni laittamaan käden ympärille roikottaa sitä kuin lahnaa... En minä halua kerjätä sitä mikä kuuluisi normaaliin käytökseen ilman muuta! Jos mies tuo pakollisen äitienpäiväkukkasen, hän tömäyttää sen pöydälle sanomatta mitään, onko ihan normaalia?

En halua että lapset saavat tälläisen suhteen mallin, niin ilmeisesti mieheni on saanut. Riitelemme asiasta jatkuvasti. Alussa mainituista syistä vain tuntuu vaikealta lähteä, olisin varsin onnellinen, jos mies vähän tulisi vastaan. vaadinko todella liikaa?

Koska toista ihmistä et pysty muuttamaan etkä toiselta ihmiseltä mitään "vaatimaan", sinun pitää tehdä omat päätöksesi ja valintasi vain omien tuntemuksiesi ja sietokykysi mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Sinulla on hyvä mies, mutta seksi ei tyydytä sinua.

Mies ei ole mitenkään muuttunut, mutta sinä olet. Olet tiedostanut hellyydentarpeesi.

Suosittelen seksiterapeuttia tai parisuhdekurssia.

Kirjoita miehellesi kirje. Kerro miten hyvä mies hän on, mutta esitä myös toiveesi läheisyydestä. Anna miehelle aikaa sulatella.

Muuta omaa käytöstäsi. Älä odota pitkää virumista miehen kainalossa televisiota katsellen. Aloita lyhyistä pusuista/ haleista aamulla, töistä tullessa, illalla.

Anna pusu ja jatka astianpesukoneen tyhjentämistä hymy huulilla.
Kun mies törkkäsee sen äitienpäiväruusun pöydälle, niin halaa häntä max 5 sekuntia ja kiitä.
Kosketa häntä ohikulkiessasi niin että hän tietää sinun koskettaneen tarkoituksella vaikka olkapäätä.

Lisää kosketuksia vähitellen ja pidennä niitä. Jos mies kysyy, miksi kosketit, niin kerro: Olet niin ihana ja sata versiota siitä. Mies hoitaa lapsia, kun sinä käyt lenkillä. Pussaa ja kerro, miten hyvältä lenkki taas tuntui. Mene suihkuun.

Vähitellen mies toivottavasti havahtuu siihen, että hänellä on ihana vaimo, jonka kosketus tuntuu mukavalta.
 
Sinulla on hyvä mies, mutta seksi ei tyydytä sinua.

Mies ei ole mitenkään muuttunut, mutta sinä olet. Olet tiedostanut hellyydentarpeesi.

Suosittelen seksiterapeuttia tai parisuhdekurssia.

Kirjoita miehellesi kirje. Kerro miten hyvä mies hän on, mutta esitä myös toiveesi läheisyydestä. Anna miehelle aikaa sulatella.

Muuta omaa käytöstäsi. Älä odota pitkää virumista miehen kainalossa televisiota katsellen. Aloita lyhyistä pusuista/ haleista aamulla, töistä tullessa, illalla.

Anna pusu ja jatka astianpesukoneen tyhjentämistä hymy huulilla.
Kun mies törkkäsee sen äitienpäiväruusun pöydälle, niin halaa häntä max 5 sekuntia ja kiitä.
Kosketa häntä ohikulkiessasi niin että hän tietää sinun koskettaneen tarkoituksella vaikka olkapäätä.

Lisää kosketuksia vähitellen ja pidennä niitä. Jos mies kysyy, miksi kosketit, niin kerro: Olet niin ihana ja sata versiota siitä. Mies hoitaa lapsia, kun sinä käyt lenkillä. Pussaa ja kerro, miten hyvältä lenkki taas tuntui. Mene suihkuun.

Vähitellen mies toivottavasti havahtuu siihen, että hänellä on ihana vaimo, jonka kosketus tuntuu mukavalta.


