neuvottelu ajankäytöstä parisuhteessa

[Kaukana kotoa]

Olen asunut poikaystäväni kanssa lähes vuoden. Poikaystäväni on mahtava ja haluaa nähdä minua joka päivä kuten minäkin häntä. Mutta hän ei pidä siitä, että lähden tapaamaan ystäviäni ja vanhempiani kotiseudulleni pitkäksi aikaa vaikka näen heitä vain pari kertaa vuodessa ilman poikaystävääni. Hänelle tulee liian ikävä jo jos olen yhden yön pois hänen luotaan.

Kun alan puhua kotiseudulleni menosta paria kuukautta ennen lähtöä, hän haluaa aina neuvotella siitä kuinka kauan voin olla poissa hänen luotaan. (Tähän mennessä olen onnistunut "saamaan enintään 2 päivää vapaata"). Kuukautta ennen lähtöäni hän miettii ja murehtii joka toinen päivä koko kuukauden ajan sitä kuinka paljon hänen tulee ikävä minua, kun olen poissa ne kaksi päivää.

Hän pelkää etten ikävöi häntä kun olen kotiseudullani enkä saa häntä mitenkään vakuutetuksi, että ikävöin häntä. Hän ei näytä ymmärtävän, että vaikka hän on minulle tärkein ihminen, minulla on myös muita ihmissuhteita, joita haluan ylläpitää.

Miten saan hänet ymmärtämään, että vaikka olisin poissa 4 päivää, se ei tarkoita että en ikävöisi häntä enkä unohda häntä vaikka viihdynkin perheeni ja ystävieni parissa poissaollessani?

 

[~~~~~~~~~~~~]

Taitaa olla läheisriippuva, eikä siitä kovin helpolla parannuta!

 

[zdöifghj]

Taitaa olla läheisriippuva

Siltähän tuo vaikuttaa, tai sitten mustasukkainen:

Hän pelkää etten ikävöi häntä

Tämä voi koodikieleltä suomennettuna tarkoittaa "Et ikävöi minua, joten hyppäät vieraaseen sänkyyn".

Pidä pääsi ap ja lähde reissuun ilman huonoa omaatuntoa. Jos mies ei kykene parisuhteeseen pyrkimättä rajoittamattaan elämääsi noinkin merkittävästi, jotain on pielessä hänen korviensa välissä. Jos hän OIKEASTI ahdistuu pahasti muutamasta yöstä erillään, kannattaa hakea ammattiapua.

 

[Tota noin]

Tulee kanssa mieleen, että hän olis läheisriippuvainen? Onhan se hyvä, että ikävöi, mutta liika on liikaa. On hyväkin, että parisuhteessa otetaan välillä omaa aikaa ja lähdetään vaikka sukulaisiin viikoksi tai pidemmäksikin aikaa, ei koko ajan tarvitse olla yhdessä, ja kun on välillä erossa toisesta niin ikävä kasvaa ja oppii enemmän arvostamaan toista. Tuntusi, että sil kundilla on nyt joku luottamus puute tai sit ois läheisriippuvainen. Ei mun mielestä toisen pidä terveessä parisuhteessa vakuutella toiselle, että ikävöi toista poissaollessaan koko ajan. Eiköhän sellasen asian tiedä muutenkin, riippuu tietenkin suhteen kestosta, luottamuksesta jne jne.