Ap:n mies kuulostaa täsmälleen minun mieheltäni. Kiitos ylläolevista vinkeistä, täytyy alkaa soveltaa niitä meidänkin arkeen:) Meillä mies taas kerran lupasi yrittää olla vastaanottavaisempi halauksille ja pusuille, kun jälleen kerran avauduin asiasta. Saas nähdä, miten käy. Toivottavasti hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo juuri oin monilla se ongelma ja aloittaja sai tosi hyviä neuyoja. Muutos tapahtuu vain oman muutoksen kautta. Ei oel kyse lainkaan rakkauden puutteesta vaan siitä, että olette erilaisia.
 
hyviä neuvoja, mutta on oikeasti tosi turhauttavaa, kun toinen ei mitenkään reagoi lähestyttäessä. Voin kyllä halata kun mies tulee töistä, mutta toinen vain seisoo vaivautuneena. Olen yrittänyt "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"- menetelmää, mutta meillä se ei valitettavasti tunnu toimivan :(

Tiedän, että toinen voi muuttua vain jos haluaa itse, mutta en ymmärrä miten voi olla noin välinpitämätön? Jos mieheni kertoisi minulle olevansa onneton jonkin asian takia, yrittäisin kaikkeni korjatakseni asian (kohtuuden rajoissa tietenkin nuo toivomukset). Miksi hän ei kuule minua, kun yritän pelastaa suhteemme?

Olimme jonkin aikaa jo erillämme, kun mies ei saanut sanottua rakastavansa, kun asiaa kysyin. Rakastaako toinen muka todella jos mieluummin menettää toisen kuin sanoo sen? Haluaisin pitää perheemme yhdessä, mutta miksi sen pitäisi edellyttää minun luopumista omista haaveistani ja odotuksistani toisen saadessa mieleisensä suhteen.

Pelkään etten enää saisi uutta mahdollisuutta rakkauteen, mutta yksipuolista sellaista tämäkin taitaa olla. Kivalta ei tuntuisi sekään, että uutta tyttöystäväänsä mies sitten halisi ja hemmottelisi vahingosta viisastuneena, vaikka sen kaiken piti kuulua minulle!
 
En tiedä miten jaksaisin suhteessani, jos meillä ei olisi hellyyttä. Me halataan - halaaminen on oman kullan kanssa ihanaa ja se tekee hyvää pääkopalle. Autossa kosketellaan toisia, pidetään kädestä. Kaupassa taputan pyllylle yms.

Voisi kuvitella, että suhteemme on jotenkin lässyn lässyn, mutta sitä se ei ole. Ongelmiakin on mutta onneksi on tuota hellyyttä joka vähän paikkaa niitä ongelmakohtia.
 
Olen itsekin miettinyt usein, miksi toinen puolisoista ei anna riittävästi hellyyttä toiselle osapuolelle.
Luulisi olevan helppoa halata sillointällöin.
Toinen kun sen tekee oma-aloitteisesti, niin silloin pienikin tuntuu hyvälle.
Opetelkaa ainakin nauttimaan pienistäkin lähestymistä, jos niitä tulee.
Sen tiedän kokemuksesta ettei se kertarysäyksellä ainakaan tule tapahtumaan.
 
Jonkun reviiri on isompi kuin toisen, ja kaikki koskeminen tuntuu helposti jotenkin ahdistavalta ylivyörymiseltä, melkein minuuden häviämiseltä. Kavahtamisesta on vaikeaa oppia pois, ellei koskeminen tunnu hyvältä, tai se voi tuntua hyvältä joskus, mutta harvakseltaan, jossain tietyssä mielialassa ja tilanteessa, mutta ei yllättäin, 'väärässä' tilanteessa.

Joku taas on kasvanut ympäristössä, jossa ei koskettu, lapsi ei siis ole nähnyt aikuisten koskevan toisiinsa, eikä koskeminen silloin ehkä tunnu normaalilta, tai saattaa tuntua jopa jotenkin väärältä, sillä lapsenahan sen maailman rakentaa ja niistä näkemistään aineksista. Riippuu tietysti paljon myöhemmistä kasvuvaiheista, miten paljon koskemista saa ujutettua normaaliksi ja hyvältä tuntuvaksi asiaksi jälemmin.

Jotakuta ei itseään taas ole koskettu lapsena, ja se kuulemma vaikuttaa siihen, ettei itsekään osaa oikein koskea. Sen ovat tainneet testata alunperin apinakokein. Siihenkin kai on jotkut herkkyyskaudet, milloin hellää koskemista nimenomaan pitäisi olla, ja jos sitä ei silloin saa, siitä jää jälkensä. Kosketusta vaille jäänyt jälkeläinen ei opi antamaan ja vastaanottamaan asiaa, jota vaille jäi tärkeässä vaiheessa.

Muistan ystäväni kommentoineen keskosena syntyneestä lapsestaan, että kun tätä ei voinut normaalisti ruokkia vauva-aikana eikä vielä pitkään myöhemminkään (mahaletkusyöttö), lapsen herkkyyskausi syömiseen meni ohi, näin lääkärit olivat selittäneet. Hän ei oikein kai tunnekaan nälkää, eikä osaa haluta ruokaa, eli on huono syöjä. Varmaan sama pätee tuohon koskemisen tarpeeseen, siitä nauttimista ja sen tarvitsemista on ehkä vaikea väkisin oppia 'liian myöhään'.
 
hyviä neuvoja, mutta on oikeasti tosi turhauttavaa, kun toinen ei mitenkään reagoi lähestyttäessä. Voin kyllä halata kun mies tulee töistä, mutta toinen vain seisoo vaivautuneena. Olen yrittänyt "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"- menetelmää, mutta meillä se ei valitettavasti tunnu toimivan :(

Tiedän, että toinen voi muuttua vain jos haluaa itse, mutta en ymmärrä miten voi olla noin välinpitämätön? Jos mieheni kertoisi minulle olevansa onneton jonkin asian takia, yrittäisin kaikkeni korjatakseni asian (kohtuuden rajoissa tietenkin nuo toivomukset). Miksi hän ei kuule minua, kun yritän pelastaa suhteemme?

Olimme jonkin aikaa jo erillämme, kun mies ei saanut sanottua rakastavansa, kun asiaa kysyin. Rakastaako toinen muka todella jos mieluummin menettää toisen kuin sanoo sen? Haluaisin pitää perheemme yhdessä, mutta miksi sen pitäisi edellyttää minun luopumista omista haaveistani ja odotuksistani toisen saadessa mieleisensä suhteen.

Pelkään etten enää saisi uutta mahdollisuutta rakkauteen, mutta yksipuolista sellaista tämäkin taitaa olla. Kivalta ei tuntuisi sekään, että uutta tyttöystäväänsä mies sitten halisi ja hemmottelisi vahingosta viisastuneena, vaikka sen kaiken piti kuulua minulle!


Vaikka miehesi ei puhu eikä pussaa, niin onko hänellä muita keinoja osoittaa rakkauttaan? Huomaatko sinä ne keinot? Hän jakaa arkea sinun kanssasi. Hän tuo oman osansa perheen kassaan. Hän huolehtii teidän lapsistanne omalta osaltaan. Hän vaihtaa palaneen sähkölampun. Hän huolehtii perheen autosta. Hän osallistuu siivoamiseen. Hän vaihtaa uuden vessapaperirullan. Hän on kiinnostunut lasten uusista taidoista. Hän pysyy rinnallasi. Hän ei käy ryyppyreissuilla. Hän on luotettava. Hän on uskollinen. Hän silmillään ihailee sinua. Hän syö tyytyväisenä pohjaanpalaneen puuron.
 
Viimeksi muokattu:
Olin ap:n kaltaisessa tilanteessa, sillä erotuksella, ettei meillä ollut lapsia. Yhtenä kauniina päivänä mies alkoi tilittää mulle rakkauttaan toiseen naiseen. Mun miehen kohdalla kyvyttömyys osoittaa hellyyttä ja haluttomuus sanoa "rakastan" tosiaan oli sitä, ettei hän rakastanut, roikkuipa vaan suhteessa kanssani, kunnes löysi paremman. Oli kai mukavampaa saada vakipano vaimolta kuin yrittää sinkkuna vonkua seksiä. Sitä en tiedä, miten hyvin miehellä ja hänen nykyisellään sujuu hellittely.

Mulla on kestänyt pitkään toipua tuosta suhteesta. En haikaile suhteeseen takaisin, mutta kaduttaa se, että multa kului monta vuotta, kun yritin joko a) saada miestä reagoimaan läheisyyteen tai b) sammuttaa omat läheisyystarpeeni muuten kuin halailemalla puolisoa (tässä kohden mun apunani olivat lemmikkieläimet). Jälkikäteen on ollut helevetin vaikea ymmärtää itseään: miksi oikein jäin suhteeseen, jossa kaikki mun omat tarpeeni jäivät piiloon ja täyttymättä?

Mäkin yritin miehen kanssa keskustella läheisyyden puutteesta, mutta hän ei edes ottanut niitä puheita tosissaan, käänsi ne vitseiksi. Tai sitten alkoi ihme selittelyn, sanoi etten hänestä vaikuta siltä, että kaipaisin/haluaisin hellyyttä.

Yritin myös tehdä itse sitä hellyyttä, kävin pikaisesti halaamassa tai taputin olalle tai muuta pientä kesken arjen. Kun se mun lähestymiseni ei koskaan johtanut mihinkään positiiviseen (parhaassa tapauksessa toinen vain oli aloillaan, pahemmassa hän vetäytyi), niin aloin kokea itseni torjutuksi ja tunsin, etten kelpaa mihinkään muuhun kuin seksiin. Tuntui, että toinen välittää minusta suunnilleen yhtä paljon kuin koneesta.

Onneksi olen löytänyt uuden suhteen, jossa ei ole tätä läheisyyssolmua ollenkaan. Kosketus ja kaikki siihen liittyvä tuntuu käsittämättömän helpolta ja luontevalta. Vasta nyt todella tajuan, miten paljon ex:n kanssa ollessa haittasi hänen koskettamattomuutensa ja välinpitämätön käytöksensä. Mun käsitys omasta itsestä meni ex-suhteessa hajalle, aloin pitää itseäni jollain lailla vastenmielisenä ihmisenä.
 
"MUITA KEINOJA" Olen juurikin yrittänyt ajatella noin ja silloin meneekin taas vähän aikaa hyvin, mutta sitten ongelma taas pompsahtaa esille.

Ehkä meillä on niin erilaiset "seksuaaliset käsikirjat", ettei niitä voi sovittaa yhteen. Välillä tunnen itseni lapselliseksi, eihän aikuisen kuulu tarvita positiivista palautetta tekemisistään... Mutta opinnoissani olen törmännyt faktaan, että ihminen todellakin tarvitsee hyvää palautetta koko ikänsä. Ja läheisyys ja koskettaminen vahvistavat parisuhdetta.

Mies on muutenkin hyvin negatiivinen, koskaan en saa hyvää palautetta, että onpa hyvää ruokaa tai näytätpä hyvältä noissa vaatteissa... Mutta kaikesta negatiivisesta mainitaan heti. Pakko myöntää, että kyllä muualta tulevat positiiviset kommentit tuntuvat todella hyviltä, mikä on taas vaarallista sinänsä...

Niinkuin TUPUNA kirjoitti, juuri tuolta minusta tuntuu. Tunnen itseni rumaksi ja vastenmieliseksi, joksikin mikä ei ansaitse tulla rakastetuksi. Ja seksissä jätesäkiksi.

Olen niin pettämistä vastaan kuin olla voi, mutta enää en tiedä ovatko asiat niin mustavalkoisia. Jos kohdalle osuisi joku ihana ihminen, jolta saa huomiota ja hellyyttä (ei yhden illan juttuja) niin en enää tiedä... Enkä tiedä rakastanko miestäni vai olenko jo kuolettanut tunteitani. Pelaan avoimin kortein ja olen miehelleni kertonut näistä tuntemuksista.
 
Ehkä meillä on niin erilaiset "seksuaaliset käsikirjat", ettei niitä voi sovittaa yhteen. Välillä tunnen itseni lapselliseksi, eihän aikuisen kuulu tarvita positiivista palautetta tekemisistään... Mutta opinnoissani olen törmännyt faktaan, että ihminen todellakin tarvitsee hyvää palautetta koko ikänsä. Ja läheisyys ja koskettaminen vahvistavat parisuhdetta.

Mies on muutenkin hyvin negatiivinen, koskaan en saa hyvää palautetta, että onpa hyvää ruokaa tai näytätpä hyvältä noissa vaatteissa... Mutta kaikesta negatiivisesta mainitaan heti.

Kyseessähän ei ole seksiongelma, vaan tunneongelma... nykyään kaiken keskipisteenä vaan on se seksi niin ihmiset ajattelee heti "seksiterpiaa".

Mies on jotenkin lukossa tunnepuolella - ja kyllä se voi muuttua. "Toinen ei voi sitä muuttaa" sanotaan, ei ehkä noin vain voikaan, muutoksen pitää lähteä itsensä hyväksymänä ja auttamana, mutta kun on jotenkin ymmärtänyt tilansa niin kyllä muutos on mahdollinen.

Olen minäkin joskus väittänyt ettei tunteita ole mutta on tässä sekin puoli löytynyt....
 
Viimeksi muokattu:
Jonkun reviiri on isompi kuin toisen, ja kaikki koskeminen tuntuu helposti jotenkin ahdistavalta ylivyörymiseltä, melkein minuuden häviämiseltä. Kavahtamisesta on vaikeaa oppia pois, ellei koskeminen tunnu hyvältä, tai se voi tuntua hyvältä joskus, mutta harvakseltaan, jossain tietyssä mielialassa ja tilanteessa, mutta ei yllättäin, 'väärässä' tilanteessa.

Totta tuo reviiriasia, itselläni oli nuorempana ystävä joka aina tuli todella lähelle, ihan vain normaalissa keskustelutilanteessa. Koin sen ahdistavana kuten moni muukin, sanoimme hänelle myös siitä ja hän kyllä yritti korjata käytöstään.

Olen myös itse kasvanut sellaisessa ympäristössä jossa harvoin halattiin. Oli siis vaikea oppia aikuisena siihen, tässä osittain auttoi ystävät jotka olivat todella halailevaa sorttia (olisi tuntunut oudolta sanoa etten halua halata hyvää ystävääni kun tavattiin), ja sitten itsekin aloin aktiivisesti opettelemaan halaamista. Halasin ystäviäni, siskoani jne. Ja vähitellen se alkoi tuntua luonnollisemmalta.

Nykyään pidän halaamisesta, mutta olen vieläkin ehkä normaalia vetäytyvämpi. Enkä ole sitä tyyppiä että halailisin ketä tahansa, esim. työkavereita heidän syntymäpäivinään. Toisinaan jopa oman miehen halaaminen ärsyttää, tilanteesta riippuen. Jos esim. vaikka keskityn johonkin työjuttuun kotona, en halua miestä siihen halailemaan.

Mutta pointtina se, että sen jolle koskeminen on vaikeaa täytyy itse haluta muuttaa itseään ja harjoitella halaamista ja muuta läheisyyttä. Ei sitä kukaan muu voi sen ihmisen puolesta tehdä. Jos esim. ap:n miehellä ei ole halua tehdä muutosta, niin ei sitä myöskään tule.
 
Viimeksi muokattu:
Pystytäänkö tunnepuolta ja seksuaalisuutta erottelemaan toisistaan?
Eli nyt kun ap:llä on kosketetuksi tulemisen tarve, niin olisiko se mahdollista, että hän hakisi sen kosketuksen muualta, ja seksin mieheltään.
Tietysti pitäisi olla turvallinen paikka josta ne kosketukset hakee.
Jos olisi vaikka sekin mahdollista, että omamies voisi seurata mitä ne kosketukset vaikuttavat.
Tuon jälkeen saattaisi tuntua oma vaimo tavallista mehukkaammalta.
Saattaisi itsekin huomata tuon kosketuksen vaikutuksen.
 
Niin siis tuo seksuaalinen käsikirja kattaa oikeastaan koko käsityksen parisuhteesta, ei vain seksiä. Ongelma tosiaan on läheisyyden ja kosketuksen puute, ei niinkään itse seksi, vaikka parantuisihan sekin osa-alue jos läheisyys lisääntyisi.

Pitänee vielä koittaa puhua miehen kanssa, josko sitä halua pieneen muutokseen hänestä löytyisi, kun en niin kovin paljoa pyydä, ei tarvitse koko ajan olla toisessa kiinni :)

Mitä tulee läheisyyden hakemiseen muualta, en siihen kyllä ryhtyisi (ellei puhuta lemmikistä) :) koska kolmannet osapuolet harvoin koituvat suhteen pelastukseksi, päinvastoin kyllä useinkin...

Jos ei puhumalla tulosta tule, niin alan olla aika luovuttamispisteessä, niin monta VUOTTA tästä on jo väännetty :/
 
Sitten on vielä yksi keino jäljellä, jota itse olen käyttänyt.

Opettelette nauttimaan yhä pienemmistä kosketuksista.
Minä nautin, kun saan pitää kättä vaimon vatsan päällä, joka tietysti valuu vähän alemmaksi.
Kehon muodot ovat tärkeitä tuntea.

Kirjoitustenne mukaan teillä on seksiä kuitenkin.
No seksuaalinen kosketus on olemassa.
Pitäähän miehen tuolloin lähestyä ja koskea, ja hyvä niin.
Edetkää tuosta tavallaan takaperin.
Annatte miehen tehdä sen lähestymisen hyväksyvästi, jolloin hän kiihottuu entisestään.
Tuolloin on naisella oiva tilaisuus kertoa, miten tärkeää olisi miehen tehdä myös ne hellyydenosoitukset saadakseen naisen mukaansa leikkeihin.
Ihme on jos mies ei tuossa vaiheessa halua tehdä sitä hellyysosiota.
Lopputuloksena jos saavutatte molemmille hyvän tyydytyksen, niin kyllä varmaan jatkossa mies muistaa ne hellyydet tehdä.
 
Ikävä kyllä sitä kosketusta ei ole tuollakaan osa-alueella :/ Joko annan kammeta päälle tai sitten ei ole koko seksiä ja olen kuulemma pihtari. Minäkään en saa koskea tai oikeastaan osoittaa mitään mielenkiintoa koko touhuun tai tulee pitkä karenssi niihin touhuihin. Löytyy siis miehiä, joiden mielestä naisen tulee maata kuin lahna :/ Itse pitäisin aivan eri meiningistä.

Jos yritän oukeutua viettelevästi tms. tulee korkaintaan kommenttia "mikä sua vaivaa, pue päälles, no on se taas puutteessa..." Joten tuotakaan en jostain syystä montaa kertaa ole yrittänyt... Oikeastaan ihmeen vaikea tämä mies!
 
Ikävä kyllä sitä kosketusta ei ole tuollakaan osa-alueella :/ Joko annan kammeta päälle tai sitten ei ole koko seksiä ja olen kuulemma pihtari. Minäkään en saa koskea tai oikeastaan osoittaa mitään mielenkiintoa koko touhuun tai tulee pitkä karenssi niihin touhuihin. Löytyy siis miehiä, joiden mielestä naisen tulee maata kuin lahna :/ Itse pitäisin aivan eri meiningistä.

Jos yritän oukeutua viettelevästi tms. tulee korkaintaan kommenttia "mikä sua vaivaa, pue päälles, no on se taas puutteessa..." Joten tuotakaan en jostain syystä montaa kertaa ole yrittänyt... Oikeastaan ihmeen vaikea tämä mies!
No todella vaikeamies onkin.

Ihmettelen kyllä mistä hän inspiraation siihen, että edes joskus kiipeää päällenne.
Muutama työntö ja homma on siinä joksikinaikaa.

En kyllä käsitä mitä mies voi tuollaisesta seksistä saada.

Onko hän aina ollut tuollainen?
 
Viimeksi muokattu:
Kutakuinkin. Humalassa ja krapulassa tilanne on eri, samoin ehkä ihan suhteen alussa ja eron jälkeisen yhteenpaluun jälkeen hyvin vähän aikaa. Kyllä mies siitä jotain tuntuu saavan, minä taas en :P

Pitänee kokeilla juttelun lisäksi jotain tempausta tuollakin osa-alueella, kunhan ei raukka säikähtäisi niin että lerpahtaa lopullisesti! :D
 
Ihmetyttää todella, että miten ylipäätään olette päätyneet yhteen ja tehneet vieläpä KOLME lasta!

Miehesi kuulostaa suorastaan oudolta. Esimerkiksi tuo pukeutumiskommentti "On se taas puutteessa" kielii jostain... en tiedä mistä. Kyvyttömyydestä käsitellä seksuaalisuutta normaalilla tavalla?

Miehesi vaikuttaa patoutuneelta juntilta.
 
Ihmetyttää todella, että miten ylipäätään olette päätyneet yhteen ja tehneet vieläpä KOLME lasta!

Miehesi kuulostaa suorastaan oudolta. Esimerkiksi tuo pukeutumiskommentti "On se taas puutteessa" kielii jostain... en tiedä mistä. Kyvyttömyydestä käsitellä seksuaalisuutta normaalilla tavalla?

Miehesi vaikuttaa patoutuneelta juntilta.


Se on kumma, kun tänne palstoille kirjoittavat naiset on aina täydellisiä kaunottaria joita muut miehet kehuu jatkuvasti , ja silti oma aviomies on paatunut juntti ja tunneköyhä. Käsi ylös, milloin olette nähneet tällaisen pariskunnan, jossa toinen osapuoli on kuin miss maailma ja toinen kävelee housut polvissa tukka hapsuna leikkaamattomana kuin jääkiekkovalmentajalla? No asiaan, kyllä pariskunta muistuttaa aina toisiaan, eli kannattaa aloittaa se muuttuminen aina itsestä, mikäli haluaa muutoksia toisesssa.
 
Viimeksi muokattu:
Käsi ylös, milloin olette nähneet tällaisen pariskunnan, jossa toinen osapuoli on kuin miss maailma ja toinen kävelee housut polvissa tukka hapsuna leikkaamattomana kuin jääkiekkovalmentajalla?

En ottanut kantaa ulkonäköön, josta en tiedä. Kirjoituksen perusteella käytös miehellä kuulostaa juntilta (se että ylipäätään sanoo tuollaisia kommentteja). Kommenttien sisältö puolestaan viittaa tunnepatoutumiin. Eniten kuitenkin ihmetyttää, jos käytös on ollut tuollaista alusta asti, niin miten suhde on jatkunut noinkin kauan.
 
Viimeksi muokattu:
En ottanut kantaa ulkonäköön, josta en tiedä. Kirjoituksen perusteella käytös miehellä kuulostaa juntilta (se että ylipäätään sanoo tuollaisia kommentteja). Kommenttien sisältö puolestaan viittaa tunnepatoutumiin. Eniten kuitenkin ihmetyttää, jos käytös on ollut tuollaista alusta asti, niin miten suhde on jatkunut noinkin kauan.

Minäkin joskus mietin miksi jaksoin katsoa exääni niin kauan. Mutta syitä oli paljon.
Avioeron hoitaminen on iso juttu. Jopa pankin rahoitusasiantuntija sanoi tutkimuksessaan, että avioero on ihmiselämän suurin taloudellinen tappio eikä sen varalle ole olemassa vakuutusta.

Vastamäkeä ylös meneminen ottaa voimille ja ihminen aina kuvittelee, että kohta huristellaan loivaa alastuloa. Mutta sitä päivää ei sitten tullutkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Minäkin joskus mietin miksi jaksoin katsoa exääni niin kauan. Mutta syitä oli paljon.
Avioeron hoitaminen on iso juttu. Jopa pankin rahoitusasiantuntija sanoi tutkimuksessaan, että avioero on ihmiselämän suurin taloudellinen tappio eikä sen varalle ole olemassa vakuutusta.

Vastamäkeä ylös meneminen ottaa voimille ja ihminen aina kuvittelee, että kohta huristellaan loivaa alastuloa. Mutta sitä päivää ei sitten tullutkaan.


No kannattaa tehdä avioehto. Kyllä sairaus vie varmemmin säästöt ja asunnon. Nim. kokemusta on.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä